EIPÄ MENNYT PUTKEEN!

Aina ei mee ihan putkeen, mutta menis edes joskus! No ei vaiskaan, kyllähän nuo asiat rullaa useimmiten ihan kivasti, mutta joskus vaan kaikki menee päin prinkkalaa ja yleensä silloin ihan kunnolla. Tässä muutama kommellus, mitä itse on tullut käytyä läpi! :D

Ja hei, jos sulla on joku hyvä juttu kerrottavana, kommenttiboksi on auki!

Ajateltiin lähteä kauniina kesäiltana pyörillä keskustaan syömään. Kun oltiin poljettu puoleen väliin, miehen pyörän poljin irtosi kokonaan. Yrityksistä huolimatta sitä ei enää saanut kiinni millään. Mies jäi odottamaan ja minä sitten lähdin kotiin hakemaan autoa ja pyöränkuljetustelinettä. Kotiin päästyäni en tietenkään löytänyt telinettä mistään, joten jouduimme tunkemaan pyörän autoon. Fillari ei meinannut tietenkään mahtua autoon mitenkään päin, eikä sitä voinut jättää parkkiinkaan, koska lukko oli mun pyörässä joka oli jo kotona. :D Lopulta saatiin soviteltua pyörä kyytiin. Siinä vaiheessa oli jo niin kova nälkä, että herra tilasi kebabbilasta pizzan. Haettiin se ja ajettiin kotiin.

Naiset tietää, että iso puhelin ja pieni laukku ei ole aina se kätevin yhdistelmä illan riennoissa. No minähän onnistuin hukkaamaan puhelimeni kahdesti yhden viikonlopun aikana festareilla. Jo se, että mulla on ihan uusi iphone xr pistää toki harmittamaan, mutta että siinä on vielä kuori jossa on kiinni myös pankkikorit ja henkkarit, ei auta yhtään asiaa! :D Molemmilla kerroilla luuri löysi tiensä takaisin, thank god!

Kännykkäepisodista kului pari päivää ja meikäläinen päätti vihdoin siivota ja tehdä kunnon inventaarion mun vaatehuoneeseen.  Siivousurakan päättyessä aloin etsiä puhelinta, eikä löydy sitten mistään. Lopulta mies lähti penkomaan roskiksia, jonne olin vienyt kasan pusseja. Sieltähän se luuri kortteineen taas löytyi. :D

Mulla oli kertynyt aika paljon käteistä rahaa, tarkemmin sanottuna 600 €. Muistin ottaneeni ne mukaan laukkuuni ja sitten yhtenä päivänä en löytänyt niitä mistään. Rahoja etsittiin tietysti kissojen ja koirien kanssa, mutta huonolla menestyksellä. Lopulta ajattelin, että ne oli varastettu laukustani huomaamattani. Muutama viikko episodin jälkeen sain kunnon kesäflunssan ja päätin huuhdella nenäni nenäkannulla. Otin kannun kaapista ja sieltähän ne 600 € löytyi talletettuna! :D Onneksi tuli flunssa.

Couples who train together stay together…Tai sitten ei. Meidän tapauksessa nimittäin 90% yhteisistä treeneistä ei pääty hyvin. Yleensä on vaikea löytää liikkeitä ja tyyliä joilla molemmat haluaa treenata, tai sitten mies tokaisee kesken treenin että ei tästä tuu mitään, lähetään kotiin. Yleensä siinä vaiheessa mulla on justiin hyvä meininki, enkä todellakaan aio lähteä kotiin. Jos mitään edellä mainitusta ei tapahdu, me ollaan aina eri aikaan valmiita ja toinen joutuu odotella tyhjän panttina. :D

Jumppatyypit tietää, että tietyssä vaiheessa Les Mills – ohjelmia aletaan miksaamaan, eli käyttämään vanhojen ohjelmien biisejä ja koreoita. Mulla on kadonnut materiaalit koneelta, joten olen suurimmaksi osaksi vanhojen dvd – ja cd-levyjen varassa. Tämän lisäksi mulla ei tietenkään ole koneella levyasemaa, eikä meillä liioin DVD-soitinta. Päätin kuitenkin kaivaa xboxin esiin ja sain siitä vanhat levyt pyörimään telkkarista. Hain miehen tyttären mankan alakertaan ja kuuntelin musiikit sillä läpi. Oli siis melkoinen homma saada muutama koreografia haltuun. Kun vihdoin pääsin ohjaamaan jumppaa, löin cd:n soittimeen sisälle ja se ei sitten lähtenytkään pyörimään. En siis lopulta saanut koko paskaa toimimaan, joten ei muuta kuin leuka rintaan ja vanhat musat päälle. :D

Kivaa torstaita kamut! :)

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


SUURIMMAT MOKAT & OIVALLUKSET

Lupasin kertoa enemmän näistä omista ravintoon ja treeniin liittyvistä ohilyönneistä. Näistä ei ole koskaan kivaa kirjoittaa, mutta samalla ajattelen, että virheet kuuluvat asiaan. Ilman niitä ei opi ja minähän olen kuulkaa oppinut paljon! :D Koen, että on ihan normaalia kokeilla erilaisia asioita ja sitä kautta löytää itselleen toimivia tapoja. En usko, että koskaan olisin täysin valmis, vaan olen huomannut, että mun toimintatavat muuttuvat edelleen ajoittain ajan kuluessa.

Kuten oon monesti aiemminkin kertonut, olen aina ollut todella kiinnostunut ravinnosta ja treenaamisesta. Tämän vuoksi olen myös mielenkiinnosta lähtenyt kokeilemaan uusia ja myös niitä trendikkäitä asioita. Etenkin ruokavaliorintamalla on tullut kokeiltua melkein kaikkea. Olen karpannut, olen ollut ketoosissa, olen ollut kasvisruokavaliolla, maidottomalla, gluteenittomalla, olen syönyt hiilareita syklitellen, kokeillut paastoa, syönyt hyvin matalilla kaloreilla, syönyt makrojen mukaan, syönyt mikroravinteiden mukaan, ollut ilman herkkuja, syönyt vain terveysherkkuja, laskenut kaloreita ja mitähän vielä? :D

Osa kokeiluista on tullut tehtyä ihan puhtaasti testimielessä, esimerkiksi tuo kasvisruokavalio (joka oli myös gluteeniton ja maidoton – kaudella) oli suunniteltu parin kuukauden testi, josta kirjoittelin myös blogissa. Muuten mun tavoite on ollut löytää kai tapa, jossa voin hyvin ja pysyn hyvässä kunnossa. Tuo hyvinvointi-aspekti on tullut vasta myöhemmin kuvioihin, sillä nuorempana motivaatio liittyi puhtaasti ulkonäköön liittyviin juttuihin.

Näin jälkeenpäin kun mietin noita rajoitteita, (jotka eivät silloin kyllä aina tuntuneet rajoituksilta) niin on kyllä tullut jätettyä ruoka-aineita pois aivan turhaan. Onhan se totta että rasvaprosentti pienenee ja laihtuu, kun ruokavaliosta jättää maitotuotteet ja gluteenin pois, sillä helposti myös energiansaanti pienenee ja laihtuminen johtuu tästä. Sitten sitä alkaa miettiä, että kaikki kyseiset ruoka-aineet ovat huonosta ja välttää niitä. Sama pätee niin ketoosiin, kuin vaikka kasvisruokavaliosta johtuvaan painonpudotukseen.

Voisin siis sanoa, että mikään erityisruokavalio ei ole mun kohdalla tällä hetkellä tarpeellinen, sillä nykyään syön ihan kaikkea. Ei ole mitään, mikä olisi pannassa. Tärkein oivallus on kuitenkin loppujen lopuksi ollut se, että energiatasapaino ratkaisee kaiken. Kun mikään ei ole kiellettyä, myös mielihalut ja ylilyönnit vähenee. Jos mulla on tukala tai turvonnut olo, keskityn silloin syömään vähän kevyemmin ja silloin kun kulutukset huitelee taivaissa, voin syödä rennommin mitä mieli tekee. Tää on se tylsä ja tavallinen tasapainoksikin kutsuttu juttu! :D

Noista edellämainituista ruokavalioista mulle sopii parhaiten hiilareiden syklittely ja myös vähähiilihydraattinen ruokavalio. Näitä käytänkin silloin jos tavoitteena on kiristellä rasvoja tai keventää oloa. Syy tähän ei ole mikään ihmeellinen taikakeino, vaan ainoastaan se, että mun on helpompi olla miinuskaloreilla, silloin kun syön enemmän proteiinia ja rasvaa ja vähemmän hiilaria. Tämä siis sopii hyvin mulle, mutta näin normaalissa elämässä, en näe syytä käyttää mitään erikoisruokavalioita.

Pahimmat virheet ovat olleet ehkä se, että olen keskittynyt liikaa yksityiskohtiin, enkä kokonaisuuteen. Tietotaito on aina ollut kunnossa, mutta jostain ihmeen syystä olen aina ajatellut, että ne eivät päde muhun, vaan mun pitää tehdä kaikki vähän kovempaa ja vaativammin. Olen siis vaatinut itseltäni aina tosi paljon. Onhan sitä tullut tehtyä myös kaikkea täysin päätöntä, kuten oltua mehupaastolla ja samaan aikaan treenattu kovaa. Ei siis mitään järkeä! :D

Jos unohdetaan virheet ja mokailut ja keskitytäänkin oivalluksiin, jotka ovat tuoneet mut tähän tilanteeseen, niin voisin mainita juuri kokonaisuuden ymmärtämisen. Jos ruokavalio on pääosin terveellinen, ei sattumilla ole mitään merkitystä / negatiivista vaikutusta, päin vastoin. Rentous tuo psyykkistä hyvinvointia, eikä elämä rajoitu liikaa fitnesskuplan sisälle.

Yksittäiset ruoka-aineet, kuten sokeri ei tuhoa terveyttä ja kehonkoostumusta, jos sitä syö kohtuudella. Ennen en olisi ikinä ostanut esimerkiksi kastiketta, joka sisältää grammankin sokeria, mutta silti olisin voinut kuorruttaa ruokani kookoskermalla tai maidolla, josta tulee loppupeleissä paljon enemmän energiaa kuin vaikka tästä kastikkeesta. Tämä oli vain esimerkki, mutta kertoo paljon ajattelumallista, jossa ruoka-aineet jaetaan kiellettyihin ja sallittuihin ja kuvitellaan, että siinä on vastaus kaikkeen.

En laske kaloreitani, enkä seuraa makrojakaumia, mutta pyrin tekemään pääosin hyviä valintoja. Luotan myös siihen, että keho kertoo kyllä mitä se tarvitsee. Kun treenimäärät ovat vähäisiä, on aika luonnollista että annoskoot pienenee ja tekee mieli kevyempiä ruokia. Silloin kun treenimäärät ovat korkeat, keho saattaa tarvita niitä herkkupäiviä ja suurempia annoksia tiheämmin.

Olisko teillä tästä aiheesta enemmän kysymyksiä? Jos näin on, kommenttiboksi on auki! :)

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


VAHINGONILO ON PARAS ILO

Näin sosiaalisen median aikakautena nousee esiin paljon ihmisille tyypillisiä ominaisuuksia. Kun jengi tuo mielipiteitään ja ajatuksiaan ilmi somessa ja keskustelupalstoilla ja kun sen voi tehdä vielä anonyymisti, kertoo se paljon millaisia tyyppejä maa päällään kantaa.

Viime päivinä mediassa on pyörinyt paljon erään fitnessvaikuttajan vangitsemisestä ja rikosepäilyistä. Tästäkö riemu repesi, siis ihan kirjaimellisesti repesi. Tuntuu, että suurin osa kannanottajista on ollut nimenomaan hyvinkin iloinen tästä tapahuneesta. Vahingonilo on oikeen paistanut kommenteista ja ajatuksista, joita on munkin silmiin osunut, koska juttua olen mielenkiinnolla seurannut.

Olen sitä mieltä, että rikoksista tulee saada rangaistus, mutta en ymmärrä miksi julkiset henkilöt pitää suoraan sanottuna nylkeä tuolla netin syövereissä. Hekin ovat ihmisiä ja jokainen voi ehkä kuvitella, miltä tuntuisi saada tuhansia vihaviestejä, kommentteja ja keskustelun aloituksia netissä. Jokainen meistä on ihan varmasti tehnyt virheitä, joista saisi skandaaleja ja lööppejä, mutta miltä se tuntuisi jos kaikesta tulisi julkista?

Itse en tunne tätä kyseistä henkilöä, mitä nyt uutisista ja somesta joskus seurannut, joten mulla ei ole siinä mielessä puolueellisuutta tässä keississä. Tiedän, että hän on elänyt luksuselämää ja näyttää hyvälle, joten siinä varmasti ne suurimmat kateuden aiheet tulevatkin. Monia näyttää ärsyttävän, jos joku pääsee helposti hyvään asemaan elämässä, mutta sehän ei suoranaisesti ole pois keneltäkään muulta. Kai se on ihmisluonnolle normaalia, että toisen epäonnesta iloitaan ja onnea kadehditaan?

Pienemmässä mittakaavassa tämä on mun mielestä ihan normaalia, esimerkiksi jos oman lomamatkan aikana Suomessa sataa, suurin osaa iloitsee lomastaan enemmän! :D Mutta kun asiat menevät niin henkilökohtaisuuksiin, että toisen ihmisen elämä jopa tuhoutuu, ollaan jo ihan väärillä urilla. Sanon tämän taas, mutta kannattaa aina miettiä, miltä itsestä tuntuisi ja miten toivoisit muiden kohtelevan sinua vaikealla hetkellä.

Tämän postauksen tarkoitus ei ole ottaa kantaa tähän kyseiseen tapahtumaan ja siihen onko joku syyllinen vai syytön, vaan ottaa kantaa ihmisyyteen, empaattisuuteen ja toisen ihmisen huomioon ottamiseen. Omia tunteita ei välttämättä voi hallita ja uskon, että on normaalia tuntea kateutta tai vahingoniloa, mutta isoin mutta on siinä että kaikkia mielipiteitä ei aina tarvitse välttämättä tuoda julki, etenkään silloin jos siitä ei seuraa mitään hyvää kenellekkään! Se, mitä tuntee muita kohtaan heijastuu kuitenkin aina jollain tavoin itseensä, sillä esimerkiksi vahingonilo on usein tietynlaista epävarmuutta, jolloin toisen epäonni buustaa itsetuntoa ja omaa varmuutta. Kaikkiin tunteisiin löytyy yleensä vastaus ihan omasta itsestä.

Rauhaa ja rakkautta ruudun sinne puolen! :)

instagram: ainorouhiainen 

Facebook