KANNATTAAKO HYVINVOINTIA MITATA?

Nykyään omaa hyvinvointia pystyy mitata hyvinkin tarkasti. Voit mitata ravinnon energiamäärää, unen laatua tai treenien tuottamaa kulutusta tai kehitystä. Voit mitata painosi kilomäärän ja aamupuurosi grammamäärän, pystyt katsoa kellon näytöltä kuinka syvää unta nukuit ja montako tuntia olit unessa. Numeroilla mittaaminen ja myös vertailu on aina kiinnostanut ihmisiä. On kivaa tietää myös toisen lukemat, sillä sitä on helppo verrata omaan. Myös omia tuloksia vertaillaan ja sitten panikoidaan, jos vaa’an lukema on noussut kilon tai kello kertookin yhtäkkiä, että olet ylikuormitustilassa tai että unenlaatusi on heikkoa.

Hyvinvoinnin mittaaminen kaikella sektorilla on hyvä renki, mutta huono isäntä. Mittaaminen, nimenomaan numeroihin liittyvä mittaaminen luo helposti addiktioita. Addiktio voi olla lievä ja suhteellisen harmiton, tai sitten siitä voi muodostua ongelma. Kaikki jotka ovat käyttäneet aktiivisuuskelloa pidempään, tietävät että siitä tulee helposti tietynlainen ”pakkomielle” pitää kelloa jokaisessa treenissä ja muutenkin. Ei varmasti kaikilla, mutta oman kokemuksen mukaan, monilla käy näin. Moni tietää myös, että kun noudattaa ruokavaliota, jossa punnitaan ruuat, on hetken kuluttua vaikeaa syödä ilman vaakaa ja mittaamista. Tietynlainen kontrolli katoaa ja se on pelottavaa.

Tuntuu, että tässäkin asiassa mielipiteet jakautuu kahteen leiriin. Ei mitata mitään, syödään intuitiivisesti ja luotetaan kehon viesteihin. Sitten on niitä, jotka punnitsee joka suupalan ja laskee makrot sekä määrät päivittäin. Itse näkisin asian niin, että tietyissä tilanteissa mittaaminen on hyvä keino oppia uusia tapoja esim. ravinnon suhteen. Kaikkea kun ei aina tarvitse ajatella joko tai – tyyliin.

Jos suhtautuminen ruokaan on vääristynyt tai elämäntavat ovat täysin pielessä, ei fiilispohjalta syöminen ole välttämättä se paras keino muuttaa niitä parempaan. Muutenkin intuitiivisen syömisen voi ymmärtää väärin ajattelemalla, että syödään kaikkea mitä mieleen tulee. Joskus taas fiilispohjalta meneminen auttaa hurjasti, jos aiemmin syöminen on ollut hyvin kontrolloitua.

Vaikka itsekin syön fiiliksen mukaan, on mulla silti tietynlaiset raamit, mitä noudatan. Pyrin pitämään kiinni säännöllisyydestä ja syömään paljon kasviksia, ravinteikasta ruokaa ja niin edelleen. Herkut jätän useimmiten viikonlopulle, koska sellainen tyyli sopii mulle.

Välillä mua ärsyttää kun tässä hyvinvointi-skenessä jaotellaan asiat todella mustavalkoisesti. Jos itselle toimii tietty malli, se ei tarkoita, että toisen tapa on väärä, tai että kyseinen tapa sopisi kaikille. Tällä hetkellä on esimerkiksi trendinä se, että vaaka ja oman painon mittaaminen on helvetistä, mutta joissakin tapauksissa vaaka on ihan hyvä mittari kertomaan tuloksista ja siitä onko omat toimintatavat oikeita tavoitteeseen nähden.

Vaikka ranteessa oleva kello kertoisi sun nukkuvan huonosti, mutta silti tunnet itsesi levänneeksi yön jälkeen, usko mielummin itseäsi. Mittarit ovat aina vaan mittareita ja nekin tekevät virheitä. Jos tunnet itsesi todella hengästyneeksi, mutta kellossa lukee alhainen syke, luultavasti kellossa on vain häiriö, tai kosketuspinta ei toimi normaalisti. Mittarit ja mittaukset ovat kätevä apu ja kiva lisä mittaamaan hyvinvointia, silti oma olotila on kaikista tärkein ja se mitä tulisi kuunnella kaikista tarkimmin.

Mihin lopputulokseen pääsin? Kuten kaikessa muussakin, kultainen keskitie on se paras tie. Mittaa jos tahdot, mutta älä ota lukemista liikaa paineita tai stressiä. Joskus suunniteltu, grammantarkka ruokavalio voi olla se ensimmäinen askel kohti uusia elämäntapoja, toiselle taas kontrollista luopuminen voi olla paras päätös ikinä! Kuuntele itseäsi ja toimi sen mukaan. <3

Omakohtainen kokemus mittareista: Käytän aktiivisesti multisportkelloa, jonka ansiosta olen motivoitunut tekemään enemmän hyötyliikuntaa ja korvaamaan sillä osan kovasta treenaamisesta. Seuraan unen määrää, en laatua. Punnitsen itseni noin kerran viikossa, joskus harvemmin. Ruokiani en punnitse, ellen suunnittele reseptiä johon haluan laskea makrot. Syön 4-5 krt päivässä, sen verran, että nälkä lähtee ja herkuttelen usein viikonloppuisin, koska se tekee mielestäni kivan poikkeuksen arkeen ja arkiruokailuihin.

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


EPÄONNISTUMISEN PELKO

Kirjoitin tämän tekstin jo aikaa sitten ja se jäi vaan luonnoksiin roikkumaan. Nyt tuli lukaistua uudelleen ja ajattelin pistää julkiseksi. Joskus tällaisia henkilökohtaisia tekstejä on suurempi kynnys jakaa, mutta täytyy sanoa, että sen jälkeen kun tein tekstissä kerrotun päätöksen, on kaikki lähtenyt taas loksahtelemaan omille urilleen. Muistetaanhan, että ne vaikeudet on aina hetkellisiä ja asioilla on tapana järjestyä aina loppujen lopuksi! :)

Oon aina ollut aika ankara itselleni onnistumisen suhteen. En tiedä mistä ne paineet ovat tulleet, mutta tajusin tässä taannoin, että oon jättänyt paljon asioita tekemättä, koska oon pelännyt epäonnistumista. Oon myös huomannut, että jos jokin asia ei ole mennyt suunnitellusti, oon helposti jäänyt märehtimään sitä ja antanut asian olla. Toisin sanoen, oon lopettanut sen asian yrittämisen. Tämä ei päde tietenkään ihan kaikkeen, sillä osaan olla myös sinnikäs ja päättäväinen, mutta helposti jään omalle mukavuusalueelle lillumaan, koska siellä ei ole yhtä suurta pelkoa siitä että asiat eivät menisi, kuten olen suunnitellut.

Mä en tiedä onko noloa myöntää, että oon tehnyt elämäni aikana ja ihan viime aikoinakin huonoja päätöksiä ja vääriä valintoja. Kun valinnat ovat osoittautuneet vääräksi tai olen kokenut vastoinkäymisiä, oon helposti ahdistunut ja miettinyt, kuinka kaikki kaatuu päälle. Jotenkin sitä jää niin kovin helposti vellomaan sellaiseen negatiiviseen tunteeseen, ettei enää näe ulospääsyä tai ratkaisua.

Ryhdyin sitten oikeen miettimään ja analysoimaan, että miksi teen niin. Miksi annan asioiden olla, jos ne eivät menekkään kuten olin mielessäni kuvitellut tai toivonut? Enkö mä itse aina toitota niitä elämänohjeita, kuinka pitää jaksaa yrittää epäonnistumisista ja vastoinkäymisistä huolimatta? Nyt oli siis aika alkaa muuttaa omia ajatusmalleja ihan tietoisesti. Oon nimittäin huomannut myös sen, että kun kohtaan juuri tällaisen vastoinkäymisen tai negatiivisen tilanteen, yritän vältellä sitä ja tavallaan jätän asian huomiotta.

Nyt on sitten paljastettu läjä huonoja piirteitä meikäläisestä, joten lähdetään pohtimaan miten asiassa voisi kehittyä. :D Yhtenä päivänä olin siinä ahdistuneessa tilassa ja en saanut rauhaa omilta ajatuksiltani, joten päätin vain lopettaa. Päätin, että en anna enää ulkoisten asioiden määrittää mun olotilaa vaan oon itse se, joka tekee päätökset ja hoitaa asiat niin, että saan mielenrauhan. Loppupeleissä, aika suuri osa tapahtumista on kuitenkin meidän omissa näpeissä. Pitää vain ottaa vastuu omasta elämästä.

Päätin siis ottaa homman niin sanotusti haltuun ja aloin hoitaa asioita, yksi kerrallaan. Päätin, että vaikka joku asia ei menisi maaliin ekalla yrittämällä, yritetään sitten uudelleen toisella tavalla. Niin kauan, että se onnistuu. Mulla on nimittäin ollut jostain syystä sellainen ajatusmalli, että tuo uudelleen yrittäminen ja sinnikkyys pätee vain tavoitteisiin ja haasteisiin. Niissä olen hyvä, jos en loistava. Meen vaikka läpi harmaan kiven, että pääsen tiettyyn tavoitteeseen, mutta samalla ne suurimmat vaikeudet tulee itse elämässä ja arjessa. Ja silloin kun tulee vastoinkäymisiä (koska niitä tulee) pitää vain pysyä positiivisena ja vaihtaa tyyliä, ei tavoitetta.

On tää vanheneminen siinä mielessä siistiä, että jatkuvasti oppii tuntemaan itseään paremmin. Oppii ymmärtämään omia ajatusmalleja ja käyttäytymistä, mikä tarkoittaa että pystyy myös kehittymään ja tulemaan onnellisemmaksi!

Toivottavasti tästä tekstistä ei saanut sellaista kuvaa, että mulla olisi joku huonosti, vaikka kirjoitin vääristä valinnoista ja epäonnistumisista. Se on tässä tekstien tekemisessä haastavaa, että kun ottaa jonkun kulman josta kirjoittaa, siitä tulee tosi voimakas viba. Varmaan sellainen fiilis, että nyt sillä on tyyliin koko elämä romahtanut! :D Oikeessa elämässä taas on ihan normaalia että välillä mennään ylämäkeen ja välillä taas tullaan kovaa alas. Muutenhan elämä olisi oikeestaan aika tylsää, vai mitä? :)

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


TREENIMÄÄRÄT TIPPUIVAT – LASKIKO KUNTO? TULIKO LOMAKILOJA?

Mitä tapahtuu kun viikottainen treenimäärä tippuu yhtäkkiä 15 treenistä nollaan ja sen jälkeen kolmeen treenikertaan viikossa? Tänään pohdin siis tätä aihetta niin psyykkiseltä kuin fyysiseltäkin kannalta. Paljon aerobista harrastava kuluttaa tietysti paljon, joten mitä tapahtuu kun kuluttaminen loppuu, nouseeko paino ja rapistuuko kunto välittömästi?

Kevät ja alkukesä menivät kovaa, treenasin paljon ja tein paljon töitä. Jumppien lisänä juoksin pitkiä lenkkejä ja kävin salilla. Salitreenit tosin jäivät jossain vaiheessa kun innostuin juoksenmaan enemmän. Kunto tuntui olevan ihan huipussaan ja jaksoin hyvin. Juhannuksen jälkeen jäin kuitenkin sairaslomalle, vain viikko ennen kuin kesälomani alkoi. Ihomuutoksen leikkauksen jälkeen olikin pakko olla hikoilematta eli treenaamatta, joten tuo oli ihan hyvä startti lomalle, kun oli ns. pakko rauhoittua jo ennen itse loman alkamista!

Oon huomannut nämä piirteet itsessäni jo aikaisemminkin, mutta kun treenit ja työt loppuivat kuin seinään, tunsin itseni ärsyyntyneeksi ja ärtyneeksi. Aloin kuitenkin välittömästi nukkumaan entistä sikeämmin ja pidempään ja joku ihme väsymys iski päälle. Lepäilin viikon tekemättä juurikaan mitään. Päätin, että koko lomani aikana treenaan 3-4 krt / vko ja pääosin ainoastaan salitreenejä. Totuin nopeasti pienempään treenimäärään ja huomasin, että kun treenaa vähemmän yleinen aktiivisuus nousee ihan automaattisesti. Loppujen lopuksi siis esimerkiksi kulutuksen kannalta, tässä ei ollutkaan suurta eroa edelliseen. Kovien treenien väheneminen aiheutti myös pienemmän ruokahalun ja esimerkiksi annoskoot pienenivät koska ei vaan jaksanut entiseen malliin. Paino ei ole siis mulla liikkunut mihinkään koko loman aikana. Kehonkoostumusta en osaa, enkä kyllä oikeastaan jaksakkaan analysoida. :D

Esimerkkinä viikko jolloin treenasin 3 krt, mutta olin muuten aktiivinen, eli lähinnä hyötyliikunnan kautta tuli liikettä. Viikon kokonaiskalorimäärä oli 20 691, joka tekee siis noin 2955 kcal per päivä. Verrattuna viikkoon kun treenasin 14 krt, kaikki aerobista ja melko kuluttavaa treeniä. Viikon kokonaistulos oli 21 769, , joka tekee noin 3100 kcal per päivä. Ei kovin suurta eroa vai mitä? Tämä kertoo juuri sen, että kokonaisuus on aina paljon tärkeämpää kuin yksittäiset asiat. Perusasioilla pääsee yllättävän pitkälle!

Muita positiivisia puolia oli mm se, että kun treenasin ”vain” sen kolme kertaa, olivat treenit automaattisesti hieman laadukkaampia. Sitä halusi keskittyä ihan jokaiseen toistoon ja liikkeeseen kunnolla. Myös se, ettei ollut aina kiire johonkin helpotti tietysti asiaa.

Sitten taas toisaalta, motivaation kannalta mä en ehkä jaksaisi jatkuvasti tällä tyylillä, sillä se suurin palo on kuitenkin juuri aerobiseen treeniin. Kyllästyn aika nopeasti pelkästään salilla pumppaamiseen, joten tällaiseen lyhyempään testijaksoon se toimi hyvin ja ennen kaikkea teki erittäin hyvää, sillä uskon että pääsin palautumaan ihan kunnolla ja vaikka kuntotaso laski hetkellisesti, se nousee nopeasti takaisin kun jumpat alkavat taas rullata.

On ihan kivaa kun se treeni/jumppa tuntuu oikeasti rankalta ja sykekin nousee kunnolla. Tuntuu, että oikeasti tekee jotain. Se onkin juuri suurien treenimäärien huonompi puoli, että sitä jotenkin turtuu kaikkeen, eikä mikään enää tunnu raskaalta vaikka kuinka kovaa yrittää vetää! :D

Mitäs seuraavaksi? Nyt ajatuksena on siis aloittaa ohjaukset ja tehdä ainoastaan ne, ilman mitään muuta omaa harjoittelua. Katsotaan miten hommat lähtee rullaamaan ja minkälaiseen jumppa-kokoonpanoon päädy syksyn osalta. Motivaatio ohjaamiseen on ihan huipussaan ja onhan se fiilis ihan huikee kun oot hikoillut kaikki kuteet märäksi ja antanut kaikkesi treenille!

Summasummarum: On tärkeää tehdä sitä mistä nauttii, mutta joskus on hyvä kokeilla jotain ihan muuta. Totaalinen lepo -ja palautumiskausi tekee todella hyvää itse kullekkin ja vaikka tuntuu, että kunto laskee, se on vain hetkellistä. Hyvinvoinnin ja painonhallinnan kannalta on tärkeämpää keskittyä siihen mitä tekee heräämisen ja nukkumaan menon välillä, kuin siihen minkä treenin vetää päivän aikana. Liike on lääke ja sitä kannattaakin hyödyntää mahdollisimman monipuolisesti eri muodoissa!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook