(LAPSEN) KARKKIPÄIVÄ SITTENKÄÄN NIIN HYVÄ IDEA?

Karkkipäivä on monelle tuttu juttu jo omasta lapsuudesta ja varmasti yleinen tapa edelleen. Oon pohtinut tätä aihetta melko paljon viime aikoina ja yleisesti ruokien jaottelusta kiellettyihin ja sallittuihin. Itsekin sitä pitkään harrastaneena olen alkanut kyseenalaistamaan onko se sittenkään järkevää rajoittaa tiettyjä ruokia ja sallia toisia. Ihminenhän luonnollisesti toimii niin, että kielletty hedelmä houkuttaa ja etenkin lapsena opitaan ja omaksutaan paljon toimintamalleja ja tapoja, joita sitten tullaan toistamaan ehkäpä koko aikuisikä.

”Mustavalkoinen ruokien jaottelu hyviin ja pahoihin voi johtaa myöhemmin ”kaikki tai ei mitään” -ajattelumalliin. Se saattaa ilmetä lapsen ylipainona, syömishäiriönä tai kehon kuvan vääristymisenä.”

Ylläoleva kappale on valitettavan paikkaansa pitävä. Syömishäiriöt ja muut ongelmat syömisen suhteen ovat yleistyneet jatkuvasti, tai sitten niistä on vain alettu puhumaan enemmän. Fakta on kuitenkin se, että jos on yhtään sen tyyppinen henkilö, että asioiden suhteen joko vedetään täpöt tai ei ollenkaa, niin tästä voi syntyä ongelma.

”Kun herkkuja koskevia tiukkoja rajoituksia höllentää, voi lapsi syödä aluksi paljonkin niitä. Pian uutuuden viehätys kuitenkin kaikkoaa, kuten ”kielletyn hedelmän” houkutuskin, eikä lapsi enää ahmi makeaa mahan täydeltä.”

Kirjoittelin tuossa muutama viikko takaperin omakohtaisen kokemuksen juuri siitä, että kun poistaa kiellot ja säännöt niin mieli alkaakin toimia niin, ettei enää kielletyt asiat himota samalla tavalla. Lapsena sitä vielä imee tapoja ja käyttäytymismalleja hyvin voimakkaasti, jolloin tällainen rennompi suhtautuminen voi olla paljon parempi kuin se, että kielletään kaikki herkut ja epäterveelliset asiat. Lapsenahan sitä ei oikeastaan edes tiedä, mitä ne herkut on, ellei niistä tehdä erikseen juttua, että nää on nyt tällaisia spesiaaliruokia, joita ei saa syödä kuin kerran viikossa.

Tottakai niitä alkaa haluamaan, jos ne kielletään ja nostetaan jotenkin erikoiseksi jutuksi, tai esimerkiksi palkitaan lasta herkuilla, kun hän on tehnyt jotain hyvää. Kyllähän siitä helposti jää käyttäytymismalli, että kun teen hyviä asioita saan herkutella. Moni toistaa näitä tietämättään myös aikuisena. Eli kun on rankkaa tai kun tapahtuu jotain erikoista–> palkitaan itseään ruualla. Tunnesyöminen johtuu yleensä aina jostain ja asian selvittämiseksi on hyvä ymmärtää syyt sille, miksi alkaa syödä tietyissä tilanteissa ja mistä ne tunteet ovat lähtöisin. Näin tunnesyömistä voi alkaa hallita, kun tiedostaa että nyt se fiilis tuli taas, mutta se johtuu vain tästä asiasta.

Jos saan joskus lapsen, haluaisin tietysti opettaa terveelliset hänelle elämäntavat, jotka varmasti tulisivat tässä taloudessa ihan automaationa. Uskon vahvasti siihen, että omalla mallilla on suuri vaikutus kasvatuksessa tässäkin asiassa. Ihmettelen aina kun katson jotain laihdutusohjelmaa jossa äiti kokkaa itselleen terveellisen ”dieettiruuan” ja sitten laittaa lapsille nakkeja ja ranskalaisia. Ei jotenkin mahdu mun kaaliin tuollainen. :D

En kuitenkaan haluaisi tehdä ruuasta ja syömisestä sen kummempaa ”juttua”, sillä itse olen joutunut käymään läpi sen polun, että ruoka on hallinnut ajoittain elämää liikaakin. Se on todella raskasta, kun syöminen tai syömättä jättäminen on jatkuvasti mielessä ja rajoittaa elämää. Asioita on tietysti helppoa suunnitella näin etukäteen ja käytännössä monet jutut ovat toki haastavampia, mutta tästä pientä ajattelemisen aihetta myös siihen omaan syömiskäyttäytymiseen. Tämä sallivampi tapa ei ehkä toimi ihan kaikille, mutta se on aika varmaa, että ne kiellot ja säännötkään ei tee elämästä kovin helppoa.

Tummennetut lainaukset maikkarin artikkelista täältä.

LUE MYÖS: MITÄ TAPAHTUI KUN PÄÄTIN SYÖDÄ MITÄ TAHDON ILMAN RAJOITTEITA?

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


MITÄ TAPAHTUI KUN PÄÄTIN SYÖDÄ IHAN MITÄ TAHDON ILMAN RAJOITTEITA?

Kiellot ja sallitut asiat elämässä on usein hyvin tuttu asia etenkin kontrollifriikeille. Saat mielihyvää ja tunnet olosi hyväksi, kun syöt sallittuja ruoka-aineita ja teet asioita, jotka olet lokeroittanut arvostettaviksi asioiksi. Kun joskus lipsut kontrollista, koet epäonnistumisen fiiliksiä ja jopa masentavaa olotilaa, koska asiat eivät menneet ”kuten kuuluu”.

Vaikka ei olisi kontrollifriikki pahimmasta päästä, niin monelle terveellisien elämäntapojen ystävälle on syntynyt kategoriat kielletyille ja sallituille ruuille. Yleensä ei osata edes perustella sen kummemmin, miksi jokin ruoka-aine on pahasta, sillä on saatettu lukea jostain kuinka sokeri tappaa, rasva kerääntyy suoraan vyötärölle tai vehnän syönti on syntiä ja sitten vain alettu noudattamaan tällaisia ohjeita sen kummemmin niitä miettimättä. Nämä omassa päässä kyhätyt ohjeet voivatkin pikkuhiljaa kärjistyä ja kasvaa ylilyönneiksi, jolloin lopulta sallitut ruoka-aineet ovat hyvin rajoitettu ja pieni ryhmä. Kiellot ja säännöt saavat myös aikaan sen, että se kielletty hedelmä alkaa houkuttaa entistä enemmän. Tämä taas johtaa siihen, että silloin harvoin kun uskaltaa hieman höllätä, lähteekin koko touhu helposti lapasesta!

Mä oon aina ajatellut, että en pystyisi elää niin, että voin syödä mitä tahansa, milloin tahansa. Oon ajatellut, että lähtis kuitenkin keulimaan liikaa, sillä tykkään ruuasta ja syömisestä. :D Mullakin on ollut erilaisia kieltoja ja tietyt normit mitä noudatan ruokavalion suhteen. Ei herkkuja viikolla ja perinteinen karkkipäivä kerta viikkoon, jos silloinkaan. Toisaalta näiden ”sääntöjen” noudattaminen on ollut mulle aina suhteellisen helppoa, eikä sinänsä ole tuottanut päänvaivaa, koska terveelliset elämäntavat tulee aika pitkälti automaationa selkärangasta. Tykkään siitä olosta, kun on energinen ja hyvä fiilis sekä fyysisesti että psyykkisesti.

Pari kuukautta taaksepäin, päätin kuitenkin kokeilla poistaa kaikki kiellot ja elää niin, että voin oikeasti syödä mitä haluan. Tämä lähti siis niin, että yksinkertaisesti otin ajatusmallin, että teen aina just sitä ruokaa mitä huvittaa, en punnitse ruokia ja syön esimerkiksi herkkuja jos siltä tuntuu. Fakta on tietysti se, että mun kohdalla valinnat ovat automaattisesti hyviä, sillä tykkään tehdä ruuat hyvistä raaka-ainesta ja höystän kokkailut isolla määrällä vihanneksia. Punnitsemisen sijaan, oon tehnyt kerralla isoja määriä ruokaa ja syönyt niistä sitten fiiliksen mukaan niin, että nälkä lähtee. Tämä on johtanut siihen, että sen sijaan että olisin syönyt 5-6 krt päivässä, oon syönyt 3-4 krt ja välipalojen syönti on vähentynyt lähes kokonaan. En oo myöskään stressannut ruokarytmistä ja mennyt oikeestaan ihan fiiliksen mukaan, aika vapauttavaa välillä niinkin. Se on jännää, että kun on se ajatus, että voit syödä koska haluat (kuulostaapa jotenkin oudolle :D) niin ei ole mitään hätää sen syömisen suhteen. Ei tule fiilistä että nyt on pakko vetää tää välipala kun ei sitten oo enää kuin iltaruoka jäljellä. :D 

Sama pätee myös herkkujen suhteen, kun tiedostaa, että niitä voi syödä jos huvittaa, tulee fiilis että ei olekkaan pakko vetää kaikkia kaappeja tyhjäksi, koska tänään on se karkkipäivä. Tiedättekö sen fiiliksen kun on vaikka paljon odotettu herkkupäivä ja illalla vatsa pinkeenä mietit, että pitäskö syödä vielä jotain, koska tämän päivän jälkeen ei taas hetkeen saa? En tiedä kuinka järkevää sekään on, että vetää itselleen huonon olon ja jäätävät määrät skeidaa, vain siksi että ”tänään saa”.

Oma ”herkuttelu” on ollut hyvinkin satunnaista ja en olisi ikinä uskonut, että oon oikeasti saattanut maistaa vaan palan miehen messuilta ostetusta lakupussista tai syönyt muutaman palan raakasuklaata kahvin kanssa. Siis minä, joka pystyy vetää helposti 600-700 g karkkipussin tai litran jäätelöä yhdeltä istumalta. :D Ollaan saatettu tehdä viikonloppuna lättyjä jätskin kera, mitä en olisi koskaan aiemmin tehnyt, sillä lätyt eivät ole niin hyviä, että haluaisin ”kuluttaa” karkkipäiväni niihin. Silloin kun herkuteltiin, piti kaiken olla täydellistä. :D

Kokeilu on siis ollut opettavaista ja vapauttavaa. Muita hyviä puolia on ollut esimerkiksi parantunut yöunen laatu ja sellainen yleisfiilis, kun ei ole rajoitteita tai sääntöjä, joita täytyy suorittaa. Huonoja puolia ehkä se, että välillä liiallinen rentous on johtanut siihen, että ei ole jaksanut pitää rytmistä kiinni ja syömingit ovat jääneet jopa liian vähäisiksi, joka sitten kostautuu ennemmin tai myöhemmin suurempana nälkänä.

Tein tämän siksi, koska huomasin että olin tavallaan koukuttanut itseni ruokien punnitsemiseen. Vuodesta 2016 olen punninnut ruokani enemmän tai vähemmän säännöllisesti ja nyt halusin kokeilla, että pärjään myös ilman! Punnitsemisessa ei ole mitään väärää ja tulen kaivamaan vaa’an taas pian esiin kun uusi haasteeni alkaa ensi viikolla, mutta itse haluan osata elää myös niin, että tekemiseni ja syömiset eivät rajoitu liikaa johonkin sääntöihin, joita olen itse muodostanut omassa päässä. Mulla on pieni taipumus liialliseen kontrollointiin, jonka vuoksi tällainen tapa sopii mulle hyvin.

Summasummarum:

Suunnitelmallisuus, ruokaohjeet & punnitseminen ovat hyvästä silloin, kun tavoitellaan jotain. Aina kyseessä ei tarvitse olla laihduttaminen tai dieetti, sillä joillekin punnitseminen on myös keino syödä riittävästi jaksamisen ja palautumisen kannalta. Mielestäni on kuitenkin ihan hyvä osata syödä myös kehoa kuunnellen ja jättää aina välillä ne säännöt ja liian tiukat ajatusmallit hieman pienempään rooliin. Tiedän, että jos on tottunut elämään säntillisesti on jopa vaikea hellittää kontrollia, sillä mielessä on helposti pelko siitä, että tapahtuu jotain peruuttamatonta, kun kaikki langat eivät ole käsissä ja hallinnassa. On kuitenkin helpottavaa huomata, että kaikkea ei tarvitse aina kontrolloida, vaan voi luottaa siihen että maailma ei kaadu, vaikka välillä vähän löysäisikin otetta!  Se voi jopa johtaa siihen, että huomaa kuinka liialliset säännöt ovat vain saaneet aikaiseksi turhia mielihaluja ja tekoja ja niistä pääsee eroon, kun lopettaa liiallisen stressaamisen. :)

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


NYHTÖKAURA-MAKARONILAATIKKO

Viikonloppuna tuli yhtäkkiä fiilis, että nyt voisi alkaa syödä hieman enemmän kasvisruokaa taas vaihteeksi. Sen siivittelemänä tekaisin eilen pitkästä aika makaronilaatikkoa hieman terveellisemmäksi tuunattuna. Proteiininlähteenä toimi nyhtökaura ja mulle tuttuun tapaan, ruokaan upposi myös paljon vihanneksia!

  • 480 g ~2 pakettia nyhtökauraa (mulla oli makuna tomaatti)
  • 250 g vihreistä linsseistä valmistettua pennepastaa (explore cuisine)
  • 1 makeasipuli
  • 5-10 valkosipulinkynttä
  • 250 g porkkanaa
  • 250 g suippopaprikaa
  • 1 tlk herkkusieniä (170 g)
  • n. 7 dl kauramaitoa (oatlyn luomu)
  • 3 kanamunaa + 2,5 dl valkuaista
  • 200 g kadet 5 % juustoa raastettuna
  • mausteita oman maun mukaan

Uuni päälle 220 asteeseen. Keitä pasta ohjeen mukaan. Pilko vihannekset ja sipulit monitoimikoneella pieneksi silpuksi ja kaada reunalliseen pannuun paistumaan (lisäämällä tilkan vettä pannulle ei tarvitse paistorasvaa), lisää nyhtökaura, sienet ja mausteet. Paista ja maista että maut kohdillaan. Valmista munamaito kauramaidosta, kanamunista ja valkuisesta lisäämällä kaikki tehosekoittimeen ja surauttamalla sekaisin. Raasta juusto monitoimikoneella tai manuaalisesti käsin. Kaada suureen uunivuokaan vihannes-nyhtis-seos, pastat sekä munamaito. Lisää vielä juustoraaste ja sekoita kevyesti. Paista uunissa 30-40 min, riippuen uunin tehoista. 

Näillä määrillä tulee iso satsi safkaa ja kuuteen annokseen jaettuna yhden annoksen makrot:¨

kalorit: 505

proteiini: 52 g

hiilari: 4g

rasva: 10 g

Mikäli haluaa muuttaa hiilarin ja proteiinin suhdetta niin, että protskut tippuu ja hiilari nousee, silloin voi vaihtaa linssipastan tavalliseen! :)

Tää oli tosi hyvää ja kivaa vaihtelua, suosittelen! :)

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook: TÄÄLLÄ.