NEVER SAY NEVER

Ihan lapsesta lähtien mulla on ollut fiilis, että haluan ”isona” työskennellä joko liikunnan, ravitsemuksen tai molempien parissa. Kyseinen tunne on vahvistunut vuosien aikana ja vaikka en koskaan tiennyt tarkkaan mitä työni olisi, palaset loksahtelivat itsestään paikoilleen. Kun aloitin aikoinaan 19-vuotiaana työt kuntosalilla, oli kaikki uutta ja koska olen aina ollut hieman introvertti, oli esimerkiksi ohjaaminen todella jännittävää. Stressasin melko paljon ja jossain vaiheessa ajattelin, että ei tää kyllä ole mun juttu. Erikoisen sattumien ja kohtaamisten kautta (jos niin voi sanoa) päädyin tekemään yllättävänkin päätöksen lopettaa työt & opiskelut ja lähteä matkaoppaaksi.

Multa on monesti pyydetty, että kertoisin täällä blogissakin tuosta ajasta ja nyt ajattelin lyhykäisesti niin tehdä. En tosin muista kaikkea enää niin kirkkaasti, koska tästäkin alkaa olla jo kohta 10 vuotta aikaa, jestas! :D Uskon myös, että kyseinen ammattikin on muuttunut paljon noista ajoista. Halusimme silloisen poikaystävän kanssa töihin samaan kohteeseen joten haimme Gran Canarialle, jonne lennetään useita (9 kertaa tuohon aikaan) kertoja viikossa. Jännittävien vaiheiden jälkeen, pääsimme molemmat samaan paikkaan ja sain tiedon pakata kamat, lähtöön oli vain joitakin viikkoja.

Tuhon aikaan olimme juuri voittaneet aerobicin SM-kultaa joukkuesarjassa ja lähtö oli tietysti hieman huono juttu juuri kun olimme ns. huipulla lajissa. Olin kuitenkin päättänyt lähteä ja niin tein. Oli aika pelottavaa lähteä täysin uuteen maahan ja uuteen työhön, mutta suhteellisen nopeasti sitä pääsi hommaan kiinni. Nuorille sopivaa duuniahan tuo on ja vaatii ehkä enemmän juuri ongelman ratkaisu kykyä, jota työ ainakin tuolloin pääosin oli. Suomalaisia oppaita oli liian vähän kohteessa ja meille kerääntyikin aikamoinen määrä töitä. Välillä tuntui, että olin 24/7 töissä ja palkka oli huikeat 800 € / kk. :D

Työnkuvaan kuului turistien lentokentältä hakemiset & tuomiset, hotellipäivystykset, tervetuliaisjuhlat, retket, yleisten asioiden hoito, call center päivtystys sekä päivystyspuhelin, johon tuli soittoja ympäri vuorokauden. Joku saattoi soittaa keskellä yötä, että menisitkö hakemaan tuon mun miehen baarista kun se ei lähde sieltä vaikka kuinka oon yrittäny! :D Haha. Työtehtäviä saattoi siis olla aamusta ihan yöhön saakka ja minä joka olin tottunut elämään rutiinien mukaista elämää ja treenaamaan paljon, ahdistuin tästä. Treenille ei meinannut löytyä aikaa ja ne kerrat kun pääsin liikkumaan, tuntui haastavalta koska ryhmäliikuntatarjonta oli aika suppea ja tuohon aikaan en käynyt esimerkiksi salilla lainkaan. Juoksin jonkun verran, kävin spinningeissä ja haaveilin mielessäni omista ohjauksista sekä meidän aerobic-treeneistä!

Työssä oli tietysti myös hyviä puolia ja tutustuin moniin uusiin ihmisiin, opin paljon asioita ja ns. kasvoin ihmisenä (koska olin niin nuori) jos niin voi sanoa. Kotiin palaaminen tuntui kuitenkin erittäin hyvältä asialta ja paloin halusta päästä takasin omaan juttuuni. Enää en epäröinut lainkaan etteikö liikunta-ala olisi se mun juttu. Muistan vieläkin, kun istuin lentokoneessa Las Palmasin kentällä ja mietin mielessäni, että mä en enää ikinä tule tänne. :D

No nyt päästäänkin sitten otsikkoon, sillä huomenna olen lähdössä pienelle lomalle ja lentämässä juurikin tuonne Las Palmasin kentälle. Lomaillaan viikko Gran Canarialla ja on muuten kiva mennä tsekkaamaan, että miten paikat ovat muuttuneet vuosien aikana. Mullahan oli tuon kauden jälkeen vuosia sellainen ajatus, että en ymmärtänyt lainkaan miksi ihmiset menevät lomamatkalle tällaiseen ”turistirysään”. Siellä asuessa kun sai ehkä hieman yliannostuksen koko hommasta. Näin ne ajatukset kuitenkin laimenee ja nyt tuntuu jopa kivalta mennä pieneen lomamoodiin hetkeksi ja irtautua niistä rutiineista jotka täällä pyörii päivästä toiseen!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


MIEHEN JA NAISEN EROT MEIDÄN TALOUDESSA

Moikka moi! Perjantai on täällä jälleen ja sen kunniaksi hieman kevyempää luettavaa viikonlopun alkuun. Bongasin tämän idean Julia Toivolan blogista ja postauksen luettuani kirjoitin heti ylös, että täytyy itsekin raapustella postaus miehen ja naisen eroista tässä huushollissa!

Mies kameran takana, minä edessä! 

Minä vastaan ravinnosta, mikä ei kai ole kovin yllättävää. Käyn enemmän ruokakaupassa ja muutenkin suunnittelen jääkaapin sisällön ja valmistan meidän syömiset hyvin pitkälle. Oon kyllä opettanut miehelle paljon ruuanlaitosta ja nykyään hän osaa itsekin tehdä parempaa ruokaa kuin meidän tavatessa, jolloin ruoka oli lähinnä ”bensaa” eikä nautinto. 

Mies siivoaa jääkaappia ja muitakin kaappeja ahkeraan ja muistuttelee mua heittämään vanhoja ruoka-aineita pois. Joskus hän on heittämässä jotain pari päivää sitten ostettua, koska se on mennyt muka vanhaksi. Minä taas en välitä päiväyksistä, syön niin kauan kun ruoka ei muistuta tai maistu homeelle. :D

Minä korjailen päivittäin tavaroita, lautasia, kuppeja ja vaatteita, jotka ovat jääneet lojumaan pitkin kämppää. Haluan että sohvatyynyt ovat oikeassa asennossa, eikä ylimääräisiä tavaroita ole näkyvillä. 

Mies pesee useammin pyykkiä ja osaa ripustaa vaatteet kuivumaan paremmin. Olinkin aina ihmetellyt miksi mun vaatteet ovat niin ryppyisiä pesun jälkeen. :D Mies myös korjaa kuivat vaatteet kaappeihin, kun minä pitäisin niitä siellä niin kauan kunnes tulevat käyttöön.

Minä hoidan järjestelyt kun kyseessä on jokin tapahtuma, matka tai muu organisointia vaativa asia.

Mies hoitaa ”miesten työt”, kuten autoon, asuntoon tai pihaan liittyvät asiat. Olen hieman huono saamaan asioita aikaiseksi juuri edellä mainittuihin liittyen, mutta herra saa kyllä aikaiseksi mikä on itselleni helpottava asia!

Miehen mielestä astioita ei tarvitse heti laittaa tiskikoneeseen, kun mun mielestä se juuri on tiskikoneen perimmäinen idea.

Minä olen kova hamstraamaan tavaroita ja mies taas sitä mieltä että mitään turhaa ei kannata pitää kaapeissa. Viime aikoina tätä huushollia onkin tyhjennetty ihan urakalla ja täytyy myöntää että paljon turhaa on tullut pidettyä kaapeissa ihan muuten vaan!

Mies ei pysty toimimaan järkevästi nälkäisenä, kun minä olen taas se järjen ääni näissä tilanteissa ja rauhoitan nälkäkiukkua. :D

Mies on huolellisempi ja tarkempi talouteen liittyvissä asioissa, minä taas joskus liiankin huoleton. 

Mitä ruokaan ja juomisiin tulee, mieheltä jää aina molempia. Aamuisin löydän aina vähintään yhden kahvikupin puoliksi juotuna. Minä taas olen hyvin tarkka, ettei ruokaa tai juomaa mene hukkaan ja tyyliin nuolen lautaseni puhtaaksi! :D

Minä olen tarkempi ruoka-aineista mitä meille hankitaan. Mies haluaisi usein Lidliin mutta minä en, koska en saa sieltä niitä tuotteita ja merkkejä joita haluan. Mitä ruokaan tulee, haluan että kaapissa on aina tarvittavat asiat just eikä melkeen.

Mies on järki ja minä taas spontaanimpi ja valmis tekemään asioita ja suunnitelmia ilman turhaa jaagaamista. 

Aluksi mietin että olisi vaikea keksiä eroavaisuuksia, kun monet asiat sujuu tasapainossa niin että molemmat hoitavat. Kyllähän niitä eroavaisuuksia silti löytyy! Monessa asiassa toinen tasapainottaa toisen vahvempaa piirrettä, mikä on tietysti hyvä homma.

Mites teillä? :)

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


KUN MIKÄÄN EI (NYKYÄÄN) RIITÄ

Riittämättömyyden tunne, vertailu ja paineet ovat nykypäivää. Riittämättömyyden tunnetta tuntee varmasti lähes jokainen, ainakin joskus. Työ, opiskelut, harrastukset, ulkonäkö, vanhemmuus…u name it. Epävarmuuksia voi kokea elämän monilla osa-alueilla ja nykyinen sosiaalisen median hurja käyttömäärä ei ainakaan helpota asiaa. Uskon, että monet riittämättömyyden tunteet johtuvat somen luomista illuusioista elämän eri alueilla. Oli riittämättömyyden syy mikä tahansa, tässä muutama ajatus joita voi lähteä työstämään parempaa fiilistä kohti.

Erota todellisuus ja illuusio. Nosta nenä luurista ja katsele ympärillesi. Ovatko kaikki ihmiset oikeasti niin upeita ja täydellisiä kuin some antaa ymmärtää? don’t think so. Myös seuraamillasi ihmisillä, tileillä ja sivustoilla on suuri vaikutus siihen millaiset odotukset asetat itsellesi.

Vertailetko ja kadehditko? Ehkä jopa ärsyynnyt tietyistä henkilöistä, koska he ovat siellä missä haluaisit olla. Joskus toisten onnistuminen muistuttaa siitä, että ei ole tehnyt asioita omien unelmien ja/tai tavoitteiden eteen. Tuntee huonoa omaatuntoa, ettei tee sitä mitä oikeasti haluaisi. Tällainen on hyvä tiedostaa ja kääntää ärsyyntyminen motivaatioksi – Jos tuo pystyy, pystyn minäkin!

Liika suorittaminen ja itsensä pakottaminen asioihin, ”koska kaikki muutkin” on kuitenkin todella huono motivaattori. Muutokset ja tavoitteet tulisi lähteä omasta halusta, ja jos oikeasti jotain haluaa, myös motivaatio tekemiselle on olemassa. Se täytyy vain ottaa käyttöön! 

Riittämättömyyden tunne on 99% varmuudella omassa päässä. Tiukasti siellä korvien välissä lienee uskomus, mitä muut ihmiset ajattelevat itsestä. Itse tulee ehkä keskityttyä juuri niihin kuviteltuihin heikkouksiin ja verrattua itseään muihin, mikä laskee itsetuntoa sekä tervettä minäkuvaa. Usko pois, että muut eivät ajattele/näe sinua sellaisessa negatiivisessa valossa kuin saatat itse ajatella. Seiraavan kerran kun otat vaikka valokuvan, älä etikkään heti niitä tuttuja huonoja kohtia, vaan yritä katsoa kuvaa eri kulmasta ja miettiä mikä siinä on hyvää!

Sillä on ihan oikeasti väliä, millaisia ajatuksia itsestään ajattelee. Positiivisiin juttuihin keskittyminen auttaa muuttamaan omaa ajattelutapaa ja ajan kanssa parantaa itsetuntoa. Olet oikeasti täysin hyvä juuri noin. Luulemasi heikkoudet ovat omassa päässä (tai toisen henkilön) luotuja uskomuksia ja todellisuudessa pärjäät juuri niin hyvin kuin kuka tahansa muukin! :)

Huono itsetunto tai epävarmuudet voivat johtaa myös muiden miellyttämisen haluun. Haetaan jonkinlaista hyväksyntää olemalla kilttejä ja sopeutumalla kaikkeen. On toki hyvä asia ottaa muut huomioon, mutta omat rajat sekä arvot tulee tietää ja niistä pitää kiinni. Se, että joku ihminen ei tykkää sinusta tai loukkaantuu jostain on täysin normaalia, eikä lainkaan vaarallista. Maailmassa tulee aina olemaan ihmisiä, jotka eivät ymmärrä toisiaan ja siinä ei ole mitään väärää.

Usein myös ajatellaan, että jos joku on toista mieltä jostain, hän ei tykkää henkilöstä joka ajattelee toisin. Mielipiteet ja henkilöt ovat kuitenkin eri asia. Itse en ainakaan arvota tai muodosta mielipidettä henkilöstä, vaikka hän olisi eri mieltä jostain asiasta kanssani. Et ole syntynyt miellyttämään ja palvelemaan muiden mielipiteitä, vaan tekemään päätöksiä sen mukaan mitä itse elämältäsi tahdot! Tää on oikeasti aika siisti juttu kun sen oikeen kunnolla hiffaa!

Ei ole itsekästä tehdä valintoja oman itsensä takia. Jotta pystyy rakastaa muita ja olla tasapainossa, täytyy ensin olla sovussa itsensä kanssa. Riittämättömyyden tunne on tosiaan vain omissa ajatuksissa ja siitä vankilasta pääsee eroon, kun tiedostaen alkaa muuttaa omia ajatusmallejaan. Joskus ajatusmallit voivat olla niin tiukasti omassa päässä, että niitä pitää samanlaisena totuutena, kuin sitä että maapallo on pyöreä. Mietippä hetki, että voisiko näissä asioissa olla sittenkin taustalla se, että joku asia tai tapahtuma on synnyttänyt ajatuksen, että pitäisi pyrkiä esimerkiksi täydellisyyteen töissä/koulussa? Olla tietyn painoinen tai näköinen? Mitä pahaa voi tapahtua jos näistä ajatuksista hellittää hieman? Luultavasti ei yhtään mitään!

Positiivisia ajatuksia just sun iltaan, olet hyvä ja riität just noin!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook