PALAUTUMINEN – YKSI VIIKKO SYNNYTYKSESTÄ

Ajattelin aloittaa postaus-sarjan, jossa kerron viikottain synnytyksestä palautumisesta. Mulle tuo sana palautuminen tarkoittaa paljon muutakin kuin ulkomuotoa ja tulen kertomaan omia fiiliksiä ja tuntemuksia palautumiseen liittyen. Kuten aiemmassa tekstissä jo sivusin, synnytys ei ollut mulle fyysisesti rankka, vaikkakin hemmetin kivulias. Olin aikalailla samantien synnytyksen jälkeen jo tosi hyvässä kondiksessa ja kroppa tuntui hyvältä. Synnytys on kuitenkin keholle todella rankka prosessi ja se, että tuntuu hyvältä, ei aina tarkoita että kaikki olisi kuten ennen.

tasan viikko synnytyksestä

Viikon aikana on tullut oltua paljon vain kotona, aloitin heti kotiinpäästyä ulkoilun ja olenkin käynyt melkein päivittäin kävelemässä. Olen yhdistänyt vaunulenkkeihin lantionpohjan lihasten treeniä, lisäksi olen tehnyt kotona huoltavaa liikettä ylävartalolle (imetys vetää välillä hartiat jumiin!) sekä aktivoinut lantionpohjaa ja keskivartalon syviä lihaksia hellästi herätellen.

Keskityn paljon asentoon ja ryhtiin, sillä muuttunut painopiste saa helposti alaselän väsyneeksi, etenkin kun korsetti ei ole vielä ihan iskussa. Kävellessä oon välillä käyttänyt Upsie Belly – tukivyötä, jonka hankin jo raskauden aikana.

Ulkoiset statsit – 1 viikko synnytyksestä:

paino: – 8 kg

vyötärön ympärys: – 20 cm

Siihen nähden, että unta on tullut öisin vain parin tunnin pätkissä olen jaksanut ja voinut yllättävän hyvin. Täytyy varmaan kiittää hormoneja, sillä normaalisti lyhyet unet vaikuttavat mun olotilaan hyvin nopeasti. Olen nukkunut päivisin ja sen avulla on saanut vähän lisää unitunteja plakkariin. 😁

Täysimetän tällä hetkellä ja vauva syö hyvinkin tiheästi ympäri vuorokauden, joten päivät ovat pyörineet lähinnä noiden syöttöjen ympärillä. Kyllä noissa väleissä sitten ehtii hyvinkin tehdä muutakin, kuten kokkailla, käydä kaupassa, siivoilla, shoppailla tai nukkua myös itse. 😅

Jännä, että olen normaalisti aika levoton ja liikkeessä aamusta iltaan, mutta nyt on ollut jotenkin vaan luonnollista olla kotona. Aktiivisuus on siis vähentynyt huomattavasti, mutta tämä on ihan positiivista, sillä kroppa on päässyt palautumaan paremmin.

Heti sairaalasta kotiuduttua kävin kaupassa ostamassa kaapit täyteen ruokaa ja suunnittelin koko viikolle ruuat. Tämä helpottaa huomattavasti, kun aikaa ei ole samalla tavalla käytössä. Oon syönyt ihan samalla tavalla kuin ennen raskautta ja myös raskauden aikana, joten ei ole tarvetta tehdä mitään muutoksia. Paljon kotiruokaa ja runsaasti vettä, sillä jaksaa ja voi hyvin! Vauva saa nyt ravintoaineita sen mukaan mitä syön, joten haluan tietysti syödä monipuolisesti, mitä teen aina, mutta nyt oon panostanut vielä erityisesti rasvoihin ja niiden laatuun.

Huomenna mulla on aika äitiysfysioterapeutille ja käynnin jälkeen ajattelin aloittaa liikkumisen monipuolistamista sen mukaan millaisia ohjeita saan ja mitä kannattaa tässä vaiheessa tehdä! Seuraavassa postauksessa luultavasti enemmän asiaa juuri liikunnan aloittamisesta synnytyksen jälkeen.

Jos mielessä on jotain kysymyksiä tähän palutumis asiaan liittyen, kommenttiboksi on auki. Liitän mahdollisia kysymyksiä ja niiden vastauksia seuraavaan osaan!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


HERKISTELYVIIKOT & VALMISTAUTUMINEN ALKAKOOT! (RV40)

Piikkaaminen eli herkistely on prosessi, jossa harjoittelua keventämällä pyritään optimoimaan urheilijan suorituskyky tiettyyn kilpailuun tai testisuoritukseen. Jos luulit, että pääset parhaaseen kondikseen vetämällä kovaa jatkuvasti, olet väärässä. Useille onkin tyypillistä harjoitella liikaa esimerkiksi ennen tärkeää suoritusta, jolloin kovin kondis a.k.a kunto jää kokematta.

Itsehän olen vedellyt melko pitkää treenijaksoa kohti elämäni kovinta suoritusta tässä yhdeksän kuukauden ajan ja valmistautunut suoritukseen, jota verrataan mm. maratonin juoksuun. Maratonia en ole aiemmin juossut, mutta väitän että samanveroisia suorituksia on kuitenkin takana noiden jumppavetojen muodossa! :D

Koko raskauden ajan oon systemaattisesti pitänyt huolen siitä, että kunto pysyy yllä ja ykkösprioriteetti on ollut kestävyyskunnon, eli hapenottokyvyn ylläpito mahdollisimman hyvänä. Kakkosena on tullut voimatasojen ja kestovoiman ylläpito ja näin loppusuoralla täytyy sanoa, että olen onnistunut tavoitteessani ja olen ylpeä itsestäni, sillä ihan yhtä helppoa tämä harjoittelu ei ole ollut normaaliin verrattuna.

Laskettuun aikaan alkaa olla viikko aikaa, joten tässä vaiheessa ei kehitetä enää mitään, vaan nyt alan valmistamaan kehoa suoritusta varten. Synnytyksestä en tiedä hölkäsen pöläystä, mutta sen tiedän miten kehon saa ajoitettua tilaan, jossa se on parhaassa mahdollisessa kunnossa kovaa rutistusta varten! :D

Urheilun ja synnyttämisen ero on toki se, että urheilusuorituksen ajankohdan tietää tarkalleen, nyt mennään kuitenkin aikataululla jonka ajankohdan tietää suunnilleen. Valmistautumisen voi kuitenkin aloittaa priorisoimalla lepoon, ravintoon, nesteytykseen ja vielä kerran lepoon. Liikkumista ei tarvitse eikä kannata lopettaa, mutta nyt kuntoa aletaan piikata kohti suoritusta vähentämällä ja keventämällä varsinaista treeniä. Optimaalinen herkistelyjakso kestää noin puolitoista viikkoa ja jakson aikana harjoittelun volyymi eli määrä tippuu. Suorituksen (= synnytyksen) jälkeen pidetään ylimeno/palautumiskausi (urheilusta), josta aletaan rakentaa kehoa ja kuntoa uudelleen vahvaksi!

Näin pilke silmäkulmassa ja pienellä ripauksella huumoria alan siis oikeasti odottaa jo vauvelia tulevaksi. Toivon, että hommat ei menisi yli lasketun ajan, mutta jos menee niin sitten vaan pakko jaksaa asennoitua siihen, että heilun tämän vatsan kanssa vielä pari ylimääräistä viikkoa. Odottavan aika kun on pitkä ja kun on fokusoitunut tiettyyn päivämäärään ja se ei toteudukkaan, on se psyykkiseltä kannalta kaikista rankinta. Fyysisestä näkökulmasta mulla on edelleen aika helppoa, mitä nyt joutuu ravata vessassa jatkuvasti ja muita pikkuvaivoja häritsemässä. Olishan se kiva alkaa pukea jo muutakin kun näitä samoja rättejä päivästä toiseen ja liikkua ihmisten ilmoilla ilman, että kiinnittää aina tavallista enemmän huomiota ulkomuotonsa vuoksi. :D

Kuvat: Seppälän valokuvaamo / Heidi Järvi

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


TÄLTÄ NÄYTTÄÄ MUN TREENIVIIKKO

Treenirintamalla on tapahtunut aika isoja muutoksia sitten ties kuinka pitkään aikaan. Mullahan ohjaukset ovat aina rytmittäneet treeniviikkoa ja tää kevät onkin mennyt ihan eri tavalla kuin yleensä. Koronarajoitukset tekivät oman osuutensa ja sitten tietenkin tämä raskaus, sekä päivätöiden tauolle jääminen on vaikuttanut asiaan!

Oon aina miettinyt, miten motivaatio pysyisi yllä, jos en ohjaisi jumppia. Jumpat kun on aina tiettyyn aikaan ja sinne mennään, huvitti tai ei! Treenimäärät ovat luonnollisesti vähentyneet, mutta olen yllättynyt kuinka luonnostaan liikunta ja treenit ovat säilyneet silti mukana. Motivaatiota ja halua urheilla olisi melkein enemmän, kuin mitä mun tässä raskauden vaiheessa tarvisi (ainakin miehen mielestä :D) enää tehdä, heh!

Oonkin monesti maininnut, että oon treenaillut kolmesta kuuteen kertaan viikossa ja nyt ajattelin jakaa viime viikon treenit pitkästä aikaa, kuten vanhan ajan treeniblogeissa oli tapana! Mun tämän hetkinen treenifilosofia on liikkua hyvän olon vuoksi. Saan treenistä energiaa ja se pitää pään kasassa. Se olo mitä saa hyvän treenin jälkeen on jotain mitä on vaikea päihittää.

Oon kuitenkin huomannut, että nyt kun on liikkunut harvemmin ja eri tavalla, on oppinut arvostamaan liikuntaa myös enemmän. Se ei ole enää pelkkää suorittamista, vaan etuoikeus. Mulla vaihtuu kohta raskausviikko 39 ja edelleen pystyn treenata lähestulkoon samoin kuten ennen raskautta. En olisi ikinä uskonut, että liikunta tuntuisi näin hyvältä ja helpolta enää tässä vaiheessa, mutta mun kohdalla kasvanut vatsa ei ole vaikuttanut oikeastaan muuten kuin tiettyihin liikevalintoihin ja kovimman intensiteetin keventämiseen.

TREENIVIIKKO:

Maanantai: Kehonpainotreeni alavartalolle ulkona, kesto: 45 minuuttia. Välineenä oma keho sekä minikumppari. Treeni sisälsi 4 x 5-6 minuutin kiertoharjottelun, jossa sekä lihakset että syke sai kyytiä. Oli ihanaa treenata auringonpaisteessa, kun lämpömittari paukutti 25 astetta rikki.

Tiistai: Voimaharjoittelu koko vartalolle kuntosalilla, kesto 1h 15 min. Oon käynyt salilla nyt muutamia kertoja viikossa ja todennut, että on parempi treenata koko kroppa läpi ja käyttää monipuolisia, isoja liikkeitä. Maastavedot, kyykyt, soudut yms sujuu edelleen kuten ennen, joten oon tehnyt treenin käyttäen pääosin moninivel-liikkeitä ja pidempiä 12-15 toiston sarjoja. Nostin tuossa taannoin maasta 80 kg 15 kertaa, eikä ottanut edes koville, joten ei ole voimatasoissa hirveästi tapahtunut pudotusta toistaiseksi.

Keskiviikko: Lepopäivä treenistä

Torstai: Lepopäivä treenistä

Perjantai: Bodyattack- ohjaus, kesto noin 60 min. Kyseessä oli 45 minuutin tunti, mutta loppuun tuli pieni ylläri ja vedettiin vähän ylimääräistä! :D Pääsin siis pitkästä aikaa ohjaamaan rakasta lajia asiakkaille. Hieman jännitti että miten jaksan ja pystyn, mutta yllätyin kuinka helposti tunti sujui ja tuli ihan fiilis, että miksi sitä nyt vielä edes lopettaa ohjauksia, kun ei ole mitään ongelmia jaksamisen suhteen. Mulla ei kuitenkaan äippäloman vuoksi ole omia tunteja lukkarissa, joten taitaa jäädä haaveiluksi lisäohjaukset!

Lauantai: Tabata-treeni koko keholle mökkilaiturilla, kesto 45 min. Välineenä minikuminauha ja oma keho. Mun mielestä tabatatreenit ovat ihan parhaita ”missä tahansa” – treenejä ja vetäisin siinä meren äärellä lämppärin ja tiukan treenin, painuin saunaan ja sen jälkeen mereen uimaan. Ihan mahtava fiilis oli jälkeen päin ja siitä oli kiva alkaa grillata kesäsafkaa!

Sunnuntai: Voimaharjoittelu koko vartalolle kuntosalilla, kesto 2 h. Eilen mentiin pitkän kaavan kautta, kun tein lämmittelyn yhteydessä hieman liikkuvuustreeniä kropalle. Treeni sisälsi: Sumo maastavedon, takakyykyn leveällä asennolla, askelkyykyt tangolla, kulmasoudun tangolla, ylätaljan leveällä otteella, vinkopenkkipunnerruksen käsipainoilla, pystypunnerruksen käsipainoilla ja loppuun gianttina hauista, olkapäätä ja ojentajia!

Treenien lisäksi käyn päivittäin kävelyllä ja/tai pyörälenkillä. Koiran kanssa tulee tietysti automaattisesti käytyä lenkillä useamman kerran päivään ja sitten tuo pyöräily on tuntunut kivalta puuhalta, vaikka vatsa jo hieman polviin osuukin polkiessa! Mikäs tässä kesäkelissä on viettää aikaa ulkona liikkuen!

Mielestäni tosi hyvä ja onnistunut treeniviikko! Oon saanut neuvolasta ja myös lääkäriltä positiivista tsemppiä tähän liikkumiseen ja sieltäkin kehotettiin treenaamaan vaan niin kauan kun se hyvälle tuntuu ja sehän tuntuu!

Jos jotain oon tämän kevään aikana oppinut on se, että liikuntaa voi harrastaa missä tahansa, eikä aina tarvitse olla se optimaalisin tila tai suunnitelma. Tärkeintä on lähteä liikkeelle, oli se sitten vartin pikatreeni, kävelylenkki tai pitkä puristus salilla!

Energistä viikon alkua!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook