Luin muutama päivä sitten Jannin postauksen blogimaailman muutosta koskien. Janni pohdiskeli, kuinka blogien laatu on muuttunut vuosien myötä ja tämän myötä myös monet lukijat yhtyivät samaan, jopa kaipailivat enemmän sitä vanhaa kotikutoisuutta ja huoletonta bloggaamista. Postausta lukiessa, aloin miettiä syitä, miksi bloggaaminen on muuttunut, sillä muistan myös oman blogin alkuajoilta, että homma oli ihan eri meininkiä kuin nyt. Blogatessa toki kehittyy, mutta joskus hommasta voi tulla jopa liian ”ammattimaista”, jolloin postaukset muistuttavat enemmän virallisia artikkeleita, kuin päiväkirjamaista raapustamista, mitä bloggaaminen kuitenkin alunperin on.

Monesti harmitellaan, kuinka blogeissa yritetään antaa liian kiiltokuvamainen kuva kaikesta elämästä, ulkonäöstä ja teoista. Kaikki on kaunista, siistiä ja mahtavaa! Paljon on myös pohdittu, että on mukavampi jakaa positiivisuutta, kuin ruotia epäonnistumisia tai jakaa paskan päivän fiiliksiä. Treenibloggaajista voi saada kuvan, kuinka he syövät lähes aina täydellisesti, herkullisen näköisiä annoksia ja sen jälkeen vedetään sikakova treeni, koska motivaatio on aina ihan huipussaan. Okei, nykyään on myös paljon kirjoittajia, jotka ovat alkaneet avaamaan enemmän todellista kuvaa elämästään, ja usein tämän kaltaiset tekstit saavat paljon positiivista palautetta.

Yritin miettiä asiaa omalta kannalta ja tulin tulokseen, että hyvin helposti sitä alkaa kirjoittaa varovaisemmin ulkopuolisen paineen vuoksi. Jos näytän aterian, missä ei ole salaattia, olen huono esimerkki, koska en syö salaattia. Jos annoksessani on liian vähän hiilareita, saan palautetta myös siitä. Kaikesta tekemisestä etsitään aina jotain parannettavaa ja korjattavaa, jonka vuoksi sitä alkaa olla hyvin tarkka mitä uskaltaa jakaa ja näyttää. Jos et vahingossa muista kertoa jonkun asian jokaista puolta ja näkökantaa, voit olla varma, että saat kuulla siitä. Ehkä juuri tällainen kriittisyys ajaa bloggaajat siihen tilaan, että lopulta näytetään vain kauneimmat kuvat kodista, parhaat annokset, hienoimmat asukuvat ja jaataan ne onnistuneet treenikokemukset. Joka taas johtaa yleiseen paineeseen, siitä miltä elämän tulisi ulospäin näyttää.

Kun aloitin blogin kirjoittamisen, kirjoitin suunnilleen suoraan ajatuksista näytölle. Pikkuhiljaa huomasin, mitkä asiat aiheuttavat ärsytystä ja mistä saa jopa viharyöpyn päälle. Jokin pieni asia, mikä ei tavallisessa elämässä juurikaan hetkauttaisi, voi aiheuttaa kolmannen maailman sodan netin syövereissä. Ostin joskus Walden Farmsin kalorittomia kastikkeita ja voi jessus mikä show siitä syntyi blogin puolella. 😀 Olen käyttänyt kyseisiä kastikkeita myös silloin tällöin (harvoin) sen jälkeenkin, mutta eipä ole tullut mainittua niistä enää täällä.

Kirjoittaja lokeroidaan helposti tietynlaiseksi, sen mukaan mistä hän kirjoittaa. Tämähän on ihan luonnollista, sillä mielikuvat syntyy siitä mitä lukee ja näkee. Jos joskus mainitsee toimivansa tietyllä tavalla, leimautuu siihen tapaan ainiaaksi. Kannattaa kuitenkin muistaa, että ihmiset muuttuu ja mielipiteet muuttuu. Vaikka joskus vannoisi ruisleivän nimeen, voi hetken kuluttua olla sitä mieltä, että gluteeni ei olekaan hyväksi. Normaalissa elämässä tämä on ihan tavallista, mutta muutoksia ja mielipiteiden vaihtoja on ehkä hankalampi hyväksiä virtuaalimaailmassa. ”Mutta kun sä oot sanonut että sä syöt luomua niin miks sitten söit tota tavallista kanaa” …Joskus kirjoittaessa turhautuu, kun jokaiseen asiaan pitäisi aina selittää hirveän monta eri puolta, jonka vuoksi teksteistäkin voi tulla tylsiä, tai liian virallisia.

Itse pyrin siihen, että tekstit olisivat vaihtelevia, aiheet mielenkiintoisia. Haluaisin säilyttää sen kotikutoisuuden, mutta tuoda välillä myös virallisempaa kantaa joihinki asioihin. Mitä mieltä te lukijoina olette tästä? Oonko mä ihan hakoteillä? Kaipaatteko enemmän sitä tavallisuutta ja arkisuutta näihin hommiin?

Jos tämänkaltaiset tekstit kolahtaa, käy lukemassa myös vanha, humoristinen postaus aiheesta Kaikki ei ole sitä miltä näyttää.