4 KUUKAUTTA VAUVA-ARKEA, MIKÄ ON YLLÄTTÄNYT?

Noin vaan meidän vauva on jo 4 kuukauden ikäinen ja tässä onkin uudet rutiinit ja tavat iskostuneet, eikä sitä edes muista miten oli ennen. 😅 Aika usein kysytään, että onko jotain mikä on yllättänyt eniten lapsen saamisen jälkeen ja pakko myöntää, ettei mitään hurjan suuria ylläreitä ole tullut vastaan. Olin jotenkin valmistautunut siihen, että kaikki olisi paljon vaikeampaa ja rankempaa, joten pääosin yllärit ovat olleet lähinnä positiivisia juttuja. Katsotaanpa mitä listalta löytyy…

Mikä väsymys? – Koen että olen ollut ihan tavallisen pirteä jos en jopa energisempi Olivian syntymän jälkeen. Kuulin jostain, että suurin syy miksi lapsia ei nykypäivänä haluta on se, että pelätään väsymystä ja yöheräämisiä. Oma kokemukseni taas on, että ei tämä niin raskasta ole kuin sanotaan. Toki välillä hiertää, kun heräät yöllä kolmannen (tai viidennen) kerran tai jos lojut itseksesi hereillä monta tuntia, vaikka vauva nukkuu. Mutta näistäkin huolimatta, jostain kumman syystä, väsymys ei ole painanut lainkaan. (Nyt varmaan ropisee niitä odota vaan kun hormonit ei enää auta – kommentteja 🤣)

Vaiheet – En tiennyt, että vauvan elämä on pelkkää vaiheesta toiseen siirtymistä. 😄 Hyvä puoli on se, että jos on menossa paskamainen vaihe, se menee aina ohi, mutta valitettavasti sama pätee usein myös parempiin juttuihin! Tällä hetkellä meillä on 4 kk hulinat ja levottomat yöunet – vaihe. Toisaalta taas päiväunet ovat pidentyneet ja välillä saa olla herättelemässä ettei rytmi mene ihan uusiksi. Yllättävän helposti uusiin vaiheisiinkin sopeutuu, kun ei ota niistä liikaa stressiä!

Nopea kehitys – Koska kyseessä on ensimmäinen lapsi, on lapsen nopea kasvu ja kehittyminen kyllä yllättänyt. Yhtäkkiä tyyppi ottaa kontaktia, höpöttelee, kikattaa ja oppii jatkuvasti uutta. Uusimpana juttuna on variksen huutoa muistuttava kiljaisu, jota kuulee välillä myös yöaikaan. 😆 Ihana seurata tätä jatkuvaa kehitystä päivästä ja viikosta toiseen. 😊

Rakkauden sekä välittämisen määrä (ja pelko menettämisestä) – Kyllähän siitä puhutaan, mutta ei tätä voi ymmärtää ennen kuin sen kokee. Lapsi on niin rakas, että välillä menettämisen pelko tuntuu ihan ahdistavana puristuksena rintaa vasten. Sitä tekee kaikkensa oman lapsen hyvinvoinnin eteen. Uskon että jokainen äiti ajattelee samoin, siksi mun mielestä on käsittämätöntä että naiset syyttelevät toisiaan siitä miten lasta tulisi hoitaa. Jokainen tekee varmasti parhaansa!

Äitiys on supervoima – Välillä sitä hämmästyy itsekin miten moneen asiaan pystyy ja venyy nykyään ja vielä samaan aikaan. 👊🏻 Tietynlainen itsekkyys on kadonnut ja sitä laittaa asioita erilaiseen tärkeysjärjestykseen. Kuvittelin aiemmin, että tällainen ominaisuus tulisi ns. pakon sanelemana, mutta tämä on tuntunut luontevalta, eikä ole aiheuttanut negatiivisia fiiliksiä, vaikka onkin joutunut luopumaan joistain asioista.

Riittämättömyyden tunne – Samaan aikaan kun välillä tuntee olevansa supernainen sitä huomaa, että ihan uusi tunne pääsee välillä valtaamaan mielen. En olisi uskonut, että koen tällaisia fiiliksiä, sillä on ollut ihan uusi juttu, että koen riittämättömyyttä siitä että en pysty antaa itsestäni kaikille niin paljon kuin toivoisin. Mulla on ollut todella huono omatunto siitä, että Obelix on jäänyt hieman taka-alalle ja ollut enemmän toisella omistajallaan. Tiedän, että hänellä on tällä hetkellä parempi siellä, mutta silti samalla se raastaa sydäntä. En väitä, etteikö koirasta ja vauvasta voisi huolehtia samaan aikaan, mutta hän on itsekin vetäytynyt enemmän omiin oloihin vauvan tulon jälkeen. Uskon että tilanne tasaantuu ajan kanssa, mutta silti tämä on ollut itselleni vaikeaa.

En pitänyt itseäni äiti-ihmisenä, mutta olen jopa itse yllättynyt miten luontevasti tämä rooli on tullut esiin. Kuvittelin aina aiemmin, että meidän perheessä isä olisi se joka osaa nämä asiat paremmin ja niin hyvin kun isi kaiken hoitaakin, olen yllättänyt itseni siitä kuinka rennosti olen osannut ottaa uudet vaikeat ja haastavatkin asiat ja vaiheet.

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


PAREMPAA UNTA METSÄSTÄMÄSSÄ

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Arlan kanssa.

Lähdin mukaan Arlan sekä Eeva Kolun hyvinvointihaasteeseen, jossa tavoitteena olisi huolehtia omasta hyvinvoinnista pikkasen paremmin. Tavoitteena oli panostaa etenkin henkiseen hyvinvointiin ja uneen. Miten suoliston hyvinvointiin panostamalla saisi pidettyä entistä parempaa huolta mielen hyvinvoinnista ja vaikutettua sitä kautta myös uneen?

Olen aina ollut sitä mieltä, että ongelman ratkaisuissa tulee panostaa syyhyn eli ongelman aiheuttajaa, eikä itse ongelmaan. Hyvin usein omilla elämäntavoilla voidaan vaikuttaa omaan hyvinvointiin, vaikka se ei suoranaisesti loogiselta tuntuisikaan. Suolisto on ihmiskehon toiset aivot ja uni taas sidoksissa paljonkin henkiseen hyvinvointiin, joten on ihan loogista että onnellinen suolisto vaikuttaisi myös mieleen ja sitä kautta moniin muihin asioihin!

Tasan vuosi sitten tein positiivisen raskaustestin ja jo ennen kuin tiesin olevani raskaana, uniongelmat alkoivat. Mun haasteena on kautta aikojen ollut aamuyöllä herääminen, jonka jälkeen on vaikea saada uudelleen unta. Tämä ongelma on ilmennyt aalloissa, välillä menee tosi hyvin ja välillä heräilen melkein joka yö. Raskaus ja hormonit nostivat ongelman esiin ja etenkin loppuraskaudesta heräilin harva se yö. Tiedostan, että kohdallani tämä johtuu jonkinlaisesta stressistä / ylivirittyneisyydestä. Kovimpina treenikausina heräilin usein ja nyt kun imetän, urheilen ja oon menossa aamusta iltaan, (vauvan kanssa on yllättävän ”kiireistä 😅) huomaan että yösyöttöjen jälkeen mun on välillä tosi vaikea saada uudelleen unta.

Lähdin siis rauhoittamaan päiviä, jotta voisin rauhoittua myös yöllä. Kaikki lähtee rutiineista, joten ensimmäisenä aloin keskittyä ruokailuhetkiin. Eevan vinkeistä viisastuneena opin, että tunnetilat vaikuttavat suoliston hyvinvointiin ja stressitasoihin. Jos aina miettii mitä ei saisi syödä, on se keholle melkoinen taakka. Kiireessä hotkittu ateria ei myöskään tee suolistolle hyvää, joten lähdin siitä, että mulla on aikaa rauhoittua syömiseen. Syön hyvää ruokaa, josta tulee myös hyvä olo. Välillä syön myös ”ei niin terveellisiä” ruokia, koska niistäkin voi tulla hyvä olo nautinnon kautta. Kohtuus kaikessa! Vauva-arjessa omat ruokailut jäävät aina prioriteeteissä viimeiseksi, mutta loppupeleissä kaikkeen on aikaa, jos sitä aikaa ottaa ja priorisoi. Oman hyvinvointini kannalta, otan itselleni aikaa syödä säännöllisesti ja ruokailla rauhassa.

Toinen asia, joka on ollut mulle suuri henkireikä on ulkoilu ja nimenomaan luonnossa/metsässä liikkuminen. Asumme tällä hetkellä keskustassa, mutta onneksi ihan kivenheiton päässä on todella kivoja ulkoilumaastoja, joita käytän hyväksi ihan päivittäin. Nykyään en pääse hakemaan hyvän olon piikkejä treeneistä ihan niin usein kuin ennen, joten ulkoilu on korvannut kovemmat treenit uudessa arjessa.

Haasteen tiimoilta suuntasimme myös luontopolulle metsän keskelle ja koleasta kelistä huolimatta, reissun jälkeen oli todella raukea olo. Ulkoilu on mun mielestä ihan ykkös juttu stressin lievityksessä, eikä se maksa yhtään mitään! Eevan blogipostauksesta luin, että stressinhallinta on yksi merkittävimmistä tavoista, joilla voimme pitää huolta suolistosta ja sitä kautta kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Luonnolla ja metsällä on tunnetusti stressiä lievittävä vaikutus, joten tästä koppia ihan kaikille muillekin joilla stressilevelit heittelee joskus vähän yli.

Serotoniini on tunnetusti hyvän olon hormoni ja suurin osa (95%) serotoniinista valmistetaan ja varastoidaan suolistossa. Hyvin voivassa suolistossa serotoniini viihtyy paremmin ja sen puute taas voi aiheuttaa mm. masennusta, apatiaa, kroonista väsymystä ja unettomuutta.

Suoliston kuntoon voi vaikuttaa tietysti myös syömällä. Hapatetut ruoka-aineet sisältävät itsessään maitohappobakteereja. Näitä ovat mm. jugurtti sekä muut hapanmaitotuotteet, hapankaali ja kimchi. Kuvissa näkyvät Arlan Got Guts – purkit sisältävät jokainen 50 miljardia tutkittua elävää Bifidobacterium lactis B420TM- bifidobakteeria ja liukoista ravintokuitua. Suolistobakteerit käyttävät kuitua ravintonaan, joten ne ovat myös tärkeä osa monipuolista ja terveellistä ruokavaliota!

Got Guts – jugurtteja on olemassa kolmessa eri maussa; mustikka, mango ja maustamaton. Itse tykästyin mustikkaan kaikista eniten. Näissä ei ole lainkaan lisättyä sokeria ja makukin on kivan mieto. Jugurttien avulla on helppo tukea suoliston hyvinvointia tuomalla sinne lisää hyviä bifidobakteereja ja ruokkia jo olemassa olevia hyviä suolistobakteereja antamalla niille ravinnoksi jugurtin mukana tulevaa liukoista kuitua.

Fiilis haasteviikon jälkeen on hyvä! Tuntuu, että on saanut rutiineja uusittua ja unikin on maistunut hyvin. Viikossa tätä ongelmaa ei kokonaan saa poistettua, mutta uskon että ajan myötä perusasioihin panostaminen tulee näkymään myös paremmissa unissa! Tiedän, että hormonit vaikuttavat tähän edelleen ja toivottavasti imetyksen jälkeen nekin hellittävät hieman.

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


LAPSI SOMESSA

Raskaana ollessani yksi kysytyimpiä kysymyksiä oli, että aionko näyttää lapsen kasvoja somessa. En ollut ajatellut asiaa sen kummemmin ja vaikka tiesin, että tämä aihe on melko kuuma peruna, ei se ollut herättänyt itselläni ajatuksia suuntaan tai toiseen. Seuraan tilejä jossa lapsia näkyy paljonkin ja myös sellaisia, joissa lapsia ei näytetä kuin rajatulle porukalle. Suuremmilla tileillä tämä aiheuttaa varmaan enemmän mielipiteitä, koska seuraajissa on todella paljon täysin tuntemattomia ihmisiä. Itse en ole koskaan ajatellut pahalla niistä ihmisistä, jotka esittelevät vauvoja ja lapsia kanavillaan.

Koska sosiaalinen media on työalustani, keskustelimme tästä asiasta mieheni kanssa ennen vauvan syntymää ja hänen vahva mielipide ja kanta asiaan oli, ettei lapsen kasvoja näytetä sosiaalisessa mediassa. Alkuun tämä jopa hieman ärsytti, sillä ajattelin että se nyt vain on nykypäivää, että ihmisiä näkee somessa. Voithan nähdä saman vauvan kaupungilla vaunuissa. Mitä eroa on, näetkö hänet valokuvassa Instagramissa?

Kun vauva syntyi, oli hän mielestäni ja on edelleen (tietysti) suloisinta maan päällä ja olisin tietysti halunnut jakaa tämän myös seuraajilleni, mutta jokin muuttui ajatuksissani. Kun vauva oli konkreettisesti siinä, tajusin että hän on henkilö, jolla on myös oikeus yksityisyyteen. Mieheni sanoi joskus, että hänestä olisi kamalaa, jos hänen vauvakuviaan olisi levitelty ympäri nettiä. Minun mielestäni omien kuvieni löytäminen netistä taas ei olisi kamalaa, mutta me olemme kaikki erilaisia, enkä voi tietää mitä mieltä lapseni on tästä, kun hän kasvaa.

Aikaisemmin ajattelin tämän koskevan vain kuvia, jossa lapsi näkyy, mutta asia koskee toki myös asioita, joita hänestä kerrotaan. Itse olen vetänyt rajan siihen, että kerron meidän arkisia kuulumisia, myös haasteista ja onnistumisista, mutta tietyt yksityiset asiat pidän poissa somesta. En haluaisi että minun yksityisiä asioita kerrotaan ilman lupaa, enhän kerro ystävieni asioitakaan, joten saman ajatuksen olen ottanut tähän asiaan lapsen kohdalla.

Mä oon aina ollut sellainen, että vaikka itse teen tietyllä tavalla, en tuomitse niitä jotka toimivat toisin. Keskityn mielummin omaan elämään ja niihin arvoihin jotka sopivat meidän perheeseen, enkä nyrpistele ja negistele jos joku toimii toisin. Tapoja, ajatuksia ja ihmisiä on niin paljon erilaisia, että elämästä tulee aika hankalaa jos ajattelee että kaikkien pitäisi toimia samoin. Halusin silti avata ajatuksiani tästä asiasta, sillä nyt vauvakuplassa elellessä sitä miettii paljon juttuja, joille ei ole aiemmin suonut ajatustakaan.

Mun rajat menevät siis siinä etten näytä Olivian kasvoja somessa, enkä esimerkiksi ikinä jakaisi kuvia hänestä ilman vaatteita tai vähissä vaatteissa. Yksityisyyteen liittyy myös tietyt henkilökohtaiset asiat, jotka jätän kertomatta somessa.

Olisi kiva kuulla ajatuksia aiheesta? Oletteko samoilla linjoilla tai eri mieltä tästä asiasta, sana on vapaa!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook