KUN SITÄ VÄHITEN ODOTTAA..

“Everything will be okay in the end. If it’s not okay, it’s not the end.” Tuo sanonta on jäänyt joskus mun mieleen ja jotenkin oon aina uskonut siihen, että kaikella on joku tarkoitus sekä merkitys. Sekä vaikeat että myös ne paremmat ajat muokkaa meistä sellaisia kuin ollaan ja mikäli elämä on pelkästään tasaisen helppoa, jää sekin hieman tylsäksi pidemmän päälle ajateltuna.

Vaikka olisi haastavampia hetki elämässä, kannattaa muistaa, että jokaisessa päivässä, niin hyvässä kuin huonossa on aina jotain positiivista. Viime aikoina ollaankin iltaisin lueteltu aina päivän TOP3, eli kyseisen päivän parhaat jutut. Oon huomannut, että huonoina päivinä ei edes huvita miettiä hyviä juttuja, mutta kun silti tekee niin, tajuaa että ei se ehkä ollutkaan niin paha kuin oli ajatellut. Lisäksi tämän toistaminen on muutenkin saanut yleisesti ottaen mielen positiivisemmaksi. Helppo juttu, joka kannattaa muidenkin ottaa käyttöön. Onnellinen on se joka ei sure sitä mitä puuttuu, vaan iloitsee siitä mitä on!

Tällä hetkellä asiat rullaavat aivan kivasti ja keksisin varmasti paljon enemmänkin positiivisia juttuja, mutta listaillaanpa tähän nyt kolme asiaa, jotka ovat päällimmäisenä mielen päällä!

Ihminen, joka tuli mun elämään aika yllättäen ja oudollakin tavalla. Sanonta, että ”kun vähiten odottaa..” pätee jälleen kerran ihan liian hyvin. Kiitollinen siitä, että kaiken kyynisyyden ja pettymysten jälkeen voi tajuta, että vielä löytyy ihmisiä, jotka välittää ja joihin voi luottaa.

Oon hyvin kiitollinen siitä, että saan tehdä työtä josta oikeasti nautin. Oon maininnut tämän ennenkin, mutta en halua pitää mitään itsestäänselvänä ja oon oikeesti tosi iloinen, että mulle olisi tarjolla enemmän töitä kuin niitä pystyn edes tehdä. Riittävän työmäärä lisäksi kaikki duuni on hyvin mielekästä, eikä aina edes tunnu työnteolta. Vaikka työ ei ole elämäni toplistan tärkeimpiä asioita, oon sitä mieltä, että koska se vie meidän arjesta sen verran suuren siivun, tulisi työn olla sellaista josta tykkää tai jopa nauttii!

Musta tuntuu, että oon jollain tavoin kasvanut todella paljon aika lyhyessä ajassa. Samaan aikaan tää on ollut aika rankkaa, koska oon tajunnut paljon asioita ja ymmärtänyt omia käyttäytymismalleja esimerkiksi omasta menneisyydestä, mutta samalla tuntuu hyvältä, koska oon pystynyt muuttamaan tapoja, joista en ole aina ollut niin ylpeä. Muutokset eivät ole helppoja ja käyn edelleen ajoittain taistelua itseni kanssa siitä miten toimin. Olisi niin helppoa palata tuttuun ja turvalliseen, sillä itsensä hyväksyminen erilaisena on tuottanut myös vaikeuksia. Toisaalta uskon, että loppupeleissä lopputulos tulee olemaan entistä parempi ja mikä tärkeintä – onnellisempi!

Tällä viikolla oon ollut superiloinen mun uusista ripsistä! 😀 Haha, myönnetään, että kaiken syvällisyyden lisäksi, tulen onnelliseksi myös pinallisemmista asioista ja myös materiasta. Mielestäni on mustavalkoista ajatella, että ihminen olisi joko syvällinen tai pinnallinen. Omalla kohdalla huoliteltu ulkonäkö ja fresh olo kropassa vaikuttavat hurjasti yleiseen olotilaan.

Mun ripset on laittanut Beauty Bayn Anastasia ja oon hurjan tyytyväinen räpsyihin ja ennen kaikkea niiden pysyvyyteen siitä huolimatta että hikoilen ja suihkuttelen useamman kerran päivään! Mulla on volyymiripset, jotka mielestäni helpottaa paljon treenaavan ulkonäöstä huolehtimista.

Ja hei! Kerro säkin mielellään kommenttiboksissa kolme asiaa joista oot onnellinen. 🙂

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


MUUTTUNUT VAI JUUTTUNUT?

Huippua maanantaita ystävät. Ajattelin kirjoitella tänään vähän syvällisemmistä asioista, sillä kuten ehkä ootte lukeneet rivien välistä, oon käynyt aika suuria muutoksia läpi viime aikoina ja koen, että oon myös oppinut itsestäni ja elämästä hurjasti. Mulla on nykyään aika suuri rima kirjoitella tällaisista asioista julkisesti, sillä jollain tavalla tuntuu aika pelottavalta kirjoittaa tällaisia asioita ja myöntää ne omat heikkoudet. Kun kerroin, että oon oppinut itsestäni paljon, oon tajunnut miksi teen tiettyjä asioita ja mistä ne johtuu. Ehkä joku muu voi saada tästä jotain, sillä uskon että erilaiset lukot ja ongelmat johtuvat aina jostain, yleensä aiemmista kokemuksista elämästä ja niiden ymmärtäminen on ainakin auttanut itseäni aika paljon.

 

Omalla kohdalla, kuten monella muullakin, ongelmana on ns. elämän suorittaminen, kontrollointi ja se, että vaaditaan itseltään liikaa. Nuo piirteet ovat myös hyviä juttua, jos ne osaa käyttää oikein, mutta ne voivat myös kontrolloida elämää liikaa. Ja voin kertoa, että mä tiedän miten vaikeeta on päästää langoista irti ja muuttaa tapojaan. Fakta on silti niin, että mikään ei muutu jos mikään ei muutu. Omalla kohdalla tiettyjen asioiden kontrollointi ja niihin panostaminen on vienyt paljon huomiota muilta elämän osa-aluilta, eli kun pistää 110% johonkin niin moni muu tärkeä asia jää hoitamatta.

Kun elämässä tulee isoja muutoksia vastaan, on helppo turvautua asioihin, jotka ovat tuttuja ja turvallisia. Omalla kohdalla nää on aina liittyneet treeniin ja ruokavalioon. En tarkoita tällä, että mulla olisi mitään suuria ongelmia niiden suhteen ja toivon ettei tästä tule mitään syömishäiriö spekulaatiota, sillä koen olevani nykyään sen verran järkevä, etten ikinä lähtisi toteuttamaan mitään järjettömiä ruokailutapoja tai ruokailujen rajoittamista. Homma on ehkä enemmänkin siinä, että oon panostanut jopa liikaa näihin kahteen asiaan, jonka avulla olen pystynyt sulkea kaiken muun häiritsevän pois. Poissa silmistä, poissa mielestä tai jotain sinnepäin. Ruoka ja treeni eivät toki ole ainoita asioita mihin piilotetaan omat murheet. Joku bilettää surut pois, toinen syö suruun, kolmas hukuttaa huolet työntekoon. Kyseessä on vain se, että asioita ei välttämättä uskalleta kohdata, vaan ne siirretään syrjään ja keskitytään johonkin asiaan, mikä luonnistuu itseltä parhaiten.

Yksi suurimmista peloista, mikä estää monia käymään vaikeita asioita läpi on häpeän pelko. Häpeä on yleisesti tunne, jota vältellään ja piilotellaan paljon. Usein rakennetaan tietynlainen ego, jotta ei tarvitse käydä läpi häpeää. Jos kuitenkin ajattelee syvemmin, niin mikä siinä on lopulta niin pahaa jos on haavoittuvainen tai esimerkiksi epäonnistuu jossain asiassa? Yleensä asioiden kontroloinnissa ja jonkun tietyn tavoittelussa mielessä on aina ”sitku”, eli sitten kun oon siinä ja siinä pisteessä, voin olla tyytyväinen ja keskittyä muuhunkin elämään, mutta fakta on valitettavasti, että sellaista sitku vaihetta tuskin koskaan tulee, sillä tällainen ihmistyyppi on harvoin koskaan tyytyväinen.

Mä oon toiminut jo vuosia just tolla sitku-meiningillä ja havitellut jotain mitä en varmaan koskaan saavuta, joten nyt onkin ollut melkoinen kasvun paikka, kun oon ihan tietoisesti muuttanut omia tapojani ja yrittänyt kohdata asiat, vaikka se olis kuinka perseestä. Mulla on jäänyt aiemmasta elämästä tiettyjä juttuja, jotka on aiheuttanut tietynlaisia käyttäytymismalleja, esimerkiksi sitä että oon kokenut että tarvin aina jonkun toisen ihmisen, jotta voin esimerkiksi olla onnellinen tai nauttia elämästä. Jos oon ollut yksin niin jotain on aina puuttunut. Tuo on kai toisaalta suhteellisen normaalia, mutta oon ihan tietoisesti yrittänyt päästä siitä ajatuksesta, ettei yksin voisi olla onnellinen tai kokonainen. Fakta on nimittäin se, että jos ei ole sujut itsensä kanssa, ei voi olla sitä kenenkään muunkaan kanssa. Ensin oma ruutu kuntoon. 🙂

Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin siltä että oon saanut tehtyä oikeanlaisia muutoksia, mitkä on johtaneet hyviin asioihin elämässä. Välillä on ollut (ja tulee olemaan) hetkiä kun haluaa vain palata vanhaan ja ajoittain tulee tilanteita, kun huomaan että toimin taas just niillä vanhoilla metodeilla, mutta sekin kuuluu asiaan. Oppiminen on aina pitkä prosessi ja muutokset vaatii aikaa.

Mä oon ollut välillä vähän ”hukassa” tän bloggaamisen suhteen, koska välillä koen, että en oo enää yhtään se sama tyyppi, joka on kirjoitellut näitä postauksia viimeisen 7-vuoden aikana. Ehkä se, että sekä lukijat ja myös mä itse oon laittanut itseni tietynlaiseen boksiin ja nyt kun ei enää allekirjoitakaan kaikkea vanhaa, niin se tuntuu haastavalta ja vaikealta myöntää, että on muuttunut.

KUVAT: Anna Riska / Annmarias

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


ONKO ONNI VALINTA?

Törmäsin motivaatiolauseeseen, jossa viestinä oli että onni olisi jokaisen oma valinta ja jostain syystä aloin miettiä tätä asiaa vähän syvemmin. Koko viimeisen, melko haastavan vuoden jälkeen, kyseinen lausahdus tuntuu jotenkin jopa hieman naiivilta ja ylipäätään erilaiset lausahdukset siitä kuinka kaikki on omissa käsissä särähtää korvaan. Toisaalta, mun sisällä asuu kai ikuinen positiivari, joka yrittää nähdä sen valoisan puolen ja uskoo kaikesta hyvää. Haluan aina tehdä asioista oman päätelmän, enkä esimerkiksi tuomitse sen mukaan mitä joku toinen tai vaikka huhut kertoo.

Luinpa tuossa oman postauksen elämän aalloista, jonka olen kirjoittanut reilu vuosi sitten. Postauksessa kirjoitin, että..

Olen huomannut, että elämässä tulee aaltoja, kun välillä kaikki asiat ovat päin pyllyä. Aallot saattavat kestää vähän aikaa tai joskus useita vuosia, mutta jossain vaiheessa suunta vaihtuu ja asiat tasaantuvat. Tasapainoinen elämä tuntuu tällä hetkellä tosi hyvältä ja voin myös sanoa, että vaikutan omilla valinnoilla siihen itse. Mulla ei ole nyt mitään tarvetta hakea uusia haasteita, tai aiheuttaa itselleni stressiä. Jossain vaiheessa tulee taas hetki, kun tasaisuus on tylsää ja silloin kaivataan jotain joka vähän haastaa ja horjuttaa.

Tuo ylläoleva pitää hyvin paikkaansa, sillä koskaan ei tiedä mitä elämä heittää kulman takaa. Oon elänyt jo sen verran pitkään, että oon kokenut kaikenmoisia aaltoja ja tiedän, että ne menee ohi. Nallekarkit ei mee aina tasan ja on fakta, että kaikilla ei ole samat lähtökohdat elämään, mutta vaikka olisin kuinka kyyninen tällä hetkellä, koen että paljon on omissa käsissä. Ongelmana on se, että usein negatiiviseen virtaan joutuessa, sieltä on hiton vaikeaa päästä pois.

Itse ajattelen, että kaikki ne huonommat vaiheet elämässä ovat murroskohtia johonkin uuteen. Joskus vaan itseään ja elämäänsä pitää ravistella ja kääntää kaikki kuviot ympäri, jotta pääsee uudelleen radalle kiinni. Kirjoitin myös, että..

Ajattelen nykyään niin, että juuri ne elämän peruspilarit tekevät elämästä tasapainoista. On ihan ok unelmoida ja tavoitella suuria, mutta arki on kuitenkin sitä aikaa mitä me eletään 80% kaikesta ajasta. Jos elää vain viikonlopuille, lomille ja tapahtumille, menee suurin osa ajasta vain ohi. Arjesta nauttiminen voi olla joskus hankalaa, mutta löytämällä ne asiat joista on kiitollinen, tekee tästä asiasta helpompaa. Jos joku asia tökkii niin paljon, että se aiheuttaa pelkkää inhotusta ja stressiä niin miksi ei poista tätä asiaa kokonaan? Elämä on valintoja täynnä, aina voi lähteä opiskelemaan uutta alaa tai hakea toista työpaikkaa.

Tuo pitää niin paikkaansa ja koska oon itse nyt siinä vaiheessa, että juuri ne peruspilarit ovat hukassa, on se ollut itselleni tosi kova paikka. Silloin tulee fiilis, että mitä ihmettä sitä tekisi seuraavaksi. Muutokset pelottaa, mutta nykyinen ei riitä, eikä tyydytä. Tuntuu, että oon elänyt itse jossain onnellisuuden, tasapainon ja harmonian kuplassa viimeiset vuodet ja nyt kun oon tullut sieltä pois, oon valitettavasti joutunut toteamaan, että ihmiset ovat nykyään todella itsekkäitä ja epäluotettavia. En tiedä mitä on tapahtunut, vai oonko vaan törmännyt liian usein vääriin henkilöihin, mutta sen voin sanoa, että jos ennen luotin sokeasti, niin nykyään olen jopa vainoharhaisen skeptinen siitä, keneen ja mihin voin oikeasti luottaa. Tosi surullista. Johtuuko se siitä, että nykyään on kaikkea niin helposti saatavilla, ettei osata arvostaa oikeastaan mitään. Kun tulee ensimmäinen ongelma vastaan niin heitetään kädet ilmaan ja mennään eteenpäin.

Vaikka tekstistä voi haistaa pienen negatiivisuuden, niin siitä huolimatta mä oon kuitenkin positiivisella mielellä tulevaisuuden suhteen. Onko onni siis oma valinta? On ja ei. Kun pystyy erottamaan itsensä kaikesta ja olla onnellinen vain itsensä kanssa, on se mahdollista. Toisaalta ihminen tarvitsee myös muita ihmisiä ympärilleen ja heidän tekemisiin ei sinänsä pysty vaikuttaa, mutta oman lähipiirinsä pystyy jokainen valita. Yksinäisyys saattaa olla jonkun ongelma, eikä ole aina itsestäänselvää, että kaikilla on edes jonkinlainen lähipiiri. Loppupeleissä se, miten suhtautuu asioihin on kuitenkin ratkaisevaa, aina ei ole helppoa, mutta sekin menee joskus ohi. 🙂

KUVAT: Anna Riska / Annmarias

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


5 x MILLAINEN OLEN OIKEASTI

Meillä kaikilla on tietynlainen identiteetti, joka muodostuu tietysti monista asioista. Jos pitää esimerkiksi kuvailla itseään tai muita, tulee helposti sanottua vain ulkoisia juttuja. Itse voisin esimerkiksi kuvailla itseäni sporttiseksi, tavoitteelliseksi ja määrätietoiseksi tyypiksi. Nyt kun oon tässä vaan oleillut hetken, on taas tullut mietittyä vähän diipimmin juuri sitä mikä ja kuka mä oikeesti olen. Huomaan, että sokeudun välillä vähän liikaakin tähän treeni/hyvinvointi/fitti – hommaan ja määrittelen itseäni liikaa sen kautta. Tietysti mä haluan olla muutakin kuin treenibloggaaja, ryhmäliikutaohjaaja ja himotreenari. Huomaan, että myös ulkopuoliset määrittelevät mut hyvin pitkälti tietynlaiseksi. Monet ihmiset kuvittelevat, että oon esimerkiksi aina valmis jakamaan treeni – ja ravintoneuvoja, vaikka keskellä yötä. Joskus olisi ihanaa vaan sulkea kokonaan tuo ruutu elämästä ja keskittyä ihan muihin asioihin. 🙂

Poistuin omalta mukavuusalueelta ja mietin 5 asiaa itsestäni, jotka eivät liity mitenkään hyvinvointiin. Kääk, olipa vaikeeta! 😀 Huomaan myös, että helposti tulee vain negatiivisia asioita mieleen, mutta yritin keksiä neutraaleja juttuja.

Oon aika herkkä ja tunteellinen, mutta oon myös huono näyttämään tunteitani, jonka vuoksi saatan vaikuttaa joskus jopa kovalta ja tunteettomalta. 

Olen samalla hyvin spontaani, mutta silti rutiinien orja. Tuo on aika jännä yhtälö, mikä myös hämmentää usein ihmisiä, kun multa oletetaan tietynlaista asennetta sen mukaan missä on opittu tuntemaan.

Kiinnyn helposti ihmisiin, mutta vain tietynlaisiin. Oon huomannut, että koska mun on ollut vaikea olla yksin, haen turvaa tietynlaisesta ihmistyypistä. Tämän asian tiedostaminen on auttanut paljon siihen, että oon oppinut myös olemaan itsekseni. Tässä on jännää se, että vietän kuitenkin mielummin aikaa yksin kuin ”väärän” ihmistyypin kanssa.

Olen perfektionisti. Tästä kertoo esimerkiksi se, että kun ystäväni kysyi, että olenko ajatellut olevani sellainen, vastasin että en ole tarpeeksi perfektionisti ollakseni perfektionisti. 😀

Viihdyn paremmin miespuolisten henkilöiden seurassa kuin naisten. Mulla on aina ollut paljon miespuolisia ystäviä ja mun on helpompi&rennompi olla heidän seurassaan jostain syystä. 

KUVA: Anna Riska / Annmarias

Instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.