Moi! Ollaan saatu monet hyvät keskustelut aikaseksi täällä ja nyt ajattelin ottaa esiin vähän ”herkemmän” aiheen eli ulkonäön. Kysynkin teiltä ystävät hyvät kuinka tärkeää teille on jumppa-ohjaajan tai vaikka personal trainerin ulkonäkö?? Jos hankkisit itsellesi PT:n olisiko hänen vartalolla väliä vai tulisiko taidot ensin? Sama jumppa-ohjaajaan liittyen, tarviiko mielestäsi ohjaajan olla hyvässä kunnossa ja menisitkö sellaisen ohjaajan tunnille joka ei olisi omasta mielestäsi kovin urheilullisen näköinen??
Kertokaa ajatuksia ja mielipiteitä aiheeseen liittyen 🙂
Kun itse kävin ohjatuilla tunneilla en muistaakseni tarkkaillut ohjaajan kuosia vaan tärkeempää oli se miten hän tuntia ohjasi, tosin en ehkä olisi mennyt kokeilemaan sellaisen henkilön tuntia joka näyttäisi siltä ettei ole käsipainoa nähnytkään:)
 |
| kumpi olis uskottavampi 😀 😀 |
Mun mielestä ohjaajan ulkonäöllä ei periaatteessa oo nii paljon väliä, tärkeempää on se miten ohjaaja tsemppaa asiakkaita ja muutenkin ohjaa tuntia.. Mut kyllä ohjaajan pitää sen verran uskottavalta näyttää ettei nyt missään verkkareissa ja vanhas t-paidassa mee sitä tuntii vetämään 😀 Taidot tulee toki ensin, ei vartalonkaan ulkonäöllä mun mielestä oo niin väliä. Kunhan ohjaaja jaksaa vetää sen tunnin täysiä ja tunteella hyvin läpi niin mä oon tyytyväinen ;D
Jos ajattelen spinningiä, niin ohjaajan ulkonäöllä ei ole väliä – taidoilla sitäkin enemmän. Jos ajattelen jumppatuntia, niin pakko se on sanoa, että kivan näköinen, iloinen ohjaaja on motivoiva. Lihakuntotunnilla minusta on myös motivoivaa, jos ohjaajalla on ”jonkunlaiset lihakset”. Kuitenkaan ulkonäkö ei ole ykkösasia, vaan taidot. Jos taas puhutaan personal trainerista, niin semmoiselta vaatisin itse enemmän. Paras tilanne on, jos on nähnyt henkilön itsensä treenaamassa ja pystyy vähän katsomaan, millä tyylillä hän itse treenaa. Ohjaajan vaatetuksesta taas.. Entisellä salillani oli nainen, jonka kihara tukka oli yleensä auki ja vähän sottaisesti miten sattuu. Hän käytti pitkiä nilkkamittaisia hameita salilla liehuessaan, jopa joskus ohjasi niissä saliasiakkaita. Se oli outoa – hän oli niin erilainen kuin se ympäristö, enkä koskaan olisi ottanut häneltä ohjausta. Sitten sinne tuli opiskelijatyttö, joka eteni kassalta ohjaajaksi. Hän ei selvästi ollut koskaan itse tehnyt juurikaan mitään, ja sen näki ihan kaikesta. Vartalosta, seisoma-asennosta, ryhdistä jne. Hänen tunnilleen en olisi koskaan mennyt, enkä olisi ottanut häneltä ohjausta. Kyllä minusta ohjaajalla pitää jonkunlainen liikuntakokemustausta olla itselläänkin, ja sen myötä se kuitenkin jotenkin näkyy myös ulkoisesti.Hyvä aihe.
Tuli tästä flash-back. Ollaankohan käyty samalla salilla… 😉 Helsingissä sijaitseva LL kyseessä.
LL, mutta ei Helsingissä. Niin pieni keskus, että kumpikin tunnistettavissa, joten en taida laittaa kaupunkia. Olen tosi yllättynyt, että samaan voi törmätä Helsingissäkin, koska minä silloin luulin, että tämä on jotain tosi ainutkaatuista. 😀
Pakko myöntää, että kyllä sillä jonkin verran on väliä. Ja en ole varma, että onko tämä tiedostamatonta, mutta ne pari ”isompaa” joiden tunneilla olen käynyt, eivät sitten osanneet ohjatakaan niin hyvin kuin ”urheilullisemmat”. Kyllähän niillä tosi hyvä kuntoisilla sitten jaksaa riittää kuntoa ja innostusta muille enemmän kuin huonompikuntoisilla. Ja en tiedä onko sekin omassa korvien välissä, mutta tuntuu, että isompien ohjaajien tunnit ovat jo koregrafialtaankin ja biiseiltäänki hieman lepsumpia.Ja toinen hämmentävä asia oli eräällä salilla ohjaava vanhemman puoleinen bodystep ohjaaja. Hän oli varmaan lähempänä 50 (ainakin yli 40). En tiedä olisinko muuten moittinut, mutta hänen suonikohjunsa säärissä eivät saaneet minua vetämään ihan täysillä..Kyllä sitä itse vain on helppo samaistua ja saada treenimotivaatiota nuorista (?) hyväkuntoisista ohjaajista :).
Tuo kuva oikeen pompsahti silmiin, aiva päätä siisrin taaksepäin kun tän sivun avasin :DEi sillä ohjaajan ulkonäöllä ole sinänsä välilä, olkoon lyhyt pitkä, laiha tai läski, mutta kyllähän se toki motivoi aavistuksen verran ennemmän jos ohjaajalla on hyvännäkönen kroppa, kun tulee fiilis että tollanen mustaki joskus tulee ku teen tätä samaa 😉 Vaatetus tai ulkomuoto muuten taas on sellanen mikä vaikuttaa. Jos ohjaaja alkaa tuntia vetämään collareissa, pitkähihasessa, tukka auki tai vahvoissa meikeissä niin siinä vaiheessa on mun treeni-into kyseiseltä hetkeltä lopahtanut. Tärkeintä on kuitenkin se minkälainen olemus ohjaajalla on. Vähän tukevampi tai ei-niin-paljon-treenannutkin voi olla sporttinen ja motivoiva jos vaan niin haluaa! 🙂
Jos ohjaaja on oikeasti hyvä, osaa ja pystyy tekemään ohjaamansa tunnin liikkeet ja hallitsee vielä sen ohjaamisenkin, niin ei painoindeksillä tai muilla ulkonäköseikoilla ole minulle merkitystä. Koska jos ohjaaja ei ole hyvä tai edes kohtuullisen hyvä, sitä tuntia ei pelasta edes se, että ulkonäkökriteerit täyttyy. Olen ollut tunneilla, joilla ohjaaja on tosi timmissä kunnossa ja muutenkin ’hyvännäköinen’, mutta ohjaustaidot on olleet aika heikot – enpä mennyt toista kertaa ko. ohjaajan tunneille. Ja toisaalta, pumpissa olen käynyt tunneilla, joiden ohjaaja ei mahdu ’laiha tikku’ muottiin, mutta ohjaustaidot on olleet huippuluokkaa ja tangossa painoja kiitettävästi – eipä tullut mieleen, että olisi ohjaajan ulkonäön vuoksi jättänyt tunnille menon väliin.Vaatetuksen suhteen on tietysti kiva, että ohjaaja kunnioittaa asiakkaitaan sen verran, että laittaa siistit vaatteet tunnille. Esim. jos ohjaajalla on useampi tunti peräkkäin minusta ainakin on mukavaa, jos ohjaaja käy välissä vaihtamassa puhtaan ts. ei-jo-valmiiksi-hikisen paidan eikä tule aivan hikisen näköisenä seuraavalle tunnille.
Mulla jäi joskus reilu vuosi sitten kyllä tunti kokeilematta, kun olen nähnyt, että ohjaajalla on tuperaattu kreppitukka ja semmoinen 80-luvun jumppabody tai patellavyö 😀 Haiskahti niin pelottavasti semmoiselta väärimmällä mahdollisella tavalla vanhahtavalta aerobiciltä latinodiscon ja Hausmyllyn tahtiin, että ei vaan pystynyt.Mulle ei ole ikinä tainnut tulla vastaan huonokuntoisen/ei-liikkuvan näköistä ohjaajaa, joten en osaa sinänsä sanoa, että mikä merkitys ulkonäöllä oikeasti olisi. Toisaalta, kyllä mua ainakin motivoi kenen tahansa sporttinen hyvä kunto, joten kaipa se on siis ohjaajassakin plussaa.
Itse kiinnitän huomion ensisijaisesti ohjaajan taitoihin ulkonäön sijaan. Olen käynyt kaikenkokoisten ohjaajien tunneilla ja melkeinpä voisin sanoa, että pettymyksiä olen kokenut enemmän ”pienten” ohjaajien kohdalla. Olettaisin, että isommilla ihmisillä on suurempi kynnys hypätä ohjaajan saappaisiin ja he haluavat karistaa ennakkoluulot hyvin suunniteltujen tuntien avulla. Toki ohjaajalla pitää olla hyvä kunto; enkä varmasti itsekään menisi sellaisen ohjaajan tunnille, joka ei olisi käsipainoa nähnytkään. :)Personal trainerille en aseta samalla tavalla vaatimuksia etenkään, jos tiedän jotain hänen taustoistaan tai hän on vanhempi henkilö.
Mä luulen, että toi ulkonäkökysymys on enemmän alitajunnassa. Sitä saattaa jo valmiiksi ajatella jostain ”ei-niin-hyväkuntoisesta” ohjaajasta, että nyt tulee kevyempi tunti. Joskus se pitää paikkansa, mutta ei läheskään aina. Eli vastaus on kai, että joo menisin tällaisenkin ohjaajan tunnille, mutta ehkä hieman skeptisesti suhtautuen. Mutta tosiaan, se itse ohjaus on sitten se, millä loppujen lopuksi on merkitystä, ei sillä ulkonäöllä. Jos musta esim. spinningissä tuntuu siltä, että pitää itse tsempata itseänsä lisäämään vastusta koska ohjaaja ei sitä tee (kunnon tai jonkin muun puutteen takia) niin jää seuraavalla kerralla polkemiset polkematta 😀 Tiedän myös sellasia ohjaajia, jotka ”kehuskelee” sillä omalla timmiydellään ja lihaksillaan vähän tyyliin ”teistä luusereista ei ikinä ole tähän” 😀 Se onkin sitten toinen ääripää ja karkottaa kyllä ainakin mut välittömästi joillekin toisille tunneille. 😀 Mä haen ensisijaisesti sitä hyvää treeniä ja fiilistä ja sellasen voi saada minkä tahansa näköiseltä ohjaajalta, se luonne tässäkin taitaa merkata enemmän 🙂
”Tiedän myös sellasia ohjaajia, jotka ”kehuskelee” sillä omalla timmiydellään ja lihaksillaan vähän tyyliin ”teistä luusereista ei ikinä ole tähän” 😀 ”Säestän, ohjaustyyleissä kamalinta on ehkä se ”jaksaa jaksaa, ei lopu, etkö kestä (olet paska) haukun sinua jotta tekisit parhaasi”Tuli kuvailustasi just tuollainen ihminen mieleen!
Kehuskelua en kyllä ymmärä, mutta toisiin ihmisiin ei oikeesti tehoa mikään silittely ja tarvitaan vähän kuritusta ja ”vihaisempaa” otetta (pätee ehkä enemmän henkilökohtaiseen ohjaukseen) Hyvänä esimerkkinä viime viikon Jutta&superdieetit; ensimmäinen kiltti PT ei saanut ohjattavaa tekemään tarvittavia asioita, mutta kun ohjat otti vähän tylympi henkilö niin alkoi tapahtua 😀
Niin samaa mieltä Ainon kanssa! Paitsi silloin kun ei itse oikeesti jaksa tehdä jotain juttua ja ohjaaja huutaa ties mitä. Ymmärrän pointsit, mutta tällöin rupeaa tuntumaan siltä, että just mä olen se surkimus jota ohjaaja katsoo.
Ehkä sitten minä vain tykkään erilaisesta kuin valtaväestö. 🙂 Positiivinen kannustus on ok, ”hyvä jee” mutta se kuritus ei uppoa.
Mielestäni hyvä PT: (myös jumppa-ohjaaja) osaakin löytää oikeanlaisen ohjaustyylin jokaisen yksilön/ryhmän kohdalla 🙂
Mua ärsyttää usein suunnattomasti nää itse tosi superkunnossa olevat jumppaohjaajat, jotka eivät ehkä ymmärrä, millaiselle yleisölle tunteja vetävät. Tietenkin parasta vetää kaikki vähän yli jotta tsemppais muitakin ylittämään itsensä, mutta jotkut tunnit ovat ihan ylivoimaisia ja kääntyvät lopulta itseään vastaan, jos porukka on jo alkulämppäreissä ihan kuolleita. Ehkä vaatii sitten vähän sitäkin, että tarkkailee muiden jaksamista.
Hmm..täältä löytyy eri mielipide. Mitä paremmassa kunnossa ja mitä isompi ”natsi” ohjaaja on, sitä enemmän saan itsestäni irti. Tietyn ohjaajan tunnilla uskallan oikeasti haastaa itseni ja vetää ihan kestokyvyn rajoilla. Ja samalla haaveilla näyttäväni vielä joku päivä kaiken kidutuksen jälkeen yhtä timmiltä 😀 Viimeksi olisi bp:ssä jäänyt viimeiset haukkarit tekemättä jossei olisi tullut suoraa katsekontaktia ja huutoa, että nyt et luovuta!
Haha, pakko tähän kommentoida vaikka meneekin vähän aiheen vierestä. Tärkeintä olisi osata lukea hieman ihmisiä, ennen kuin soveltaa heihin esim. natsiohjausta tai toisaalta erityisen holhoavaa otetta. Muistan yhden bp-tunnin, joka jäi varmasti eräältä viimeiseksi. Tunnin alussa ohjaaja kysyi onko joku ekaa kertaa. Yksi onneton nosti kätensä ja sai koko tunnin kuulla ”sinä ensikertalainen, tee niin ja näin”, ”ensikertalainen, ei noin” jne. Eli sai aivan vaivaannuttavan paljon huomiota, vaikka ei varmasti sitä ohjaajalta (ja sitä kautta koko salilliselta ihmisiä) kaivannut..
En valitse tunteja sen perusteella miltä ohjaaja näyttää, mutta kyllähän se motivoi paljon paljon enemmän jos ohjaaja on lihaksikas / hyvässä kunnossa. Ja esim pumpissa motivoi jos ohjaaja käyttää isoja painoja:)Kyllähän se erikoiselta kieltämättä tuntui kun joskus meidän salilla oli ohjaajana nainen, jolla oli aikas iso roikkuva maha ja hän näytti suorastaan ylipainoiselta:D Vaikka ihan hyvä ohjaaja oli kuitenkin.
Kyllä sillä ohjaajan ulkonäöllä jonkin verran on väliä, yleensä meen sellaisten tosi hyvässä kunnossa olevien ohjaajien tunneille jotka jaksaa oikeesti pitää myös niitä hyviä tunteja, siitä saa itekin niin paljon motivaatiota. Mutta toisaalta, yks ehkä elämäni parhaimpia ryhmäliikuntatunteja on ollut vähän tukevamman ohjaajan pitämä. Vaikka hän ei ites välttämättä jaksanut tehä kaikista rankimpia versioitat liikkeistä – sain itse silti todella hyvän treenin tehtyä. Joten ei se ulkonäkökään aina kaikkea kerro tunnista 🙂
Näinhän se näyttäisi suurimman osan mielstä olevan että taidot ratkaisee! Ja että suurempi merkitys on sillä onko esim siistit vaatteet kuin iso haba! Ihan kaamee toi suvin antama esimerkki siis ohjaaja joka leijuu omalla timmeydellään tai vastaavalla, hohhoijaa! 😀 Tähän voisi vaikka ottaa esimerkkinä jos menen vaikkapa kampaajalle niin valitsen kampaajan kyllä taitojen ja aikaisempien suoristusten mukaan, mutta toisaalta jos kampaajan omat hiukset ovat päin p*rsett* niin vaihdan kyllä luultavasti putiikkia 😀
Pakko kommentoida sitä, että mun mielestä ehdottomasti on tärkeää, miltä PT näyttää. En ikinä palkkaisia ei-timmiä personal traineria, koska ajattelisin luonnollisesti, että jos hän näyttää tuolta hän on tehnyt jotain väärin/ei pysty tarjoamaan mulle välineitä olla tosi timmi. Mun mielestä jos PT on vähänkään löllö tai plösö, se saa ajattelemaan, että jotain hän tekee väärin.Jumppaohjaajissa mun mielestä se ei sitten taas ole niin tarkkaa. Itse en halua käydä pulskempien tunneilla ELLEIVÄT he ole tosi hauskoja tai viihdyttäviä ohjaajia. Mun mielestä timmi ja hyväkuntoinen ohjaaja on vähän kuin motivaattori, näät hänet koko ajan ja on helppo tsempata itseään, että pääsisi yhtä hyvään kuntoon!
Pahinta minusta on jumppaohjaaja jolla on huonompi kunto kuin minulla itsellä. En siis ole mikään superkuntoinen joten vaatimus ei ole kohtuuton. Olen ollut parikin kertaa sellaisella steppi-tunnilla missä jaksoin vetää paremmin kuin ohjaaja ja viimeiset pisarat jäi silloin todellakin puristamatta. Näissä tapauksissa en edes kiinnittänyt ohjaajien ulkonäköön, tunnin sisältö jäi niin harmittamaan.
Silloin ku kävin Spinning tunneilla nii en pahemmin tarkkaillu ohjaajan kuntoa. Yleensä kävin Hussin Jannin pitämillä tunneilla joten ohjaajan kunto oli taattu 🙂 Mutta nyt kun olen hankkimassa ittelle valmentajaa ens vuoden Body Fitness kisoja varten ehdoton ykkönen on valmentajan oma tausta ja ulkonäkö. Se toimii yhtenä motivaation lähteenä kun valmentajani on kunnossa. Ja samalla haluan saada myös hänet ylpeäksi valmennettavastaan.
Ei ole sinänsä ulkonäöllä väliä, käyn aika perusjumpissa ja kahvakuulailemassa. Kyllä silti myönnän, että jos ohjaaja on plösähtänyt, ajattelen helposti vähän ilkeästi -> ei ole ehkä ruokavalio ihan kondiksessa? Personal trainerin suhteen ulkonäkö kyllä vaikuttais hurjasti, ois vaikeeta ottaa ravintovinkkejä vastaan ihmiseltä, joka itse ei ole kunnossa.
Mulla on vähän sama juttu kun suvilla, että en jätä menemättä pyöreämmän ohjaajan tunnille, mutta oon ehkä vähän sillä ennakkoasenteella, että tää tunti ei oo yhtä rankka kuin laihemman tai lihaksikkaamman ohjaajan. Ohjaus on kuitenkin se mikä sitten loppupeleissä ratkaisee ja monet vähän pyöreemmätkin ohjaajat on ollut tosi hyviä. Se on kyllä yks asia mihin kiinnitän huomiota, että millä painoilla ohjaaja tekee tunnilla. En koe, että mulla on mitkään supervoimat, mutta jos mun painot on esimerkiksi puolet suuremmat kun ohjaajalla niin vähän tulee sellainen olo, että tuo ei kyllä kovin hyvässä kunnossa oo. Sellainenkin kun kokemus löytyy tästä ei kovinkaan kaukaa, kun ensin ohjaaja näytti ojentajapunnerruksen käsipainoilla ensin molemmat painot kädessä ja seuraavalla kierroksella teki itse pelkällä 2 kilon painolla ja mulla oli yhteensä 8kg.
Pakko kertoa täällä, että olin joulun aikana toisessa uudessa ja hulppeasa kuntokeskuksessa. Treeni oli spinning50 + RVP-tyylinen jumppa. Hämmästyin kuin ohjaaja oli noin 90 kiloinen pulska nainen, luulin hänta ekaks jumppariksi mutta ei, hän veti molemmat tunnit peräkkäin.Minkälaista se sitten oli? No spinningissä ohjaaja, ei itse polkenut melkein lainkaan, mutta huusi, komenteli ja oli tosi skarppina siinä, että kaikki todellakin antoi sen 110%, sai melkein pelätä, että kohta se juoksee tänne ja lisää vastusta, vaikka se on jo ihan maksimissa! Mutta tykkäsin äärettömän paljon tästä natsi/armeija-tyylistä, vaikka välillä ärsytti se, että ohjaaja itse vaan seisoskeli ja komenteli, muiden treenatessa niin että hiki ja veri maistu suussa. Eli pakko myöntää, että olin vähän skeptinen, mutta varsinkin tunnin jälkeinen reisipakaravatsa-jumppa oli elämäni rankin! Hoovereita, kuminauhalla pakaran kidutusliikkeita, askelkyykkyjä, linkkareita jne. No mercy-meiningillä.
Komppaan muita, mullekaan ohjaajan ulkonäöllä ei oo merkitystä. Enemmän on vaikuttaa luonne, jotkut vaan vaikuttaa ärsyttäviltä 😀 Esim. yks huusi joka välissä tsemppiä ja lauleskeli mukana, jolloin musiikkiakaan ei kuulunut vaan ohjaajan pälätys. Toisaalta jos ohjaaja on pyöreämpi niin sekin motivoi, jos se jaksaa niin kyllä mäkin sitten jaksan 🙂 PT:tä mulla ei oo ollut, mutta jos ottaisin niin uskottavuutta kyllä lisäis lihaksikas ja urheilullinen ulkomuoto.
Tosi mielenkiintoisa aihe ja hyvin jokapäiväinen juttukin. Kirjoitan nyt ihan asiakkaan näkökulmasta vaikka olenkin itse ohjaaja, mutta käyn aika paljon muiden tunneilla. Mielestäni ohjaajan ulkonäöllä ei sinänsä ole väliä kunhan tunti on tehokas, selkeä ja jossain määrin hauska. Olemme kaikki erimuotoisia, meillä on erilaiset lihakset jne. Mutta, mielestäni ohjaajan pitää kuitenkin olla edustavan näköinen, tarkoitan siis sitä että ohjaajalla tulisi olla ehjät ja puhtaat suht.tiukat jumppavaatteet. Riippuen tietenkin minkälaisesta tunnista on kyse. Ohjaaja on esimerkki (ja monelle myös esikuva), ja sen voi tuoda esille aika monella tavalla kuten ohjaustyylillä, asenteella, terveellisillä elämäntavoilla, ja että pitää huolta itsestään ja ottaa työnsä tosissaan. Toisaalta jos on kyseessä hikinen nyrkkeily tms tunti niin kait ohjaaja saa sitten olla verkkareissa. En valitse tunteja ulkonäön mukaan vaan kokonaisuuden ja kokemuksien mukaan. PT:n pitää olla hyvässä kunnossa = uskottavampi. Kyllä minä tuon ensimmäisen ukkelin valitsisin pt:ksi 😉
Tänään juuri harmittelin Bodyattackissa, kun ohjaajalla oli mustat vaatteet. Häntä oli vaikea takarivistä asti erottaa, kun edessä olevilla muillakin oli tummat vaatteet. Ohjaajalla tulisi aina olla vaikka neonväriset kirkkaat vaatteet, että varmasti näkyy! 🙂 t: J.
Käyn oikeastaan vaan hyväkuntosten (ulkonäöllisesti siis) ohjaajien tunneilla koska niiltä saan niin paljon enemmän boostia tehdä kovempaa! En tiedä oonko pinnallinen kun ajattelen näin mutta jotenkin en vaan tykkää käydä sellasten tunneilla jotka ei näytä treenatuilta 🙂
Kyllähän ulkonäön perusteella aina joitain ennakkoluuloja muodostaa, mutta mitään en menisi sanomaan ennen kuin olen kyseisen ohjaajan tuntia kokeillut. Monesti sellaiset ohjaajat, jotka eivät itse ole ihan supertikissä ovatkin olleet tosi hyviä tsemppaamaan ja oikeasti panostaneet ohjelmaan. Ja päinvastoin.Kannattaa kuitenkin muistaa, että vaikka jonkun tietyn ohjaajan tunnit tuntuisivat ihan kamalilta itselle (liian helppo/liian raskas), ei se tarkoita, etteivätkö juuri nämä tunnit voisi olla jonkun muun kuntoilijan suosikkeja. Itse ainakin olin kiitollinen liikuntaharrastusta aloittaessani, että saliltamme löytyi ohjaaja, joka osasi pitää myös aloittelijoille sopivia tunteja 🙂
Itselleni ei ole sen suurempaa merkitystä missä kunnossa ohjaaja on. Onhan se kyllä kieltämättä uskottavampaa, että ohjaaja/pt tuntee asiansa jos on itsekkin hyvässä kunnossa. Tärkeintä on kuitenkin, että ohjaajalla/pt:llä on hyvä tietotaito. Jos verrataan vaikka huippuvalmentajiin niin moni ei välttämättä itse ole enää parhaassa mahdollisessa kunnossa, erinäisistä syistä, mutta tietävät kyllä varmasti miten tulee harjoitella/treenata. Lisäksi itse tykkäät tunneista joilla ohjaaja pystyy kiertämään osallistujien keskuudessa ja antamaan esim. henkilökohtaisia ohjeita tekniikasta, tsempata jne. Tällöin ohjaajan fyysisellä kunnolla ei ole itselleni sen suurempaa merkitystä.
Faktahan on se, että kyllä ohjaajan ulkonäöllä on merkitystä. Treenatun näköinen kroppa kertoo siitä, että ohjaaja osaa ja on tehnyt asioita oikein saadakseen itsensä urheilulliseen kuntoon. Plösähtänyt ohjaaja voi olla hyvä ohjaaja mutta sen loppurutistuksen tsemppaaminen saattaa jäädä, koska miten ”täysiä” riittää, että pääsen ”samaan kondikseen” jos olenkin jo ennestään paremmassa kunnossa. Toisaalta taas on jumppareita, jotka ovat iät ajat käyneet jumpissa ja uusia ohjaajia jotka vasta aloittelevat uraansa, haluavat panostaa ohjaamiseen ja erinomaiseen tekniikkaan ja näin ollen tekevät esim. pienemmillä painoilla? On eri asia ohjata BP vajaan vuoden verran kuin olla asiakas joka voi jättää toistoja välistä ja tehdä liikkeitä aivan väärällä tekniikalla, johtuen ylisuurista painoista… Mutta siis summasummarum, ohjaajan ulkönäöllä on merkitystä esikuva mielessä.
Tällä viikolla yksi poika salilla sanoi ohjaajasta, että toi kyllä tietää nää jutut kun se näyttää tolta, että kyllä se ulkonäkö vaan tiettyä uskottavuutta/luotettavuutta tuo kun se on kunnossa. Tuosta yli mielisyydestä josta kommentessa oli juttua. Tuli mieleen pirkanmaalta yhden PT-Heleniuksen mainos joka on onneks kuitenki huumorilla tuotettu ja mielestäni aika hauska: ”Läskit on lepposia ja niin oon muute määki, vaikka oon tikissä kun tikkanen ja niin oot kohta sääki!” 😀