Yhtenä yönä hereillä ollessa tuli mieleen, että vaikka usein raskaana olevaa varoitellaan yöunien menettämisestä vauvan syntymän johdosta, kukaan ei sano että vauvan uniin voisi mahdollisesti vaikuttaa paljonkin, jos tietää pari tärkeää asiaa heti alusta lähtien.
Mulla ei ollut aiemmin mitään hajua vauvojen uniasioista, uniohjausta sain kun vauva oli ”jo” parin kuukauden ikäinen. Uneksija.fi:n Teija oli muhun yhteydessä jo toukokuussa kun olin vielä raskaana, mutta jotenkin en osannut vielä ajatella, että tarvisin mitään uniohjausta. Juttelimme tovin, mutta asia siirtyi eteenpäin, kunnes kesällä muistin tämän keskustelun ja otin yhteyttä Teijaan, joka oli siis tarjonnu uniohjausta meille yhteistyönä.
Vauva oli parin kuukauden ikäinen kun aloitimme ohjauksen ja opin heti todella monta tärkeää asiaa, joilla oli oleellinen vaikutus siihen miten vauva nukkui. Olenkin miettinyt, että miksi ihmeessä tuoreille vanhemmille ei anneta enemmän uniohjausta esim. neuvolan taholta jo ennen kuin ollaan siinä pisteessä että kukaan ei enää nuku. Pienillä asioilla voi olla isokin merkitys vauvan uniin ja koko perheen jaksamiseen.
Nämä olisin halunnut tietää ennen kuin vauva syntyi:
Vauvan uniin voi vaikuttaa mm. hereilläoloajoilla, oikeiden uni-ikkunoiden hydyntämisellä ja säännöllisellä päivärytmillä. Eri ikäisillä vauvoilla on erilaiset hereilläoloajat ja tämä oli ensimmäinen merkityksellinen muutos meillä, jonka avulla myös päivärytmi lähti toimimaan itsekseen. Alkuun oli työlästä saada vauva unille, mutta pian homma alkoi toimia itsessään ja Olivia nukkuu edelleen todella hyvin päiväunet ilman ongelmia. Häntä ei tarvitse nukuttaa yhdillekkään unille, ainoastaan laskea sänkyyn ja hakea/herättää, kun unet ovat valmiit (sama myös yöunilla). Alussa siis hereilläoloaika oli 90 minuuttia, tarkoittaen että jos hän heräsin kl 9:00, oli hänen oltava unessa 10:30, eli nukuttaminen alkoi paljon aikaisemmin jo. Päivät tuntuivat olevan yhtä nukuttamista ja unessa pitämistä, mutta sekin oli vain melko lyhyt vaihe. 😅
Tuttipullolla syöttäminen on ihan ok ja korvikettakin voi antaa tarvittaessa. Olin ehkä vähän liian tarkka sen suhteen, etten halunnut antaa vauvalle korviketta tai syöttää häntä pullolla, sillä pelkäsin että maidon tulo ehtyy, jos en imetä jatkuvasti. Tämähän johti (luultavasti) siihen, että lopulta hän ei suostunut syömään pullosta lainkaan, eikä edelleenkään syö. Pillipullosta menee nykyään vettä pieniä määriä, mutta mikään muu ei kelpaa. Syötöt on siis olleet mun harteilla alusta saakka ja kuten oon aiemminkin maininnut niin etenkin yöheräämisiä olisi ollut ihan kiva jakaa rankkoina aikoina tai silloin jos on itse ollut erityisen väsynyt.
No mitä sinne sairaalakassiin kannattaa pakata ja voiko synnytykseen mennä takki auki ilman valmistautumista? No sinne kassiin ei kyllä oikeestaan tarvita yhtään mitään erikoista jos multa kysytään! 😆 Ensinnäkin, sairaalassa kun saa säännöllisesti ruokaa, mulla jäi kaikki eväät syömättä. Mulla ei ollut mitenkään erikoisemmin nälkä synnyttämisen jälkeen (tästä varoiteltiin paljon). Asiat mitä siellä tarvitsin oli hammasharja + muut hygienia jutut sekä vaatteet jotka puin kotiin palatessa. Yhden jutun olisin voinut ottaa mukaan ja se on herbamare yrttisuola 😂 Olisin maustanut ruokaa mielellään, koska se oli mun makuun mautonta!
Itse en valmistautunut synnytykseen sen kummemmin mitenkään. En tiennyt mitä odottaa ja näin jälkikäteen en koe, että valmistautumisesta olisi ollut mitään hyötyä. Huom. tämä kokemus muokkautuu varmasti paljon sen mukaan miten synnytys menee. Oma kokemus oli se, että kaikki sujui omalla painollaan loppuun saakka. Itse en kokenut synnytystä fyysisesti raskaana (olin valmistautunut elämäni maratoniin), mutta hemmetin kivuliasta oli avautumisvaihe ja supistukset. Mulla ei tosiaan ollut oikeen mitään mielikuvaa siitä kuinka kaikki menee, mutta olin aina ajatellut että itse synnyttäminen eli ponnistusvaihe olisi pahin, mutta se olikin kohdallani helpoin juttu.
Nyt haluaisinkin tietää, mitä sä olisit halunnut tietää ennen kuin vauva syntyy?
instagram: ainorouhiainen
Varmasti olette jo kokeilleet kaikenlaiset kikat, mutta pakko kysyä että oletteko koittaneet että joku muu, esim mummo tms opettaisi vauvan pullolle? Mekin esikoisen vanhempina ei uskallettu heti antaa tuttia ja pulloa ettei imetys häiriinny. Ja sitten tosiaan oli työn takana saada ne vauvalle opetettua, ja vain mummon antamana aluksi onnistui, kummaltakaan vanhemmalta ei ottanut pullosta eikä tuttia ennen kuin oli mummon kanssa sen kunnolla oppinut 😀
Jos joskus toinen lapsi saadaan niin otan tutin matkaan jo synnärille 😀
Itse olisin halunnut raskausaikana tietää ehdottomasti enemmän uniasioista. En ymmärrä miksi siitä ei puhuta neuvolassa yhtään mitään.
Ummikkona minä opetin vauvan nukahtamaan aina rinnalle tai vaunuihin. Sekös muodostui isoksi ongelmaksi kun emme enää koko perhe mahtuneetkaan samaan sänkyyn. Milloin nukuin vauvan kanssa patjalla lattialla tai mies sohvalla. Ihan älytöntä touhua, eikä kukaan nukkunut hyvin. 10kk kohdalla tajusimme ottaa ulkopuolisen uniohjauksen, aloitimme unikoulun ja siitä lähtien poika on nukkunut omassa sängyssä. Poika on nyt 1v2kk ja heräilee kyllä edelleen aamuisin viimeistään 5.00, alkaa vähän huumori loppua kun tämä äippä ei saa juurikaan nukuttua. Yöt onneksi poika nukkuu hyvin,minä en.
Tämä korona-arki alkaa välillä turhauttaa, todella paljon ollaan kotona (josta tykkään paljon)mutta liika on liikaa. Ja kun ei ole mitään tapahtumia eikä muita mitä odottaa että saisi arkeen pientä vaihtelua.
Itsellä raskaisiin päiviin auttaa herkuttelu joka ei ole hyvästä mutta väsyneenä en jaksa muutakaan.
Mulla myös se avautumisvaihe oli kivuliaampi kuin ponnistusvaihe, ja olin odottanut juuri toisinpäin 😀 En myöskään ollut tehnyt suunnitelmia tarkasti synnytystä varten, luulen että se oli jopa parempi. Oon kuullut, että jos suunnittelee tarkasti voi tulla epäonnistunut fiilis jos kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Synnytyksessä varmaan harvinaisempaa on, että kaikki menisi suunnitelmien mukaisesti.