Ainon uniblogista päivää 😀
Nyt tuntuu että oon saanut nukuttua kunnolla viime yönä. Oon tällä viikolla kyllä nukkunut ihan sopivan pitkiä öitä, mutta tuntuu ettei unen laatu oo ollut ihan parasta. Oon heräillyt ja nukkunut ns. levottomasti. Heti huomaa seuraukset kun ei saa sitä yhtä lepopäivää viikkoon 🙁 Tänään kuitenkin lepään ja pääsen myös kosmetologille kasvohoitoon..Aaaah 🙂
Oon höpötellyt joskus ohjaustyyleistä täällä ja ajattelinkin heittää taas kysymyksen teille. Jumppareita on yhtä paljon erilaisia kuin myös ohjaajia ja ja ja … Minkälaisesta OHJAUSTYYLISTÄ sinä pidät? Jos olet ohjaajat millainen tyylisi on? Ohjauksesta haaveilevat millainen ohjaaja haluaisit olla?
Saa vastata ihan omin sanoin jos haluaa mutta tässä myös hieman vaihtoehtoja mitä itse keksin 🙂
Neutraali ohjaustyyli; ohjaaja tekee sen mitä täytyy eli ohjaa ja korjaa asiakkaita, tunnetasolla ei kuitenkaan välity suurempia fiiliksiä. Ilopillerin tunnilla kaikki on hauskaa ja hän onkin aina positiivinen tsemppari. Komentava ohjaaja on tiukka ja ohjaa jopa käskevään tyyliin, hänen tunneilla ei ole lupaa löysäillä. . .
Ylläolevat siis aikalailla ääripäitä ja monet ohjaajathan ovat sekoitus eri tyylejä ja itse koen myös ohjaavani erilaisilla tyyleillä eri tunneilla ja eri vaiheessa tuntia.
Katsotaan jos saadaan keskustelua kehiin teidän ja minun iloksi 🙂
 |
| Komentavaa tyyliä |
Tunnista ja fiiliksestä riippuen parhaita ovat ilopillerit ja komentelijat. Ehkä kuitenkin useammin ne ilopillerit. Liiallinen komentelu alkaa joskus vain ketuttaa ja tahdon tehdä päinvastoin tai sanoa: ”TEE ITE!!!!”. Eli sekin pitää osata tehdä oikein.Neutraalius on kuitenkin pahinta. Silloin tulee sellainen olo, että ohjaajaa ei oikeasti kiinnosta pätkääkään vetää tunteja.
Oon samaa mieltä että jos komentelee muita täytyy ohjaajan tehdä myös itse eikä vaan käskeä 🙂 Neutraali ohjaus sopii ehkä paremmin rauhallisiin lajeihin kuten venyttely yms.
Ehdottomasti haluaisin, että mun tunneilla on fiilistä. Ja se fiilis tulee siitä, että kaikki vetää täysiä, mutta myös nauttii siitä, ylittää jopa itsensä. Haluaisin myös olla hieman tiukka, että kaikilla on pieni paine tehdä hyvä suoritus eikä kehtaa löysäillä. Toivoisin myös, että musta näkyy se, että tiedän mitä teen ja tykkään siitä, jos joskus ohjaan ryhmää 🙂 Nää on aikalailla samoja asioita mitä muissakin ohjaajissakin arvostan.
Fiilis on kyllä tärkeä osa treenausta, kuka edes haluais treenata huonolla fiiliksellä..se on sitten eri asia mistä se hyvä fiilis kullekin tulee 🙂 toiset tarvii piiskausta ja toiset pehmeempää tyyliä, niinkuin tästäkin kommenttiboksista voi ihmisten mielipiteistä lukea! Muuten mulla on aika samanlaiset kriteerit kuin sulla koskien omaa ja muiden ohjausta 🙂
Niin, en siis tarkoittanut ettei sitä fiilistä voisi muustakin saada, mutta toivoisin, että kaikki haluais tehdä parhaansa mun tunneilla ja sen ansiosta tulee sitten hyvä fiilis 🙂 Tietävät tehneensä jotain. Ja mun täysiä ei tietysti ole sama asia kuin jonkun toisen täysillä.
Riippuu tunnista. Tanssillisilla tunneilla ehkä sellasesta energisestä tyylistä, mut esim. meidän jamiohjaajasta kuoriutuu välillä natsityyppinen ja sekin sopii asiaan ;D Combatissa ja spinningissä pitää olla tiukka ja sellainen ”ei riitä, onks tossa kaikki” – tyylinen. Pumpissa neutraali. Itse spinningissä tunnistan olevani kuin omat ohjaajani, joilta ohjaustyyli on tarttunut: ei päästetä helpolla, yritetään saada asiakkaista kaikki irti, mutta silti muistutetaan jokaista tekemään omalla kuntotasollaan. 🙂
Oon samaa mieltä että spinningissä tarvitaan aika paljon sitä piiskausta, pyörän päällä on niin helppo löysätä jos kukaan ei sano mitään :)Eri tunneilla tosiaan tarvitaan hieman erilaista energiaa, esim steppitunnilla ja combat tunneilla on kuitenkin ”erilainen” tunnelma kun steppi on iloista pomppimista ja combatissa potkitaan ja hakataan agret ulos 😉
Muhun iskee parhaiten kyllä komentajan ja ilopillerin sekoitus. Ohjaajan pitää saada porukasta kaikki irti eikä antaa löysäillä, pitää olla tiukka asenne ja ohjaus. Ei saa kuitenkaan olla liian vakava ja vetää liian tosissaan vaan siellä tunnilla pitää olla myös hauskaa 🙂 Tunnista sitten riippuu että kumpaan se painotus enemmän olisi kiva olla. Combatissa ja pumpissa komentava, attackissa enemmän ilopilleriä, mutta siinä pitää myös sitten osata vaatia, että ei tule löysäiltyä kun tunti on niin raskas :)Ja joo tuo neutraali.. ei ei ei.. se vie fiiliksen koko tunnista. Tulee itselle sellainen olo, että eih, miksi mä olen tänne tullut? Ohjaustyylin joka muhun iskee pitää siis olla napakka, vaativat, selkeä ja samaan aikaan iloinen ja mukaansa tempaava! 🙂
Ajattelinkin että tämä olisi se suosituin yhdistelmä! Olisi nimittäin aika tylsää jos tunnin ohjaisi yhdellä ja samalla tyylillä vaikka alusta asti komentaen täysillä 😀 Eli niitä eri tyylejä eri vaiheisiin tarpeen mukaan olis ehkä se paras combo myös mun makuun..helpommin sanottu kuin tehty =)
Mua ihan karmii, kun meille kuuluu salin puolellekin jonkun spinningohjajaan karjunnat (pitää kyllä ovea auki, mutta silti). Kuulostaa, kun siellä tapettais ihmisiä. Semmosella matalalla möreällä naisäänellä karjumista 😀
😀 haha, tää oli hauska. Se on yleensäkin kamalaa jos ohjaaja muuttaa äänensä ihan erilaiseksi kun mikrofoni menee päälle (en tiedä päteekö tässä tapauksessa, tuli vaan mieleen)
Mun mielestä ne ohjaajat on parhaita, jotka on ilosia ja tuo hyvän fiiliksen, mut sitte tietyissä rankoissa kohdissa pistää loputkin mehut irti sillä tsemppauksella 😀
Kuten jo aiemmin kirjoitin niin arvelinkin tän olevan useempien suosikki 🙂
Mun lemppari ohjaaja on sellanen komenteleva ilopilleri 😀 tän ohjaajan tunneille meneminen on aina ihan parasta, kun oma päivä piristyy. Hän ei kumminkaan ole mikään lepsu vaan tarmokkaasti käskee ja kannustaa 🙂
Kuulostaa osaavalta ohjaajalta jos hän saa päivänkin piristymään! =)
Kun mietin mihin sopis neutraali ohjaus niin venyttelyyn, ja kehonhallintatunneille. Pitäis olla samalla pehmeä ja myönteinen ohjaustyyli. Komentavaa tyyliä en jaksaisi koko 60minuuttia millään tunnilla. Tärkeintä olis kai miettiä ohjaajana että minkä fiiliksen haluaa tunnilla välittyvän. Mun ohjaustyyli on erilainen kaikissa lajeissa joita ohjaan. Mun oma persoona tietenkin lähtökohtana.
Tosiaan venyttelytunnilla ei ehkä toimisi tuo komentelijan tyyli =) Tunneilla joila tarvitaan hieman sitä piiskausta pitäisi sekin ajoittaa oikeen, koska tosiaan 60 minuttia huutamista vois olla vähän liikaa. Myös se jos ekasta biisistä lähtien on aivan pähkinöissä ja ”liian iloinen” voisi olla vähän rasittavaa. Neutraalisempi aloitus ja sitten kun keho ja pää lämpenee niin vähän muutakin tunnetta peliin 🙂
enligt mig är du en super bra och motiverande ledare med mycket energi så feelisen är sjukt bra på dina timmar 🙂
Hej! tack så mycket, roligt att höra! se on mun tavoite tunneilla ja kiva että oon onnistunut =)
Kuten ehkä tiedät jo: Raaka, komenteleva mutta kannustava! 🙂
No pain, No gain =)
Ei ainakaan missään nimessä sellainen ohjaajajolla on huono itsetunto, se näkyy ja muutenkintällaiset ohjaajat aika usein kertovat mokistaanmikä on todella ärsyttävää. Mielestäni on typerää kertoavirheistään koska ne pilaa vain tunnelman, jatkaisi vainkuin virhettä ei olisi tapahtunutkaan, eihän sitä asiakkaat välttämättä edes huomaisi.En myöskään pidä ohjaajista jotka tulevat viereen neuvomaan, vaikka hyvää tarkoittavatkin. Sellanen huomautus yleisesti kaikille ”nyt muutamalla on hartiat korvissa” tyylisesti on paljon parempi tyyli. Monet ihmiset ovat kuitenkin sellaisia että viedään viimeisetkin liikunnan ilon rippeet jos tullaan kaikkien kuullen viereen kertomaan virheistä, kukaankun ei ole seppä syntyessään.
Omaa epävarmuutta ei kyllä munkaan mielestä kannata näyttää, se vie aika nopeesti uskottavuuden siitä kuka on se joka ohjaa. Ensimmäisillä ohjauskerroilla itsetunto ei tietenkään ole ihan huipussa mutta ei sitä silti tarvi kertoa =)
Ehdottomasti sellainen joka saa aikaan yhteishenkeä tunneilla (”kaikilla tuntuu ja sattuu, jaksetaan yhdessä”). Ja joka tulee ”lavalta” meidän joukkoon välillä tekemään ja tsemppaamaan. Hymyä, huutoa ja hikeä. Toimii!
Yhteishenki on kyllä tärkee asia munkin mielestä, ryhmäliikuntaahan ne jumpat on =)
Tykkään Aino juuri sinun tyylistä. Kärjistetystä voisi sanoa, että olen niitä, jotka haluaa mennä veren maku suussa ja kuulla kannustuksena että ”tämän ei kuulukkaan tuntua hyvältä”. No joo, toki hauskaakin saa/pitää olla, mutta ei mitään turhaa lässytystä. En käy sellaisten ohjaajien tunneilla, jotka eivät vaadi jumppareilta mitään ja jotka eivät itsekään vedä täysillä.
Kiitos:)
En käy ryhmäliikuntatunneilla, mutta koululiikunnan kautta on tullu kokemuksia meille jokaiselle, ja mua ärsytti aina niin paljon se, että se opettaja oli kova kärkyttämään, mutta ite seiso tai jopa istu! Pahin oli, kun sato vettä ihan kaatamalla ja mentiin suunnistamaan metsäpolulle heti aamusta. Olin varautunut tottakai pintaveden pitävillä vaatteilla, mutten kumisaappailla kuten hän oli neuvonut, sillä ei niillä vaan voi juosta, ja halusin juosta, jotta pääsen mahdollisimman nopeasti pois 😀 Hän sanoi itse, ettei sade mitään haittaa, mutta istui reitin lopussa omassa autossaan koko sen ajan… Ärsytti.Kannustava pitää siis olla, sekä sanoillaan että omalla esimerkillään! 🙂