KUN SYÖMINEN ON MAAILMAN PARASTA

En malta odottaa, että pääsen syömään mun aamupuuron! Parasta! 

Olis jo viikonloppu niin saan vihdoin herkutella, can’t wait! 

Pakko myöntää, että oon itsekin elänyt vaiheita, joissa ruoka dominoi hyvin paljon kaikkea. Elämä pyörii ruuan ympärillä milloin minkäkin asian vuoksi. Ollaan dieetillä ja sitten odotetaan että se päättyy tai yksinkertaisesti odotetaan että saa syödä milloin minkäkin aterian. Ja tiedän, silloin kun ruoka on rajoitettua ja on nälkä, silloin puuro voi olla maailman parasta ja banaani treenin jälkeen päivän kohokohta, mutta hei kuinka hemmetin typerää silti?! 😀

Ruoka on hyvää ja hyvä ruoka nautinto. Ruoka ja syöminen kuuluu elämään ja on myös osa sosiaalista puolta elämässä, mutta siinä on vissi ero, kun ruoka ja syöminkien miettiminen menee yli. Tätä ei ole välttämättä kivaa kuulla, mutta silloin jos elämä pyörii pitkälti sen ympärillä mikä on seuraava ateria ja koska saa herkutella, on aika vetää jarrusta.

Ikävää on se, että tällainen ajatusmalli vetää niin helposti mukanaan. Kun jotain miettii jatkuvasti ja se on rajoitettua, sitä alkaa haluta entistä enemmän. Kun sitten ”sortuu” syömään liikaa tai kiellettyjä juttuja, tulee huono omatunto ja palataan ”ruotuun”, jolloin sama kehä pyörii ympyrää ja ruoka, rajoitukset ja mieliteot valtaavat ajatukset.

Tällaiselle henkilölle on helpointa olla jollain dieetillä tai noudattaa ohjeita. Säännöt ja ohjeet tuovat turvaa, silloin kaikki menee hyvin. Tällaisen henkilön tunnistaa helposti siitä, että he aloittavat usein erilaisia haasteita ja dieettejä, milloin minkäkin syyn turvin. Halutaan freesata oloa tai saada ruokarytmi kuntoon ja näin on helppo perustella miksi voi taas ottaa uuden ohjeen, jota suorittaa. Ja hei, olon freesaamisessa tai muissa tavoitteissa ei ole mitään väärää, painotan tässä että on suuri ero ottaa silloin tällöin kevennysvaihe, kuin elää jatkuvasti kierteessä missä aloitetaan ja lopetetaan jonkun noudattamista.

Muutama merkki, jolloin kannattaa miettiä omaa suhtautumista ruokaan:

Ruokahimot –  Jos usein tekee mieli ja himoitsee ruokia ja herkkuja on se merkki että normaalia ruokaa syödään liian vähän tai liian rajoitetusti. Oon kirjoittanut aiheesta ennenkin, mutta paras tapa päästä eroon ruoka- ja herkkuhimoista on syödä riittävästi ruokaa.

LUE MYÖS: MAKEANHIMO, RUOKAHIMOT..MITEN NE SAA LOPPUMAAN?

Kielletyt ja sallitut ruuat – Ruuat on jaettu sallittuihin ja sitten niihin joita tulee välttää, tai saa syödä vain päätettynä ajankohtana. Esimerkiksi ruokakerman käyttö on ehdottomasti kielletty, mutta avocadoa voi syödä paljonkin. Purkki kevyt ruokakermaa (2,5 dl) = 150 kcal vs. keskikokoinen avocado = 240 kcal. Ja harvemmin yhteen annokseen tulee kaadettua kokonainen kermapurkki. 😀 Makrot on toki erit ja ruuilla voi olla eri tarkoitusperä omassa ruokavaliossa, mutta samaan kategoriaan menee myös esim. se, että kaura- ja ruisleipää voi syödä, mutta sämpylän syöminen tuntuu epäterveelliseltä vaihtoehdolta.

Mielialan vaihtelut – Kun ruokavalio ja treenit menee kuten suunniteltua kaikki on mahtavaa. Sortumiset tai ajankohdat kun ei ole esim. dieetillä saavat mielialan matalaksi ja itsetunnon matalaksi. Fiilis, että aina olisi parannettavaa ja että pitäisi vaan ottaa itseä niskasta kiinni ja aloittaa…

Syyn etsiminen yksittäisistä asioista – Kuvitellaan, että omassa kehossa on jotain pielessä. Kilpirauhasen vajaatoiminta, raudapuutos, hidastunut aineenvaihdunta ja milloin mitäkin. Syitä haetaan aina ulkopuolelta, vaikka totuus on siinä että koska ruokavalio ja syöminen ei ole tasapainossa, keho ei voi hyvin eikä näytä siltä mitä toivoisi.

Valitettavasti ratkaisu ongelmaan harvoin löytyy sieltä mistä sitä etsii. Jos ongelma on enemmänkin psyykkisellä puolella, mikään dieetti ei siihen auta. Omakohtainen kokemus on se, että kun kontrollin tarpeesta uskaltaa päästää irti, huomaa ettei niitä asioita tarvitse kontrolloida. Moni asia helpottuu ja myös se miten itsensä näkee ja kokee muuttuu positiivisempaan suuntaan.

Rentoa lauantaita kamut!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


KAKSI ASIAA JOIDEN YMMÄRTÄMINEN HELPOTTAA ELÄMÄÄ

Seuraan aika tiiviisti ravinto/treeni/kehonmuokkaustrendejä, sosiaalista mediaa, mediaa ylipäätään ja myös tarjolla olevia valmennus- ja hyvinvointipalveluita. Olen puhunut näistä asioista paljon aikaisemminkin, mutta joskus toistaminen voi olla ihan hyvä juttu, etenkin näissä asioissa, joissa tapoja ja tyylejä näyttää olevan laidasta laitaan. Elämän helpottamisella viittaan tässä siis henkilöihin, joiden on vaikeaa löytää tasapainoa syömisten ja liikkumisten suhteen.

Laihduttaminen mielletään usein jopa negatiivisena asiana, mutta silti dieetit ja valmennukset myyvät edelleen kuin häkä. Useimmiten ihmiset ostavat erilaisia ruokavalioita ja treenisuunnitelmia siinä toivossa, että pääsisivät omaan tavoitteeseen. Hyvinvointi on nosteessa, mutta silti kehonmuokkaus on se joka myy. Usein etsitään jotain keinoa, jolla onnistua. Toivotaan että uusi ruokavalio tai uudet treeniliikkeet tuovat onnistumisen.

miinuskaloreilla kuukausi ja kroppa alkaa kuoriutua. Ei mitään sen kummempaa.

Todellisuudessa on vain yksi asia mikä ratkaisee painon suunnan muutokset. Kannattaa myös sisäistää, että laihtuminen, ”rasvanpoltto” ja ”kiinteytyminen” ovat kaikki loppupeleissä samoja asioita. Paino putoaa ja rasva palaa energiavajeella. Kun tämän ymmärtää ja sisäistää, on jo pitkällä.

Paleo, keto, vegaaninen ruokavalio tai pätkäpaasto toimivat myös energiavajeella. Samalla tavalla toimii sekaruokavalio, korkeahiilarinen ja vähärasvainen ruokavalio. Ainoa asia mikä aiheuttaa energiavajeen on kalorien pudottaminen miinuksille. Keho ei nollaa kulutusta tai syötyä energiamäärää joka päivä, vaan kehossa on ns. jatkuva tila sen mukaan miten syö ja kuluttaa pitkällä aikavälillä. Tämän vuoksi yksittäisiin päiviin ei todellakaan kannata juuttua liiaksi.

Jos joku mainostaa suurta painonpudotusta lyhyessä ajassa, se ei tarkoita mitään muuta kuin matalia kaloreita ja suurta kulutusta. Ei ole olemassa mitään ruokayhdistelmiä, joilla paino putoaisi nopeammin. Kun ylipainoa on runsaasti, se toki putoaakin helpommin ja nopeammin, mutta jos normaalipainoinen toivoo nopeaa pudotusta, täytyy olla valmis menemään todella matalilla kaloreilla tai vastavuoroisesti lisätä hurjasti kulutusta.

Mun mielestä kannattaakin lopettaa sen keinon jahtaaminen ja alkaa tarkastella mitä voisi muuttaa omassa nykyisessä ruokavaliossa, jotta muutosta alkaisi syntyä. Kalliiden valmennuksien sijaan voit vaikka ostaa kuukauden käyttöoikeuden Sulamon kalorilaskuriin (n. 5 €) ja alat kirjata sinne ylös syödyt ruuat. Aika nopeasti sitä oppii, että missä menee pieleen (mikä nostaa kalorimäärän niin että paino ei laske) ja mitä tulee muuttaa. Kun asian oppii ihan itse, jää opit käyttöön loppuelämäksi. On toki helppoa syödä vain niitä ruokia mitä joku on kirjannut ylös, mutta a) se ei opeta ymmärtämään ruokien kalorimääriä b) näistä jää helposti ruokarajoitteita käyttöön, kun kuvitellaan ettei voi syödä mitään muuta kuin niitä opittuja ”dieettiruokia” jotta tulokset säilyy.

Toinen tärkeä asia on ymmärtää kulutus. Treenaaminen kun ei ole ainoa asia, joka nostaa ihmisen kulutusta. Oikeastaan tärkeintä on se mitä tekee heräämisen ja nukkumaan menon välillä. Väittäisin, että todella moni helpottaisi painonhallintaa ja painon pudottamista lisäämällä aktiivisuutta. Kävelyä, liikettä ja olemalla yksinkertaisesti hieman aktiivisempi.

Toki treenin tavoite voi olla myös kulutuksen lisääminen, mutta mikäli treenillä on muita tavoitteita (esim suorituskyvyn lisääminen), sitä ei kannata liikaa sotkea ainoastaan kulutuksen lisäämiseen. Monesti ihmiset sekoittavat hirveästi juuri tätä kalorien kulutusta, hikoilua ja rääkkiä siihen, että ne tuovat halutut tavoitteet. Tässä asiassa ei ole yhtä oikeaa vastausta, sillä erilaiset tavoitteet vaativat erilaisia toimintatapoja.

Mitä asioita sinä koet haastavaksi omien tavoitteiden saavuttamisessa?

Lue myös: MITÄ TARKOITTAA TEHOKAS TREENI?

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


EN LAIHDUTA ENÄÄ IKINÄ

Päivä myöhässä, mutta ei kai se haittaa. Asia on nimittäin tärkeä ihan joka päivä. Eilen vietettiin siis Älä laihduta – päivää, jonka tarkoitus on kyseenalaistaa laihduttaminen automaattisena terveystekona ja haastaa arvostamaan kehojen upeaa monimuotoisuutta kapeiden kehoihanteiden sijaan. Eilen illalla sitten aloin mietiskellä aihetta ja ajattelin avata omia ajatuksia aiheesta nimeltä laihduttaminen. 

Älä laihduta -päivä ei nimestään huolimatta kiellä laihtumista. Älä laihduta -päivä muistuttaa, että laihtuminenkin (jos sille oikeasti on tarvetta) onnistuu parhaiten silloin, kun ei aktiivisesti laihduta. Tämä on niin totta ja lisäksi itse näkisin tämän päivän teemaan siltä kulmalta, että jatkuva itsensä ruotiminen ja laihduttamisen ”tarve” on asia, josta pitäisi päästä eroon. 

Oon monesti maininnut, että tämä asia ei ole niin mustavalkoinen, että voisi sanoa että laihduttaminen/laihtuminen on aina negatiivista, sillä on paljon ihmisiä, joiden elämänlaatu paranee kun elämäntavat muuttuvat paremmaksi ja paino tippuu terveellisille lukemille. Joskus elämäntapojen muutos vaatii alkuun tarkan ruokavalion ja ohjeet joita noudattaa. Laihtuminen ei siis ole huono asia, riippuu vaan kenen toimesta se tapahtuu ja miksi.

Voin samaistua siihen fiilikseen, kun aina on mielessä ne pari kiloa, jotka pitäisi saada pois ja sitten olisi parempi ja sitä ja tätä. Uskon, että on todella paljon naisia (toki myös miehiä) joilla on mielessä tuo sama asia. Mua oikeesti harmittaa se miten paljon energiaa olen laittanut superterveellisen ruokavalion noudattamiseen ja ylipäätään ruuan kontrollointiin. Oon miettinyt paljon miten tyhmää, että paljon treenaavana oon ollut niin tarkka siitä mitä syön ja paljonko, kun siihen ei ollut mitään tarvetta.

Erikoisintahan tässä on se, että silloin kun oon kontrolloinut eniten ruokavaliotani, on painonhallinta ollut haastavinta. Tästä syystä mä pelkäsin aina, että jos lopetan kontrolloinnin, menetän sen kokonaan ja alan tyyliin syödä ihan holtittomasti. Rentouden ja tasapainon löytyminen ei tapahtunut hetkessä, vaan pitkän ajan kuluessa. Tämän ketjun alkamiseen tarvittiin kuitenkin päätös siitä, että on valmis muuttamaan tapojaan.

Pitkäaikainen dieettaaminen ja kova treeni voivat myös aiheuttaa ongelmia kehon toiminnoille, jolloin esimerkiksi ruokamäärien lisääminen nostaa aluksi painoa, mutta harvemmin mitkään aineenvaihdunnan ongelmat ovat niin pahassa jamassa, etteikö niitä voisi korjata. Aineenvaihdunta ei mene pilalle yhdestä, eikä kahdestakaan dieetistä. Se vaatii yleensä vuosien laihduttamista ja/tai liian kovia treenimääriä. Usein stressi on myös aika suuressa roolissa kun kroppa ei toimi toiveiden mukaan.

Oon alkanut laihduttaa ensimmäisen kerran joskus 13-14 vuotiaana ja sen jälkeen laihduttanut ja kiristellyt enemmän tai vähemmän kausissa koko aikuisikäni. On toki ollut vaiheita, kun olen elänyt rennommin, mutta aina on ollut takaraivossa se ajatus, että voisi olla paremmassa kunnossa ja aloittanut säännöllisin väliajoin kiristelyjä ja dieettejä. Tiedän miltä se tuntuu ja tiedän, että on todella vaikeaa uskoa, että voisi elää myös niin, että ruoka ei kontrolloi aina kaikkea.

Tällä hetkellä voin sanoa käsi sydämellä, että oon päässyt eroon kontrollin tarpeesta, ilman että olisin ”menettänyt otetta”, kuten aina pelkäsin. Rakastan hyvää ruokaa, kokkailua ja leipomista, syön tällä hetkellä oikeastaan kaikkea, mutta omalla kohdalla kaikista tärkein asia on ollut se kliseinen kohtuus kaikessa. Se kohtuus ei tunnu siltä, että sitä pitäisi jotenkin itse rajoittaa, vaan se on nykyään automaatio. Tätä on tosi vaikea pukea sanoiksi, mutta tasapaino tulee ihan automaattisesti, eikä ole tarvetta kontrolloida herkkujen tai ruokamäärien syömistä tai ylipäätään miettiä jotain erityisiä päiviä jolloin niitä saa taas syödä.

Tämä on vain mun mielipide, mutta mun mielestä on niin älytöntä että ensin ollaan vaikka kuukausi tai kaksi supertiukalla ruokavaliolla ja sitten valitaan päivä kun ostetaan kaapit täyteen herkkuja ja ruokaa ja vedetään niitä yksi päivä putkeen niin että oksu meinaa lentää. Juuri tuollainen ruokkii vääristynyttä kuvaa ruuasta ja syömisestä. Ensin kielletään ja sitten sallitaan ja sitten taas kielletään. Huh!

Kun lopetin jatkuvan kontrolloinnin ja nämä kiristelyjaksot, tasapaino ja terveellinen suhtautuminen löytyi ajan kanssa. Mun paino on pysynyt jo useamman vuoden samoissa luvuissa (raskautta lukuunottamatta) ilman yrittämistä. Tuo paino on mulle sellainen jossa viihdyn ja tunnen oloni hyväksi, ilman tarvetta olla laihempi, kireämpi tai lihaksikkaampi. En urheile enää sen vuoksi, että näyttäisin joltain, vaan treenaan sellaisia lajeja ja asioita joista pidän. Urheilu on mulle todella tärkeää ja nautin siitä suunnattomasti. En tarvitse erikseen motivaatiota treenaamiseen, sillä en koe että mun on pakko tehdä jotain, vaan ennen kaikkea saan ja pystyn treenata mitä milloinkin haluan.

Mä en aio siis enää koskaan laihduttaa, koska mun ei tarvitse!

PS. Nää oli viimeisiä kuvia ennen raskautta! 🙂

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


PAINONHALLINTA RASKAUSAIKANA

Muistan lukeneeni joskus vuonna 2014 Fitfashionin aikoina postauksen raskauskiloista. Postaus oli miehen (pt vatanen) kirjoittama ja herätti aivan hurjasti negatiivisia reaktioita. Kirjoituksessa oli kyllä aika provosoivia lausahduksia, joten en ihmettele miksi tämä herätti paljon tunteita. Olen aikoinaan (2014) itsekin kirjoittanut postauksen raskauden jälkeisestä palautumisesta otsikolla: ”Tarkoittaako lapsen saaminen aina automaattisesti lihomista? haastattelussa timmi-mamma Kati”

Postauksessa haastattelin Katia, joka oli todella timmissä kunnossa vain 18 päivää synnytyksen jälkeen. Tuokin postaus keräsi paljon huomiota, mutta myös paljon positiivista palautetta. Hauska juttu on myös se, että Kati on myös tällä hetkellä raskaana ja laskettu aika samalla kuukaudella kuin minulla! PS. kolmas tulossa ja hän on edelleen timmissä kunnossa! 😀

Painon muutokset raskauden aikana ovatkin tunteita herättävä asia vielä tänäkin päivänä. Olen huomannut, että monet vertailevat painonnousua keskenään, vaikka oleellisempaa on se paljonko paino on noussut omaan lähtöpainoon verrattuna. Keskimääräinen suositeltava painonnousu raskausaikana on 8-12 kg. Mikäli äidillä on ollut liikapainoa ennen raskautta, on 6-8 kg:n painonousu riittävä. Reilussa liikapainossa painon ei tarvitse nousta lainkaan. Normaalipainoisen ja ylipainoisen on siis mielestäni turhaa verrata keskenään montako kiloa paino on noussut.

Kuten olen monesti kirjoittanut, painon nouseminen on luonnollista raskauden aikana. Tässä tilanteessa on aika olennaista erottaa lihominen ja painonnousu, sillä kasvava lapsi nostaa painoa, ilman että nainen välttämättä keräisi hurjasti rasvavarastoja.

Silti tällainen ”väistämätön” painon nouseminen saa joskus aikaan ajatusmallin, jossa ikään kuin heitetään hanksat tiskiin syömisten ja liikkumisten suhteen, koska tullaan lihomaan kuitenkin. On totta, että raskaus on siinä mielessä ”helppo” ajankohta nimenomaan heittää hanskat tiskiin, koska liikunnan harrastaminen hankaloituu ja mieliteot tai huono olo saattavat vaikeuttaa ruokavalion suhteen tehtyjä valintoja. Monesti ajatellaankin, että no skarppataan sitten raskauden jälkeen taas..

Somessa oon törmännyt tosi usein juuri siihen, että puhutaan ja hehkutetaan kuinka ei jaksa odottaa että saa aloittaa taas jonkun haasteen tai dieetin jonka avulla pääsee vanhaan kuntoon raskauden jälkeen. Mielestäni ajatustyyli jossa ensin heitetään ne hanskat tiskiin terveellisten elämäntapojen suhteen ja sitten otetaan joku super dieetti kilojen karistamiseksi aiheuttaa juuri sitä kuuluisaa jojoilua ja vääristyneitä ajatusmalleja liikunnan ja ravinnon suhteen. Aina pitää olla joku vaihe ja sitten taas kun otetaan itseä niskasta kiinni niin vedetään kilot pois ja käydään salilla kuudesti viikossa. Kunnes se vaihe taas loppuu ja annetaan lupa löysätä, koska aina voi palata taas ruotuun.

Raskausviikko 33 – 80% hoidettu! 🙂

Joskus tietotaito voi olla niin hakusessa, että elämäntapojen muutokseen tarvitaan se ohjeistettu ruokavalio ja treenisuunnitelma, mutta sen pitäisi olla kertaluontoinen juttu, jossa opitaan uudet tavat. joita sitten ylläpidetään kun homma alkaa pelittää.

Mielestäni sama ajatus pätee myös raskausaikana. Painonhallinta niin epämuodikkaalta kuin se kuulostaakin, tarkoittaa itselleni sitä, että elämäntavat ovat sellaiset ettei enää ikinä (edes raskauden jälkeen) tarvitse alkaa millekkään kuurille tai laihduttaa. Oon itse sataprosenttisen varma, että tekemättä mitään muutoksia, painoni tulee laskemaan itsestään samoille urille kuin ennen raskautta. En ole tehnyt elämäntapoihini muita muutoksia kuin soveltanut liikuntaa raskauden kulun mukaan. Ruokavalioni on pysynyt muuten samanlaisena, ehkä hieman monipuolistunut tässä raskauden aikana. Paino on noussut maltillisesti lähtöpainooni verrattuna, enkä ole muutenkaan siitä ottanut paineita. En yritä nostaa itseäni millekkään jalustalle, vaan haluan painottaa että ilman ääripäitä mihinkään suuntaan, hommat menee yleensä just hyvin! 😀

Kuten niin monessa muussakin asiassa, myös tässä kannattaa ajatella pidemmällä tähtäimellä. Ne valinnat, joita tekee raskauden aikana oman (ja beben) hyvinvoinnin suhteen, näkyvät ja tuntuvat olossa helpottaen raskausaikaa sekä palautumista raskauden jälkeen. Ja kyllä, ymmärrän ja tiedän että jokainen raskaus on erilainen, mutta aina on valintoja tehtävänä. En todellakaan halua syyllistää tai luoda mitään paineita kenellekkään. Haluan vain kertoa omakohtaisia ajatuksia ja kokemuksia, sillä hyvinvointi ja terveys ovat monella elämässä kuitenkin aika korkealla prioriteeteissä. Raskaus ei eroa muusta ajasta millään tavoin, vaan jo raskausaikana kannattaa keskittyä myös siihen painonhallintaan. Painonhallinta ei missään nimessä tarkoita tarkkaa kalorien seuraamista tai laihduttamista, vaan sitä että haluaa pitää huolta itsestään.

Monesti kuulee, kuinka paino nousee (liikaa) vaikka syö kuten ennen. Tässä on useimmiten kyseessä se, että raskauden vuoksi aktiivisuus vähenee. Mun vinkki onkin panostaa hyötyliikuntaan ja arkiliikuntaan raskausaikana. Kävelylenkit onnistuvat monilta ja jos ei kävely niin esim. pyöräily on usein aika toimiva liikuntamuoto. Siivoilu, puuhastelu ja yleinen aktiivisuus pitävät jo itsessään kulutuksen sillä tasolla, että paino ei lähde holtittomasti nousuun, vaikka ei varsinaisesti treenaisikaan! Raskaana turvotukset nostavat myös painoa ja nämä ovat toki väliaikaista lihomista, mutta myös turvotusta pystyy estää riittävällä veden juonnilla ja liikkeessä pysymisellä.

Hyvää vappua!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


MITÄ TARKOITTAA TEHOKAS TREENI?

Verta, hikeä ja kyyneleitä? No pain no gain? Yleisesti ottaen tehokasta treeniä kuvaillaan usein raskaalla, voimia vievällä harjoituksella. Mitä korkeampi syke, sen parempi treeni. Salilla jokainen sarja vedetään failureen, joka ikinen kerta….Vai?

Tärkeää on tietysti aina se, mitä treeniltä haetaan, mutta moni ajattelee edelleen, että tehokas treeni on se kun treenin jälkeen tekee kuolemaa, hiki valuu ja naama helottaa punaisena. Esimerkiksi kovatehoisissa kestävyystreeneissä nuo edellä mainitut ovat yksi kyllä mittari onnistuneesta vedosta, mutta monissa muissa tavoitteissa nuo ovat taas epäolennaisia asioita.

On kuitenkin eri asia hakea tietynlaista tunnetta, kuten väsymystä, hapotusta tai sitä hikoilua, kuin hakea tuloksia tuovaa harjoitusta. Haetko siis tunnetta vai tuloksia? Oletko tyytyväinen vasta silloin, kun hädin tuskin pääset kävelemään jalkatreenin jälkeen tai kun jokainen hikipisara on vuodatettu päivän harjoituksessa. Esimerkiksi hien määrähän ei ole verrannollinen siihen miten tehokasta treeni on. No okei, onhan se siltä kannalta että kun syke on korkealla, myös lämmöntuotto toimii tehokkaammin. Se ei kuitenkaan kerro esimerkiksi siitä, miten lihakset ovat tehneet työtä. 

Tähän väliin haluan painottaa, että mikään liikuntasuoritus ei ole väärä. Kaikki urheilu on mun mielestä kotiinpäin niin kauan kun ei puhuta mistään pakonomaisesta treenaamisesta. Mua joskus vähän ärsyttää, kun vaikka kuminauhan avulla treenaamisesta puhutaan (yleensä miesten suusta) höpö höpö – satujumppana. Ja jep, varmasti se sitä onkin voimaharjoittelun näkökulmasta, mutta mitä jos halutaan kehittää kestävyyttä tai vaikka opetella liiketekniikoita kuminauhan avulla? Mistä kukaan voi tietää miksi joku toinen treenaa kuin treenaa, joten on myös typerää arvostella mikä on oikein ja mikä väärin.

FUN FACT: vastuskumeja voi hyödyntää todella tehokkaasti myös voima- ja lihasmassaharjoittelussa.

Vääryyttä on mun mielestä kuitenkin se jos ammattilainen tai liikuntapalvelun tarjoaja (esim. valmentaja) myy jotain tuotetta tai treeniä väärillä argumenteillä. Kehonpainotreenit, jossa jumpataan pitkiä sarjoja eivät kuitenkaan tuo ”pyöreää pakaraa”, tai ”muotoa kehoon” koska ne eivät kasvata lihasmassaa. Pyöreys sekä muoto tehdään lihasmassaharjoittelulla, jota taas ei mitata poltteella, kaloreilla tai sillä hikoilulla.

HUOM. on myös olemassa kehonpainoharjoitteita (lihas väsytetään 6-12 toiston aikana) joilla saadaan paras yhdistelmä mekaanisen kuormituksen intensiteetistä ja volyymista, lihaskasvun näkökulmasta. Tässä edellisessä kappaleessa viittaan kuitenkin tyypillisiin kestovoimatyyppisiin kehonpainoharjotteisiin.

LUE MYÖS: VOIKO KOTITREENILLÄ KASVATTAA LIHASTA? LIHASMASSAHARJOITTELU PÄHKINÄNKUORESSA

Usein tällaiset kehonpainojumpat parantavat kuntoa, kestävyyttä (kestovoima), auttavat painonhallinnassa tai painon pudotuksessa sekä tuovat hyvää oloa ja jaksamista arkeen. Ihan supertärkeitä juttuja, eikä mitään väärää!

Siltikin, etenkin tällä hetkellä kun joka puolella on tarjolla erilaisia liikuntapalveluita sekä ruokavaliota, mun korvaan särähtää nämä ”perättömät lupaukset”. Rasvanpolttoruokavaliot menevät samaan kastiin, sillä ei ole olemassa ruoka-aineita jotka polttavat rasvaa, sillä rasva poltetaan kalorivajeella, ei ruoka-aineilla.

Nosteessa olevat sykemittarit ovat oivia apureita kertomaan sykkeistä, aktiivisuudesta ja kulutuksesta. Voimaharjoittelussa treenien tehokkuutta ei kuitenkaan mitata sykkeen perusteella, kulutetuilla kaloreilla tai sillä hikoilun määrällä. Edes jäätävät lihaskivut eivät ole merkki siitä että treeni oli tehokas. Toki domssit kertovat siitä, että on treenattu kovaa, mutta kehitystä tulee myös ilman kipuja.

Lihaskivut tulevat usein silloin, kun tehdään jotain uutta ja jos tekee voimaharjoittelua säännöllisesti, on ihan normaalia että joka treenin jälkeen ei ole paikat kipeänä. Liian kovaa sykkiminen voi jopa vähentää voimatreenin tehokkuutta, jos ei palauduta riittävästi sarjojen välissä –> vähentää tehoja seuraavasta sarjasta. Kyseessä kun on juuri lihaksen väsyttäminen, ei se sykkeen nostaminen.

kestävyystreenä tekemällä keho pysyy yleensä vähärasvaisessa kunnossa automaattisesti, ihan yrittämättäkin. 😀

Kun taas tehdään intervalleja tai hapenottokykyä kehittäviä treenejä, on sykkeen seuraaminen ja hengästyminen olennaista. Esimerkiksi lyhyet hiit-treenit ovat kovatehoisia treenejä hyötyineen, vasta kun päästään sinne äärirajoille. 

Itsehän liputan kestävyystreeneille ja etenkin intervalliharjoittelulle. Mulla ei ole mielenkiintoa esimerkiksi lihaksen kasvatukselle tällä hetkellä, joten teen sellaisia harjoituksia joista pidän ja joista koen saavani parasta hyötyä. Hyvä kestävyyskunto ja suorituskyky on mielestäni makeinta mitä voi olla ja mun fokus onkin niiden kehittämisessä. Tykkään tehdä lihaskuntojumppia enemmänkin kestävyyden näkökannalta ja erilaiset loikat, plyometriset treenit ja intervallijumpat kuminauhoineen maistuu parhaiten tällä hetkellä! 😀

Saan usein palautetta siitä että mun ohjaamat treenit ovat tehokkaita – tehoa mittaan itse tässä harjoittelutavassa siltä kannalta, että saan asiakkaan/jumpparin tekemään omalla kapasiteetilla kovan suorituksen. Kuka tahansa osaa suunnitella treenin, joka on super raskas, mutta kuinka saat muut tekemään sen niin, että se tuntuu mielekkäältä ja niin, että tehoa riittää loppuun saakka?

Kysynkin usein itseltäni että: Miten saat toisen tekemään treenin tehokkaasti niin, että hän kokee onnistuvansa, saa silti tehot irti ja haluaa tehdä treenin uudelleen ja vielä uudelleen? Esimerkiksi ryhmäliikunnassa ohjaaja onnistuu mielestäni silloin, kun hän onnistuu sitouttamaan asiakkaan.

Train hard but smart. Tehokkaasti treenaaminen kestävyystyyppisessäkään liikunnassa ei tarkoita kuitenkaan sitä, että ensimmäisestä sekunnista lähtien painetaan kaasu pohjaan, vaan nimenomaan sitä, että tehoja säädellään koko treenin ajan niin, että koviin paukkuihin riittää virtaa.

Itse pelaan paljon musiikilla ja rytmillä (bpm=beats per minute). Mun mielestä musiikkiin suunniteltu treeni on vaan parasta, koska siitä saa ensinnäkin mielettömästi energiaa, sen avulla tehoja pystyy säädellä hurjasti (nopea tempo / hidas tempo). Kun esimerkiksi suoritat kovatehoista liikesarjaa ilman musiikkia, melkein väistämättä tahti hidastuu ja hyytyy loppua kohden. Kun taas teet saman musiikkiin rytmissä pysyen, teet koko liikesarjan samalla teholla. Pieniä juttuja, joilla on suuri vaikutus.

Alla tämän viikon live-treenit, joita kuvailisin itse näin! 😀

Parantaa kuntoa, kestävyyttä ja hapenottokykyä. Antaa energiaa arkeen ja hyvän fiiliksen! Haastavia, mutta palkitsevia treenejä. Auttaa painonhallinnassa sekä painon pudottamisessa = nostaa kulutusta. Parantaa liikkuvuutta ja avaa kehon liikeratoja. Sopii sporttisesta olosta (niin sisäisesti kuin ulkoisesti) diggaaville!  Tervetuloa joka iikka <3

instagram: ainorouhiainen 

Facebook