FRESH & FIT – CHALLENGE ALKAA 3.9!

Syksy on uudistumisen aikaa ja itselleni syksy on aina kuin toinen tammikuun. Mieli on täynnä motivaatiota ja huvittaa taas asettaa uusia tavoitteita ja alkaa painaa hommia haluttujen asioiden eteen! Myös allekirjoittaneella on jäänyt pieni herkuttelumoodi päälle kesän jäljiltä ja ajattelin että nyt voisi ottaa pienen vieroituksen, sillä vaikka kuinka mukavaa se herkuttelu viikonloppuisin on, pidemmän päälle siihenkin turtuu, eikä hommasta jää kuin väsähtänyt olo. Nyt on siis aika pistää hommalle stoppi ja puhdistaa ruokavalio turhista jutuista. Vaa’an mukaan olen kerryttänyt kesällä +1,5 kg lisää, mutta en aio ottaa asiasta stressiä. Tai noh, aluksi otin, mutta sitten tajusin kuinka hölmö olen. 😀

Tällä menolla kuitenkin se +1,5 kg on pian + 5 kg se alkaa jo tuntuakin, joten parempi lopettaa ajoissa. En usko, että olen ainoa tässä tilanteessa oleva, joten sen asian tiimoilta kehitinkin jotain kivaa…

Anna siis mulle neljä viikkoa ja annan sinulle raikkaan, energisen ja hyvän fiiliksen sekä kropalle ja mielelle!!!

Lähtikö kesällä herkuttelu käsistä ja nyt sokerihammasta kolottaa harva se päivä? Fresh & Fit – Challenge on neljä viikkoa kestävä haaste, jossa puhdistat ruokavaliosi sokerista ja ylimääräisistä herkuista. Ruokavalio on puhtaista, mutta ihan tavallisista raaka-aineista koostettu kokonaisuus, joka saa kehon ja mielen voimaan hyvin. Neljän viikon ajan syödään ravintorikasta ruokaa ja näin ollen pääset irti myös mahdollisesta sokerikoukusta sekä kiinteytät kehoasi ihan silmissä. Maidoton, gluteeniton sekä kasvisvaihtoehto!

Haasteessa on mukana kolme tehokasta kuntosalitreeniä ohjeineen sekä videoineen! Treenit perustuvat super- sekä jättiläissarjoihin ja ovat omiaan nostamaan kulutusta ja polttamaan rasvaa! Saat myös ohjeet lisätreeneille, mutta vain 3 treeniä / vko riittää myös. Ohjelmaan on siis mahdollista sisällyttää ryhmäliikuntaa tai omia aerobisia halutessaan. 

Joskus tarvitaan sitoutumista, jotta saadaan rutiinit ja elämäntavat uudelleen raiteilleen. Alku saattaa tuntua haastavalta, mutta vakuutan, että neljän viikon kuluttua olet jo pitkällä ja ennen kaikkea et voisi olla tyytyväisempi, että päätit lähteä mukaan. Aika kuluu joka tapauksessa, miksi ei käyttäisi sitä hyvin! 🙂 Olen monesti sanonut, että aina ei ole kyse siitä etteikö itse osaisi syödä oikein tai treenata, mutta kun tekee päätöksen lähteä mukaan, sitä sitoutuu vain huomattavasti paremmin kuin ihan omillaan. 

Neljä viikkoa on lyhyt aika, joten sitoutuminen on hyvin tärkeää tuloksien kannalta. Lisäksi mahdollisesta sokerikoukusta pääsee parhaiten eroon vieroittumalla siitä kokonaan hetkeksi aikaa! Neljän viikon jälkeen voi ohjelmalla jatkaa halutessaan, mutta tämäkin aika on jo sellainen alkusysäys ja potku perskuksille tehdä omalle hyvinvoinnille jotain! 

Lähdin itse keväällä vastaavanlaiseen haasteeseen mukaan ja vaikka mulla oli tarvittava tieto ja taito tehdä muutosta niin en vain ollut saanut hommista kiinni tarpeeksi hyvin. Kun olin ostanut ohjeet, oli niitä helpompi alkaa noudattaa. Jälkeenpäin ajateltuna, tämä oli parasta mitä saatoin tehdä, sillä sain kesäksi (ja edelleen, vaikka nyt onkin se +1,5kg 😀) sellaisen kehon missä mun on hyvä olla ja millä jaksan treenata, olla energinen ja iloinen.

Haasteen hinta on 45 €, mutta viikonlopun ajan eli 31.8-2.9 laskin hinnan 39 €! Haasteen voi ostaa maanantaihin 24:00 saakka, jonka jälkeen se ei ole ostettavissa, joten nyt stuitstait tilaamaan ohjelma. Itse ajattelin vetää vikat herkuttelut huomenna ja sitten maanantaina lähtee! 😀 Toivottavasti lähdet messiin!

Huom. Haasteen mukana mahdollisuus kysyä henk. koht ohjeistusta multa mailitse. 🙂 Haasteeseen mukaan —>

FRESH & FIT CHALLENGE 3.9 – 30.9.2018


DIEETTITAUKO JA SEN HYÖDYT

Diettaamiseen, eli painonpudotukseen tai rasvanpolttoon liittyy paljon uskomuksia, joista kaikella ei ole edes minkäänlaista perää. Aiheeseen liittyy vahvasti ajatus, että tällainen prosessi on aina erittäin haastavaa ja vaikeaa. Viikosta toiseen eletään nälässä ja ruokahimoissa, mutta sinnikkyydellä ja sillä kuuluisalla tahdonvoimalla pärjää! Tällainen ajatustyyli saattaa juontaa juurensa siitä, että dieetit liitetään vahvasti fitnessurheiluun, joka on kuitenkin kaukana siitä miten ihan tavallisen tallaajan tai kovemmankin sporttaajan kannattaisi asiat hoitaa. Okei, eihän se kisadieetti nyt ihan eri ääripäästä ole, sillä kaikessa kehonkoostumuksen muokkaamisessa on se tietyt pääpiirteet mitä noudatetaan. Harvoin kuitenkaan normaalissa elämässä halutaan, saati kannattaa viedä rasvaprosenttia niin alas kuin kisakunnossa!

Ne, jotka ovat joskus elämässään jonkinlaisen dieetin vetäneet läpi, saattavat olla samaa mieltä, että kun pääsee vauhtiin ja saa niitä tuloksia, vaikeampaa on dieetin lopettaminen ja ns. ylläpitokaloreihin siirtyminen kuin itse kiristely. Helposti sitä tulee vain jatkettua diettaamista, koska pelätään että tulokset katoavat sen sileän tien. Tässä piilee kuitenkin vaara, joka kannattaa ottaa huomioon jos itsensä edellisestä tunnistaa.

Painotan tässä, että viikkojen tai edes kuukausien dieettijaksot eivät tuhoa kenenkään aineenvaihduntaa hetkessä, mutta jos homma jää päälle oikeasti pitkäksi aikaa, voi keho alkaa adaptoitua matalaan energiamäärään, eli suomeksi sanottuna kulutus pienenee ja aineenvaihdunta hidastuu. Sitten jos joskus tuleekin syötyä enemmän, nappaa kroppa helpommin kaiken varastoon, pahan päivän varalle. Alhaisiin kaloreihin ja energiavajeeseen juuttuminen pitkäksi aikaa on valitettavan yleinen vaiva. Moni on tottunut elämään todella alhaisilla kaloreilla ja jojoilee herkuttelun ja diettaamisen välimaastossa jatkuvasti.

Myös dieettijaksoihin, jotka kestävät kuukaudesta ylöspäin (enemmän kuin n. 6-8 vk) kannattaa sisällyttää dieettitaukoja. Tunnetaan myös ”diet breaks” nimellä, joka tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan, että kalorit nostetaan tietoisesti ylös, yleensä hiilareita lisäämällä. Tällainen tauko voi kestää viikosta kahteen viikkoon, riippuen kauanko ollaan oltu miinuksilla ja miten kaukana tavoitteesta ollaan.

Dieettitaukoa ei kannata sekoittaa mättö- tai herkkupäivään, sillä kyseessä ei ole mikään hervoton tankkaus, vaan yksinkertaisesti siirtyminen miinuksilta suunnilleen plus miinus nollalle kulutuksen suhteen. Jos olet oikein fiksu, alat suorittaa tällaisia taukoja jo dieetin alkuajoilta lähtien. Fakta on se, että paino tulee nousemaan hieman taukojen aikana, mutta pitkällä tähtäimellä rasvanpolton tehokkuus säilyy kauemmin ja lopputulos on aina parempi!

Esimerkkinä: Vedät miinuksilla pari kuukautta, jonka jälkeen pidät viikon tauon nostamalla kalorit ylös. Taukoon mahtuu myös herkuttelua kunhan se ei mene överiksi tai kestä useita päiviä. Viikon jälkeen lasket kalorit uudelleen alas ja jatkat seuraavat 4-8 vkoa. Tätä voi suorittaa niin pitkään kunnes on tavoitteessaan. Tie ei ole ehkä ihan yhtä nopea, mutta yleensä lopputulos parempi.

Tauolla on usein myös positiivisia vaikutuksia psyykkeeseen. Kun on hetki höllätty, jaksaa luonnollisesti paremmin ja motivaatiokin nousee takuulla tekemistä kohtaan!

Mistä sitten tietää tarvitseeko tauon dieetistä? Yksi hyvä sääntö on, että jos mitään (eli tuloksia) ole tapahtunut hetkeen, tai mikäli tulokset eivät kulje käsikädessä tehdyn työmäärän kanssa, on hyvä ottaa breikki. Mikäli aineenvaihdunta on sotkettu pahemman kerran ja takana on vuosien kierre, silloin tarvitaan järeämpiä aseita, eikä valitettavasti kahden viikon dieettitauko siihen auta. 🙂

Tekemisen ja tuloksien saamisen ei tarvitse olla yhtä piiskaamista, vaan välillä hölläämällä saa jopa paremmat tulokset!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook

 


RYHMÄLIIKUNTAOHJAAJA, ÄLÄ RESSAA!

Jumppahommat ovat pyörineet mielessä paljon viime aikoina ja oon myös ottanut vähän uusia projekteja tulille. Syksyn uuteen aikatauluun lanseeraan ihan uuden tunnin nimeltä ”BOOTY WORKOUT” ja tästä tulee ihan huikee setti alakropan muokkausta ja lihastasapainoa ajatellen. Otan ryhmäliikuntaan mukaan vähän uusia juttuja mukaan ja koen olevani vahvoilla juuri tilanteessa, jossa täytyy tehdä jokin treeni ryhmäliikuntaan sopivaksi. Mielenkiinnolla oottelen tulevaa syksyä ja kaikkia makeita treenejä!!! 🙂

No se siitä ja itse asiaan. Ryhmäliikunnan ohjausta mietitään paljon, ainakin ohjaajien keskuudessa. Olen tullut tulokseen, että asiaa pohditaan ehkä liiaksikin. Olinko hyvä? Miten tunti meni? Tykkäskö ne? Vihasko ne? Olinko ihan paska? Mokasinko? Onko tuo parempi ohjaaja kuin mä? Pitää harjotella lisää! Pitää suunnitella paremmin! Ei saa mokata. Kaikki osa-alueet pitää mennä nappiin!

Siinä muutama juttu mitä ohjaajien päässä saattaa liikkua ohjauksen ympärillä. Etenkin ohjaajauran alkutaipaleella analysointia tulee harrastettua ehkä liikaakin. Itsekin asiaan syyllistyneenä voin kompata, että ei oo aina helppoa. Helposta ja hauskasta asiasta voi vääntää sellaisenkin stressipallon omaan päähän, että siitä on liikunnan ilo kaukana.

Ohjaaminen on hyvin henkilökohtainen asia. Esiintyminen ihmisjoukon edessä on usein jännittävä tilanne, sillä siinä sitä pönöttää ihan yksin kaikkien muiden edessä. Oot itse suunitellut ja luonnostellut jotain ja sitten jos palautteeksi tulee kylmää kyytiä ja vihaisia ilmeitä, on aika varmaa että siinä on esiintyjän (eli tässä tapauksessa ohjaajan) mieli maassa.

Olen itse (ainakin ollut) hyvin perfektionistinen tässä asiassa. Edelleen olen samalla linjalla, että ohjaajalla täytyy olla homma hanskassa, eli kyky ohjata ja valmentaa ryhmää. Asiassa on monta erilaista osa-aluetta, joita tulee handlata mutta joihin en paneudu tänään sen kummemmin.

Harvemmin kukaan lähtee pitämään tuntia kahta kättä heilutellen, ilman suunnitelmaa tai ajatusta mitä tehdään, sillä suurin osa ohjaajista on aika vaativia (eli vaativat itseltään tiettyä tasoa) joka johtaa helposti ylisuorittamiseen. Kun kaikki palaset ovat kunnossa, mutta jotain puuttuu (asiakkaat puuttuu? 😀) niin usein se puuttuva palanen on juuri tässä suorittamisessa. Tunnille mennään ikään kuin vetämään joku esitys ja unohdetaan olla oma itsensä, aito kontakti ihmisiin sekä läsnäolo.

Ensimmäisillä ohjauskerroilla on luonnollista keskittyä vain hengissä selviämiseen, mutta jossain vaiheessa tulee tilanne kun homma alkaa olemaan sen verran hyvässä hapessa, että pystyy keskittymään myös ympäristöön. Monesti mennään pieleen siinä että tuntia ohjataan hokien ”vatsa sisään, hartiat alas, kovempaa, ennemmän, jaksaa jaksaa” ilman että sanoissa tai lauseissa on mitään sen järkevämpää sisältöä. Ohjeita ja korjauksia tulee antaa, mutta ensin pitäisi katsoa ohjattavaa porukkaa edessä ja reagoida mitä siellä tapahtuu. Sen jälkeen valita ne ohjeet mitkä palvelevat sitä ryhmää parhaiten. Odottaa, että meneekö viesti perille ja sitten mahdollisesti antaa lisää informaatiota.

Edellinen on tuttua huttua monelle ohjaajalle. On suuri ero katsotko vai näetkö, mutta käytännössä tämä ei ole aina niin helppo juttu. Oma vinkkini on jättää se suorittajan rooli ja kohdata ne ihmiset kuin he olisivat vaikka sun ystäviä. Miten puhuisit ja opastaisit edessä seisovaa kaveriasi? Katsoisit ehkä silmiin ja katsoisit mitä ohjeita se tarvitsee, eikö vaan?

Joskus sitä huomaa itsekin menevän siihen robottimoodiin jossa vaan puhuu sanoja, joita kuuluu sanoa. Tähän vaikuttaa moni asia, sillä läsnäolo on joskus vaikeaa kun on monta eri muuttujaa samassa tilanteessa. Itselleni toimii parhaiten tietynlainen itseni rauhoittaminen. Koko tuntia ei tarvitse puhua non-stoppina, eikä kaikkea ympärillä tapahtuvaa tarvitse analysoida jatkuvasti. Joku näyttää myrtsiä naamaa, no, koska se treeni ei välttämättä tunnu niin hyvältä jatkuvasti. Silti sen tyypin mielestä tunti voi olla paras ikinä. Joskus joku lähtee kesken tunnin huonon olon tai muun syyn takia. Syy ei ole aina se että tunti oli paska. 😀

Huippuohjaaja voi olla monella eri tavalla. Tässäkin asiassa on turhaa yrittää mahtua johonkin vaadittavaan muottiin tai kopioida toista. Tee, opiskele, opettele ja suunnittele asiat niin että voit leuka pystyssä vetää setin isollekin jengille. Kaikki ei aina tykkää ja sekin on ihan ok. Jos aina yrittää muuttaa itseään jokaisen palautteen mukaan, lopulta ei enää itsekään tiedä mitä pitäisi tehdä!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


GEENITESTIN TULOKSET JA HUIKEE ALEKOODI!

Mua on aina kiinnostanut ihan hirveästi kaikki kehoon ja hyvinvointiin liittyvät testit ja mittaukset! On jotenkin tosi mielenkiintoista saada paperille faktaa kehon toiminnoista, koostumuksesta ja voinnista. Useinhan nämä tulokset vain vahvistavat omia tuntemuksia ja ajatuksia, mutta siltikin mä innostun aina todella paljon jos on mahdollisuus mitata tai testata jotain. 😀

Tein heinäkuun alussa Evogenomin SPORT-geenitestin yhteistyönä heidän kanssaan. Testin avulla sain perustavanlaatuista tietoa itsestäni. Testin tulokset sisältävät mitä mielenkiintoisimpia asioita ja ajattelin kertoa teille niistä. Testi tehdään siis sylkinäytteestä, joka lähetetään Evogenomille, jonka jälkeen 4-8 vkon kuluttua tulokset lähetetään kotiin. Raportti pitää sisällään tietoa sopivasta ruokavaliosta, liikuntaan ja urheiluun liittyvistä ominaisuuksista, harjoitteluvasteista, palautumisesta, unesta sekä monista muista tärkeistä ominaisuuksista.

Mua kiinnosti eniten juuri harjoitteluun, palautumiseen ja uneen liittyvät tulokset eniten. Tässä täytyy myös huomioida, että näihin tuloksiin ei vaikuta elämäntavat tai esimerkiksi harjoittelu, vaan ne ovat ne perimät, jotka ovat olleet syntymästä saakka. Tuloksien perusteella voisi sanoa, että olen liikunnallisesti lahjakas ja siihen sopivilla geeneillä varustettu. Olen kokenut, että sekä kestävyys, että myös voima kehittyy mulla suhteellisen helposti, vaikka olisin molempia tehnyt samaan aikaan.

Tuloksien mukaan meitsiltä löytyy sekä nopeusvoimaa, että kestävyystehoa sisältävät genotyypit. Myös toisen tuloksen mukaan suorituskykyni on yhdistelmä kestävyys- ja voimaurheilua. Lihaskudokseni perinnöllinen rakenne on kuitenkin painottunut nopean lihaskudoksen suuntaan.

SPORT-testissä oli laajasti tuloksia sekä voima että kestävyysominaisuuksien puolesta ja olin yllättynyt että geneettinen perimäni oli kaikissa keskivertoa parempi tai korkeampi. Olisi vissiin pitänyt oikeasti satsata johonkin urheilulajiin nuorempana! :DHarjoitteluun, sietokykyyn ja palautumiseen liittyvät tulokset olivat hyvin mielenkiintoisia, sillä näiden mukaan siedän harjoittelua paremmin kuin keskiverto tapaus, tämä siis tekee harjoittelusta kohdallani helpompaa. Kipukynnykseni on normaalia alempi (tämän olen aina tiennyt! :D).

Lisäksi harjoittelun jälkeinen palautumisnopeuteni on huomattavasti keskivertoa nopeampaa.Olen aina kokenut ja jollain tavoin myös ihmetellyt, että miksi harjoittelu on kohdallani niin helppoa. Etenkin määrällisesti ja myös tehollisesti suuret määrät treeniä sujuu multa niin helposti. Tätä edesauttaa tietysti pelkkien geenien lisäksi se, että olen harjoitellut oikeasti paljon ja adaptoinut kehoni kestämään paljon.

Testin mukaan myös lihasarkuus on kohdallani helpompaa, sillä harjoittelun jälkeen perintötekijöiden näkökulmasta lihakseni ovat keskivertoa vähemmän kipeät. Urheilun näkökulmasta olen siis saanut melkoisen hyvät lähtökohdat ja ei ihme että olen ajautunut tekemään sitä myös työkseni.

Mua kiinnosti tosi paljon myös uni, sillä koen unen vaikuttavan paljon olotilaan ja jaksamiseen. Testin mukaan mun perinnöllinen unentarve on samankaltainen kuin väestöllä keskimäärin. Geenien perusteella tarvitsen unta yleisten suositusten verran, eli 7-9 tuntia vuorokaudessa. Tuo on se määrä, mitä tulee useimmiten nukuttua. Koen että 7 tuntia on hieman alakanttiin ja 8-10 on itselleni se paras määrä.

Myös unen syvyys, rauhallisuus sekä rytmi on geenieni perusteella hyvin normaalia keskiarvoa.Testi kertoo myös nautintoaineista ja tässäkin oli hauskoja asioita joita on tiedostanut jo ennen näitä tuloksia! Olen aina kokenut ettei kahvinjuonti vaikuta muhun oikeen mitenkään. Juon sitä lähinnä tavan ja maun vuoksi aamuisin. Testi kertookin, että mun kofeiniiaineenvaihdunta on keskivertoa tehokkaampaa. Kofeiini poistuu elimistöstä keskivertoa nopeammin, eikä täten sen vaikutus kestä niin pitkään. Lisäksi kofeiini ei lisää ahdistuneisuuden tunnetta keskivertoa enempää. Myös alkoholin kulutus meni keskivertoon kastiin, enkä omista geenejä sen liikakäyttöä edistämään. 😀

Painonhallinta on myös asia, jota olen miettinyt paljon geenien näkökulmasta. Tiedättekö, kun joskus sitä miettii että itse on jotenkin sellainen että kaikki tarttuu kroppaan helpommin. No, tämän testin perusteella olen tässäkin asiassa keskivertokastia, eli elimistöni perusaineenvaihdunta on normaalia tasoa. Elimistöni siis tuottaa lämpöä ja kuluttaa energiaa lepotilassa kuten keskivertoväestöllä. Elimistöni varastoi energiaa tavanomaisella tehokkuudella, eikä perimäni hankaloita painonpudotusta väestön keskiarvoon verrattuna.

Testi kertoo myös mielenkiintoisia yksityiskohtia juuri painonhallintaan ja painonpudotukseen liittyen. Kohdallani esimerkiksi runsas kuidunsaanti edesauttaa painonpudotusta. Vakkarilukijat saattaa muistaa, että oon aina ollut melkoinen kuidun puolestapuhuja. 😀

Mielenkiintoista oli myös, että geenieni puolesta ravinnon mukana saadun rasvan suhteellisen suuri osuus edesauttaa lihasmassani säilymistä painonpudotuksen yhteydessä. Minulle edullisin tapa ehkäistä lihasmassan suhteellista vähenemistä on ruokavalio, jossa 40 % päivittäisestä energiansaannista koostuu rasvasta, kun taas painonhallinnan kannalta maltillisesti proteiinia sisältävä ruokavalio on suositeltavin – painonhallintani on helpompaa, jos päivittäisen ravintoni kokonaisenergiasta enintään 15 % tulee proteiineista.

Hiilihydraattien määrällä ja laadulla ei taas ollut kohdallani niin suurta merkitystä. Tässä tulee kuitenkin ottaa huomioon elämäntapojen vaikutus, eli kohdallani kulutus on runsasta, jolloin hiilihydraattien merkitys kasvaa. Perintötekijöideni puolesta kuulun ryhmään, jonka edustajat eivät ole poikkeuksellisen alttiita painonnousulle. Jes! :DTestissä oli niin paljon mielenkiintoisia kohtia, että tästä tulisi mielettömän pitkä romaani jos kaiken kirjoittaisin auki, mutta täytyy vielä yksi asia ottaa esiin. Olen useasti kertonut että tykkään syödä määrällisesti paljon ja tähänkin löytyi vastaus, sillä perimäni mukaan joudun syömään keskivertoväestöä enemmän saman mielihyvämäärän saavuttamiseksi. Myös veljelläni on sama ominaisuus, eli ruokaa uppoaa määrällisesti paljon.

Omalla kohdallani tähän voidaan lisätä vielä kulutuksen lisäämä ruokahalu ja ollaankin todettu mieheni kanssa (joka on mua kooltaan melkein puolet painavampi) että meitsi kyllä vie voiton silloin kun syödään. Kun mies on jo ihan ähkyssä, niin mä vasta aloittelen… 😀

Testin mukaan koen myös kasvikset maukkaina (cheeeeck!) ja mulla on keskivertoa suurempi makeanhimo!

Jos kiinnostuit testeistä, suosittelen tsekkaamaan Evogenomin nettisivut, joista löytyy kattavammin testien sisältämä data. Mulle tehtiin tosiaan tuo laajin SPORT-testi, jossa oli 86 sivua dataa!

Sain teille vielä huikeet alekoodit käyttöön, eli koodilla ainoevopremium saat Premium-testin raakadatalla 240 €. Koodilla ainoevosport saat Sport-testin hintaan 390 €.

Yhteistyössä Evogenomin kanssa.

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


MENESTYMISEN RESEPTI

Jos mietit asioita, joissa olet elämäsi aikana menestynyt, löydät yleensä reseptin myös tulevaisuuden haaveiden saavuttamiseen. Jokainen meistä on ihan varmasti joskus kokenut olevansa hyvä jossain, tai tuntenut menestyneensä jossain asiassa. Mielestäni menestymistä ei voi verrata toiseen omaan, sillä aina on joku joka on tehnyt suurempia asioita ja jos juttuu vertaamaan itseään parempiin menestystarinoihin, laskee se vain motivaatiota ja jopa lannistuu yrittämästä enemmän.

Uskon, että nykypäivän suurin vitsaus on tämä kaikki mulle heti – ajattelutapa. Edellisen postauksen pikakeinot parempaan kroppaan kertovat juuri tällaisesta mentaliteetista, missä halutaan jotain, mutta ilman työtä tai mahdollisimman nopeasti. Toinen asia mikä erottaa selkeästi menestyjät muista on se, että ei pelätä epäonnistumista. Ero on siinä, että suurin osa ihmisistä lopettaa jonkun asian tavoittelun kun he epäonnistuvat siinä kerran tai kaksi. Menestyjä ei lopeta, ennen kuin on saanut haluamansa. Epäonnistuminen pelottaa ja ehkä jopa nolottaa, sen takia helposti tulee vältettyä asioiden tekemistä joissa on mahdollisuus epäonnistua.

Usein kun joku henkilö on menestynyt, nähdään vain se vuoren huippu, eli kaikki se tehty työ ja ne epäonnistumiset jäävät helposti huomaamatta, joka luo illuusion että tyyppi on vain onnekas. Joskus onni pelaa osaansa, mutta itse uskon vahvasti siihen, että lähtökohdista huolimatta kaikki on mahdollista. Jokaisella on mahdollisuus pelata niillä korteilla jotka on saanut niin hyvin kuin mahdollista. Olen kirjoittanut aiheesta ennenkin ja usein saan kommenttia juuri siitä, että on jotenkin pinnallista sanoa näin, kun kaikilla ei ole asiat yhtä hyvin.

Jos mietin asioita joissa olen itse menestynyt mielestäni hyvin, on asiassa aika selkeä kaava. Kaikki asiat ovat olleet mulle tärkeitä ja olen kokenut intohimoa niiden tekemistä kohtaan. Olen halunnut tehdä asioita pyyteettömästi, eli en ole miettinyt esimerkiksi rahaa tai mennyt dollarinkuvat silmillä. Olen tehnyt näitä asioita kauan ilman menestystä ja jatkanut vaikka olen epäonnistunut monta, monta kertaa. En ole tietoisesti hakenut ”menestystä” vaan olen halunnut esimerkiksi auttaa ihmisiä ilman, että odottaisin saavani siitä jotain muuta kuin mielihyvää asian tekemisestä. Hyvä kun usein tulee hyvän luokse.

Olen kokenut jo pitkään pientä kriisiä itseni kanssa tietynlaisesta jämähtämisestä. Musta tuntuu, että mulla olis annettavaa, mutta en osaa tuoda sitä ulos. Tätä on vaikea selittää, mutta en ole vielä keksinyt miten pystyisin keskittymään yhteen tiettyyn asiaan ja sitä kautta kehittämään itseäni paremmaksi ja menestymään paremmin sillä omalla menestyksen asteikolla. Haluaisin kehittää jotain uutta, mutta en tiedä vielä mitä.

Monen muun tavoin, sain minäkin kunnon motivaatiopuuskan katsellessani Cheekin konserttia eilen. Jotenkin tuli sellainen olo, että ei se haittaa vaikka välillä vähän jumittaa ja kyllä ne asiat järjestyy kun vaan jatkaa sinnikkäästi hommia. Ja mikä tärkeintä, ei saa luovuttaa! Koen että olen tai olin tavallaan jo luovuttanut joidenkin asioiden suhteen ja muka hyväksynyt ettei enää voi tulla paremmaksi. Nyt sitten vaan uudella innolla uuteen viikkoon ja unelmointi lasit silmille!

Muista säkin, että kaikki on mahdollista, myös ne asiat joista ei edes uskaltaisi unelmoida voi tapahtua. Ei ehkä huomenna tai vuoden päästä, mutta periksiantamattomuus palkintaan aina jossain vaiheessa!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook