ASIAT, JOISTA EN PIDÄ TREENAAMISESSA

Kivaa lauantaita kaverit! Vaikka treenaan lähes päivittäin ja pidän siitä todella paljon, niin silti tähänkin asiaan liittyy asioita, jotka eivät nappaa yhtään. Piia listasi asioita, joista hän ei pidä treenaamisessa ja lähes yhtä kovana sporttimimminä ajattelin häikäilemättömästi varastaa tämän hauskan idean ja jakaa treeniin liittyviä asioita, jotka jättäisin mielellään tekemättä jos vain voisin.

Alkulämmittely – Ennen salitreenejä tehtävä alkulämmittely on mun mielestä jotenkin voittamattoman tylsää. Onneksi mulla on nyt tarkat ohjeet myös lämmittelyyn, jolloin se menee jotenkin kivuttomammin, mutta aiemmin saatoin jopa jättää salitreenin tekemättä, kun mietin, että pitää veivata 10 minsaa crossarilla (–> oksennusrefleksi) 😀 😀

Jatkuva hikivaate-rumba – Näkisitte mun kylppärin (tai meidän henk. kunnan pukkarin 😀)! Kun treenaa vähintään pari kertaa päivässä, noita treenivaatteita on oikeesti joka puolella. Ripustelen niitä usein kuivumaan ympäri kylppäriä ja kämppää, sillä en mitenkään pysty pyörittämään pesukonetta monesti päivässä ja treenin jälkeen kuteet ovat niin märät, että niitä ei voi heittää mihinkään koriin myttyyn. Mulla on molemmilla työpaikoilla aika lahjakas kokoelma vaatteita sekä kenkiä ja koska oon laiska, harvoin jaksan raahata niitä kotiin, jonka ansiosta niitä vaan kertyy sinne niin kauan, että joku huomauttaa että voisitko viedä sun hikiset kamat helvettiin täältä. 😀

Jatkuva ruuanlaitto/syöminen – Liittyy hyvin vahavsti treenaamiseen. Tykkään kyllä syödä, mutta välillä tuntuu etten muuta teekkään kuin kokkaan/syön. Päivät ovat kunnon aikatauluttamista ja hyvin usein täytyy jättää myös asioita tekemättä, että ehtii vaikka kotiin syömään ennen seuraavaa treeniä.

Treenin jälkeiset toimenpiteet – Kun oot vetänyt kolme jumppaa putkeen, oot litimärkä, väsynyt ja nälissään, ei ole mitään niin raskasta kuin tehdä treenin jälkeiset toimenpiteet; riisuminen, suihku, pukeminen, treenivaatteiden pakkaaminen mukaan (jonka siis usein jätän tekemättä, koska raskasta 😀). Monesti vedän vaan kuivat vaatteet niskaan ja ajan himaan. Siinä voikin mennä sitten hetki jos toinenkin, ennen kuin jaksan raahautua suihkuun saakka. Auta armias jos pitää käydä vielä ruokakaupassa..Ei oo helppoo!

Ainainen räjähdys-lookki – Kun treenaat sen pari kertaa päivässä, ei ainakaan mulla oikein riitä eforttia itseni ehostamiseen. Ihan turha meikata, kun hikoilet kuitenkin pian. Ihan turha laittaa hiuksia mitenkään, kun joudut kuitenkin vetää ne ponnarille kohta. Ihan turha laittaa muuta kuin kollarit tai trikoot, kun pyörit kuitenkin salilla koko päivän. On toki kiva, kun saa pukeutua rennosti, mutta joskus olisi ihan kiva meikata ja käyttää siistejä vaatteita. Onneksi on viikonloput, jos vielä jaksais silloin… 😀

Treenilaukku – Mua oikeen ahdistaa mun treenilaukku, kun siellä on niin paljon roinaa. Siivoaminen ja läpikäynti olisi tietysti vaihtoehto, mutta koska se näyttäisi taas viikon jälkeen samalta, olen luopunut toivosta. Hirveintä on, kun unohdat heraa sisältäviä sheikkereitä laukkuun pariksi päiväksi ja sitten seuraavaan treeniin lähtiessä sheikkerit ovat jostain syystä (?!) loppu, jolloin joudut kohtaamaan sen ihanan mädäntyneen tuoksun kannen avatessasi. 😀

Mites muut sporttimimmit ja salikundit, samaistutteko näihin kohtiin edes hieman?

KUVAT: Anna Riska / Annmarias

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


MITÄ TAPAHTUI KUN ALOIN SYÖDÄ RIITTÄVÄSTI?

Monesti on tullut mainittua, että myös oma polkuni ravintoviidakossa on ollut aika pitkä ja myös jokseenkin kivinen. Tasaista vaihetta on toki alla jo monia vuosia, mutta voi hitto kun olisin tiennyt jo silloin 10 vuotta sitten, että ruoka ja kalorit eivät ole lainkaan huono asia, varsinkaan kun tuli treenailtua paljon jo silloin. Koska tietoa tulee jatkuvasti lisää ja esimerkiksi somen/internetin vuoksi sitä on helpommin saatavilla, ollaan nykyään jo huomattavasti paremmassa tilanteessa, kuin vaikka silloin 10-vuotta sitten. Ainakin tuntuu siltä, että ihmiset ovat valveutuneempia ja panostavat omaan ravintoon ja hyvinvointiin.

lenkkiä, jumppaa ja salaattia VS salitreeniä, jumppaa ja paljon ruokaa!

Olisi kiva tietää, miten paljon olisi voinut kehittyä nuorempana, jos ravitsemus puoli olisi ollut samassa tilassa kuin nyt. Menneitä on toki turha murehtia, mutta on kyllä mennyt turhaa aikaa ja vaivaa, kun on miettinyt kaloreita ja sitä miten niitä saisi kulumaan mahdollisimman paljon. 😀 Meikäläinenkin on siis vetänyt lenkkiä, jumppaa ja syönyt pelkkää protskua. Olin toki tosi hoikassa kunnossa, mutta en sitten paljon muuta. Heti jos tapahtui ”repsahdus”, kroppa keräsi nestettä/rasvaa ja olo oli turpea. Olo oli hyvä silloin kun jaksoi olla syömättä, mutta pidemmän päälle ei siis kovin kiva tilanne.

Mulla oli siis pitkään tilanne, että en koskaan syönyt kunnolla mitään, vaan napostelin kaikkea pientä, koska ajattelin että se on järkevämpää. Ajattelin, että kunnon ruuasta tulee liikaa kaloreita, joten oli parempi syödä leipää ja kalkkunanakkeja. 😀 Jossain vaiheessa, jostain syystä, aloin sitten kokeilla lisätä ihan kunnollisia annoksia päivääni ja kun huomasin ravinnon vaikutuksen, sille tielle jäin.

Kun aloin syödä enemmän, kiinteytyminen lähti liitoon!

Vuonna 2013 taisin aloittaa ensimmäiset salitreenit ja 2014 innostuin salittamisesta ihan kunnolla ja aloin tosissaan panostaa ruokavalioon ja riittävästi syömiseen. Sain ihan hulluna tulosta ja olo oli mahtava. Siitä saakka onkin menty pikkuhiljaa kohti tätä tilannetta missä oon nyt. Koen, että omat elämäntavat ovat aika hyvässä tasapainossa, mitä nyt tietysti välillä on ollut haasteita elämän eri osa-alueilla.

Mitä sitten tarkoittaa syödä riittävästi? Pitääkö suunnata mäkkiin hakemaan energiaa vai vedellä irttareita joka viikonloppu? Edellä mainittujakin voi toki harrastaa kohtuudella, mutta pääsääntöisesti kannattaa lähteä lisäämään kunnollista, puhdasta ruokaa. Oman kokemukseni mukaan monet liikkuvat naiset syövät liian vähän hiilihydraatteja ja yleisesti liian pieniä annoksia, jolloin kokonaisenergiansaanti jää helposti liian vähäiseksi.

Kuvailen tällaisen aika perus tilanteen, eli usein kyseessä on naishenkilö, joka treenaa, käy ehkä ryhmäliikunnoissa/lenkkeilee ja nostelee painoja salilla kerran pari viikossa. On ihan hyvässä kunnossa, mutta toivoisi silti hieman tulosta treeniltä, parempaa lihaserottuvuutta ja kiinteämpää kehoa. Melko runsaasta treenistä ja terveellisestä ruokavaliosta huolimatta, muutosta ei ole tapahtunut enää pitkiin aikoihin, mikä syö osiltaan motivaatiota kaikkeen. Viikonloppuisin iskee usein makeanhimo, jolloin tuleekin vedettyä karkkia ja jäätelöä, jonka jälkeen onkin sitten sokerikrapula. Maanantaina ”palataan ruotuun”, syödään puuroa, rahkaa ja salaattia sekä käydään jumppaamassa kalorit pois. Sama jatkuu usein viikosta toiseen.

Kyseisessä esimerkissä ei toisaan ole mitään väärää tai mitään vikaa, mutta jos haluaa muutosta, täytyy ymmärtää että silloin on tehtävä muutos. Kiintetymiseen ja kehitykseen tarvitaan usein enemmän treenitehoja sekä enemmän ravintoa. Liian kevyellä ravinnolla ja hiilareilla eläminen ikään kuin pitää jarrua jatkuvasti pohjassa, jolloin tila ei yksinkertaisesti muutu. Painoa voi aina pudottaa melko helpoinkin keinoin, mutta kehonkoostumuksen muutos vaatii fyysistä työtä sekä riittävää energiansaantia. Täytyy myös ymmärtää, että painoa voi pudottaa nopeasti, mutta kehonkoostumuksen muuttaminen vie aina enemmän aikaa. Ruokaa ei tarvitse alkaa vedellä älyttömiä määriä kerralla, mutta pikkuhiljaa juuri hiilihydraattien lisääminen pistää yleensä treenit rullaamaan ja aineenvaihdunnan liikkeelle. Kokeile lisätä aamupuuroon astetta enemmän kaurahiutaleita, välipalalle muutakin kuin protskupatukka ja pääaterioille enemmän pastaa/riisiä/perunaa. 🙂

Vastaus otsikon kysymykseen? Elämänlaatu parani, treenitehot paranivat, jonka ansiosta kehityskäyrä kääntyi nousuun ja palautumiskyky nopeutui. En kärsin makeanhimosta tai ruokahimoista enää samoin kuin aiemmin. Kroppa on myös vahvempi ja kiinteämpi kuin aiemmin. Eikä muuten mielialatkaan heilahtele kiukun puolelle, kun muonaa saa vedellä riittävästi! 😉

Olen kirjoittanut aiheeseen liittyvän tekstin TREENAAJA, NÄIN KIIHDYTÄT AINEENVAIHDUNTAASI SYÖMÄLLÄ!

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


ETSITKÖ AINA RATKAISUA ULKOPUOLELTA?

Nyt olisi taas se uusi ruokavalio, jolla tosi moni on onnistunut ja saanut tuloksia. Olisi myös se treenimuoto, jonka luvataan polttavan ainakin 1000 kaloria tunnissa. Pitäisikö hankkia PT, että tästä hommasta tulisi vihdoinkin jotain? Uusimmassa FIT-lehdessä sanottiin, että lantionnosto on paras liike treenata pakaroita. Luin netistä artikkelin, että jos ei nuku 10 tuntia yössä, ei voi laihtua. Yhden treeniblogin kirjoittajan mukaan, timmin kropan saa vain kehonpainoliikkeitä tekemällä. Meidän salin PT sanoi, että jos haluaa polttaa rasvaa, täytyy käydä joka aamu vähintään 45 minuutin aerobisella. Maitotuotteet turvottaa. Gluteeniton ruokavalio tekee ihosta puhtaan ja kirkkaan. Tv:ssä sanottiin, että voimatreeni on ainoa vaihtoehto, mikäli haluaa paremman lihaserottuvuuden…

Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle. Tunnistatte ehkä tyypin, tai tunnistatte ehkä itsenne? Kaikkeen etsitään aina ratkaisua ulkopuolelta sen sijaan, että katsottaisiin peiliin ja mietittäisiin, miksi olen tässä tilanteessa ja voisiko ratkaisu löytyä ihan vain omasta itsestä ja siitä mitä on puuhaillut viime aikoina. Enkä sano, että yksikään juttu tuossa listassa olisi ”väärin”, ne ovat vain esimerkkejä siitä mitä itse kuulen paljon. On aivan sama käytkö aamuaerobisella tai teetkö tuhannen kalorin treenin, jos edelleen syöt mitä ja miten sattuu. Personal trainerin avulla voi oppia uutta ja saada loistavia tuloksia, mutta pelkästään treinerin hankkiminen ei tee niitä tuloksia itsestään.

Tiedän itsekin, että esimerkiksi silloin kun kohtaa ongelmia ja vastoinkäymisiä, sitä alkaa etsiä syitä. On helpompaa hyväksyä joku asia, kun siihen on järkevä syy. Kun vatsaa turvottaa niin aletaan miettiä, että onkohan mulla nyt se ärtyneen suolen oireyhtymä, vaikka kyseessä onkin  loppujen lopuksi se munkki minkä vetelit kahvitauolla naamaan. 😀 Kun päätä särkee, aletaan googlata aivosyövän oireita, kun siihen auttaisi se, että nousisi siitä koneelta ylös, joisi ison lasin vettä ja menisi ulos haukkaamaan happea.

Mitä treenaamiseen, ravintoon ja tuloksiin tulee, on perusasioilla aina se suurin merkitys. Syö oikein, treenaa sopivasti ja nuku riittävästi. Tylsää, tiedän.

Ei ole väliä syötkö gluteenittomasti vai et (ellei ole yliherkkyys/keliakia) mikäli kalorien suhde on oikea. Edelleen sitä nimittäin kuulee, kuinka joku mainostaa, miten laihtui siirtyessään gluteenittomaan/hiilarittomaan/ties mihin ruokavalioon, kun kyse on loppuepeleissä siitä, että rajoitettu ruokavalio aiheutti sen, että kalorien saanti väheni. Sitten toinen kokeilee innoissaan samaa, mutta ei saakkaan samoja tuloksia, itseasiassa paino nousee, sillä kaveri mainosti, että voi syödä mitä vaan kunhan syö hiilarittomasti. On suoraan sanottuna oman ajan tuhalausta etsiä vastausta aina jostain pienestä ulkoisesta asiasta. Toki joskus vastaus löytyy myös näistä asioista, kuten siitä että huomataan kuinka maitotuotteiden poisjättö veikin sen inhottavan turvotuksen ja jatkuvan flunssakierteen mukanaan.

Mun pointti on kuitenkin, että kaikki lähtee itsestä. Omista valinnoista ja teoista, siitä mikä sopii just sun elämäntilanteeseen, sun kropalle ja pääkopalle. Toki asioita täytyy kokeilla ja testailla, että tietää sen oman juttunsa. Mutta jos näistä tehdään ikäänkuin tekosyitä, mennään metsään. Kyllähän mä muuten laihtuisin, mutta kun meiän lähikaupassa ei oo parsakaalia, niin mä alotan sitten ens maanantaina… 😀

Jos joku teistä alkaisi kopioida vaikkapa mun treenisysteemiä, olisi aika moni ylirasitustilassa parin viikon kuluttua. Jos mä taas uskoisin jotain karppaajaa, joka on saanut mielettömiä tuloksia VHH-ruokavaliolla, olisin hyvin nopeasti tilassa, jossa mun treenit ei enää kulkisikaan kuin rasvattu. Mun mielestä on hienoa hakea inspiraatiota ja ideoita netistä, lehdistä, instagramista tai vaikka parhaalta kaverilta, mutta silti kannattaa muistaa, että keskittyminen liikaa pieniin yksityiskohtiin vie yleensä vain omaa aikaa, eikä tuo sitä haluttua tulosta.

Me ihmiset kun ollaan sellaisia, että kaikki uusi ja jännittävä tuntuu tehokkaalta, vaikka niillä ihan perusasioilla saadaan usein parempi tulos. Nyt esimerkiksi instagramissa on selkeästi buumi, missä erilaiset hyväkroppaiset mimmit esittelee mitä oudoimpia virityksiä treeniliikkeistä. 😀 Siis osa niistä on oikeasti ihan hyviä ja auttaa löytämään kontaktin, mutta oon kyllä pari kertaa repeillyt huolella, kun joku on roikkunut jossain narussa ja nykinyt kuin kituva kala = saman lihasryhmän voisi treenata paljon yksinkertaisemmalla, huomattavasti helpommalla ja jopa tehokkaammalla tavalla. Jos koko treeni koostuu erikoisliikkeistä ja tekniikoista, on lopputuloskin vähintään hyvinkin erikoinen. 😀

KUVAT: Anna Riska / Annmarias

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.

 


MITEN URHEILU ON MUOKANNUT MINUA?

Liikunta on aina ollut aika iso osa mua ja mun elämää. Pienestä saakka oon ollut hyvin liikunnallinen ja sitä kautta päädyin myös harrastamaan urheilua ihan kilpatasolla. Innostuin ensin voimistelusta sekä joukkuevoimistelun, että myös telinevoimistelun muodossa. Telinevoimistelun jälkeen löysin kilpa-aerobicin, jonka parissa meni vuosia myös ihan aikuisiälläkin. Koen, että nuo vuodet urheilun parissa ovat muokanneet mua hurjasti sellaiseksi kuin olen. Kyseessä ei tosiaan ole ollut vain harrastus, vaan elämäntapa, jonka parissa vietettiin päivittäin monia, monia tunteja. Saman asian tiimoilta olen saanut tutustua moniin ihmisiin, joita en olisi ehkä muuten tavannut. Nappasin toki kaksi elinikäistä parasta ystävääkin aerobicin parista. Meidän välinen ystävyys on sellaisella tasolla, ettei sitä oikeen voi edes selittää. Tiedät että ne ihmiset pysyy, vaikka muuten elämä muuttuu ja monet ihmiset vaihtuu.

2007 – 2017

Mä oon sitä mieltä, että jokaisen lapsen ja nuoren olisi hyvä urheilla/harrastaa joukkueessa edes hetken. Vaikka kyseessä olisi yksilölaji, opitaan silti toimimaan ryhmässä, opitaan kunnioittamaan muita ihmisiä ja opitaan vaikka mitä. Kaikki eivät toki ole urheilullisia, mutta onhan harrastuksia muitakin.

Urheileminen on toki myös muovannut mun kroppaa vuosien myötä. Oon ollut aika monenlaisessa ”kunnossa”. Välillä hieman pyöreämpi ja välillä kireä kuin viulunkieli. Välillä oon masistellut mun lihaksikkaita jalkoja ja välillä oon tuntenut itseni ihan kingiksi nostellessani isoja kuormia, tai kun oon tehnyt liikkeitä, joita ihan jokainen ei pysty tehdä. On ollut hetkiä, kun peiliin katsoessa on ollut todella paska fiilis, koska en ole mielestäni näyttänyt siltä, millä näillä treenimäärillä kuuluu näyttää, mutta on ollut myös paljon hetkiä, kun vaatekaupan sovituskopissa on vaatteet sujahtaneet päälle ja näyttäneet todella hyvältä niistä armottomista valoista huolimatta. Välillä oon miettinyt, että onko tässä mitään järkeä, kun oon ollut niin väsynyt, etten saa edes nukuttua, kun taas välillä treeni kulkee niin hyvin ettei mitään järkeä.

2011 – 2017

Noista kaikista hetkistä ja fiiliksistä huolimatta, en ole koskaan ikinä edes miettinyt, että lopettaisin liikkumisen. Kun oon voinut huonosti, on liikunta ollut ainoa asia mikä on nostanut mielialaani. Loppuvuodesta elin aika paskassa vaiheessa ja päivän ainoa hetki, kun en miettinyt huonoja asioita, oli silloin kun olin treenaamassa ja hetken myös sen jälkeen. Vaikka elämäntilanteet muuttuu, silti yksi asia on aina ollut mukana ja se on intohimo treeniin.

2002 – 2017

Koen, että etenkin kilpaurheilu on kasvattanut hurjasti ja korostanut tiettyjä luonteenpiirteitä, joista olen todella kiitollinen. Oon aika periksiantamaton, eli kun jotain päätän, meen vaikka läpi harmaan kiven. Sana luovuttaminen ei todellakaan kuulu mun sanavarastoon. Olen myös oppinut ottamaan kritiikkiä vastaan, mikä on auttanut mm. tässä some-työssä. Kun kilpailet lajissa, jossa etsitään oikeastaan vain virheitä, opit siihen että se vain kuuluu asiaan, eikä se koske sua persoonana mitenkään. Monesti kritiikki otetaan aina hyvin henkilökohtaisesti, vaikka arvosteltaisiin jotain asiaa mitä tai miten on tehnyt/sanonut. Kritiikki ei myöskään ole aina huono asia, vaan siitä voi oppia hyvinkin paljon asioita. Kritiikkiä saadessa, kannattaa mielestäni aina miettiä, että mistä syystä sai sitä? Mitä kritiikin sanoja haluaa ilmaista ja voisiko siinä olla totuuttakin mukana? Monesti vain tyrmätään negatiiviset jutut ja käännetään asia palautteenantajan dissaamiseen.

2005 – 2016

Näissä kuvissa ei ole tarkoitus vertailla millainen kroppa mulla on milloinkin ollut, sillä kuvat ovat eri asennoista ja eri kuvakulmista. Uusimmat kuvat on kuvattu huippukalustolla, kun vanhemmat jollain kämäisellä kameralla tai vanhalla kännykällä. On silti mielenkiintoista katsoa vanhoja kuvia ja miettiä millaisessa vaiheessa eli milloinkin. Esimerkiksi tuossa alaolevassa kuvassa (vasemmalla) oon just eronnut ja kävin aikamoisen vaiheen läpi sen jälkeen. Mietin silloin, etten koskaan enää päädy samaan tilanteeseen ja niin vain kävi, että 8 vuotta myöhemmin, ollaan taas samassa tilanteessa, mutta tosin hieman viisaampana ja vahvempana. Erilaiset tilanteet ovat opettaneet hurjasti ja fakta on se, että niitä vaikeita tilanteita tulee olemaan elämän aikana vielä monia. Parasta on, kun tietää että kaikesta selviää ja kaikesta oppii, jolloin seuraava kolaus on aina astetta helpompi.

2009 – 2017

Urheilemisesta tuli lopulta myös mun ammatti. Olen tavallaan ammattiurheilija, joka ei kilpaile, sillä saan liikkumisesta ja siitä kirjoittamisesta elantoni. Oon äärettömän kiitollinen nykyisestä tilanteestani ja arvostan joka päivä, että saan oikeasti palkkaa siitä, mitä tekisin myös ilmaiseksi. Olen seurannut vierestä, kun on tehty 8-16 duunia, jota tyyliin vihataan, enkä osaa edes kuvitella miten paljon sellainen vaikuttaa elämänlaatuun negatiivisesti. Työ on kuitenkin sellainen asia, jonka parissa vietetään suuri osa päivästä, sen takia on mielestäni hyvin tärkeää, että tekee työtä josta pitää.

2009 – 2017 (PS. Ei mitään hajua miks mulla on tupakka kädessä 😀 )

Jos ei tunne mua, saattaa olla vaikea ymmärtää kaikkia toimintatapojani ja sitä miten paljon panostan kaikkeen tähän liikkumiseen, ravintoon ja vaikka kehon muokkaamiseen. En koe, että mun pitäisi sitä millään tavoin kenellekkään selitellä, mutta ehkä tämän tekstin jälkeen ymmärtää, että jos joku asia on näin tärkeä, tulee luonnostaan myös se puoli, että siihen haluaa satsata aikaa ja vaivaa. Yksinkertaisesti sanottuna; Olen onnellisimillaan (vaikea sana! 😀) kun saan toteuttaa itseäni urheilun/ravinnon parissa. Tiedostan, että etenkin parisuhteen kannalta tämä ei ole aina plussaa ja ei ole helppoa löytää ihmistä, joka pystyy ymmärtämään kaikkea tätä. 😀 Homma menee usein niin, että tyypit on alussa fiiliksissä siitä miten sporttinen jne jne oon ja sitten kun tutustutaan paremmin, onkin vaikea ymmärtää, että en oikeesti halua käydä pizzalla tai baarissa joka vloppu. 😀 Tuo oli melko huono vertauskuva, mutta ehkä ymmärrätte mitä haen.

Mun duunin takia, mulla ei ole oikeastaan koskaan vapaata arki-iltaisin, jolloin voisin käydä kavereiden kanssa kahvilla, sillä oon aina iltaisin jumppaamassa. Viikonloppuisin saatan olla niin väsynyt, että en jaksa tehdä muuta kuin käydä ehkä infrapunasaunassa tai ruokakaupassa. Onneksi on frendejä, jotka ainakin yrittää ymmärtää myös tätä puolta. 😀 Omalla kohdalla myös elämäntilanteet vaihtelee, sillä en elä jatkuvasti näin hektistä elämää ja tapana onkin esimerksi ottaa aina rennompi vaihe kesällä, kun vietän lomaa töistä ja muistakin puuhista!

2016 – 2017

Kaikissa asioissa ja intohimoissa on aina puolensa ja kuitenkin jos mietitään, niin mun mielestä mikään mikä tulee helpolla ei tuo niin hyvää fiilistä kuin kovan työn takana oleva tavoite.

”Either I will find a way, or I will make one.”

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


KEVYEMPI HERKKUPIZZA

Ruokavaliota noudattaessa arvostaa helppoja, nopeita mutta herkullisia ruokia ja oonkin viime aikoina kehitellyt paljon kevyitä reseptejä, jotka sopivat myös mun ruokavalioon sekä arkena että viikonloppuisin. Mun ruokavalio on tosiaan hiilihydraattipitoinen, mutta rasvan määrä ei ole mikään kovin hurja, jonka vuoksi oon tykännyt käyttää proteiininlähteitä, joissa ei ole ihan hirveästi rasvaa.

Olen mukana Kariniemen kamppanjassa, jonka sen tiimoilta pääsin testailemaa uusia kanaleikkeleitä kahdessa maussa; hunajapaahdettu filee sekä mustapippuri-oliiviöljy paahdettu filee. Tuotteet ovat luonnollisia (ei lisättyä fosfaattia) ja valmistettu suomalaisesta broilerin fileestä. Leikkeleet ovat rakenteeltaan mehukkaita ja mureita ja sisältävät runsaasti proteiinia. Tuotteiden lihapitoisuus on 86 % ja niillä on myös Sydänmerkki.

Blogia pidempään seuranneet tietää että pizza on yksi mun kaikkien aikojen lemppareista, joten oonkin kehitellyt reseptin, jonka avulla voin syödä mun lounaan tai päivällisen pizzan muodossa ihan näin dietilläkin. Sain snäpissä tosi paljon kyselyä tästä reseptistä, joten täältä se tulee. Ruokavalion vuoksi, olen yksinkertaistanut pohjaa tästä versioista, joka onkin tullut jaettua useampaan otteeseen. Näillä määrillä tulee siis yksi suuri pizza, jonka voi vedellä napaan yhdessä tai vaikka kahdessa erässä. Ohjeessa kerron siis tarkkaan, miten itse olen pizzan valmistanut, joten jokainen voi sitten muokkailla määriä jne halutessaan. 🙂

Pohja:

  • 2-4 dl vettä
  • suolaa
  • 10 g psylliumkuitua
  • 10 g Fibrex sokerijuurikaskuitua
  • 90 g kaurajauhoja

Mittaa aineet astiaan  (laita aluksi hieman vähemmän vettä ja lisää tarvittaessa) ja sekoita, anna turvota hetki ja lisää tarvittaessa nestettä. Jätän itse taikinan niin löysäksi että pystyn sivellä/painella sen lusikan avulla leivinpaperille. Paista pohjaa 225 asteessa noin 10 min. Huom! Esipaisto on tärkeä, sillä muuten pohja jää löysäksi, eikä lopputulos onnistu.

Päälle: 

Pilko aineet silpuksi ja lisää reunallisen pannun pohjalle vettä. Paista kaikki aineet kypsäksi ja mausta hyvin (vesi estää pohjaanpalamisen ja tekee esim. vihanneksista meheviä, kun muistaa mausteet). Kun pohja on valmis, sivele pohjan päälle ketsuppi ja lisää paistetut päälliset. Viimeistele juustoraasteella ja paista vielä uunissa viitisen minuuttia.

Nuo leikkeleet ovat tosi meheviä ja hyvän makuisia, jonka takia ne sopii loistavasti tähän pizzaan, tai esimerkiksi erilaisiin munakkaisiin. Itse tykkään näistä just monikäyttöisyyden vuoksi ja siksi koska niitä pystyy käyttämään monissa resepteissä proteiininlähteenä. Makukin toki ratkaisee, kuten aina!

Kertokaas kommenttiboksissa ideoita, mihin käyttäisitte näitä tuotteita. Palkintona arvotaan kaikkien kommenttien kesken 3 x 20 euron arvoinen lahjakortti, jolla voi hankkia Kariniemen tuotteita mistä tahansa kaupasta, joka näitä tuotteita myy. Säänöt täällä. 

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.