Kysymys :

”Hei Aino, työssäsi törmäät varmasti erilaisiin syömisen ja liikkumisen häiriöihin (anoreksia, ortoreksia, pakonomainen liikkuminen ym). Kuinka tunnistat tällaiset häiriöt ja kuinka suhtaudut niihin, oletko perehtynyt syömishäiriöihin?”

Vastaus : 

Tämä on valitettavasti ihan tosi asia että näihin ”häiriöihin” törmää liian usein tässä ammatissa. Varsinkin kun vietän paljon aikaa salilla muutenkin niin väistämättäkin näkee joidenkin henkilöiden pakonomaisen riippuvuuden liikunnasta. Kuten kysymyksessä mainittiin nämä ehkä yleisimmät sairaudet anoreksia ja ortoreksia (joka on yleensä sekoitus anorektikkoa ja pakonomaista treenaamista). Sitten on vielä bulimia jota ei yhtä helposti näe ulospäin, jollei henkilö ole anorektisen laiha.

Yleensä nämä on helppo tunnistaa; ensimmäiseksi tietenkin ulkonäkö kertoo paljon, liikunnan määrä + käyttäytyminen esim. ohjatuilla tunneilla, taukojen aikana on pakko liikuttaa itseään, henkilö harvoin juo mitään..yms yms.

Näihin on aika vaikea puuttua koska jos henkilöä kieltää tulemasta salille hän tekee jotain muuta sen tilalla, esim juoksee ulkona, vaihtaa salia.. Toisaalta emme toki halua että kukaan saa sydänkohtauksen kesken jumppatunnin tms. Yleensä yritämme keskustella henkilön kanssa, jos hän on alaikäinen voi yhteyden ottaa vanhempiin/kouluun jotka sitten pystyvät puuttumaan paremmin henkilön tekemisiin.

Tällaisessa ammatissa täytyy myös pystyä pitämään ”todellisuuden raja” itsellä hanskassa. Kun vietät kaiken aikaa maailmassa jossa kuntoillaan, syödään terveellisesti, puhutaan liikunnasta ja ravinnosta voi homma lähteä helposti hanskasta. Painotan usein että ei saisi vertailla itseä tai omia tekemisiä muihin koska jokainen on erilainen yksilö. Helposti myös näkee toisista ihmisistä vain sen pintakiillon 🙂 Arvosta itseäsi sellaisena kuin olet! 🙂