JA SITTEN TIETYSTI TAKAPAKKIA…

Tiiättekö sen tunteen, kun oot päässy alkuun jonkun asian kanssa ja kaikki sujuu loistavasti, kunnes elämä puuttuu peliin ja heittää jarrut pohjaan. Oot ehkä saanut hyvän treenikauden liikkeelle ja tietysti silloin iskee se flunssa, joka pakottaa lepäämään. Tai edessä häämöttää tärkeä juoksutapahtuma, johon oot valmistautunut pitkään ja sitten loukkaat nilkan etkä pääsekkään osallistumaan. Takapakki kuuluu jollain tavoin jokaiseen tavoitteelliseen prosessiin ja pahimmillaan sen takia lyödään hanskat tiskiin ja luovutetaan. Joskus takapakki onkin odottamaton onni, jonka ansiosta opitaan jotain korvaamatonta.

Kun este, hidaste tai ongelma tulee vastaan, pahin vastustaja on yleensä oma pää. Itse koin tämän taas viime viikon aikana, kun jouduin tahtomattani jättää väliin tärkeän koulutuksen ja pistää paussille hyvin kulkeneet treenit ja ruokavalion. Ärsytti niin paljon, että melkein olisi tehnyt mieli heittää ne hanskat tiskiin ja alkaa kiukutella, että miksi mulle taas käy näin. Uhriutuminen ja syyttely on niin helppoa. Kun jotain negatiivista tapahtuu, on se toki ikävää, mutta jokaisella meillä on velvollisuus ottaa vastuu itsestään ja pitää huolta omasta onnesta. Jos aina etsii syytä muualta tai muista, kiukuttelee omaa epäonnea, voi olla varma, että niin se tulee jatkumaankin. Monesti juututaan lähtökohtiin ja epäreiluuteen elämässä, mutta valitettavasti fakta on vaan se, että elämä ei ole reilua, mutta sen itkeminen ei vie yhtään mihinkään.

Mitäs tehdä kun jokin tärkeä asia vetääkin pahasti takapakkia? Silloin täytyy tehdä parhaansa juuri sen tilanteen mukaan. Oli kyseessä iso tai pieni asia, jos se on itselle tärkeä niin toki se harmittaa kun joudutaankin palata lähtöruutuun tai ottaa monta askelta taaksepäin. Useimmiten omassa päässä tulee kuitenkin suurenneltua asioita ja kun vain tekee parhaabsa tilanteen mukaan, asiat ratkeavat aina ja yleensä vielä hyvin. Joskus moka tai epäonni voikin todellisuudessa olla paras tapahtuma ikinä. Negatiivisuuteen ei kannata jäädä vellomaan. :)

Meikälläkin on ollut vähän päänsisäisiä taisteluita tässä viime päivien aikana, mutta yritän silti pysyä positiivisena ja toimia järkevästi! Kirjoitin tämän ihan vaan siksi, ettei aina kaikki tekstit olisi pelkkää hypetystä ja hienoja tuloksia! Takapakki ja ikävät jutut kuuluvat (ainakin mun) elämään. :D

Kivaa uutta viikkoa, asenne ratkaisee myös sen millainen tästä tulee!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


Oonko mä syypää sun ongelmiin?

Kommenttiboksiini linkattiin keskustelu, jossa keskustelun aloittaja kertoi sairastuneensa syömishäiriöön ja saanut paljon inspiraatiota/hakenut inspiraatiota erilaisista treeniblogeista. Tässä käsiteltiin lähinnä Fitfashionin blogeja, ja koska olen itse ollut siellä bloggaajana ja koska tämä minulle linkattiin, päätin myös kirjoittaa aiheesta. Syömishäiriöt ovat valitettavan yleisiä sairauksia nykyään, ja olen sitä mieltä, että ne tulisi ottaa aina vakavasti. Olen hyvin pahoillani tämän kirjoittajan ”kohtalosta” ja toivon hänelle paljon tsemppiä.

Paljon pohdiskellaan bloggaajien vastuuta ja mietitään, kuinka kaikki somessa tapahtuva vaikuttaa ihmisiin, etenkin nuoriin. Henkilö, joka oli sairastunut syömishäiriöön blogien innoittamana, oli ottanut paljon mallia ruokapäiväkirjoista ja annoksista. Jos ottaa vaikutteita monilta eri henkilöiltä, hetken kuluttua ollaan tilanteessa, jossa vältetään kaikkia ruoka-aineita ja homma suistuu helposti pakkomielteiseksi tai sairauden puolelle. Mun mielestä tässä ei voi kuitenkaan vierittää syytä bloggaajien niskoille, sillä jos mun täytyisi aina kirjoittaa sillä perusteella, ettei kukaan vahingossakaan saa vääriä vaikutteita jostain asiasta, en voisi kirjoittaa mitään. Ovatko muotibloggaajat vastuussa siitä, että nuoriso kuluttaa rahansa uusiin vaatteisiin? Tai ruokabloggaajat vastuussa siitä, että ihmiset lihovat, koska käyttävät heidän leivontareseptejään? Mites sitten kaikki televisiossa näkyvä tai lehdissä lukeva?

20140612_171909

Oon kirjoittanut niin monta kertaa, että aina tulisi kuunnella omaa kroppaa ja tehdä valinnat sen pohjalta. Mulla on tietty ideologia, johon uskon ja jota noudatan. En ole koskaan tuputtanut omia mielipiteitä ainoina oikeina, mutta olen toki kertonut mielipiteeni asioista ja myös omasta elämäntyylistäni. Mä en vaan suostu ottamaan vastuuta kenenkään toisen ongelmista. Homman nimi on se, että usein syömishäiriöön sairastuneet ovat  jo valmiiksi altistuneet sairastumaan, he vain saavat (valitettavasti) kimmokkeensa eri asioista. Jokaisella aikuisella ihmisellä tulisi olla sen verran medialukutaitoa, ettei noudata ja kopioi jonkun mediassa esiintyvän tapoja sokeasti. Mitä lapsiin ja nuoriin tulee, vastuu on mielestäni vanhemmilla. Jos kotona opetetaan hyvä itsetunto ja se, että kelpaa sellaisena kuin on, tuskin nuori lähtee kovin helposti hakemaan tapoja bloggaajilta tai somesta.

DSC03009

Olen kertonut, että olen itsekin paininut syömiseen liittyvien ongelmien kanssa ja muistan, kuinka hain myös inspiraatiota ja ohjeita netistä. Googlasin eri näyttelijöiden ja mallien pituuksia ja painoja, vertasin itseeni, jonka pohjalta tein tavoitteita. Luin laihdutusvinkkejä ja kokeilin dieettejä. Voisin syyttää ongelmastani mediaa, mutta uskon, että ongelma olisi ollut myös ilman nettiä, näyttelijöitä tai laihdutusvinkkejä. Olisin vain hakenut virikkeet jostain muualta tai sitten keksinyt omia dieettejä ja sääntöjä, mikä on aika ominaista näissä ongelmissa painiville.

Olen tietysti sitä mieltä, että jokaisella julkisuudessa enemmän tai vähemmän esiintyvällä on tietty vastuu. Tässä blogitouhussa oon oppinut myös sen kuuluisan kantapään kautta, mistä asioita kannattaa tai ei kannata kertoa. Olen pyrkinyt antamaan esimerkkiä terveellisistä elämäntavoista, ja mielestäni terveellisiin elämäntapoihin ei kuulu roskaruoka ja karkki, mutta tämän ei mielestäni tulisi syöstä ketään syömishäiriöiseksi? En kuitenkaan itsekään elä aina täydellisesti omien oppieni mukaan, en todellakaan. Ihmisiä tässä vain ollaan. :)

10621729_10152584127274774_477478218_o

Vaikka maidottomuus, sokerittomuus tai viljattomuus voi tuntua kovin kielteiseltä tai kurinalaiselta, ei kannata unohtaa, että näistä voi myös saada parannusta omaan elämänlaatuun ja hyvinvointiin. Erilaiset kokeilut voivat opettaa omasta kropasta uutta ja onhan se myös mielenkiintoista testata erilaisia tyylejä. Jos jokin kokeilu tuntuu lähinnä ahdistavalta, tai sellaiselta että se vaikeuttaa omaa elämää, silloin älä tee sitä! Maidottomasta marraskuusta tai sokerittomsta syyskuusta ei tarvitse ottaa paineita. Jos se ei sovin sun elämäntyyliin juuri nyt, niin ei se haittaa! :)

Vaikutteita tullaan aina ottamaan muualta, mutta suosittelen vahvasti löytämään sen oman jutun ja vahvuuden pysyä sellaisessa tavassa, missä sun on hyvä olla. Jos lähtee elämään omaa elämää sen pohjalta mitä muutkin tekee, teet vaan asioista itsellesi hankalaa. Mulla on esimerkiksi ystäviä, jotka on ihan eri mieltä jostain periaatteista, mitä noudatan, mutta so what? Ne antaa mun elää kuten tahdon ja mä suon saman niille. Eikä kukaan meistä oo parempi kuin toinen. Ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia, olkaa rohkeesti omaa mieltä asioista! :)

Lähti vissiin hieman sivuraitelle tää aihe, mutta eikö niin käy melkeen aina.. :D