SUURIMMAT MOKAT & OIVALLUKSET

Lupasin kertoa enemmän näistä omista ravintoon ja treeniin liittyvistä ohilyönneistä. Näistä ei ole koskaan kivaa kirjoittaa, mutta samalla ajattelen, että virheet kuuluvat asiaan. Ilman niitä ei opi ja minähän olen kuulkaa oppinut paljon! :D Koen, että on ihan normaalia kokeilla erilaisia asioita ja sitä kautta löytää itselleen toimivia tapoja. En usko, että koskaan olisin täysin valmis, vaan olen huomannut, että mun toimintatavat muuttuvat edelleen ajoittain ajan kuluessa.

Kuten oon monesti aiemminkin kertonut, olen aina ollut todella kiinnostunut ravinnosta ja treenaamisesta. Tämän vuoksi olen myös mielenkiinnosta lähtenyt kokeilemaan uusia ja myös niitä trendikkäitä asioita. Etenkin ruokavaliorintamalla on tullut kokeiltua melkein kaikkea. Olen karpannut, olen ollut ketoosissa, olen ollut kasvisruokavaliolla, maidottomalla, gluteenittomalla, olen syönyt hiilareita syklitellen, kokeillut paastoa, syönyt hyvin matalilla kaloreilla, syönyt makrojen mukaan, syönyt mikroravinteiden mukaan, ollut ilman herkkuja, syönyt vain terveysherkkuja, laskenut kaloreita ja mitähän vielä? :D

Osa kokeiluista on tullut tehtyä ihan puhtaasti testimielessä, esimerkiksi tuo kasvisruokavalio (joka oli myös gluteeniton ja maidoton – kaudella) oli suunniteltu parin kuukauden testi, josta kirjoittelin myös blogissa. Muuten mun tavoite on ollut löytää kai tapa, jossa voin hyvin ja pysyn hyvässä kunnossa. Tuo hyvinvointi-aspekti on tullut vasta myöhemmin kuvioihin, sillä nuorempana motivaatio liittyi puhtaasti ulkonäköön liittyviin juttuihin.

Näin jälkeenpäin kun mietin noita rajoitteita, (jotka eivät silloin kyllä aina tuntuneet rajoituksilta) niin on kyllä tullut jätettyä ruoka-aineita pois aivan turhaan. Onhan se totta että rasvaprosentti pienenee ja laihtuu, kun ruokavaliosta jättää maitotuotteet ja gluteenin pois, sillä helposti myös energiansaanti pienenee ja laihtuminen johtuu tästä. Sitten sitä alkaa miettiä, että kaikki kyseiset ruoka-aineet ovat huonosta ja välttää niitä. Sama pätee niin ketoosiin, kuin vaikka kasvisruokavaliosta johtuvaan painonpudotukseen.

Voisin siis sanoa, että mikään erityisruokavalio ei ole mun kohdalla tällä hetkellä tarpeellinen, sillä nykyään syön ihan kaikkea. Ei ole mitään, mikä olisi pannassa. Tärkein oivallus on kuitenkin loppujen lopuksi ollut se, että energiatasapaino ratkaisee kaiken. Kun mikään ei ole kiellettyä, myös mielihalut ja ylilyönnit vähenee. Jos mulla on tukala tai turvonnut olo, keskityn silloin syömään vähän kevyemmin ja silloin kun kulutukset huitelee taivaissa, voin syödä rennommin mitä mieli tekee. Tää on se tylsä ja tavallinen tasapainoksikin kutsuttu juttu! :D

Noista edellämainituista ruokavalioista mulle sopii parhaiten hiilareiden syklittely ja myös vähähiilihydraattinen ruokavalio. Näitä käytänkin silloin jos tavoitteena on kiristellä rasvoja tai keventää oloa. Syy tähän ei ole mikään ihmeellinen taikakeino, vaan ainoastaan se, että mun on helpompi olla miinuskaloreilla, silloin kun syön enemmän proteiinia ja rasvaa ja vähemmän hiilaria. Tämä siis sopii hyvin mulle, mutta näin normaalissa elämässä, en näe syytä käyttää mitään erikoisruokavalioita.

Pahimmat virheet ovat olleet ehkä se, että olen keskittynyt liikaa yksityiskohtiin, enkä kokonaisuuteen. Tietotaito on aina ollut kunnossa, mutta jostain ihmeen syystä olen aina ajatellut, että ne eivät päde muhun, vaan mun pitää tehdä kaikki vähän kovempaa ja vaativammin. Olen siis vaatinut itseltäni aina tosi paljon. Onhan sitä tullut tehtyä myös kaikkea täysin päätöntä, kuten oltua mehupaastolla ja samaan aikaan treenattu kovaa. Ei siis mitään järkeä! :D

Jos unohdetaan virheet ja mokailut ja keskitytäänkin oivalluksiin, jotka ovat tuoneet mut tähän tilanteeseen, niin voisin mainita juuri kokonaisuuden ymmärtämisen. Jos ruokavalio on pääosin terveellinen, ei sattumilla ole mitään merkitystä / negatiivista vaikutusta, päin vastoin. Rentous tuo psyykkistä hyvinvointia, eikä elämä rajoitu liikaa fitnesskuplan sisälle.

Yksittäiset ruoka-aineet, kuten sokeri ei tuhoa terveyttä ja kehonkoostumusta, jos sitä syö kohtuudella. Ennen en olisi ikinä ostanut esimerkiksi kastiketta, joka sisältää grammankin sokeria, mutta silti olisin voinut kuorruttaa ruokani kookoskermalla tai maidolla, josta tulee loppupeleissä paljon enemmän energiaa kuin vaikka tästä kastikkeesta. Tämä oli vain esimerkki, mutta kertoo paljon ajattelumallista, jossa ruoka-aineet jaetaan kiellettyihin ja sallittuihin ja kuvitellaan, että siinä on vastaus kaikkeen.

En laske kaloreitani, enkä seuraa makrojakaumia, mutta pyrin tekemään pääosin hyviä valintoja. Luotan myös siihen, että keho kertoo kyllä mitä se tarvitsee. Kun treenimäärät ovat vähäisiä, on aika luonnollista että annoskoot pienenee ja tekee mieli kevyempiä ruokia. Silloin kun treenimäärät ovat korkeat, keho saattaa tarvita niitä herkkupäiviä ja suurempia annoksia tiheämmin.

Olisko teillä tästä aiheesta enemmän kysymyksiä? Jos näin on, kommenttiboksi on auki! :)

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


VAHINGONILO ON PARAS ILO

Näin sosiaalisen median aikakautena nousee esiin paljon ihmisille tyypillisiä ominaisuuksia. Kun jengi tuo mielipiteitään ja ajatuksiaan ilmi somessa ja keskustelupalstoilla ja kun sen voi tehdä vielä anonyymisti, kertoo se paljon millaisia tyyppejä maa päällään kantaa.

Viime päivinä mediassa on pyörinyt paljon erään fitnessvaikuttajan vangitsemisestä ja rikosepäilyistä. Tästäkö riemu repesi, siis ihan kirjaimellisesti repesi. Tuntuu, että suurin osa kannanottajista on ollut nimenomaan hyvinkin iloinen tästä tapahuneesta. Vahingonilo on oikeen paistanut kommenteista ja ajatuksista, joita on munkin silmiin osunut, koska juttua olen mielenkiinnolla seurannut.

Olen sitä mieltä, että rikoksista tulee saada rangaistus, mutta en ymmärrä miksi julkiset henkilöt pitää suoraan sanottuna nylkeä tuolla netin syövereissä. Hekin ovat ihmisiä ja jokainen voi ehkä kuvitella, miltä tuntuisi saada tuhansia vihaviestejä, kommentteja ja keskustelun aloituksia netissä. Jokainen meistä on ihan varmasti tehnyt virheitä, joista saisi skandaaleja ja lööppejä, mutta miltä se tuntuisi jos kaikesta tulisi julkista?

Itse en tunne tätä kyseistä henkilöä, mitä nyt uutisista ja somesta joskus seurannut, joten mulla ei ole siinä mielessä puolueellisuutta tässä keississä. Tiedän, että hän on elänyt luksuselämää ja näyttää hyvälle, joten siinä varmasti ne suurimmat kateuden aiheet tulevatkin. Monia näyttää ärsyttävän, jos joku pääsee helposti hyvään asemaan elämässä, mutta sehän ei suoranaisesti ole pois keneltäkään muulta. Kai se on ihmisluonnolle normaalia, että toisen epäonnesta iloitaan ja onnea kadehditaan?

Pienemmässä mittakaavassa tämä on mun mielestä ihan normaalia, esimerkiksi jos oman lomamatkan aikana Suomessa sataa, suurin osaa iloitsee lomastaan enemmän! :D Mutta kun asiat menevät niin henkilökohtaisuuksiin, että toisen ihmisen elämä jopa tuhoutuu, ollaan jo ihan väärillä urilla. Sanon tämän taas, mutta kannattaa aina miettiä, miltä itsestä tuntuisi ja miten toivoisit muiden kohtelevan sinua vaikealla hetkellä.

Tämän postauksen tarkoitus ei ole ottaa kantaa tähän kyseiseen tapahtumaan ja siihen onko joku syyllinen vai syytön, vaan ottaa kantaa ihmisyyteen, empaattisuuteen ja toisen ihmisen huomioon ottamiseen. Omia tunteita ei välttämättä voi hallita ja uskon, että on normaalia tuntea kateutta tai vahingoniloa, mutta isoin mutta on siinä että kaikkia mielipiteitä ei aina tarvitse välttämättä tuoda julki, etenkään silloin jos siitä ei seuraa mitään hyvää kenellekkään! Se, mitä tuntee muita kohtaan heijastuu kuitenkin aina jollain tavoin itseensä, sillä esimerkiksi vahingonilo on usein tietynlaista epävarmuutta, jolloin toisen epäonni buustaa itsetuntoa ja omaa varmuutta. Kaikkiin tunteisiin löytyy yleensä vastaus ihan omasta itsestä.

Rauhaa ja rakkautta ruudun sinne puolen! :)

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


HERKULLINEN LOHI-RAPUSALAATTI

Maukasta perjantai-iltaa ystävät! Täällä ollaan todellisuudessa ihan pihalla siitä mikä viikonpäivä on menossa, mutta se taitaa olla merkki siitä, että on todellakin lomalla. Viime aikoina en ole löytänyt inspiraatiota leipomiseen, siis uusien reseptien kehittelyyn, mutta muuten on tullut vietettyä aikaa keittiössä.

Tämä kesä on niin ihanaa aikaa siinä myös mielessä, että kaikki marjat ja vihannekset ovat freesejä ja tuoreita, joten niiden käyttö lisääntyy ihan automaattisesti. Tänään mun alkoi tehdä mieli lohisalaattia ja siitä se ajatus sitten lähti. Mä en niin välitä salaatista, mikäli siinä ei ole kunnolla kastiketta päällä. Tykkään siis, että salaatti on ruokaisaa, eikä missään nimessä liian kuivaa. Halusinkin kokeilla tehdä salaatin, jossa olisi kastike valmiina seassa.

Valmistin tapani mukaan ison saavillisen salaattia ja siksi määrät ovat suuria. Settiä voi halutessaan puolittaa!

Herkullinen lohi-rapusalaatti 

  • 1 pussi Perhesalaatti – sekoitusta (250 g)
  • pari suurta kourallista kaali-porkkanaraastetta
  • puolikas kurkku
  • 250 g hunajatomaatteja 
  • 2 keltaista suippopaprikaa
  • 1 prk 3% Fetajuustoa
  • 1  tölkki ananaspaloja (~ 200 g)
  • noin 300 g loimulohta ( 2 pakettia kalaonni loimutettu kirjolohifileepala)
  • noin 300 g katkarapuja (2 pussia Rainbown pakasterapuja)
  • 2 prk Valio dippi & kastike valkosipuli jogurtti

Pilko ja sekoita kaikki ainesosat suureen kulhoon, sekoita dippikastikkeet sekaan ja mausta vielä yrttisuolalla halutessasi.

100 g salaattia näillä ruoka-aineilla sisältää:

  • 68 kcal
  • 8 g proteiinia
  • 3 g hiilihydraattia
  • 2 rasvaa

salaattia, kaurapeltileipää ja kokista!

Hitsi kuinka hyvää tästä tuli. Kylkeen sopi loistavasti kaurapeltileipä, jonka resepti löytyy täältä. Oon viime aikoina kokeillut tuunata tuon leivän sekaan porkkanan kaveriksi myös mm. lehtikaalta sekä kesäkurpitsaa. Ihan paras leipä, joka maistuu koko perheelle. Juju on 5% juustossa, joka tuo paitsi proteiinipitoisuutta mutta myös ihana herkullista juuston makua, ilman suurta rasvamäärää.

Tuli muuten mieleen, että tää salaatti toimisi ehdottomasti myös niin, että lohen ja ravut vaihtaisi kanaan ja kastikkeeksi Ranch-dippiä samalta valmistajalta, nam!

Maistuvaa viikonloppua!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook