TOIVEPOSTAUS – YLIKUNNOSTA PALAUTUMINEN

Haluaisin kuulla lisää sun ylikunnosta/ylirasituksesta ja siitä toipumis prosessista. lisäksi siitä että ”pelkäätkö” sen uusiutuvan ja mielialasta sen aikana. Ja siitä miten toipua pitkästä loukkaantumisesta?

Kysellessäni teidän toiveita postausaiheisiin, toivottiin juttua ylikunnosta muutamasta eri näkökulmasta. Tällä hetkellä tulee aika tarkalleen vuosi kun mulla iski päälle ylikunto/alipalautuminen. Olin aina ajatellut, että mulle ei todellakaan voi käydä niin, sillä koin tuntevani kehoni niin hyvin, että osaisin varmasti himmata ajoissa, jos tällaisia oireita tulisi. Mullahan ei missään vaiheessa tullut sellaisia fyysisiä oireita, että en esimerkiksi jaksaisi treenata. Treenaamisen kanssa mulla ei ole oikeestaan koskaan ole ollut ongelmia ja sen takia onkin ollut vaikea kuunnella, milloin on oikeesti väsynyt eikä vaan väsähtänyt.

Oon yrittänyt miettiä, että mikä johti siihen että tämä homma iski päälle juuri silloin, sillä olin kuitenkin treenannut paljon ja enemmänkin jo vuosia. Oon aika varma, että kyseessä oli enemmänkin psyykkisen ja fyysisen taakan ylikuormitus, jotka yhdessä johtivat tähän lopputulokseen. Tuolloin koin oireita enemmän juuri psyykkisellä puolella, mikä oli aika hämmentävää kun ei tiennyt itekkään että mikä ihme vaivaa, kun välillä kaikki on ihan hyvin ja 5 minutin päästä alkaa itkeä, kun koira jää haistelemaan puskia liian pitkäksi aikaa kävelylenkillä. :D

Tässä oireita tuolta ajalta:

Uniongelmat – herääminen usein 4-5 aikaan yöllä.

Herkkä jopa masentunut mieliala – Itkettää helposti, toisaalta myös ärsyyntyy helpolla pienistä asioista.

Motivaation puutos, saamattomuus – Tuntuu, että tekee jatkuvasti jotain saamatta kuitenkaan mitään aikaiseksi, mikä ahdistaa vielä enemmän.

Mielialan vaihtelut – Välillä tosi hyvä meno ja välillä taas todella vaikeaa.

Ruokahalun muutokset – Loputon nälkä, sekä makeanhimon aiheuttaa stressihormonin heilahtelut viestittää keholle että energiaa on saatava mahdollisimman nopeasti ja nopeasta lähteestä –> sokeri.

Palelu – Etenkin kädet ja jalat ovat aina jäässä.

Voimakas hikoilu urheillessa 

Vähentynyt virtsaaminen runsaasta juomisesta huolimatta sekä vatsan toiminnan muutokset.

Turvonneet kasvot ja kädet, etenkin aamuisin.

Tuolloinhan homma meni suhteellisen helpolla ohi, lepäilin joulun yli ja tammikuun puolella alkoi helpottaa. Kesällä kävin tämän prosessin uudelleen, mutta oireet olivat melkein päinvastaiset noihin yllä oleviin. Mielialassa tai unenlaadussa en huomannut muutoksia, mutta kroppa kävi ylikierroksilla, hikoilin jatkuvasti eikä ruoka maistunut. Tämä johtui pitkälti siitä, että olin tyhmä ja treenasin flunssaisena, joka johti sitten vähän vakavampaan tilaan. Kehon lämmönsäätelyn muutokset ovatkin usein merkki siitä, että kaikki ei ole ihan kunnossa. Autonominen hermosto vastaa kehon tahdosta riippumattomista toiminnoista eli säätelee ruoansulatusta, rauhasia ja esim. edellä mainittua lämmönsäätelyä. Ongelmat näillä alueilla voivat viestiä siitä, että hermosto ei ole päässyt palautumaan riittävästi.

Kysyttiin, pelkäänkö tämän uusiutumista ja täytyy sanoa että en. Huomaan kuitenkin, että mun kroppa on jollain tavoin herkempi ja valitettavasti uskon, että uusiutumisen riski on nykyään suurempi. Välillä saatan tunnistaa alipalautumisen merkkejä juuri tuossa kehon lämmönsäätelyssä tai unen laadussa. Uskon kuitenkin, että oon nyt oppinut tämän asian kantapään kautta ja olen tulevaisuudessa viisaampi.

Ylikuntoon liittyen kirjoitetaan enimmäkseen oireista ja toipumisesta. On totta stressitekijöiden vähentäminen on avainasia tässä. Aina näitä (esim. työhön liittyviä tilapäisiä) stressijaksoja ei kuitenkaan ole mahdollista poistaa, joten voisiko näkökulmaksi ottaa sen, miten ravinto/liikunta/uni osa-alueita kannatta muuttaa kun huomaa, että stressi meinaa hiipiä päälle? Eli miten ylikuntoa voisi yrittää ”ennaltaehkäistä”. :) Kiitokset huipusta blogistasi ja paljn tsemppiä jatkolle!

Mun mielestä tärkeintä on ymmärtää, että aina ei ole kyse vain treenaamisesta ja siitä palautumisesta. Kaikki palaset vaikuttaa ja se tulisi huomioida varsinaisen treenaamisen laadussa sekä määrissä. Ennaltaehkäisyyn sanoisin erityisen tärkeäksi juuri sen, että osaa suhteuttaa treenimäärät omaan elämäntilanteeseen. Jos töissä/koulussa on rankkaa, tai on kokenut suuria muutoksia elämässä, saattaa olla parempi höllätä treenien suhteen. Myös treenin tehojen säätely on tärkeää, eli välillä tulee palautusviikkoja ja jokainen treeni ei ole maksimaalinen suoritus. Myös se on hyvin tärkeää, että elämässä olisi muutakin kuin vaan ne treenit. Muuten loukkaantumisen tai esimerkiksi tällaisen tilan iskiessä voi tulla hyvinkin ”tyhjä olo”, jos kaikki on perustunut vaan siihen miten treenaa ja syö.

Itse ajattelen, että ravinnolla on myös tosi suuri rooli ja kokemuksella voin sanoa, että esimerkiksi diettaaminen kannattaa suunnata sellaiselle ajalle, kun muu elämä on tasapainossa. Tällaisissa haastavammissa vaiheissa tulisi pitää huolta riittävästä energiansaannista ja siitä että ruokavalio on pääsosin (80/20) terveellinen. Useinhan juuri stressin alla alkaa tehdä mieli herkkuja ja pikaruokaa, jotka kuitenkin saavat olon vain huonommaksi. Lisäksi syödessä paljon köyhempiä ruoka-aineita, vie ne tilaa niiltä ravintorikkaammilta jutuilta.

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


MISTÄ TUNNISTAA YLIKUNNON?

Oon saanut jonkun verran toiveita kirjoittaa ylirasituksesta/ylikunnosta ja tilan purkamisesta. Nämä kaksi ovat eri asioita ja vaikka molemmat vaativat lepoa, johtuu ylikunto siitä että kehoa ei olla kuunneltu ylirasittuneessa tilassa. Ylirasitus menee ohi muutamien päivien tai viikon sisällä, jos asiaan reagoi heti. Ylikunto voi kestää todella pitkään ja se myös palaa helposti takaisin. Ylikuntotila on myös erikoinen siitä, että se aiheuttaa melko voimakkaita psyykkisiä oireita, joita ei osaa välttämättä yhdistää siihen, että keho olisi liian rasittunut. Ongelma on yleisempi kilpaurheilijoiden keskuudessa, mutta ihan normaali kuntoilija voi myös vetää itsensä tilaan, mikä ei todellakaan ole miellyttävä. Näiden asioiden kanssa ei kannata pelleillä, sillä pahimmillaan voi joutua kierteeseen, joka kestää vuosia.

Oireet voivat vaihdella myös henkilöiden välillä, eikä ole mitään yhtä oikeaa kaavaa, miten asiat menee. Fyysisiä oireita ovat useimmiten inho liikuntaa kohtaan, alentunut suorituskyky, sydämen rytmihäiriöt (joko alentunut tai koholla oleva syke), kohonnut verenpaine, vapina, uniongelmat (yöllinen heräily ja nukahtamisvaikeudet), aistiyliherkkyys (yliherkkyys lämmölle, yöllinen levottomuus, meluherkkyys), ruokahalun muutokset ja naisilla kuukautiskierron häiriöt. Psyykkisiä oireita ovat esimerkiksi masennus, ärtyisyys, ahdistus sekä hermostuneisuus.. Jos ylikuntotila pitkittyy on tavallinen lisäoire lievä kuumeilu jota jatkuu jopa viikosta toiseen. 

Ylikunto voidaan jakaa hermostollisesti sympaattisen hermoston ja parasympaattisen hermoston ylikuntotiloihin (autonomisen hermoston kaksi osaa). Sympaattisen hermoston ylikuntotila on ominaisempaa voimalajien harrastajille, kun taas parasympaattisen hermoston ongelmat johtuvat useammin kestävyyslajien liiasta harjoittamisesta. Oireiden välillä voi olla jotain eroja, mutta loppupeleissä molemmissa vaaditaan riittävästi lepoa ja ravintoa. Toisilla ylikunto voi viedä tilaan, jossa kehon toiminnat ikään kuin hidastuu, syke on hyvin alhainen, on kylmä, aineenvaihdunta hidastuu ja paino nousee, kun taas toisissa tapauksissa tila on päinvastainen, eli elimistö toimii ylikierroksilla, on yöhikoilua, nopeasti nouseva syke ja paino laskee.

Kokemuksesta voin kertoa, että kaikista pahinta oli nuo psyykkiset oireet, sillä ei ymmärtänyt miksi ihmeessä oli sellainen olo kun oli. Itselläni ei ollut esimerkiksi mitään ongelmia jaksamisen kanssa, mutta oli keskittymisvaikeuksia, ärtyneisyyttä ja masentunut olo. Treeni kuitenkin auttoi myös noihin, vaikka usein treenaamaan lähteminen vaati enemmän tsemppaamista kuin yleensä, mutta jaksoin sen voimalla että tiesin siitä tulevan parempi fiilis. Tavallaan siis kierre, joka ei olisi ikinä loppunut ellei lopulta olisi ollut niin paska olo, että oli pakko mennä lääkäriin. Kuten oon useasti kirjoittanut, ylirasitus tai ylikunto ei johdu välttämättä pelkästään liiasta fyysisestä harjoittelusta, vaan elämäntilanne vaikuttaa myös. Ihminen on kokonaisuus, johon vaikuttaa myös se miten muuten jaksaa.

Ylikuntotilan purkamiseen ei ole mitään taikakeinoja olemassa, sillä riittävä lepo, uni ja ravinto ovat avainasemassa. Useinhan tähään tilaan johtaa se, että urheileminen on vienyt suuren osan ajasta, joten pitäisi myös keksiä jotain mielekästä tekemistä, eikä vain jäädä kotiin makaamaan. Jos tila on pitkällä, lääkärin konsultaatio ja toimenpiteet elimistön rauhoittamiseksi on myös järkevä idea. Omalla kohdalla suurin apu itse lepäämisen ohella oli ruokavalion muokkaaminen entistä parempaan suuntaan. Kuten oon useasti kirjoittanut, mulle sopii parhaiten runsaasti hiilareita sisältävä ruokavalio, jonka avulla pystyin aloittamaan treenaamisen aika nopeallakin aikataululla, sillä palautuminen ja jaksaminen parantui hurjasti.

Olisi kiva kuulla muitakin kokemuksia aiheesta, joten jos teillä on tarinoita jaettavana niin komenttiboksi on auki kuten aina! :)

KUVAT: Anna Riska / Annmarias

Instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


ANTIBIOOTTIKUURI – NEVER AGAIN

Oon maininnut muutamaan otteeseen syöneeni antiobioottikuurin kahdesti viime vuonna ja sen jälkeen kärsineeni erilaisista kehon toiminnan ongelmista. Lyhyesti vielä kertauksena, että mulla siis tulehtui polven limapussi (bursiitti) kahdesti viime vuonna. Ensimmäinen tulehdus tapahtui keväällä, toinen syksyllä. Syy tulehdukseen oli liian kovat kolahdukset lattiaan (burpeet yms) ja muutenkin yleinen ärsytys, kun olen paljon polvilla jumppien aikana. Molemmilla kerroilla polvi paisui punaiseksi nestemmäiseksi palloksi ja oli toki myös kipeä. Molemmilla kerroilla söin Kexefin-kuurin, jonka avulla vaiva katosi viikossa parissa.

Antiobioottikuuri on hyvin tehokas parannuskeino, mutta ongelma on siinä, että se tappaa kaikki bakteerit, myös ne hyvät joita tarvitaan. Tämän vuoksi kuurin aikana olisi todella tärkeää syödä probiootteja. Nyt kun mietin omaa tilannettani, niin tuo aika on hieman sumuista monen asian vuoksi, mutta mulla oli juuri siihen aikaan maitohappobakteeri purkki loppunut, enkä ollut saanut hankittua uutta. Tästä lähtikin sitten lumipalloefekti. En tietenkään voi olla varma, että kaikki johtuu juuri tästä, mutta nyt kun olen jälkeenpäin miettinyt asiaa, tuntuu kaikki aika loogiselta.

Luultavasti antibioottikuuri ja sen aikainen stressi elämässä tappoi suoliston hyvän bakteerikannan, joka johti siihen etteivät syödyt ravinteet päässeet imeytymään ja suoliston kunto huononi. Samaan aikaan treenimäärät nousivat, jolloin keho tarvitsee entistä enemmän ravinteita. Joulukuun aikaan aloin olla aika väsynyt, etenkin henkisellä puolella, mikä voi osaltaan johtua myös fyysisestä alipalautumisesta. Alipalautuminen taas johtui luultavasti tästä ongelmasta, sillä kun keho ei päässyt palautumaan liian vähäisen ravinteiden saannin vuoksi, myös yöunet alkoivat olla katkonaisia ja se johti yleiseen väsymiseen, jolloin lopulta lekuri määräsi mut sairaslomalle ylirasitustilan vuoksi.

Tämän vuoden alussa aloin panostaa etenkin suoliston kuntoon ja sainkin kaikki oireet katoamaan. Huomaan kuitenkin, että heti jos lopetan toimenpiteet tai tulee jokin stressava vaihe, osa oireista palaa. Mulla ei ole siis koskaan ikinä ollut mitään ongelmia erilaisten ruoka-aineiden saati vatsan toiminnan kanssa. Tämän keissin jälkeen oon kärsinyt ikävästä vatsan turpoamisesta ja muista vatsaongelmista. Nämä oireet täsmäävät pitkälti ärtyneen suolen oireyhtymään, jota en kuitenkaan usko mulla olevan. Otin käyttööni suolahappotabetit (solgar betaiinihydrokloridi + pepsiini) sekä Puhdistamon entsyymit, joilla huomaan olevan suurin vaikutus, sillä jos olen jättänyt ne pois, oireet palaavat hyvin nopeasti. Nyt viimeisien parin viikon aikana oon pystynyt jättämään pikkuhiljaa noita suolatabuja pois, joka viestii että vatsahappojen tasapaino olisi parantunut.

Kirjoittelin aiemmin tänä vuonna tekstin HIIVASYNDROOMA – SYY OUTOIHIN ONGELMIIN KEHOSSA ja kannattaa käydä lukaisemassa tuo. Useimmat yhdistävät hiivatulehdukset alapään ongelmiin, mutta liika hiiva voi aiheuttaa myös paljon muitakin oireita. Yleisin ongelmanaiheuttaja on Candida albicans. Vähemmän tunnetut oireet ovat suoliston epäsäännöllinen käyttäytyminen (ummetus/ripuli), ikenet ­tulehtuvat, iho kutisee ihottuman vuoksi, makeanhimo, krooninen väsymys, aloitekyvyttömyys, suuret mielialanvaihtelut, jatkuva alakulo, ärtyneisyys, uniongelmat, jatkuva nuha, toistuvia hengitystie ja poskiontelotulehduksia.

Hiivan sylkitesti (Huom! Sylkitesti antaa viitteellistä tietoa hiivojen kasvusta, mutta ei korvaa lääkärin tekemää ulosteviljelyä)

Mahdollisesta hiivan liikakasvusta kertovan kotitestin voit tehdä aamulla heti herättyäsi. Ennen kuin juot tai syöt mitään, sylkäise lasiin, jossa on haaleaa vettä.

Seuraamalla noin 15 min välein mitä lasissa tapahtuu, saa viitteen elimistön hiivatilanteesta. Hiivaongelma on todennäköinen, mikäli jokin alla olevista toteutuu:

  • veden pinnalla kelluvasta syljestä lähtee alaspäin nauhamaisia rihmoja, ikään kuin ”jalkoja”
  • sameita sylkipilkkuja leijuu vedessä
  • samea sylki vajoaa kokonaan vesilasin pohjalle

Mikäli kokee, että syynä on hiivatulehdus, tulisi karsia pois muutamat tärkeimmät candidaa ruokkivat ruoat, kuten sokerit, paljon nopeita hiilihydraatteja sisältäviä ruokia (mm. valkoinen jauho) ja hiivaa sisältävät tuotteet.

Asiat, joiden avulla olen itse saanut helpotusta vatsaongelmiin:

Kuidut toimivat hyvien pöpöjen kasvualustana, joten riittävä kuidunsaanti on hyvin tärkeää suoliston korjausprosessin kannalta. Kuiduilla on muutenkin todella suuri rooli kaiken hyvinvoinnin kannalta, sillä suoliston toiminnalla on myös suuri vaikutus hormonitasapainoon. Itse otan aamulla tyhjään vatsaan veteen sekoitettua psylliumia sekä glutamiinia. Lisään myös puuroon esimerkiksi psylliumia tai akaasiakuitua.

Probiootit, eli maitohappobakteerit nautin kylmän aterian yhteydessä, sillä Boulardii-hiivaprobiootti on ainoa probioottikanta joka kestää lämpöä. Muuten maitohappobakteerit kannattaa nauttia kylmän aterian yhteydessä. Kuten mainittua, kuitulisän nauttiminen maitohappobakteerin yhteydessä auttaa, sillä kuitu muodostaa pinnan johon bakteerit pääsevät kasvamaan. Käytän Puhdas+ Boulariita sekä Vahvaa maitohappobakteeria.

C-vitamiini kannattaa mielestäni ottaa ehdottomasti käyttöön sillä C-vitamiini toimii tehokkaana antioksidanttina ja auttaa kudoksia muodostamaan kollageenia sekä tukee puolustusjärjestelmäämme. Luin joitakin juttuja, joiden mukaan C-vitamiinia käyttämällä ollaan saatu hyviä tuoksia hiivan häädössä. 

Entsyymit & Suolahappotabletit – Ennen jokaista suurempaa ateriaa otan yhden Puhdistamon entsyymin ja yhden suolahappo tabletin. Tuo suolahappo vaikuttaa erityisesti proteiinien imeytymiseen. Joskus närästys saattaa johtua suolahapon puutteesta. Suolahappo auttaa myös kalsiumia imeytymään. Entsyymejä taas tarvitaan ruuan sulattamiseen ja siinä astuu kuvaan alla näkyvä Puhdistamon valmiste. Vitamiinit ja mineraalit tarvitsevat entsyymejä toimiakseen ja päästäkseen kaikkiin elimistön osiin.

Toivon siis todellakin, etten joudu enää koskaan syömään antibioottia, ainakin vältän sitä niin pitkälle kuin mahdollista. Ymmärän ja tiedostan että joissain tapauksissa lääkekuurin syöminen on hyvä vaihtoehto, mutta uskon että monesti näitä syödään myös turhaan. Lisättäköön vielä, että terve ihminen ei  välttämättä tarvitse kaikkia noita ravintolisiä, mutta jos kehossa on ongelmia, kuten minulla on ollut, olen saanut näiden avulla apua oireisiin ja kehon toimintaan. :)

Puhdas+ & Puhdistamon tuotteet saatu.