ELÄMÄN AALLOT

Eilen oli sellainen päivä, jonka voi hyvin heittää superonnistuneiden päivien joukkoon. Ei mitään ihmeellistä, mutta silti aamusta saakka hyvä fiilis, joka jatkui koko päivän. Tuli myös mietittyä, kuinka harvoin sitä osaa arvostaa miten hyvin omat asiat ovat. Oon vähän sitä mieltä, että useimmilla meillä on asiat niin hyvin, että on aikaa marista jostain pikkuasioista, kuten siitä että on kertynyt kaksi kiloa vyötärölle tai kuinka ei rahat riitä ostamaan 400 euron nahkatakkia. On tietysti ihan turhaa lähteä vertailemaan mitkä ongelmat ovat todellisia, tai kenellä asiat on huonoiten. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että omassa elämässä on hyvin paljon asioita, jotka ovat todella hyvin, ellei loistavasti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olin eilen kävelyllä ja mietin itsekseni asioita, joista olen kiitollinen ja onnellinen. Se onko nämä asiat saatu onnella, ahkeruudella, nerokkuudella vai kaikkien näiden yhdistelmällä, on loppupeleissä aivan sama. Olen iloinen, että olen tässä pisteessä nyt ja tästä on hyvä kehittyä ja kasvaa eteenpäin. Olen huomannut, että elämässä tulee aaltoja, kun välillä kaikki asiat ovat päin pyllyä. Aallot saattavat kestää vähän aikaa tai joskus useita vuosia, mutta jossain vaiheessa suunta vaihtuu ja asiat tasaantuvat. Tasapainoinen elämä tuntuu tällä hetkellä tosi hyvältä ja voin myös sanoa, että vaikutan omilla valinnoilla siihen itse. Mulla ei ole nyt mitään tarvetta hakea uusia haasteita, tai aiheuttaa itselleni stressiä. Jossain vaiheessa tulee taas hetki, kun tasaisuus on tylsää ja silloin kaivataan jotain joka vähän haastaa ja horjuttaa.

Jos elämä on valmiiksi hullunmyllyä, mielestäni on hyvä miettiä, millaisia valintoja tekee oman olotilan eteen? Mulla oli joskus kuutisen vuotta sitten juuri tällainen paska-aalto. Olin eronnut ja siihen päälle elin vaihetta jolloin syöminen ja treenaaminen aiheutti hirveästi stressiä. Mitä tein? Aloin juhlia ihan hulluna ja tein niin paljon töitä, ettei vapaapäiviä ollut juuri koskaan. Muistan tuon ajan jotenkin todella ahdistavana ja epämiellyttävänä ajanjaksona, mutta toisaalta taas opettavaisena. Seuraavalla kerralla tiedän ainakin miten ei kannata toimia. Mielestäni rankkoina vaiheina tulisikin tehdä valintoja, jotka vie omaa hyvinvointia eteenpäin, ei taaksepäin. Usein vaan tällaisessa vaiheessa ne pikakeinot tuntuvatkin yhtäkkiä paremmalta idealta, kuin vaikka lepääminen tai asioiden käsittely.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ajattelen nykyään niin, että juuri ne elämän peruspilarit tekevät elämästä tasapainoista. On ihan ok unelmoida ja tavoitella suuria, mutta arki on kuitenkin sitä aikaa mitä me eletään 80% kaikesta ajasta. Jos elää vain viikonlopuille, lomille ja tapahtumille, menee suurin osa ajasta vain ohi. Arjesta nauttiminen voi olla joskus hankalaa, mutta löytämällä ne asiat joista on kiitollinen, tekee tästä asiasta helpompaa. Jos joku asia tökkii niin paljon, että se aiheuttaa pelkkää inhotusta ja stressiä niin miksi ei poista tätä asiaa kokonaan? Elämä on valintoja täynnä, aina voi lähteä opiskelemaan uutta alaa tai hakea toista työpaikkaa.

Olen kiitollinen siitä, että meillä on hieno, oma koti, joka sijaitsee tosi kivalla alueella. Täällä kelpaa käydä kävelyillä ja nauttia ulkoilmasta rauhallisessa ympäristössä. Olen kiitollinen, että mulla on auto ja pyörä joilla pääsen liikkumaan töihin.

Olen kiitollinen, että mulla on hyvä parisuhde ja saan olla aina oma itseni vikoineen päivineen. Kumppanini on myös paras kaveri, jolle voin kertoa kaikki ne asiat mitä en muille halua/kehtaa/pysty. Meillä on myös maailman söpöin hauva, Obelix. 😀

Olen kiitollinen, että mulla on kaksi täydellistä työtä. Eikö se ole jo lottovoitto jos saa yhden työn mitä rakastaa, mutta mulle niitä on siunaantunut kaksi! En voisi kuvitella itselleni parempaa yhdistelmää kuin blogi ja jumpan ohjaaminen. Tienaan hyvin ja silti mulla on rutkasti vapaa-aikaa. Saan istua mukavasti omassa keittiössä, siemailla kahvia ja raapustella näitä juttuja teille. Saan treenata parhaalla mahdollisella tavalla ja siitä maksetaan. Vähän aikaa sitten netissä pyöri paljon ajatuksia siitä mikä on oikeaa työtä ja mulla ei periaatteessa ole tarvetta todistella kenellekkään omia valintojani. Teen työtä joka mahdollistaa elämisen ja nautin siitä, se riittää mulle tällä hetkellä. Eikö se ole vain hyvä juttu jos työ on helppoa, eikä vie paljoa aikaa? Miksi ”oikean työn” pitäisi olla rankkaa raatamista ja kärsimistä?

Olen kiitollinen ystävistä, perheestä ja ihmisistä ympärilläni. Koen, että elämässäni ei ole tällä hetkellä yhtäkään energiasyöppöä, eli sellaista ihmistä joka vain vie energiaa ja ahdistaa. 

Olen kiitollinen terveydestä ja hyvin toimivasta kehosta. Joskus mietin, että mun kroppa on jollain tavoin erilainen kuin muilla, kun se kestää vaikka ja mitä. 😀 Ilman terveyttä, en voisi tehdä työtäni, joten yritän vaalia tätä asiaa ja pitää huolta asioista jotka vaikuttavat terveyteen. Näitä ovat ravinto, lepo, uni ja psyykkinen hyvinvointi. 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nuo asiat eivät ole missään tärkeysjärjestyksessä ja on myös muita asioita joista olen onnellinen, mutta nämä tulivat ensimmäisenä mieleen. En usko, että mun tarvii edes sanoa että kyllä täälläkin on päiviä kun kaikki menee päin pyllyä, mikään ei nappaa ja bloggaaminen aiheuttaa harmaita hiuksia. Tämä on juuri sellainen teksti, jonka voin tulla lukemaan sellaisina päivinä.

Mieti mielessä kolme asiaa joista olet kiitollinen, jätä ne mieleen tai kerro kommenttiboksiin. <3

vaatteet: Kari Traa


ONKO MUKA PAKKO?

Ootteko koskaan miettineet, miten suuri osa omasta päivästä menee asioihin, joita suoritetaan sen vuoksi, että pitää. Moniko asia päivässä on loppupepeleissä oma vapaaehtoinen valinta, tai asia jonka oikeasti haluaa tehdä, eikä vain siksi että täytyy, jonkun asian vuoksi.

Itse pidän rutiineista, mutta joskus tuntuu, että niihinkin saattaa jumittua hieman liikaa. Ajelin yhtenä päivänä töistä kotiin ja olin menossa kauppaan. Mietin ajaessani, että olis kiva käydä vaihteen vuoksi jossain toisessa kaupassa kuin missä yleensä käyn, mutta en voi….Sitten tajusin itsekin hullun ajatustyylin. Voin ihan hyvin mennä mihin kauppaan tahdon, mutta koska käyn aina samassa paikassa, tuntuu vaivalloiselta tehdä toisin. Tämä on aika pieni esimerkki, joka pätee kuitenkin hyvin moneen asiaan niillä, jotka ovat tottuneet rutiinien tahdittamaan arkeen.

graffiti

Jos palataan takaisin tekstin alkuun, niin veikkaan monen yhtyvän siihen, että oma elämä on pitkälti aikataulujen määrittämää menoa. Herätään herätyskelloon, koska pitää ehtiä töihin. Syödään aamiaista, vaikka ei olisi nälkä, ettei verensokeri heilahtele ja nälkä pääse yllättämään. Puetaan tietyn tyyliset vaatteet, koska töihin täytyy pukeutua tietyllä tavalla. Lounaalla syödään salaattia, koska pitää syödä terveellisesti. Töiden jälkeen väsyttää, mutta silti täytyy mennä salille, jotta pysyy kunnossa ja terveenä. Salin jälkeen täytyy vielä valmistaa ruokaa ja siivota, ettei olisi sotkuista.

Itse nautin arjesta ja myös noista rutiineista, mutta silti helposti sitä ajautuu rutiinien virtaan, jossa ei oikeastaan ehdi ajatella mitä oikeasti haluan tehdä, syödä tai vaikka treenata. Ei ehdi, koska täytyy jotain muuta. Nykyajan ilmiöksi on noussut myös se, että yritetään lopettaa suorittaminen suorittamalla, jolloin mennään kuitenkin taas metsään. Eli ikään kuin väkipakolla tehdään rentouttavia asioita ja nautitaan säästä/auringosta/ruuasta/herkuista jne jne. Olen ainakin itse törmännyt joskus oloon, jolloin ei oikeasti jaksaisi tehdä mitään, mutta koska ulkona on niin hieno keli, on siitä otettava kaikki irti. Kysymys kuuluukin, että minkä vuoksi? Ketä tämä teko loppupeleissä palvelee, jos alunperin ei edes haluaisi mennä sinne ulos.

Collage_Fotor

Mun esimerkit eivät ehkä ole kovin painavia asioita, mutta loppujenlopuksi pienistä asioista koostuu se rytmi ja oma arki. Joskus voi tietysti olla hyvä asia pakottaa itsensä tekemään jotain ja nauttia jälkeenpäin onnistumisen ja hyvänolon tunteesta. Ainahan ei tosiaan huvita mennä treenaamaan, mutta harvemmin sitä menemistä katuu kuitenkaan jälkeenpäin. Tämä on jotenkin niin laaja asia, että sitä on vaikea saada tekstin muotoon järkevästi. On tiettyjä asioita, joista on hyvä pitää kiinni, mutta toisaalta koko elämä ei saisi olla täytymistä. 

Mun on itse hyvin vaikea päästää irti suorittamisesta ja siitä että olisi aina langat käsissä. Myös viikonloppuisin ajatuksissa pyörii asioita, joita täytyy hoitaa ja huomioida. Oon yrittänyt miettiä mistä tämä johtuu ja tullut siihen tulokseen, että pelkään jollain tavoin epäonnistumista. Mitä jos en hoidakaan työtäni tarpeeksi hyvin ja olen muiden silmissä laiska ja kelvoton. Jos en päivitäkään blogia ja lukijamäärät tippuu ja koko blogin suosio romahtaa. Tämä on jollain tavoin outoa, sillä en kuitenkaan muuten ajattele kovinkaan paljoa sitä ”mitä muut ihmiset tekemisistäni ajattelevat”. Kai tämä on sitten se mun weak spot, pelkään olevani huono tai laiska, jos en ole jatkuvasti saatavilla. Ajattelen myös niin, että menestyäkseen täytyy uhrata paljon ja tämä ajatus voi taas joskus viedä sitä menestymistä vain huonompaan suuntaan, kun alkaa tehdä asioita väkipakolla.


AIHEUTTAAKO MASENNUS LÄÄKKEET VAI LÄÄKKEET MASENNUKSEN?

Auts. Aika rankka aihe vai mitä? Viime aikoina mediassa on pyörinyt paljon juttua, kuinka esimerkiksi liikunta toimisi parannuksena masennukseen yhtä hyvin kuin lääkkeet. Itselläni ei ole omakohtaista kokemusta tästä sairaudesta ja en halua missään nimessä vähätellä sitä! Uskon, että voi olla hyvin raskasta jos joku paasaa, että nyt vaan nouset ylös ja alat tehdä sitä ja tätä, kun ei vaan pysty. Masennus on kuitenkin myös yleistynyt, tai ainakin sen tietoisuus on kasvanut. Vaikka en ole aiheen asiantuntija, voisin sanoa, että on kyseessä sitä masennusta, joka on oikeasti sairaus ja sitten alakuloa, jota jokainen meistä kokee aina silloin tällöin. Ongelma on ehkä se, että molempia halutaan lääkitä samoin keinoin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen ennenkin kirjoittanut siitä, kuinka nykyään melkein kaikki ongelmat halutaan korjata lääkkeillä. Eli kun on ongelma, ei jakseta syventyä ongelman perimmäiseen syyhyn, vaan halutaan mahdollisimman helppo ratkaisu, jolloin hoidetaan vain ongelman aiheuttamaa oiretta. Tämä taas johtaa siihen, että ongelma ei koskaan ratkea, sitä vaan siirretään syrjään hetkellisesti. Olen viime aikoina kuullut liian monta tarinaa siitä, kuinka henkilö on mennyt lääkärin paikkeille, useimmiten väsymyksen tai rankan elämäntilanteen vuoksi ja hänelle on lyöty käteen masennuslääkkeet melko heppoisin perustein. Kaikissa tapauksissa olisi oikeasti tarvittu vain lepoa ja hieman apua tilanteen ratkaisemiseen. Yksi tuttuni oli valvonut kuukausia vauvan syntymän jälkeen ja käydessään neuvolassa, lääkäri melkein pakotti hänet ottamaan masennuslääkkeet, vaikka ainoa mitä hän tarvitsi oli hieman unta. Onneksi tuttuni oli sen verran tietoinen, että piti päänsä, eikä käyttänyt lääkkeitä kehoituksesta huolimatta. Nyt kaikki on hyvin ja hän voi taas paljon paremmin.

En halua syyttää ketään, sillä ymmärän myös hoitoalalla olevien tilanteen. Aikaa on rajallisesti ja kun vastaanotolle tulee ihminen joka vaikuttaa olevan epästabiilissa tilassa, ei ehkä haluta ottaa vastuuta siitä, että jotain tapahtuu, jolloin lääkkeet on se turvallinen keino hoitaa tilanne. Koska resursseja ei ole, on pakko toimia nopeasti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mikäli kyseessä on vain hetkellinen alakulo ja vaikea tilanne elämässä, ei lääkkeillä useimmiten saavuteta mitään hyvää. Omat tunteet turtuu ja lääkkeistä voi olla hyvin vaikea päästä eroon. Kuvioon tulee usein myös unilääkkeet, jolloin unen laatu kärsii ja olo voi olla jopa entistä väsyneempi. Kaikilla näillä lääkkeillä on varmasti paikkansa ja en edelleenkään halua vähätellä tätä sairautta, mutta haluan herätellä ajatuksia jokaisen omasta vastuusta. Olisiko omassa elämässä jotain, mitä muuttamalla se olo ja tilanne helpottuisi ilman lääkkeitä? Oli kyseessä ihan mitkä tahansa lääkkeet.

Jos ajatellaan tyypillistä tilannetta henkilöstä, jolla on rankka elämänvaihe, unta saadaan liian vähän ja alkoholiakin kuluu melko reippaasti. Alkoholi altistaa myös masentavaan, jopa epätoivoiseen tilaan, joka voi tuntua todella toivottomalta. Vielä kun päälle painaa muut asiat, on helppo mennä siihen tilaan, että ottaa avuksi lääkkeet, jotka mahdollisesti vain pahentavat koko soppaa. Elämäntavat vaikuttavat hurjasti omaan mielialaan ja vaikka tämä kuinka kliseiseltä kuulostaa, niillä pystyy jo helposti vaikuttamaan oloon, myös vaikeilla hetkillä. Eikö meillä kaikilla ole loppupeleissä vastuu siitä, miltä oma elämä maistuu?

Luin joskus erään bloggaajan kirjoitusta juuri tästä aiheesta ja kauhistelin, kuinka moni kertoi kommenttiboksissa käyttävän mielialalääkkeitä/unilääkkeitä. Suurin osa kommentoijista oli nuoria ihmisiä. Tuntuu tosi kurjalta ajatella, että jo niin nuorena joutuu tällaiseen kierteeseen.

Onko teillä omakohtaista kokemusta aiheesta tai onko joku lähipiirissä kokenut samankaltaisia juttuja?

toppi & trikoot – Puma*

kengät – Nike TrFit*

*Intersport Vaasa

kuvat: Riikka


MIKÄ MÄ OON SANOMAAN

Tuijotan wordpressin tyhjää ruutua. Pitäisi saada jotain järkevää tekstiä aikaiseksi, mutta sanoja ei meinaa irrota millään. Mikään ei tunnu tänään tarpeeksi järkevältä. Miksi mun pitää tuoda mielipiteitäni julki, tai miksi muiden tulisi kuunnella just mun ohjeita? Oon viime aikoina miettinyt asiaa ja sitä kuinka nykyään netti on pullollaan ohjeita ties mihin. Yhä useampi artikkeli tai blogiteksti alkaa sanoilla ”tee näin ja..” tai ”näillä ohjeilla saat..” Mikäs minä (tai kukaan muukaan) oon sanomaan, mikä ohje toimii sulle parhaiten?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yritän välttää yleistämistä, sillä itse ajattelen että oli asia kuin asia, niin siihen ei luultavasti ole yhtä ainoaa keinoa. Vaikka me ollaan kaikki fysiologisesti melko samanlaisia, niin silti samat asiat eivät kuitenkaan aina toimi kaikille. Se mitä itse voin tehdä, on kertoa omista kokemuksista, niin hyvistä kuin huonoista ja antaa neuvoja niiden ja sen tiedon pohjalta mitä omaan. Jos miettii tarkemmin tätä koko terveyshössötystä, niin eikö ole loppupeleissä aika hupaisaa, että jengi kumoaa vuorotellen toinen toistensa ohjeita ja sitten kilpaillaan kuinka moni on samaa mieltä juuri minun kanssani. Jokainen voi olla yhtä paljon oikeassa ja väärässä, riippuu pitkälti siitä kuka tekstiä lukee.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Päivän ajatus voisi siis olla, että napataan niitä hyviä vinkkejä, kokelaan uutta, mutta ei tehdä kaikkea sokeasti muiden mukana, vaan koska pitää. Vain itse voi tietää, milloin on hyvä ja onnellinen olo. Ei myöskään tyrmätä toisten tapoja, sillä vaikka ei itse arvostaisi jotain tapaa toteuttaa itseään ja elämäänsä, ei voi tietää mikä muille on tärkeää.

kuvat: Riikka


JO VIIDEN VUODEN AJAN, JOKAISENA PÄIVÄNÄ

Hurjaa ajatella, että joku asia on ollut niin vahvasti mukana menossa jo viiden vuoden ajan. Joka päivä se on ajatuksissa ja nykyään myös jollain tavoin osa mua. Aloitin blogini päähänpistosta tasan 5 vuotta sitten seuraavalla postauksella:

15.11.2010

Tervehdys!

Ensimmäinen kirjoitukseni uudessa blogissa. Olen lukenut paljon erilaisia blogeja, enimmäkseen ruotsalaisia, mutta nyt ihan extemporee ajattelin kehittää oman blogin ja aiheena tietenkin urheilu,ja urheilijan elämäntavat. Muusta olisi aika vaikeaa kirjoittaa koska melkein koko elämäni pyörii näiden asioiden ympärillä ammattia myöten ja mikäs sen mukavampaa!

Koska tänään on maanantai ajattelin julkaista viikon treeni-aikatauluni :

Maanantai : Body Attack, Spinning + core (2,15 h)
Tiistai : Step + RPV  (2h)
Keskiviikko: aamulla TCB (intervalli tunti) illalla Spinning+ RPV (3h)
Torstai : aamulla : Spinning 30 + Body Pump, illalla Body Step (2,5h)
Perjantai: aamulla Body Pump + Body , illalla Body + RPV (4h)
Lauantai: aamulla Spinning+Body, iltapäivällä Body Step (3h)
Sunnuntai: LEPO 

Sellainen viikko edessä.. Jokaisessa viikossani on yleensä sama pohja koska ohjaan tietyt tunnit aina samaan aikaan, tällä viikolla mukana on myös muutamia tuurauksia, jonka vuoksi määrät joinakin päivinä ovat aika suuria 🙂

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vuonna 2010 blogit eivät vielä olleet suuri juttu, eikä niitä ollut kovinkaan paljoa. Etenkin treeniblogit olivat vähemmistöä, olen luultavasti ollut ensimmäisten suomalaisien treenibloggaajien joukossa. Idean tähän touhuun sain ulkomaisista, tarkemmin sanottuna ruotsalaisista blogeista, joita seurasin tiiviisti tuolloin. Blogi onkin kokenut melkoisen muodonmuutoksen näiden vuosien aikana ja kehityskaari on ollut aika suuri. Alottaessani ei ollut mitään mistä ottaa mallia, joten tämä on aina ollut mun näköinen juttu. Nykyään bloggaaminen on jo sen verran suunniteltua touhua, että uusiakin blogeja kehitellään ja suunnitellaan paljon ennen ensimmäistä postausta.

Koen, että tämä tietämättömyys on ollut sekä hyvä että huono juttu, sillä kuten mainitsin, mulla ei ollut mitään ohjeita minkälaista bloggaamisen kuuluu olla. En miettinyt otsikoita, enkä kuvia. Kirjoitin vaan, koska halusin tuoda ajatuksiani julki. Täytyy kuitenkin myöntää että nuo ensimmäiset tekstit kuvineen ovat melkoista sekasoppaa. 😀 Toisaalta olen ylpeä, että olen kulkenut tämän tien ja kehittynyt siihen missä nyt olen. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa tehdä asioita, vaan ne kuuluu tehdä omaan ominaiseen tyyliin. Nykyään annetaan ohjeita, kuinka tehdä blogista suosittu ja ehkä ongelma on juuri se, että yritetään hirveästi liikaa. Keksitään raflaavia otsikoita, satsataan kuviin ja mietitään huolella mitä kirjoitetaan. Netti on pullollaan samanlaisia blogeja, joten jos oikeasti haluaa erottua (eikä ole julkkis), täytyy uskaltaa olla erilainen. Omanlainen. Keskittyä omiin vahvuuksiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Otin jo ensimmäisestä postauksesta lähtien tavoitteeksi postata joka päivä ja tässä päätöksessä on pysytty tähän päivään saakka. Toki on satunnaisia päiviä, kun on jäänyt kirjoittamatta, mutta tahti on pysynyt tasaisena alusta saakka. Täytyy sanoa kliseisesti, että en oikeasti olisi voinut koskaan uskoa millaisia mahdollisuuksia blogi tulee tuomaan mukanaan, mutta alitajuntaisesti toivoin sitä ja tein töitä sen eteen. Tein siis töitä 2-3 vuotta ennen kuin homma alkoi poikia tuloja tai muuta tavaraa. Alkuaikoina bloggaus ei ollut Suomessa vielä suuri juttu, eikä esimerkiksi yritykset halunneet mainostaa blogeissa samalla tavoin kuin nykyään. Ruotsissa oltiin kuitenkin tässä asiassa isosti edellä, joten toivoin että sama rantautuisi Suomeen, ja näinhän sitten kävi.

En ole kirjoitellut eurojen kuvat silmissä, enkä suosittele sitä muillekaan. Motivaation täytyy lähteä ihan muista jutuista ja lopulta ahkeruus kuitenkin palkitaan. Uskon, että kirjoittaisin blogia edelleen, vaikka siitä ei olisi tullut työväline. Lukijakunnan kasvaessa myös tekstien sisältö on muuttunut hyvin paljon siitä mistä lähdettiin. Aluksi kirjoittelin hyvin päiväkirjamaiseen tyyliin mitä olin treenannut ja syönyt milloinkin. Jossain vaiheessa löysin kuitenkin sen ”oman jutun”, millä pystyin erottumaan muista ja miten homma lähti kunnolla lentoon. Pidetään tämä kuitenkin salaisuutena he he. 😉

Hyvin harvoin on ollut kausia, kun motivaatio blogia kohtaan on ollut nollissa. Saan paljon inspiraatiota toisesta työstäni ja parhaat ideat keksin usein juuri treenatessa ja seuratessa asioita treenimiljöössä. Täytyy myöntää, että viime aikoina mulla on ollut jokin henkilökohtainen kriisi bloggailun ja jumppien ohjaamisen kanssa. Mietin ihan liikaa kaikkea ja stressaan enemmän kuin tavallisesti. Oon aina ollut aika itsevarma ammattini suhteen, mutta nyt oon kokenut myös epävarmuutta ja se on ollut jotenkin ihan uus tunne. Mulla oli tän syksyn suhteen paljon odotuksia ja sitten kun asiat ei ehkä menneet kuten olin toivonut niin se on pistänyt miettimään omaa paikkaa ja sitä mihin satsaa seuraavaksi. Tyydynkö vaan siihen missä oon vai mitä hittoo sitä tekisi seuraavaksi?

Paljon onnea blogi! <3

Onko vielä mukana joku, joka on lukenut blogia ihan alusta saakka?

kuvat: Riikka