Sarjassamme aiheita, joista ei niin kovin paljoa huvita kirjoittaa hyvinvointiin keskittyvässä blogissa. Alkoholi on yksi asia, mikä herättää paljon keskustelua. Kun vilkaisee noita suosituimpia tekstejä, näkyy siellä yksi luetuimmista artikkeleista juuri tähän aiheeseen liittyen. Mun varmaan kuuluisi sanoa, että nautin alkoholia silloin tällöin lasin kerrallaan. Esimmäinen lause pitää kyllä paikkaansa, eli nykyään tulee käytyä melko harvoin missään kekkereissä, enkä ole koskaan oppinut/ymmärtänyt rentouttavan lasillisen nauttimista perjantai-iltana. Olen kyllä kokeillut, mutta omalla kohdalla alkoholi ei rentouta vaan saa olon enemmänkin ylivirittyneeksi ja esimerkiksi nukkumisesta ei tule enää mitään.
Olen siis tässä asiassa melko perisuomalainen ja kun lähden sillä mielellä juhlimaan, tulee annoksia otettua enemmän kuin yksi tai kaksi. Elin nuoruudessa melkoisen bilehile-aikakauden, kuten aika moni meistä. Nyt kun muistelen aikaa taaksepäin, oli se jollain tavoin myös melko surullinen vaihe. Etsin elämääni täytettä siitä juhlimisestä. Mutta täytyy muistaa, että vaikka on huonoja muistoja, on tapahtunut hyviäkin juttuja. Eli kaikilla aikakausilla on ne hyvätkin puolensa ja kaikesta oppii. En kadu mitään.
Suhteeni tähän nautintoaineeseen on melko ristiriitainen. En kiellä, etteikö olisi hauska lähteä radalle voimajuoman siivittämänä, mutta nykyään analysoin myös paljon sen vaikutuksia oloon jälkeenpäin. Asia on varmasti yksilöllinen, mutta olen todennut että alkoholi aiheuttaa omalla kohdalla masentavia fiiliksiä. Vaikka ilta olisi ollut hyvin hauska, eikä mitään krapulaa (itselläni harvoin on) olisi ollutkaan, silti seuraava viikko on aina huomattavasti tahmeempi kuin muuten. Kärsin motivaation ja inspiraation puutteesta, sekä moni asia voi tuntua vaikeammalta kuin normaalisti.
Voin vain kuvitella, millaiseen oravanpyörään samoista fiiliksistä kärsivät voivat ajautua. Ensin masentaa, sitten haetaan lisää nostetta juomalla ja sitten masentaa vielä enemmän. Sitä voi olla vaikea ymmärtää, että oma huono ja tyytymätön olotila voi johtua ainoastaan omista valinnoistaan. Elämä tosiaan on valintoja, mutta silti joskus voi olla vaikea tehdä niitä oikeita. Nämä analysoinnit on tosiaan johtanut siihen, että nykyään tulee käytyä ulkona harvoin. 😀
Joskus sitä miettii, että miksi ihmeessä sitten tekee niitä asioita, joista ei pidemmän päälle tule hyvä olo. Samaan kategoriaan voisi laittaa epäterveellisien ruokien syömisen. En puhu kaikkien puolesta, ainoastaan omastani, mutta fakta on vaan se, että mielestäni se hetkellinen nautinto ei ole loppupeleissä sen arvoista. Vihaan sitä oloa, kun kroppa on väsynyt, turvonnut ja mieli maassa. Onneksi oon löytänyt elämäntavan, jolla noita fiiliksiä on vaan hyvin harvoin. Sitähän tämä eläminen on, tasapainon etsimistä ja löytämistä.
Aloin jo miettimään, että olenko normaalia herkempi tiettyjä nautintoaineita kohtaan, sillä myös sokeri aiheuttaa hieman samankaltaisia oloja. Kyseessä voi olla myös se, että olen kova analysoimaan ja miettimään mistä erilaiset olot ja tuntemukset johtuu. Huomaan ja tunnen heti, jos en ole niin sanottu oma itseni. Tämän tiedostaminen on tietysti hyvä juttu siinä mielessä, että tietää sen olevan vain väliaikaista. Moni voi varmaan kokea samoja fiiliksiä, mutta ei ehkä ajattele niitä sen kummemin, tai syitä mistä ne johtuu. Ajatellaan, että joskus vaan v*tuttaa ja that’s it. 😉
Otsikko voisi siis kai yhtälailla olla ”masentavat nautintoaineet”, mutta koska ajatukset heräsivät juuri alkon ja viime lauantaisten pikkujoulujen tiimoilta, niin tällä mennään tänään. Onko muita, joilla on samanlaisia kokemuksia aiheesta?
Olin niin innoissani, kun klikkasin tän auki! 😀 Mulle ei oo koskaan alkoholi kauheSti maistunut. Joskus parikymppisenä tuli juotua viiniä silloin tällöin hiprakoituen, mutta tässä viimeisen parin vuoden aikana, kolmekymppisenä, jos on yhtään juonut mitään (ja mulle riittää se pari annosta, että on pää sekaisin) ja lisäksi valvonut myöhään, niin takuuvarmana tuloksena on parin päivän väsymys, päänsärky, löysyys ja aikaansaamattomuus! Joten eipä tule kyllä juotua, vaikka joskus juhlatilanteissa se olisi hauskaakin. Niin paljon mieluummin on seuraavana päivänä taas valmis treenaamaan/tekemään muita asioita reippaana. 🙂
En oo varmaan koskaan tätä sanonut vaikka oon kommentoinutkin, mutta sun blogi on paras ja niin inspiroiva! Oon kasvisravintolassa töissä ja viimeksi hehkutin sitä että ”oih mun lempibloggaaja on tykästynyt kasvisruokavalioon!!”. :’D
Kiva nimitypo tuli..
Olen myös huomannut saman! Analysoin paljon omaa kroppaa ihan mielenkiinnosta, vaikka oonkin pullamssö sokerihiiri. Jo vuosia sitten tuli selväksi, ettei alkoholia edes pieninä määrinä voi nauttia varomattomasti, koska henkiset oireet seuraavina päivinä on suhteellisen kestämättömät. Myöskään kroppa ei tykkää, vaan jo _hörppy_ saa vatsan ihan sekaisin. Tietysti välillä tulee silti repsahdettua mutta kerta kerran jälkeen tekee mieli vähemmän kun jälkeenpäin on niin paha olla.
Myös sokerin olen huomannut aiheuttavan samanlaisia oireita, siitä vaan on huomattavasti vaikeampi luopua 😀 samasta syystä sekin on kyllä vähentynyt, mutta tulee aina tasaisesti taas nautittua sitäkin enemmän ja tuleehan sitä valmisruoista ja muista (esim. valmispapupurkeissa, aika ärsyttävää).
Tiedän että tää on monelle raflaava juttu, mutta tunnistaudun erityisherkäksi, että olisiko sillä sitten tekemistä asian kanssa.
Todella jännää miettiä sut jossain juomameiningeissä:D olen kyllä tietoinen sun entisestä elämäntavasta kun oon jo jonkin aikaa blogia seurannut mutta silti ihan kuin ois eri ihminen kyseessä. On silti tosi hienoa että oot asian kertonut ja itse oon käynyt läpi ihan saman jutun joten siksikin on ollut mukava lukea postauksia entisistä ajoista. Saako kysyä oletko vielä samaisessa kaveriporukassa kuin tuolloin vai vaihtuiko myös se elämäntapojen myötä? 🙂
Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Jotenkin olen itsekin alkanut huomaamaan, että mitä vanhemmaksi tulee (25), niin sitä kaukaisemmaksi ajatus ryyppyjuhlista tuntuu menevän. En enää vaan jaksa innostua että ”jee lähdetään ryyppää” enemmänkin aiheuttaa pelkoa ja ahdistusta. Vaikka nykyään osaan juoda niin, että pysyn rajoissa, niin silti krapulaisena(vaikka olisi olematon krapula) tulee pieniä masennuskohtauksia. Ihan hirveetä ja koko viikko menee sitä parantaessa. Salille on vaikea mennä, väsyttää sikana ja tekee mieli syödä kaikkea paskaa.. Ei se ole sen arvosta.
Hyvä teksti ja toivottavasti herättää ihmisissä ajatuksia! 🙂
Juhliminen ja rellestäminen kuuluu mun mielestä normaaliin nuoruusvaiheeseen, 16-20-vuotiaana se on ihan normaalia, että ravataan baareissa tai ryypätään puistoissa. Se on yksi vaihe kehityksessä. Mun mielestä on vaan kauheeta ja surullista, että jotkut ihmiset eivät pääse siitä kehitysvaiheesta yli, vaan vielä 30-vuotiaanakin käydään joka viikonloppu ainakin lauantaina baarissa.
En ole oikein ikinä ymmärtänyt tota alkoholitouhua. Kyllähän sitä on tullut itsekin kiskottua aika hyvään tahtiin, mutta aina vain yhtenä päivänä viikossa (uu, tosi vähän siis! :D) ja nämäkin joka-viikko-lärvit ovat olleet vaan kausia tai ajanjaksoja, jotka ovat kestäneet maksimissaan 6 kk putkeen, sitten taas on rauhoittunut ja juonut vähemmän. Joillain se kestää kuusi VUOTTA. Miten joku jaksaa? Lauantaina kun vetää tumut, niin mulla on tukkoinen ja vetämätön olo vielä keskiviikkona. Ei hemmetti sellaista joka viikko pystyisi. Ja mistä ihmiset keksii ne rahat siihen?!
Nykyään tulee otettua muutama kerta vuodessa, ja siltikin sain AUDIT-testistä niin korkeat pisteet, että jouduin maksakokeisiin leikkausta edeltävästi?! Täytyy sanoa, että meinasin siitä kyllä päreeni polttaa, joka on ihan alkoholistin reaktio 😀
Tosiaan itsekin nykyään ajattelen sitä hyvinvoinnin kannalta. Se yhden illan hauska ja riehunta ei korvaa sitä menetettyä hyvää oloa monena seuraavana päivänä. Joskus se on kivaa ja sellaisena ”herkkupäivänä” sen haluankin pitää.
Kotona yhden tai kahden tissuttelusta en edes aloita…………
Juuri näin! Hienoa Aino kun kerrot kaikista erilaisista vaiheista. Eiköhän meillä kaikilla ole tää 16-20.v keittovaihe ollut. Mielestäni on ihanaa kun enää ei alkoholi liity elämään kuin aniharvoin viinilasin merkeissä. Ja tosiaan itselleni pelkkä valvominen tekee krapulaisen olon ja koko seuraava viikko menee pilalle kun ei pysty toimimaan normaalisti. Ikää on nyt 30 ja tuntuu todella oudolta ajatella miten sitä tulikin juhlittua, ja Aino olin aivan samanlainen bilehile. Kiitos hyvästä blogista ja monista monista vinkeistä! Olen aina urheillut mutta avullasi olen löytänyt apua moneen ravinto ongelmaan ja todelliseen vaivaan. Kiitos. Ja vielä kun saisi tupakan kokonaan pois
Pystyn samaistumaan tähän ihan täysin!
Ihan kuin omia ajatuksiani olisin lukenut! Edelleen tykkaan kylla silloin talloin bilettaa drinksujen kera, mutta lahes poikkeuksetta noi kuvailemasi fiilarit saa ajattelemaan oliko sitten kuitenkaan sen arvoista. Vaikka olisi miten hauska ilta, on se jopa viikon kestava puolitehoisuus jotain ihan sietamatonta. Enka siis minakaan puhu krapulasta vaan juurikin sellaisesta kehnosta olosta seka henkisesti etta fyysisesti. Omalla kohdallani kyse on ehka enemman siita, etta kestavyysurheilun myota on oppinut tulkitsemaan omaa kroppaa ja mika on sille hyvaksi ja mika ei. Eli juurikin tuo analysointi mista itsekin kirjoitit.
Ja namahan ovat tosiaan asioita joita ei saisi aaneen sanoa, kun dokaaminen on suomalaisille niin pyha asia ja kannissahan nyt on kaikilla tosi kivaa eikos?
Toisaalta monet niista kiikkustuolissa muisteltavista hulluista tarinoista harvempi alkaa etta ”silloin kerran kun tyttojen kanssa syotiin salaattia” ja kuten aluksi kirjoitin hullu ilta silloin talloin on paikallaan. Olennaisinta on ehka muistaa etta absolutistin ja juopon valiin mahtuu aika paljon kaikenlaista 🙂
Mä oon itse samoista syistä vähentänyt tässä viimeisen vuoden aikana alkoholin käyttöä aika rutkasti. Olo sen käytön jälkeen on aina ollut masentunut, turvonnut ja nimenomaan henkisesti krapulainen. Käytin ennen alkoholia hyvin suomalaiseen tapaan – liikaa ja liian usein. Nykyään nautin lasin tai kaksi silloin tällöin, eikä tule morkkista eikä pahaa oloa (henkisesti eikä fyysisesti). Olen aina ollut urheilullinen, joten omalla kohdalla ei sovi yhteen elämäntapojen kanssa jokaviikonloppuinen rellestäminen ja darra. Oon miettinyt aiheuttaako alkoholi masentuneisuutta ja morkkista edes kaikille (ei urheilullisille ihmisille), vai vain meille, jotka tietävät, miten hyvä olo tulee kun elää terveellisesti. Nyt 27-vuoden iässä voin vihdoin sanoa löytäneeni balanssin ja hyvä näin:-)
Haha! Mä oon sitten taas todellakin niitä ihmisiä jotka NAUTTII alkoholista – siis oikeasti makunsa puolesta (en viiniä vahvemmasta..). Mä olen myöskin niitä ihmisiä jotka mieluusti perjantai-iltana käpertyy viinilasin kera sohvan nurkkaan. Mä en varmaan koskaan ole oikeasti juonut humalahakuisesti, koska mulla tulee tosi nopeasti huono olo ärtyneen suolen takia, enkä oikein koskaan ole tykännyt siitä örveltämisfiiliksestä. Sitäpaitsi, kymmenen jälkeen oon niin väsynyt että kun muut on menossa baariin nii meitsi jo makaa vällyjen välissä. Mut ah, se viini… Se on vaan nautinto!
Kai se on niin yksilöllistä, mulle se illalla herkkuruuan mättäminen on sen pienen turvotuksen arvosta.
Mun mielestä on tärkeetä vaan se, että niin kauan kun se tuntuu susta hyvältä, niin anna mennä!
Oon kyl vähän kateellinen siitä, että pystyt nauttimaan viinin mausta. Olis ihana juoda vaikka hehkuviiniä näin loppuvuodesta vilttiin kääriytyneenä lauantai-iltana.. Mutta mulle ei oo koskaan maistunut alkoholi, en pidä sen mausta enkä hiprakan tunteesta, ja välillä mietin, että olisipa kokemukseni sokerista samAnlainen 😀
Nää sun postaukset tästä aiheesta on aina vaan tätä saman toistoa kuinka olet nyt parempi ihminen kun et enää juo kännejä. Huoh.
Mä niin allekirjoitan tän sun tekstin. Itselläni oli surullinen teiniaika 18-20 vuotiaana, kun juhliminen oli se elämän suola ja ei tehnyt tiukkaa vetää monta salmaria putkeen. Meno oli todella railakasta ja on ihme, että selvisin ehjin nahoin pahimmista ns. bilevuosista. Kaikkea en muistele lämmöllä, mutta toisaalta tuohon aikakauteen liittyy myös paljon uusia kavereita, sosiaalisten taitojen kehittymistä ja se, että ilman ”ikäviä” kokemuksia en osaisi nyt tiedostaa paremmin omaa alkoholin sietokykyäni. Tykkään kyllä edelleen rentoutua parilla alkoholijuomalla, koska jotenkin se rentouttaa ja saa fiiliksenkin kohoamaan ylöspäin.
Nykyään en käy juurikaan ulkona. En pidä liian humalaisista ihmisistä, mutta en myöskään tuomitse heitä. Ennen ajattelin vain sitä hetken huumaa minkä saan radalla ollessa, kun nykyään ajattelen jo ensimmäisillä kulauksilla sitä pahaa oloa. Sen vuoksi jäänkin usein kotiin enkä käy radalla juurikaan, koska mielestäni baareiluun ei kuulu se että ollaan limulinjalla kavereiden mukana. Olen myös ruvennut saarnaamaan miehellenikin, ettei kannata sitä alkoholia juoda, kun ei kroppa kestä ja tulee tehtyä kaikkea tyhmää. En varmasti suhtautuisi yhtä negatiivisesti alkoholiin nyt, jollen olisi käynyt nuorempana ihan pohjalla alkoholin takia. Mulla ei edes tule huono omatunto, jos en juo alkoholia työlounailla tai juhlissa. Juon sitä silloin, kun itse haluan ja tekee mieli. Absolutisti en ole, mutta en kyllä ongelmakäyttäjäkään.
Sama pätee herkkujen kohdalla. Olen oikea pullahiiri ja kaiken makean perään, mutta nykyään osaan vastustaa kiusauksia paremmin. Tälläkin hetkellä on suklaata ja keksiä kotona enkä ole niitä syönyt. Ei vaan tee mieli. Aiemmin olisin tunkenut ne suuhun, vaikka väkisin, koska ”ne on hyviä” 😀 Nykyään syön herkkuja silloin kun haluan ja itselleni riittää vähempikin. Vielä kun saisin karsittua herkuttelun vain juhlapäiville niin olisin tyytyväinen.
Eli siis todellakin ajatuksia herättävä postaus ja pystyn samaistumaan ainakin osittain.
Täällä kans yks entinen bilettäjä, jonka elämä pyöri viikonloppujen biletyksen ympärillä. Ne oli toisaalta siistejä ja ihania aikoja, kun juhliminen oli vaan niin hauskaa ja hyvällä kaveriporukalla remuttiin ympäriinsä. Enää ei vaan maistu eikä jaksa. Plus että bileillan jälkeen tulee hirveä krapulamasis ja elämänpelko, eikä niitä fiiliksiä halua kovin usein kokea. Mutta ehkä toi bilevaihe vähän kuuluu nuoruuteen enkä ainakaan itse kadu kuin muutamaa typerintä juttua, mitä silloin tuli tehtyä. Hyvä kuitenkin, etten enää neljääkymppiä lähestyessä vietä kaikkea vapaa-aikaani kännätessä.
Etanolissa on yhtä paljon kaloreita kuin rasvassa.
Päihteenä se myös kuuluisi oikeasti luokkaan tekniset liuottimet.
Itse en näe etanolin käyttäjien ja liiman haistelijoiden välillä mitään eroa.
Ja kyllähän se niin varmasti on, että jos alkoholi keksittäisiin nyt, niin ei se laillista olisi.
Minä taidan olla Rosan kanssa ainoa lukija, joka oikeasti nauttii hyvästä viinistä – kesällä valko- ja talvella punaviini 😉 Humalahakuista juomista tulee harrastettua nykyisin harvemmin, mutta kiireettömänä vapaailtana hyvän ruuan kanssa se mielestäni kuuluu asiaan 🙂
Itsellä tapahtunut suuri muutos alkoholin suhteen muutamassa vuodessa. Siihen ratkaisu ollut juuri että saanut elämään oikeasti merkityksellistä sisältöä ja onnea. Olen vasta 21 mutta jo nuorena aloitettu. Vähentämistä edesauttoi kun näki muiden alkoholin käyttöä ongelmiin asti. Surullista on kuitenkin, että joutuu itse miettimään tekevänsä väärin ja olevansa tylsä. Tykkään käydä ulkona välillä, koska on kiva nähdä kavereita, tutustua uusiin ihmisiin, tanssia ja kuunnella musiikkia. Silloin kyllä käyn ihan ylikierroksilla 😀 ja seuraus on muutaman päivän ”ihmisviha”. Onneksi tämä suomalainen kulttuurikin pikkuhiljaa muuttaa suuntaansa ja ehkä tulevaisuudessa nuorten päähän ei ole iskostettu että alkoholi kuuluu erilaisiin tilanteisiin ja silloin juodaan sammumiseen asti.