Ajattelin pitkästä aikaa raapustella ajatuksia muista kuin ravinto ja treenijutuista. Positiivisuus on mun mielestä todella suuri rikkaus elämässä. Positiivinen ja ystävällinen asenne muita kohtaan vie pitkälle ja antaa itselle hyvän mielen. Avaankin postauksen viisaan Sokrateen sanoin. Mielestäni meistä jokainen voisi ottaa nämä kolme seulaa käyttöön jokapäiväiseen elämään. Säästyttäisiin paljosta pahasta mielestä, ja turhista jutuista.

Sokrateen luo tuli kerran mies ja sanoi:

– Kuulehan, minulla on kertovana sinulle jotain tärkeää ystävästäsi!
– Odota vähän, viisas vanhus keskeytti hänet. – Oletko siivilöinyt sen, mitä aiot sanoa, kolmen seulan läpi?
– Minkä kolmen seulan?
– Kuulehan! Ensimmäinen on totuuden seula. Oletko varma, että kaikki mitä aiot sanoa minulle, on totta?
– En ihan varma, olen kuullut sen toisilta.
– Mutta olet kai siivilöinyt sen ainakin toisen seulan läpi? Se on hyvyyden seula.
Mies punastui ja vastasi:
– Minun on tunnustettava, että en.
– Oletko sitten ajatellut kolmatta seulaa ja kysynyt itseltäsi, onko siitä hyötyä, että kerrot minulle ystävästäni?
– Hyötyä? Enpä oikeastaan.
– Huomaatko, Sokrates sanoi tukkien miehen suun, – jos se, mitä aiot kertoa minulle, ei ole totta eikä hyvää eikä hyödyllistä, niin pidä se mieluummin itselläsi!

Mielen voimalla voi ylittää itsensä tavalla, jota ei voi edes ymmärtää. Itseensä uskominen ja positiivinen asenne vievät vaikka harmaan kiven läpi. Itse en koskaan ajattele ennen urheilusuoritusta, että ”hitto en varmaan jaksa tätä”. Ajattelen mielummin, että ”jaksan ihan mitä tahansa” 🙂 

Normaalistihan suurin osa ihmistä toimii ja käyttäytyy kohteliaasti muita kohtaan, silloin kun toimitaan kasvotusten. Sen vuoksi en ymmärä nettivihaa, jota nykypäivänä jokainen netissä surffannut voi kokea enemmän tai vähemmän.

Itse olen päässyt blogini kanssa aika helpolla, en juurikaan saa negatiivista palautetta. Mitä nyt joskus olen kuullut olevani huono esimerkki muille kroppani vuoksi!? Tai jotain tyyppiä voi ärsyttää jos en syö sokeria(silloin kun oli vaihe etten syönyt lainkaan), koska liikunhan kuitenkin niin paljon.. Nämä ovat näitä, te tiedätte 🙂

Mielestäni muiden ihmisten arvostelu kertoo henkilön huonosta itsetunnosta. Jos ei ole ihan varma omasta itsestään ja siitä miten elää, on pakko dissata muita, jotta tuntisi itsensä paremmaksi? ”Mä ainakin syön karkkia jos haluan” no syö ihmeessä, mutta mitä väliä sillä on jos joku muu ei syö?

Etenkin nykyään törmää tosi useasti kommentteihin ja postauksiin missä juurikin korostetaan sitä kuinka herkuttelu on ihan ok ja kuinka tiukkaa elämäntapaa noudattavat eivät voi nauttia mistään (=fitness). Mistä sen voi tietää mistä kukin nauttii? Mun mielestä molemmat tyylit ovat ok, ja sen vuoksi täytyisi kunnioittaa jokaisen omaa päätöstä siitä mitä syö tai ei syö, kuinka treenaa tai ei treenaa. Jos ottaa paineita siitä, miten joku muu elää/syö/treenaa, niin luultavasti omassa elämäntavassa ei ole kaikki ihan kunnossa.

Palaan vielä negatiiviseen kommentointiin blogeissa, koska olen käynyt suuremmissa blogeissa, joissa voi joskus lukea todella kaameeta kuraa kommenttibokseissa. Mistä näitä tyyppejä tulee? Pahimpia juttuja voi myös lukea esim. vauvat.fi sivustolta, mikä on mielestäni aika karmivaa. Eikös nämä henkilöt, jotka siellä kirjoittelee ja arvostelee bloggaajia/muita julkisuuden henkilöitä ole juurikin äitejä suurin osa. Aika surullista, jos näin on. Mielestäni netissä toimii hyvin sääntönä että ”mitä et voi sanoa päin naamaa, et voi sanoa myöskään (anonyymisti) ruudun takaa.”

Nyt toki sorruin itsekin muiden arvosteluun, mutta minäkin opettelen joka päivä tulemaan paremmaksi ihmiseksi ja kohtelemaan muita paremmin. Silloin voi olla sujut itsensä kanssa ja elää onnelisesti 🙂

Love and Peace ystävät!