MILTÄ TUNTUU LOPUTON NÄLKÄ?

Kertoilinkin tuossa aikaisemmin noita oireita joita mulla on ollut tämän ylirasituskeissin tiimoilta ja yksi on tosiaan ollut tuo loputon nälkä. Vasta nyt kun olo on alkanut normalisoitua tämän asian suhteen, huomaan miten voimakas oire tuo oli. Kaikki jotka mut tuntee, tietää että en kieltäydy ruuasta juuri koskaan ja omaan varsin hyvän ruokahalun muutenkin. Syön paljon, koska kulutus on korkealla. Lisäksi urheilu lisää myös ruokahalua ja kun urheilee paljon, ruoka maistuu todella hyvin.

En oikeen tiedä missä vaiheessa tää ongelma alkoi, mutta nyt kun mietin niin viimeinen kuukausi on ainakin ollut sitä, että mikään määrä ei ole ollut tarpeeksi. Kuulostaa varmaan siltä, että no eikö sitten vaan voi syödä enemmän ja ongelma on selätetty. Kyseessä ei kuitenkaan mun mielestä ole se että söisi huonosti, vaan keho alkaa antaa vääriä viestejä ja toki myös pitkäaikainen eläminen miinuksilla johtaa siihen, että energiantarve voi olla todella suuri. Ongelmaksi voi koitua myös ylisyönti ja ahmiminen.

Tällainen olotila on todella rasittava, sillä se määrittää paljon omia tekemisiä. Kun miettii ruokaa jatkuvasti, on aika selvää ettei suhtautuminen ravintoon pysy sellaisena kun sen kuuluisi. Jos et voi tehdä jotain sen takia, että sun pitää päästä kotiin syömään ettei nälkä iske, on se jo merkki jostain. Tällainen loputon nälkä tunteena ei tosiaan ole sellainen normaali, vaan joku ihmeen voimakas ja pakottava tunne, että on pakko saada energiaa välittömästi.

pc050914

Nyt kun oon ollut viikon levossa, alkaa tosiaan huomata että myös se nälkä tasaantuu. Edelleen saan syödä tosi säännöllisesti ja huomaan, että kroppa tarvitsee energiaa. Olenkin yrittänyt kuunnella kehon viestejä ja syödä silloin kun tarvitsee ja sen verran, että riittää. Jatkuva ravinnon määrän ja syömisen ajankohdan kontrollointi voi johtaa myös siihen, ettei enää tunnista oikeita merkkejä nälästä ja kylläisyydestä. Edellisellä en viittaa omaan toimintaani vaan yleisesti tähän ”dieettaus buumiin”, jossa kaikki ruuat punnitaan ja mietitään tarkkaan.

Oon syönyt viimeisen viikon ajan aika vapaasti. Tykkään syödä terveellisiä ruokia, joten se puoli tulee automaattisesti ja edelleen vihanneksien, kasvisten ja marjojen kulutus on ollut suurta. Tuntuu siltä, että haluan ravita kehoa ravintorikkaalla energialla, ruualla josta tulee hyvä olo. Kun syö pääosin näin, mahtuu mukaan myös ns. köyhempia ravintoaineita. Yritänkin opetella pois siitä, että kaiken tulisi aina olla täydellisen terveellistä.

Viimeisen viikon aikana mulla on kulunut paljon mm:

  • kaurapuuroa
  • kasvissosekeittoja
  • punajuuripestoa (:D)
  • siemennäkkäriä
  • smoothieita
  • vihannespitoisia patoja
  • vegaanisia reseptejä
  • pähkinöitä
  • raakasuklaata
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

täydellinen combo <3

Oon yrittänyt syödä runsaasti erilaisia rasvanlähteitä edistämään hormonitoiminnan palautumista. Lähteenä esim. avocadoa, oliiviöljyä, pähkinöitä/siemeniä, kalaöljyä, luomuvoita sekä kookosöljyä. Myös hiilareita on kulunut edistämään kehon palautumista. Pääasiallisena lähteenä kasvikset, vihannekset, kaura, kikherne/riisipastat, siemennäkkäri. Proteiinia tulee tietysti myös syötyä sopivin määrin.


ENDORFIINIADDIKTI

Tässä on tullut selailtua erilaisia tarinoita ylikunnosta ja olen huomannut kuinka moniin oireisiin ja tuntemuksiin pystyy samaistumaan todella helposti. Ongelma tässä on ehkä se, että nämä tuntemukset ovat sellaisia, joita ei välttämättä osaa yhdistää siihen, että olisi alipalautunut, sillä ne voivat olla myös juttuja ”jotka vain kuuluvat elämään joskus”. Huomasin, että yksi yhdistävä tekijä on tietynlainen ihmistyyppi. Löysin CrossFit Tampereen sivustolta niin osuvan kuvauksen, että en voinut kuin nauraa.

”Endorfiiniaddikti-perfektionistin” treenikriisi

”Endorfiiniaddikti-perfektionistin” todennäköisin treenikehityksen hidastaja on liika yrittäminen. Jatkuva kontrolli hukuttaa alleen kehon viestit siitä mitä se oikeasti tarvitsee. 

Sanna (nimi keksitty) on ”endorfiiniaddikti” ja (ainakin melkein) perfektionisti, joka nauttii treenistä ja säännöllisestä     elämänrytmistä. Hän tekee treeni- ja ruokavalinnoissa ”kaiken oikein”, muut ihailevat hänen kurinalaisuuttaan. Sanna on hyvässä kunnossa.

Sanna ei ole täysin tyytyväinen omaan kuntoonsa. Hän toivoo saavansa lisää voimaa ja tehoa treeneihin sekä hieman rasvaa pois vyötäröltä ja reisistä. Nämä tavoitteet eivät tunnu toteutuvan millään.

Sanna päättää yrittää kovempaa –lisää treeniä ja optimaalinen ravinnejakauma (vähähiilihydraattinen paleo) ruokailussa jatkuu. Lisätystä treenimäärästä ja vähäisistä hiilihydraateista seuraa yöunen laadun heikkeneminen. Samaan aikaan alkaa iskeä ruokahimoja makeaan ja suolaiseen ruokaan – iltaisin treenin jälkeen jääkaapista voisi syödä valonkin!

Koko ”Sannan” tarinan voi lukea täältä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Omalla kohdalla kävi niin, että koska treenin jälkeen oli aina hyvä olo, hamusin sitä tunnetta enemmän ja enemmän. Toki mä oon aina treenannut paljon, mutta silloin oon ollut myös muuten balanssissa, eikä se ole ollut ainoa asia mistä saa iloa. Kun muuten olo oli paska, niin tiesi että treenatessa kaikki huolet unohtuu ja sen jälkeen on ainakin hetken hyvä olo. Kuulostaa ihan joltain alkoholistilta eikö vaan? Tämän lisäksi tajusin, että oon kuitenkin tainnut syödä liian vähän kulutukseen nähden, sillä vaikka lisäsin treenimääriä, en lisännyt energiaa ”koska halusin kiristellä hieman”.

Lihastohtori julkaisi sopivasti aiheeseen sopivan artikkelin eilen ”Suhteellinen energiansatavuus kunto- ja huippu-urheilussa”. Kyllähän mäkin sen tiedän, ettei kulutus ole vain sitä mitä treenin aikana kuluu, mutta miksi ihmeessä pitää olla vasta jälkiviisas? Kun mietin aikaa, jolloin oon ollut mielestäni parhaimmassa kunnossa, olen ennen kaikkea syönyt todella paljon, ilman että lasken tai punnitsen mitään. Tuntuu, että viimeiset 5 kk oon elänyt jonkun toisen kehossa, tuntuu että nyt vasta kaikki kirkastuu. Muistan kun lokakuun koulutuksessa kaveri sanoi, että sä oot niinku joku kävelevä haamu, kun kävelin lentokentälläkin päin tolppia, enkä tajunnut/kuunnellut mitään mitä kukaan sanoi. :D

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt kun oon miettinyt tätä asiaa enemmän, oon huomannut että näitä ”oireita” on ollut ennenkin. Mä en tiedä onko tähän mitään järkevää selitystä, mutta mun kroppa toimii niin, että kun lähden nostamaan sykettä (=treenaan) se ikäänkuin herää voimakkaasti eloon, sitten kun oon lepotilassa, kroppa menee ns. ”shut down” tilaan, eli syke on hyvin alhainen, palelen, väsyttää jne. Kävin vuoden alussa Es Teck – skannauksessa, jossa siis skanneri kartoittaa kehon tilannetta. Jo tuolloin mittauksessa huomattiin, että mun kehon arvot oli aina paremmat treenin jälkeen, vaikka homman kuuluisi mennä päinvastoin. Osaako joku teistä arvioida mistä tällainen johtuu?

Tämä seuraava lainaus on omasta tekstistäni maaliskuulta

”Otettiin skannauksia viime viikolla muutaman kerran ennen ja jälkeen treenin ja testailtiin myös Lypowake-nimisen voiteen vaikutusta treeniin ja palautumiseen. Laite toimii myös kehonkoostumuksen mittaukseen ja sen tarkkuutta on verrattu DXA-laitteeseen. Sain myös arvion omasta energiankulutuksesta ja se yllätti kyllä jälleen. Tämän mittauksen mukaan kulutan ilman treeniä n. 2640 kaloria vuorokaudessa. Treenien kanssa voidaan siis päästä jopa lähelle 4000 kaloria, mikä on jo aikamoinen määrä.”

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tiedättekö mikä on kaikkein vaikeinta nyt kun ei pääse liikkumaan kunnolla? Juurikin tuo endorfiiniaddiktio. On jotenkin todella epätoivoinen olo, kun ei tiedä mitä tekisi, että saisi itsensä piristymään. Mikään ei oikeen kiinnosta eikä huvita. Tulee oikeen vihaiseksi itselleen, että miksi sitä pitää olla näin helvetin tyhmä.

Pahoittelut että nämä aiheet pyörivät nyt vaan tämän saman aiheen ympärillä, mutta tää kirjoittaminen toimii samalla hyvänä terapiana kun saa jäsennellä näitä ajatuksia ylös. Jos teillä on jotain postaustoiveita aiheesta tai muusta, niin niitäkin voi laittaa. Tää kirjoittaminen on melkeinpä ainoa asia mikä tuntuu hyvältä tällä hetkellä.

Heittäkääpä kohtalotoverit tarinoita kehiin, niistä saa aina voimaa kun tajuaa ettei ole ainoa! :D


YKSINÄISYYDESTÄ SEKÄ TÖRKEEN HYVÄ PUNAJUURIPESTO

Luulen, että seuraavat viikot keskityn täällä blogissa enemmän hieman eri aiheisiin kuin yleensä. Voi olla ettei irtoa mitään hyviä pepputreeni-tipsejä kun oma aktiivisuus on lähinnä koiran kanssa ulkoilua. :D Tulen siis jauhamaan omia ajatuksia ja keskityn ehkä enemmän siihen sisäiseen hyvinvointiin. Ehkä tämä sopii ihan hyvin tähän joulunaikaan, kun muidenkin tulisi rauhoittua hieman.

Tänään aamulla iski se ajatus, että mitä mä teen nyt? Voin kertoa, että kun oot rakentanut koko elämäsi tyyliin yhden asian ympärille niin saattaa tulla hieman tyhä olo kun sitä ei olekkaan. Lisäksi on helppoa olla yksin, kun on jatkuvasti tekemistä, mutta nyt mun on ihan pakko opetella olemaan yksin ilman mitään muuta ja en voi kieltää etteikö se ahdistaisi ajoittain. Onhan mulla tietysti ystävät ja läheiset, mutta kun oot ollut parisuhteessa melkein 7-vuotta niin oot tietysti tottunut siihen, että vierellä on aina se tuki ja turva.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mun kaveri sanoi tosi osuvasti, että sun täytyy opetella olemaan empaattinen itseäsi kohtaan. On nimittäin helppoa olla empaattinen muille, mutta kun kyseessä on sinä itse, tulee helposti väheksyttyä tätä asiaa. Kai mä oon ihan oikeesti ajatellut olevani joku kone, joka ei hyydy mistään ja kohdellut itseäni kuin robottia. Eilen lääkärillä ollessani, hän kysyi millaisen ohjeen antaisin itse toiselle ihmiselle joka olisi tässä tilanteessa. Ei ollut vaikea keksiä vastausta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tiedän hyvin, että ruokavaliolla on aika suuri merkitys omaan hyvinvointiin ja oonkin nyt keskittynyt syömään mahdollisimman monipuolisesti. Kerroin aikaisemmin, että myös tätä ruutua on tullut suoritettua huolella ja sen vuoksi päätin lopettaa liian miettimisen makroista ja kaloreista. Yritän nyt syödä ruokia, jotka maistuu hyvältä ja joista tulee hyvä olo. Kun en treenaa, ei ole niin merkitystä että onko ne hiilarit ja rasvat samalla aterialla vai ei. ;) Hautasin myös ruoka-aine vaa’an kaappiin, sillä tajusin että oon jotenkin tiedostamattakin (?) punninnut kaiken suuhun menevän tyyliin keväästä asti. Huomaan, että mun on haastavampaa suhtautua ruokaan, kun en treenaa. Normaalisti on pakko syödä, koska kulutus on tosi korkealla, mutta nyt kun ei ole mitään lisäkulutusta, ei suhtautuminen olekkaan niin helppoa. Tätäkin on vain harjoiteltava.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Syy, miksi ylipäätään aloitin kirjoittamaan tätä postausta, näkyy noissa kuvissa. Aihe lähti kuitenkin vähän omille teilleen as usual. Kuvissa näkyy siis eilen valmistamani punajuuripesto, jonka söin kikhernepastan kanssa. Tämä oli jotain älyttömän hyvää, joten pakko jakaa resepti myös teille! Reseptin löysin Wellberries-blogista, jossa oli paljon muitakin kokeilun arvoisia reseptejä! Tällä määrällä tuli melko suuri määrä pestoa, josta syönee 4-5 kertaa.

Punajuuripesto:

6 keskikokoista punajuurta
2 dl auringonkukansiemeniä
1,5 dl neitsytoliiviöljyä
1 luomusitruuna puristettuna
4 kynttä valkosipulia
n. 30 kpl vihreitä kivettömiä luomuoliiveja
n. 1 dl oluthiivahiutaleita 

päälle: tuoretta korianteria

Kuori punajuuret, ja kuutioi ne pieniksi paloiksi ja keitä kattilassa kunnes palaset ovat pehmeitä. Valuta punajuurien vesi pois ja lisää muut peston ainekset kattilaan. Surauta tasaiseksi tahnaksi, ja tarkista maku – tarvittaessa lisää hieman oliiveja. Tahnan voi valmistaa myös tehosekoittimessa. Itse lisäsin vielä hieman suolaa sekä carlic&pepper – mausteseosta. Tarjoile esimerkiksi kikhernepastan kanssa, joka on proteiinipitoisempaa (ja gluteenitonta) kuin tavanomainen. :) 

PS. Miten tällaiseen postaukseen voi keksiä järkevän otsikon?! :D