Heippa kaverit! Voi hitsi vie miten paljon aikaa yksi muuttaminen voi viedä. Tuntuu, että tässä ei nyt oikeesti riitä vuorokauden tunnit työn teon ohella. Oonhan mä tehnyt myös kaikkea muutakin järkevää, kuten käynyt seinäjoella ostamassa itselleni uuden auton. Olen nyt hopeisen Mini Cooperin ylpeä omistaja. Tämä kyllä helpottaa tulevan talven liikkumisia, sillä muuton myötä työmatkat pitenee aika reippaalla kädellä. Oon ollut menossa aamusta iltaan ja aina syödessä on hetki aikaa naputella konetta, joten toivottavasti ymmärätte, miksi en ole ehtinyt vastata viime päivien kommentteihin. Teen sen illalla. 🙂
kuva: Eve
Aiempaan minkäkuvaa käsittelevään postaukseen monet kommentoivat kärsineensä myös ”liian suuret reidet” – kompleksista ja aloin funtsia mistä tällainen johtuu. No, ei tarvinut kauaa ajatella, sillä vastaus lienee tämä järjetön thigh gap – ihannointi. Suomeksi sanottuna reisivako-fanitus. Kun alkaa miettiä asiaa tarkemmin, tajuaa kuinka typerästä asiasta on kyse. REISIVAKO?! Whatta f*ck? Kaikkeen meitä kans aivopestään.
Ensinnäkin reisivako ja sen saaminen on paljon kiinni ihmisen rakenteesta. Kehon muokkauksessa kaikki on ehkä mahdollista, mutta joillekin tämä ei vaan ole fysiologisesti mahdollista, ennen kuin on aivan liian laiha, meinaan siis ihan luurankoasteella. Asiaan vaikuttaa tietysti rakenteen lisäksi, lihasmassa, luut ja nivelet. Mielestäni kenenkään treenitavoite tai motivaationlähde ei tulisi olla thigh gap. Joillakin ihmisillä tulee tämä vako (kuinka tyhmä sana?) ihan luonnostaan, ihan kuten joillakin on luonnostaan leveät hartiat tai ohuet pohkeet. Vartalon malliin pystyy vaikuttaa todella paljon, mutta toisille ihmisille esim. kapean vyötärön saaminen on todella kovan työn takana. Tällaisissa projekteissa kannattaa miettiä, onko se todella työn arvoista? Kuten sanoin, melkein mikä tahansa on mahdollista, mutta onko se lopulta sen arvoista on toinen juttu. Kolmas juttu on sitten kuinka niitä tuloksia pystyy ylläpitämään.
Siinäpä fiksu ohje.. kuva täältä
Selasin nettiä tämän asian tiimoilta ja voi pyhä sylvi mitä kaikkea sitä Googlen ihmeellisestä maailmasta löytyykään. ”How to get a thigh gap” – haun alle tuli ihan muutama artikkeli. Onneksi urheilullista vartaloa ihannoidaan nykyään jo enemmän kuin laihaa. On kuitenkin tylsää, että aina on jokin ”ihanne” mihin pitäisi pyrkiä. Kaikki eivät ole urheilullisia, eivätkä välitä treenaamisesta, eikä minkään ihanteen pitäisi olla motivaatio aloittaa liikkuminen. Toki terveelliset elämäntavat ja liikunta tekee hyvää kenelle tahansa, mutta mielestäni ensisijaisesti motivaatio kaikkeen tähän täytyisi löytyä jostain muualta kuin ulkonäöstä. Enkä väitä, että itse treenaisin vain voidakseni hyvin, treenaan toki myös ulkonäkömotiivien vuoksi, mutta suurin motivaatio tulee kyllä hyvinvoinnista ja kyvystä tehdä paljon asioita väsymättä. 🙂 Blogia pitkään lukeneet tietävät mun sixpäk-pakkomielteen. Oon yrittänyt päästä siitäkin eroon pikkuhiljaa. Siis tottakai mulla on edelleen tavoitteita pysyä timminä ja hyvässä kunnossa, mutta jatkuva pötsin kyylääminen saa nyt riittää. Kyllä se vatsa (ja ne lihakset..) siellä pysyy vaikka niitä ei kuvaisikaan joka päivä. En silti lupaa, että pötsikuvat katoaisivat for good. 😉
Selailin äsken näitä viime keväänä napsittuja kuvia ja katsokaas mikä helmi löytyi arkistosta…haha!
Ai hä? Kuva: Eve
Mä en näe, että jonkin yksittäisen ruumiinosan muokkaus olisi pidemmän päälle järkevä tavoite. Toki voi treenata saadakseen pyöreämmät pakarat tai sixpäkin esiin, mutta liika keskittyminen yhteen ruumiinosaa voi aiheuttaa sokeutumisen asialle. Puhuin aikaisemmassa postauksessa, että kun keksii itsestään vian, jota alkaa muokata ja kehittää, ei helposti edes huomaa kehitystä, kun keskittyy ainoastaan siihen kuinka ”läski vatsa mulla on” ..Toki näin ei aina ole, mutta hyvin usein kuitenkin. Järkevintä olisi treenata yleisen hyvinvoinnin, terveyden ja oman olotilan vuoksi, yleensä tällöin ne kaikki muutkin tulokset tulevat kaupanpäällisinä.
Mulla on ollut viime aikoina näitä pohdiskeluja aika paljon, en tiedä mistä nämä kumpuaa, mutta koittakaa kestää! Treenivinkkejä ja muita tipsejä on kyllä tulossa, kunhan kiireiltäni ehdin saada ajatukset tekstin muotoon. 🙂
