Kiitos, kiitos, kiitos! Ette ymmärräkkään miten lämmin fiilis on tullut kaikista onnitteluista eilisen paljastuksen jälkeen! Oon vaan lukenut kommentteja ja yhteydenottoja hymyssä suin ja ajatellut kuinka ihania ihmisiä olette. <3

Sain tietää olevani raskaana lokakuun loppupuolella ja vaikka tiesin sen olevan mahdollista, oli tuo melkoisen iloinen yllätys ja tietynlainen shokki. Monen muun tavoin, piti tehdä useampi testi ja lopulta uskoa sen olevan totta. Ensimmäiset viikot menivät pienessä epäuskon tilassa. Sanoinkin kaverille, että alkuraskaus on ollut yhtä murehtimista, sillä ensin sitä murehtii onko ylipäätään oikeasti raskaana, sen jälkeen sitä pelkää, että onko pikkutyypillä kaikki hyvin. Halusinkin käydä alkuraskauden ultrassa, että saisin jonkinlaisen mielenrauhan, sillä viikolle 12 odottaminen tuntui aivan liian pitkältä ajalta. Kävimme ultrassa viikolla 7 ja siellä löytyi sydänäänet ja näkyi pieni ihmisen alku.

RV 12+2

Mulla on ollut aika tavanomaisia oireita, nimittäin ensimmäisenä kipeytyi rinnat, sitten alkoi yöheräilyt ja sen jälkeen tuli pahoinvointi ja etova fiilis. Itse asiassa nuo yöheräämiset alkoivat jo ennen kuin tiesin olevani raskaana ja ihmettelinkin, kun olin yhtäkkiä viikon aikana hereillä joka yö, eikä tätä ollut tapahtunut pitkiin aikoihin. Täytyy sanoa, että nukkuminen on ollut koko 12 viikkoa vähän sellaista haipakkaa, että ei kehumista sen osalta.

Herään siis kello 3-5 välillä, olen täysin virkeänä 2-3 tuntia ja sitten yleensä nukahdan uudelleen 7 aikoihin aamusta. Välillä tätä on joka ikinen yö, välillä on ollut hieman parempia viikkoja. Onneksi saan vedellä sikeitä 9-10 saakka aamulla, niin on saanut hieman univajetta karsittua. Lisäksi päiväunet aina silloin tällöin niin jaksaa!

Pahoinvointi alkoi viikolla 6 ja on alkanut helpottaa nyt viime aikoina. Kyseessä ei ollut aamupahoinvointi, vaan jatkuva koko päivän kestävä, iltaa kohti pahentuva etova ja kamala fiilis. 😀 Itse asiassa aamut olivat parasta aikaa, kun taas illalla olo oli aivan karsea. Nuo pahimmat viikot olivat kuin selvitymistaistelua päivä kerrallaan, yritin vain keksiä jotain mitä pystyn syödä, sillä jos en syönyt, se kostautui pahempana olona. Jumppien jälkeen mulla oli omenamehua laukussa, että sain vain nopeasti verensokerin ylös! 😀 Pahimman vaiheen jälkeen, pahoinvointi alkoi vasta iltapäivällä ja jatkui iltaan saakka.

Ainoa hetki päivässä kun en voinut pahoin, oli silloin kun treenasin. Olo saattoi olla aivan hiton paska ja mietin vaan ennen ohjauksia, että miten ikinä selviän näistä. Kun treeni alkoi, olot katosivat ja treenit ovatkin kulkeneet ihan älyttömän kevyesti ja hyvin. Tuntuu, että kuntotasoni ja jaksaminen on ollut jopa parempaa kuin normaalisti, siis itse treenin aikana. Kun opin tähän, että olot katoaa treenatessa, oli helpompaa lähteä töihin ja olenkin ohjannut jokaisen tuntini ja jopa muutaman tuurauksen tässä alkuraskauden aikana.

Kun sain tietää olevani raskaana, ajattelin että pyrin syömään hyvin samalla tavalla kuin muutenkin ja olen pitänyt tästä kiinni niin hyvin kuin olen pystynyt. Välillä on pitänyt vain keksiä joku ruoka minkä saa suusta alas, jotta saa energiaa, mutta muuten olen mielestäni syönyt suhteellisen monipuolisesti. Riittävä energiansaanti on ollut suurin haaste, sillä huono ruokahalu ja suuri kulutus ei ole ihan paras combo, sen vuoksi olen syönyt myös ns. huonompia ruokia, jotta saisin riittävästi energiaa. Herkkuja mun ei ole tehnyt juurikaan mieli ja esimerkiksi sipsit ällöttävät edelleen!

Itse asiassa noina pahimpina viikoina mua ällötti tosi paljon monet ruuat joita olin syönyt paljon lähiaikoina. En esimerkiksi pystynyt mennä Lidliin, koska mua ällötti melkein kaikki siellä myytävät tuotteet. 😀 Pahin kaikista on kanan jauheliha. Uskon, etten voi enää koskaan syödä sitä.

freesit salaatit maistuu!

Nyt kun pahoinvointi on alkanut helpottaa, välillä on iskenyt yhtäkkiä ihan jäätävä nälkä ja yhtenä lauantaina menin kotipizzaan hakemaan kotzonea. Kun pääsin tiskille, tilasin kotzonen ja monster pizzan. 😀 Ihan pikkusen mies repeili, kun istuin keittiönpöydän ääressä safkat edessä. Lopulta söin vain sen kotzonen ja palan pizzaa, mutta se nälkäfiilis on jotenkin ihan erilainen ja todella voimakas, tuntui ettei yksi kotzone riitä mihinkään. Haha!

Muita oireita on ollut voimakas liman eritys kurkussa, nenän tukkoisuus sekä vessassa ramppaaminen yöaikaan, joten aika normaaleilla seteillä on menty. Tällä hetkellä käyn yön aikana vessassa noin 5 kertaa, joten sen lisäksi että valvon useimpina öinä, on uni aika katkonaista tuonkin osalta. En tajua mistä sitä nestettä edes riittää noin paljon! 😀

Vaikka olen nukkunut huonosti, olen jaksanut yllättävän hyvin. Ajoittain on kyllä väsy painanut, mutta uskon tässäkin liikunnan olevan se asia, jonka avulla olen jaksanut ja saanut energiaa. Keho ei ole toistaiseksi muuttunut kovin paljoa, vatsa alkaa hieman pullottaa, paremmin sen huomaa iltaisin. Paino mulla on pyörinyt tutuissa lukemissa, eiköhän sekin ala pian nousta. Mitään turvotuksia (rintoja lukuunottamatta, auts!) ei ole ainakaan vielä ollut, olisko se se liikunta tässäkin ollut apuna.

Tällä kertaa ei etsitäkkään vatsalihaksia 😀 Ei siellä vielä juuri mitään näy! RV 11+4.

Nyt kuitenki tosi hyvillä fiiliksillä eteenpäin, kuuntelen kroppaa ja toimin sen mukaan. Liikunnoista kirjoittelen vielä erikseen, mutta tähän mennessä ne ovat menneet normaaliin tapaan, mitä nyt oon jättänyt sellaiset ääripää rutistukset tekemättä treeneissä. Hyvän kunnon ansiosta sykkeet pysyy kuitenkin hyvin aisoissa ja mikään ei ole tuntunut vielä huonolta!

Tsemppiä uuteen viikkoon ruudun sinne puolen, pian se joulu on jo täällä!

Instagram: ainorouhiainen 

Facebook