Onko niin, että toisilla ihmisillä on vain luonnostaan parempi itsekuri kuin toisilla? Minä uskon, että kaikilla on halutessan mahdollisuus hyvään itsekuriin ja mulla onkin looginen selitys siihen, miksi toiset onnistuvat tavoitteissaan, kun taas toisilla selkäranka katkeaa aina kesken leikin. Ihminen pystyy halutessaan melkein mihin tahansa. Kun joku asia on tärkeä, sen eteen haluaa tehdä töitä ja sen vuoksi ei ole vaikeuksia luopua muista, ehkä tärkeistäkin asioista. Olen huomannut, että ihmisillä on taipumus etsiä aina nopeinta ja helpointa keinoa edetä asioissa, mikä on tietysti loogista. On myös helpompi kysyä neuvoa muilta, kuin ottaa asiasta itse selvää.
Nykyään netistä löytää vastauksen melkein mihin tahansa. Jos haluat laihduttaa, kommentoit treenibloggaajan kommenttiboksiin ja toivot saavasi oikeat maagiset vastaukset, joilla saavutat tavoitteesi. On ihan hyvä juttu, että informaatiota on helposti saatavilla. Toisaalta, jos kaiken pystyy aina kysyä muilta tai ylipäätään olettaa ettei itse tarvitse ottaa asioista selvää, tai jos vaikka rahat saa aina vanhemmilta pyytämällä, ilman että tarvitsee tehdä mitään, niin mitä se meille opettaa? Se opettaa juuri sen, että ei ole enää oma-aloitteisuutta tai itsekuria tehdä oikeasti töitä sen eteen mitä tahtoo.
Olen itse sitä mieltä, että jos ihan oikeasti haluaa saavuttaa jotain, silloin löytää myös itsekurin siihen. Jos tuntuu siltä, että kaikki projektit ja tavoitteet kaatuu aina kesken, kannattaa miettiä aloittaako tavoittelemaan asioita liian löysin perustein? Jos omasta mielestä olisi ihan kiva olla kiinteemmässä kunnossa, ei se yleensä vie kovin pitkälle, sillä yleensä jossain vaiheessa eteen tulee jotain, mikä onkin vielä vähän kivempaa kuin ruokavalion noudattaminen. Toki asioita voi tavoitella puolivaloilla, mutta silloin täytyy myös ymmärtää, että tuloksetkin ovat yleensä sinne päin.
Itsekuria voi myös vahvistaa pienin askelin. Esimerkiksi ruokavaliota ei kannata vetää liian tiukaksi heti kerralla, vaan luopua ensin vaikka karkeistä, pullista ja ylimääräisistä herkuista ja parantaa ruokavaliota pienin askelin. Mitä treenaamiseen tulee, myös omien rajojen ylittämistä voi kehittää. Ihmiset, jotka eivät ole urheilleet aikaisemmin, voivat jopa säikähtää kovien treenien tuomaa tunnetta, sillä kipua ja huonoa oloahan yleensä vältetään. Kilpaurheilua harrastaneet taas ovat tottuneet kovaa treenaamiseen ja siihen ettei luovuttaminen ole vaihtoehto.
Olin viime viikolla yhden lehden haastattelussa ja haastattelija kysyi, miksi tuntini ovat niin suosittuja. (minut oli siis ”ilmiannettu” tuonne lehteen, en ole itse sanonut, että tuntini ovat jotenkin erikoisen suosittuja:D) Yritin miettiä vastausta ja asia mikä tuli mieleen, on ehkä se, että omaan kyvyn saada ihmisistä kaiken irti. Eli saan treenaajat tekemään kovaa ja jopa ylittämään itsensä. Näin olen siis kuullut ja muuta vastausta en tuohon kysymykseen keksinyt. Joskus siihen itsensä ylittämiseen tarvitaankin ulkoinen taho, joka luo uskoa ja tsemppaa (tai kiristää :D) tekemään loppuun saakka. Sen vuoksi Personal Trainer palvelut ovatkin aika suuressa suosiossa nykyään, sillä ihmiset huomaavat treenaavansa tehokkaammin PT:n valvovan silmän alla.
Kun asiat ja heikkoudet tiedostaa, niitä on myös helpompi kehittää. Jos vain ajattelee, että en mä pysty siihen ja siihen kun mulla on niin surkee itsekuri, niin ei varmasti pystykkään. Millaisissa tilanteissa luovuttaminen iskee ja miksi? Mitä jos päättää ennen treeniä, että tänään en p*rkele luovuta vaikka mikä tulisi. Jos haluaa saavuttaa jotain, kannattaa muistaa, että kaikki on mahdollista jos vaan itse haluaa! Eikö olisi ihan siistiä tietää, että se vartalo mistä on unelmoinut viimeiset 5 vuotta onkin oikeasti mahdollinen? Kysymys kuuluukin, onko se sinulle tärkeä asia vai vain ”olisi ihan kiva” – juttu? Vaikka puhun nyt paljon vartalotavoitteista ja ruokavaliosta, tähän pätee kaikki muutkin asiat, unelmien työpaikasta menestyksekkääseen urheilu-uraan. Kukaan ei ole syntynyt saamattomaksi tai huonommaksi kuin muut, kaikilla on samat mahdollisuudet menestykseen, toisille ne tosin tulee helpommin kuin toisille.
Fall seven times, stand up eight!
Loppuun vielä hyvän mielen biisi..
Kuvat: Anna Snickars
Mielestäni kyllä joillakin on parempi itsekuri ja näin ollen helpompi pysyä kuosissa ilman pt:n apua. Joillakin taas pt auttaa ruoskimaan parhaat puolet ja näin itsekuri kasvaa. Toiset taas eivät avun kanssakaan välttämättä jaksa tai halua pysyä raiteilla. Näin mä ainakin koen asian
Joo-o..periaatteessa =) Mutta ne jotka eivät avun kanssakaan pääse tavoitteisiin, eivät luultvasti halua sitä tarpeeksi kovaa?? Kaikki tavoitteet pitäisi lähtee omasta halusta, eikä esim ulkoisista painostuksista olla laihempi tai lihaksikkaampi.
Tosi hyvä teksti! Mielestäni on turha syyttää ”huonoa itsekuria” saavuttamattomista unelmista ja mönkään menneistä valinnoista, nimittäin kyllä se vain niin on, että hyvä itsekuri on sama asia kuin vahva tahto. Jos ei ole tarpeeksi tahtoa, ei ole myöskään itsekuria!
Jonkun mielestä tälläinen mielipide on ehkä turhan jyrkkä, mutta jokainen tekee kuitenkin omat valintansa oman päänsä sisällä, joten turha siinä on keksiä tekosyytä esimerkiksi niille ruokavaliorepsahduksille. Ilman vahvaa tahtoa ei saavuteta itsekuria, mutta tarpeeksi vahvasta tahdosta voi kyllä muodostua se kuuluisa vankka itsekuri
Jep, jos oikeasti haluaa jotain niin silloin pystyy mihin tahansa!
Oispa kiva tulla sun tunnille! Mä olen yleensä aika huono piiskaamaan itseäni liikunnallisesti, ehkä sä saisit musta paremimin asioita irti :).
Mä uskon itsekurin lisäksi tiettyyn paloon ja motivaatioon. Jos esim. rakastat työtäsi, ei se oikeastaan tunnu työltä eikä silloin tarvitse itsekuria työtä tehdäkseen. Liikunnan suhteen on vähän sama juttu ja tietysti myös ruokavalion – jos tykkäät terveellisestä ruoasta, niin varmasti valitset helpommin terveellistä ruokaa jne.
<3 Hannele
http://www.rakkaudellahannele.fi
Tervetuloa jumpalle!! =D
Juuri näin, tätä tarkoitin itsekin tässä teksissä. Sait tiivistettyä mun ajatukset lyhyesti!
Minusta tuntuu, että kyse edes ole niinkään itsekurista vaan vain omista tavoista. Syön nykyään säännöllisesti noin 3 h välein, koska se on ollut tapana ja käyn lenkillä, koska sekin on tapa.
Varmaan liikunnan ja parempien syömistapojen alussa tarvitaan sitä itsekuria, ettei päästetä itseä lösähtämään siihen vanhaan rutiiniin, mutta jo parin viikon jälkeen on paljon helpompaa. Sitä paitsi on ihan normaalia elämää välillä myös herkutella ja liikuntaakaan ei tarvitse harrastaa viikossa kuin 3 kertaa ellei välttämättä halua enemmän.
Komppaan Maria, minustakin kysymys on lähinnä tavoista. Tapoja ei ole helppoa muuttaa, mutta pikkuhiljaa siinä onnistuu ja lopulta urautuu. Itse olen pikkuhiljaa aikuisiässä totuttautunut liikuntaan, kasvisten syöntiin ym. Ja nyt ne tuntuvat jo perusarjelta, eivätkä vaadi mitään kamppailua tai itsekuria.
Minulle itsekuri-sanassa on vähän ikävä kaiku. Tietysti se riippuu aina siitä mitä tavoittelee. Minulle elämäntapojen kohentaminen liittyi terveellisempään tulevaisuuteen ja hyvään oloon. En koe tarvitsevani siihen mitään äärimmäisiä keinoja vaan pikkuhiljaa uusia tapoja. Monella ihmisellä tuntuu olevan se ajatus että on vain kaksi tapaa elää, äärimmäinen itsekuri ja kaikesta kieltäytyminen tai hillitön nautiskelu. Keskitie on ainakin minulle toimivin, mutta kaikki tyylillään :).
Tarkoitin tekstissä lähinnä yksittäisiä tavotteita, joihin vaaditaan itsekuria, en niinkään parempia elämäntapoja. Vaikka tosin parantuneisiin elintapoihinkin tarvitaan myös hieman itsekuria, ainakin joissakin asioissa.
Itsekuri sanana kuulostaa toki hieman ikävältä ja jopa aika kurinalaiselta, mutta joskus on hyvä omata itsekuria jotta saa aikaiseksi asioita joita haluaa saavuttaa, jos siis haluaa!
Tosi hyvä teksti, ja onhan se totta, että itsekuri lähtee useimmiten tahdosta, mutta onhan se myös kiinni selkeistä tavoitteista ja päämääristä.
Itse ajattelin viime kesänä, että olispa kivaa laihtua vähäsen, niin että näkyisi ehkä vatsalihaksetkin. No, oli kuitenkin kaikkea kivaa, kuten jätskiä ja pizzaa, ja minähän viihdyinkin vähän pyöreämmässäkin vartalossani, niin jo, loppupeleissä en laihtunut. Nyt taas olisi kisat edessä ja kun puhutaan lajista, jossa on painoluokkia, niin pakko laihduttaa muutama kilo. Nyt kun on selkeä tavoite, on todella helppoa olla syömättä suklaata, jätskiä ja pizzaa. Kesällä en nähnyt pointtia kiduttaa itseäni turhaan, eikä ollutkaan selkeä tavoite (”vähäsen” verrattuna ”6kg 5.4. mennessä”), niin ei tullut tuloksia. Meinasin kirjoittaa ”toivottuja tuloksia”, mutta kun en edes toivonut mitään sen kummempaa kuin ”jos ehkä laihtuisi”.
Miten voi pitää kurssista kiinni, jos ei ole päämäärä?
Juuri näin, yleensä ne olis ihan kiva – jutut jääkin vaan ajatuksen tasolle. On tosiaankin vaikea hakea motivaatiota asioihin, joihin ei ole mitään paloa. Muistan itse olleeni hyvä koulussa niin kauan kun se oli itselle tärkeää saada hyviä arvosanoja, jopa kilpailtiin kavereiden kanssa tuloksista. Jossain vaiheessa muut asiat alkoi kiinnostaa enemmän ja numerotkin laski kun ei vaan napannut enää satsata
Hieno teksti! Luen blogiasi, mutta tämä on ensimmäinen kerta kun kommentoin! Kaiken avain taitaa olla juuri se sisäisen motivaation löytäminen. Mutta onhan se niinkin, että osa ihmisistä on vaan mukavuudenhaluisempia, ja sen takia tulosten saavuttaminen ja se itsekuri voivat olla ”heikompia”.
Sulla on monesti tosi ajatuksia herättäviä postauksia, kuitenkaan saarnaamatta terveellisistä elämäntavoista ja liikunnasta. Itse ainakin inspiroidun tosi paljon!
Olen taas aloittanut pääsykokeisiin lukemisen, ja juuri tuon itsekurin löytäminen vaikeiden asioiden opetteluun työn ja muun elämän ohessa on ollut itselle haastavaa ja on edelleenkin. Pikkuhiljaa parempaan päin, sen itsekurin ja keskittymiskyvyn puuttuessa tulen kyllä taas lukemaan esim. tämän tekstin! Kiitos
Kiitos ja kiva että kommentoit! Mä yritän tosiaan olla ”tuputtamatta” omia tapoja ainoana oikeena, sillä se on mielestäni hyvin ärsyttävää!
Kiva jos et koe mun tekevän niin.
On aina vaikee löytää motivaatiota ja itsekuria noihin ”ei niin kivoihin asioihin”, mutta yleensä suunnitteleminen auttaa jo paljon ja kun vaan pääsee alkuun niin loppu menee helpommin.