Herään itsekseni ja tunnen kuinka käsien lihaksia särkee, eilinen salitreeni on mennyt perille ja edellisviikon salittomuudella on myös osansa. Lyhyenkin tauon jälkeen lihakset kipeytyvät aina eri tavalla. En jaksa kurkottaa puhelinta, sillä kello ei ole soinut, joten vielä ei ole kiire. Hetken loikoiltua, nappaan luurin yöpöydältä ja se näyttää 8:55. Tsekkaan samalla myös ”saikkupuhelimen”, jonka näytöllä ei onneksi näy mitään. Herätyskellon oli aika soida vasta 9:30, joten heräilen rennosti ja rapsuttelen Obelixia, joka roikkuu sängyn reunassa ulisten. 😀 Hetken kuluttua painumme alakertaan ja päästän koiran takapihalle leikkimään. Poikaystävä herää jo kuudelta aamulla ja käy ulkoiluttamassa koiran, joten pääsen helpolla tässä asiassa.

Mulla on aamuisin aina samat rutiinit. Ensin liotan saven (puhdistettu vihreä savi, paljon mineraaleja) isoon tuopilliseen vettä, kulautan lasin kurkusta alas ja laitan kahvit tulille. Istun ison kupin kanssa koneelle ja alan selailla blogin kommentteja ja sähköposteja läpi. Vastailen kommentteihin, maileihin ja kirjoitan päivän postauksen paremmista purilaisista. Yhtäkkiä huomaan, jälleen kerran, että kello on raksuttanut ihan liian pikaisesti. Jumppa odottaa ja aamupala on vielä syömättä. Surautan blenderillä aamusmoothien lehtikaalista, tyrnimarjoista, mustikoista, banaanista, erilaisista jauheista (viherjauhe, nokkosjauhe, synergy, proargi), banaanin puolikkaasta, herasta sekä kookosjuomasta. Huitaisen juoman napaan ja laitan koiralle oman sapuskan valmiiksi. Kamppeet kasaan, koira yläkertaan ja auton nokka kohti Wasa Sports Clubia, missä mulla on alkamassa Bodyattack ja Core ohjaukset. Salissa odottaa paljon ihmisiä, vaikka kello on vasta 11:00. Vaasassa vietellään syyslomaa ja se näkyy yleensä näillä päivätunneilla.

Muutamat asiakkaat kertovat, että on kiva kun olen paikalla. Olin siis maanantaina poikkeuksellisesti poissa, koska mulla oli pakollisia hommia hoidettavana ja oon kyllä saanut kuulla siitä sen jälkeen; ”missä sä oikeen olit” ,”mä kerrankin pääsin maanantaina ja sä olit poissa” jne…Tietääpähän, että ei tarvi olla poissa enää, ainakaan maanantaisin. Paitsi tietysti joudun olla tulevana perjantaina ja lauantaina poissa I Love Me messujen vuoksi. Noh, yleisesti ottaen, olen lähes aina paikalla, joten muutama vapari sallittakoon. 😉

Ennen tunnin alkua mä oon ihan kohmeessa, nenä ja sormet jäässä, mutta pikkuhiljaa keho lämpenee mitä pidemmälle päästään. Tuntuu oudolta kun syke nousee ja hengästyminen tuntuu, mutta keho ei ole yhtä hikinen kun yleensä, tätä tämä on taas koko kylmän talven. Nelosbiisissä viimeiset kerähypyt tuntuu aika hapokkailta. Tykitellään kunnon attack-meinigit, jonka jälkeen osa jumppareista lähtee, osa jää ja uusia tulee sisälle Core-tunnille. Mulla on yksi aika haastava juttu lankkuosuudessa ja tunnin jälkeen eräs tyttö kertoo, että ovat kaverin kanssa harjoitelleet sitä omalla ajalla ja nykyään homma menee jo paljon paremmin kuin alussa. Tällaisia juttuja on aina kiva kuulla. Kun saat asiakkaat innostumaan jostain niin paljon, että he harjoittelevat juttuja jopa itsekseen. Silloin oon hoitanut mun ruudun. Tämän vuoksi käytän välillä liikkeitä, jotka ei aluksi onnistu juuri keneltäkään, mutta viikkojen jälkeen kehitys näkyy ja liike alkaa sujua. Sillon asiakkaat ovat kehittyneet, vahvistuneet ja oppineet myös uutta.

Jumpan jälkeen hujahdan pukkarin kautta takaisin auton rattiin ja kruisailen läheiseen kaihdinliikkeeseen. Vanhemmat odottelevat jo liikkeen edessä, joten käydään sisällä hakemassa mittatilatut, uudet verhokiskot. Mun isällä  lähemmäs 30-vuoden kokemus rakennusalalta ja äiti on tehnyt sisustussuunnittelijan töitä, joten voitte arvata kenen puoleen käännyn kun täytyy sisustaa ja rempata kämppää. Vanhemmat ovatkin olleet laittamassa meidän kiireisten kotia kuntoon monena päivänä ja vihdoin kaikki alkaa olla valmista!

Remppahärdellin aikana valmistan lounaan ja hoitelen samalla työasioita koneella. Kirjoitin postauksen jo aamulla, koska tiesin etten ehtisi tekemään sitä päivällä ennen toista jumpparumbaa. Kohta onkin aika lähteä Lady Linelle TBC-tuntia ohjaamaan. Kurvaan Fitnesstukun kautta hakemassa lisää QuestBareja, sillä tiedän, että treenien jälkeen mua odottaa kaupassa käynti ja tarvitsen jotain energiaa ennen ruokapöytään päätymistä. Tukkuun oli tullut Cookies&Cream makua, mikä on mun lemppari. Nappaan kaikki viisi jäljellä olevaa, sekä seitsemän muuta makua mukaan ja jatkan matkaa kohti Ladya.

Saavun vastaanottoon ja siellä mua odottaa aina niin iloiset työkaverit hymy huulilla. Suvikin on paikalla jumppavaatteet päällä ja kertoo, että on tulossa tunnille, jos sinne mahtuu. Ajattelin, että syysloma olisi karsinut jengiä iltapäivän jumpasta, mutta vilkaisu näytölle kertoo jotain muuta. TBC on lyhenne sanoista ”total body condition”. Tunti on intervallitreeni, jossa käytän steppilautaa sekä käsipainoja. Jumppa onkin muutamaa osallistujaa vaille täynnä ja saliin saapuessa mua odottaa lautoja, painoja ja ihmisiä täyteen buukattu sali. Hetken sumplitaan niin, että kaikilla on tilaa, riittävät tarvikkeet ja sitten homma käyntiin. LesMillsien lisänä, tykkään kovasti pitää tunteja, joita suunnittelen itse. TBC on esimerkiksi todella tehokas ja monipuolinen treeni koko vartalolle.

Jumpan jälkeen käyn vaihtamassa kuivat vaatteet päälle, sillä olen lähdössä PT-asiakkaan kanssa ulos lenkille. Ohjelmassa on opetella ja tarkistaa juoksutekniikkaa sekä tehdä lyhyt nopeusharjoitus. Ulkona on viileää, mutta jotenkin ihanan raikas ilma! Juoksemme rantaa pitkin, ja ei voi kuin ihailla kauniita värejä ja luontoa. Juostessa kerron juoksutekniikan perusasioista ja samalla korjailen asiakkaani asentoa ja askelta. Muutama korjaus tekee suuren muutoksen ja hommasta tulee heti paljon tehokkaampaa sekä turvallisempaa. Neljän kilometrin juoksun jälkeen, jäämme tekemään nopeusharjoituksia pieneen ylämäkeen, jonka jälkeen juoksemme saman reitin takaisin salille. Treenissä meni 70 minuuttia ja ulkoilma teki tehtävänsä, sillä lenkin jälkeen on todella hyvä fiilis. Asiakas on myös tyytyväinen, pienten viilauksien ja ohjeiden ansiosta, rakas harrastus sai ihan uudet ulottuvuudet.

Lämmittelen hetken työpaikallani, kunnes lähden ajelemaan kaupan kautta kotiin. Ajellessa nautin Cookies&Cream patukasta ja kuuntelen NRJ radiokanavaa. Mulla on lähes aina NRJ päällä autossa ja oon huomannut, että ihan muutaman kerran päivässä kuulee nuo nykyiset hitit…

Kaupassa alan tuntea kuinka kylmyys valuu koko kroppaan ja sormet kohmeessa käyn nappaamassa kylmätiskeiltä ruokaa koriin. Ostan ruokaa itselle, miehelle ja koiralle, kaikilla meillä on omat, erilaiset ruuat. Joskus mies suostuu syömään mun keitoksia, mutta aikas harvoin. En kyllä yhtään ymmärä .. 😉

Kassalla seistessä katselen kellon olevan kohta kahdeksan illalla. Keskiviikkoisin pääsen aikaisin kotiin ja se tuntuu aina mukavalta! Kotioven auetessa tunnen takan lämmittämän tunnelman ja lämpimän tuulahduksen. Mahtava fiilis saapua omaan, valmiiseen kotiin.

Pitkän ja kuuman suihkun jälkeen alan pohtia mitä söisin. Löysin kaupasta täysjyväriisiä fusilli pastan muodossa ja päätän kokeilla valmistaa tästä jotain. Päädyn valmistamaan padan kanttarelleistä, jauhelihasta, parsakaalista ja tästä ”pastasta”. Ennen syömistä suoritan pakolliset kuvaukset ja päätän samalla jakaa tällä viikolla jonkun päivän ruokapäiväkirjani pitkästä aikaa. Ruoka maistuu täydelliselle, nautin siitä tuttuun tapaan koneen äärellä työjuttuja ja maileja koluten sekä blogia tsekkaillen. Aloitan kirjoittamaan tätä postausta huomista varten, sillä tuoreesta muistista on aina kivempi raapustaa. Postausta kirjoittaessa chattailen Even kanssa facebookissa ja pähkäillään hieman tulevan viikonlopun Helsinkireissua sekä I Love Me messuja. Paljon olisi nähtävää, mutta aikaa vain rajallisesti. Onneksi huomenna ehtii vielä arpoa lisää ja tehdä ehkä jotain päätöksiäkin. Mies tulee kotiin ja alkaa latoa jauhelihaseosta lautaselle. En kerro mistä pastat on tehty, sillä hän syö hyvällä ruokahalulla ja sanoo ruuan olevan ok, mikä on aikamoinen kunnia. 😀 Hahaa, lankaan meni!

Kello lyö jo 23:00 ja on aika alkaa suunnitella sänkyyn siirtymistä. Huominen päivä alkaa aikaisella RPV ohjauksella ja jotta meitsi pysyy järjissä, tarvitsen vähintään ne 8 tunnin yöunet. 🙂