Muutama teistä on kysellyt kilpa-aerobic postausta joten ajattelin nyt skriivailla hieman tästä osasta mun elämääni 🙂
Täällä on varmasti joitakin uusia lukijoita joten kerron hieman taustaa ensin..

Ensimmäinen laji mitä harrastin oli joukkuevoimistelu, siitä vaihdoin telinevoimisteluun ja telinevoikan jälkeen noin 16-17vuotiaana aloitin Kilpa-Aerobicin. Telinevoimistelu on aika hyvä pohja lajiin kuin lajiin ja siirtyminen aerobicciin oli aika luonnolista. Aloitin ryhmässä jossa meitä oli 6-8 ja treenattiin ehkä 2xviikossa, joten homma oli aika harrastuspohjalla alkuun. Innostuin lajista tosissaan ja mua kysyttiinkin kolmen hengen triojoukkueeseen jonka jälkeen aloimme harjoitella kahden muun tytön kanssa. Ennen kuin päästiin kilpailemaan toinen työistä muutti pois vaasasta ja meitä jäi jäljelle 2.
Muistin Jennin telinevoikka-ajoilta ja päätin kysyä häntä mukaan. Kilpailimme muutamat kilpailut tällä kokoonpanolla aika surkealla menestyksellä, kunnes jäimme taas kahdestaan tällä kertaa Jennin kanssa. Laura tuli kuvioihin mukaan viimeisenä ja siitä alkoi meidän uramme.  8-vuotta on aika vaikea tiivistää yhteen tekstiin, joten tämä tulee olemaan ihan pintaraapaisu meidän matkasta 🙂

Aloimme treenaamaan noin 5-6krt/vkossa ja kilpailimme ekoja kisoja sijoittuen niin ja näin, joskus hyvin ja joskus huonosti. Vuoden treenaamisen jälkeen kaikki valmentajamme muuttivat pois vaasasta ja siitä saakkaa ollaan treenattu ihan itsekseen ilman valmentajia. Yksi suuri kohokohta oli päästä maajoukkuerinkiin mukaan jolloin saimme apuja MJ-valmentajilta + leirit joissa oli paljon lajivalmennusta yms.

MJleiriTreeneistä

SponssiAuto jota käytettiin leiri ja kisamatkoille 🙂

Maajoukkueeseen pääsyn jälkee kehitys kasvoi luonnolisesti ja aloimme sijoittua kisoissa paremmin ja voitettiinkin ensimmäinen SM-mitali joka oli heti se kirkkain 🙂
SM-mitaleja löytyy jokaista väriä ja lisäksi ollaan kisailtu ulkomailla useita kertoja.
Epäonneakin on ollut mukana, kerran matkustettiin aina Ranskaan asti ja 10 minuuttia ennen suoritusta Jennillä meni nilkasta nivelsiteet eikä hän pystynyt edes kävelemään.. Ne kisat oli sitten siinä 😀

Meidän harjoitusohjelma jaettiin peruskuntokauteen, kilpailuihin valmistavaan kauteen sekä kilpailukauteen.

PKK:lla tehtiin paljon peruskuntotreeniä, venyteltiin paljon ja käyiin myös jumpissa.
KVK:llä ja KK:lla lajinomaisuus lisääntyi ja tehtiin melkein ainoastaan lajitreenejä.
Lajitreenit menivät jotenkin näin … 😀

• hölkkää 10-15min
• tekniikkalämmittely 15-20 min (salia päästä päähän harjoitellen aerobicin perusaskeleita, dynaamisia venytyksiä yms liikkeitä ohjelmasta)
• venyttely 15-20min (paikat kunnolla auki, spagaatit yms liikkeet ohjelmasta)
• ohjelman aerobiset pätkät sekä vaikeusliikkeet läpi useaan kertaan itsekseen
• kilpailuohjelman treenaamista yhdessä  (3-osia, puolikkaita ja kokonaisia)
• loppuverryttely + pitkät venyttelyt 

Kesto 2-2,5 h

Ensimmäisinä vuosina suunniteltiin aina itse kilpailu-ohjelmat mutta vuonna 2009 päätettiin ostaa musiikki ja koreografia unkarilaiselta huippu koreografilta/valmentajalta joka tulikin vaasaan opettamaan ohjelman sekä valmetamaan meitä viikon ajaksi. Treenattiin ehkä 6-8h päivässä + omat jumpat sen viikon ajan 😀 Eipä siinä muuta ehtinytkään. Ylläolevista videoklipeistä ylempi on Maajoukkueleiriltä ja ohjelma on meidän itse suunnittelema, alempi klippi on tuo ostettu koreo ja kilpailut on SM-kisat josta irtosi pronssia.
Vuonna 2010 meillä oli tavoitteena MM-kilpailut ja treenattiin aika kovaa niitä varten. Saatiin vihdoin myös 2 valmentajaa joukkuevoimistelun puolelta joista oli paljon apua etenkin tekniikan ja liikkuvuuden treenaamisessa. MM-karsinnoissa kävi kuitenkin niin että Lauran takareisi repesi todella pahasti ja hän oli poissa pelistä ainakin 3kk, joten kisat jäivät siihen ja niin loppui myös koko ura. (Oltiin mietitty lopettamista MMkisojen jälkeen)

Nämä 8- vuotta lajin parissa on antanut niiiiin paljon ja sain myös 2 parasta elinikäistä ystävää sekä mahtavia kokemuksia ja opetuksia <3

RUMIMMAT puvut ever!! 😀