Omat simät taitavat olla suurimmalla osalla ne kriittisimmät. Monestihan sanotaan, että toiset ihmiset näkevät meidät ihan eri tavalla kuin me itse. Itse sitä keskittyy helposti niihin puutteisiin ja huonoihin puoliin. Jostain asiasta saattaa tulla ihan hirveä pakkomielle, jolloin jossain vaiheessa peiliin katsoessa näkee vain ne rumat korvat tai löysän vatsan. Todellisuudessa kukaan ulkopuolinen ei ole edes näitä puutteita huomannut.

Mielestäni mulla ei ole kovin kaunis hymy. Mulla on niin pieni suu, että se näyttää tyhmältä, kun hymyilen.. 😀 Arvaatte mitä katso(i)n itse ensimmäisenä tässä kuvassa, kun taas muut katsovat jotain ihan muita asioita, kuten että on muuten kivan kesäinen ja iloinen kuva. 🙂

Kuinka monelle on käynyt niin, että on ottanut itsestään valokuvan ja katsonut, että hyi kamala! Myöhemmin kuvaa katsoessa huomaa, ettei se nyt niin kamala ollutkaan. Enhän mä nyt oikeesti edes kovin pullea tässä ole, vaikka niin aluksi ajattelin. Mä en tiedä mistä se johtuu, mutta jotenkin kai meidän reaaliaikainen silmä on todella kriittinen itseämme kohtaan. Mä olen itse pyrkinyt tästä asiasta eroon ja yksinkertaisesti lopettanut niiden virheiden kyyläämisen. Toki on päiviä, kun huvittaisi vetää jätesäkki päälle ja pipo päähän, mutta ne on vaan yksittäisiä päiviä monien parempien joukossa.

Ennen olisin katsonut alla olevassa kuvassa vain mun ”paksuja reisiä”. Nyt katsoin, että on muuten ihanan näköinen maisema ja kauniit hiukset! 🙂

Kannattaa siis muistaa, että monet puutteet, joita luulet omaavasi, ovat vain omien aivojesi keksimää roskaa. Toki on tärkeää olla tyytyväinen itseensä niin, että tuntee olonsa hyväksi, mutta liika ruoskiminen ja itsensä haukkuminen vain pahentaa tätä. Voi olla, että pääset elämäsi kuntoon, mutta et pääse näistä ajatuksista siltikään eroon. Kannustan kaikkia treenaamaan ja syömään terveellisesti, mutta myös ajattelemaan kauniita ajatuksia itsestään. 

Sitten on valitettavasti ne ihmiset, jotka yrittävät painaa toisia alas, tunteakseen itsensä paremmaksi. Minäkin olen saanut osani täällä blogin puolella, ja koska olen ”julkinen” henkilö, voi vartaloani arvostella heidän mielestään miten tahtoo. Ei tietenkään ole kivaa lukea, että oma vartalo näyttää lapsen ja miehen vartalon sekoitukselta, mutta koska mulla on hyvä itsetunto, pystyn vaan nauramaan tuollaisille jutuille. Mietin vaan, miltä tämä kommentoija itse näyttää ja miltä hänestä tuntuisi, jos menisin kertomaan, että hän näyttää hirveältä sotanorsulta mun silmissä. Mä en kuitenkaan aio alentua sellaiseen, sillä jokaisella on oikeus olla millainen haluaa. Yritetään yhdessä skipata kaikki negatiiviset ulkopuolelta tulevat kommentit (ja niitä laukovat ihmiset) ja keskitytään hyvään. Jos itse käyttäytyy, kuten toivoisi muiden käyttäytyvän itseään kohtaan, se hyvä kiertää kyllä takaisin. 🙂

Nyt kaikki peilin eteen mars etsimään omia hyviä puolia joihin keskittyä tästä eteenpäin! 😉

 kuvat: Eve