Tasan kuukausi sitten aloitin noudattamaan uutta ravinto-ohjelmaa sekä uusia salitreenejä. Neljä viikkoa on nyt takana ja vaikka näen valmentajaa vasta ensi viikolla ja silloin tiedän tarkempia lukemia esim. rasva% muutoksessa, niin ajattelin silti koostaa vähän fiiliksiä ja kertoa, mitä huomaan muuttuneen. Ensinnäkin täytyy sanoa hieman tavotteista, jotka siis painottuvat sekä ulkoiseen muutokseen, terveydentilaan ja myös ns. uuden oppimiseen. Tahdoin siis kokeilla jotain omista tavoista poikkeavaa, sillä koen, että muilta voi aina oppia uutta tai vähintään saada uusia näkökulmia asioihin. Oikeassa olin ja jo lyhyessä ajassa oon kyseenalaistanut omia pinttyneitä tapoja ja myös oppinut uutta.

Ensinnäkin täytyy sanoa, että kaiken ”noudattaminen” on ollut erittäin helppoa. En edes koe noudattavani mitään, sillä esim. säännöllinen ruokarytmi on ollut mun elämäntapa jo vuosia. Ruokien punnitseminen menee aika rutiinilla, eikä se aiheuta sen kummempia fiiliksiä. Saan syödä todella paljon, syön itseasiassa enemmän kuin mikä mun ns. vakio on ollut. Toki tässä tarkemmassa ruokavaliossa jää kaikki ylimääräinen pois, mitä taas normaalissa arjessa saattaa tulla silloin tällöin. Mietin tuossa aamulla, että oon viimeksi syönyt jotain ”herkkuja” tämän vuoden ensimmäisenä päivänä, eli noin 2,5 kk sitten. Koko projektin aikana en oo edes miettinyt mitään herkkuja, sillä ei ole tehnyt mieli runsaan ruokamäärän vuoksi. Ensimmäiset mieliteot tulivat itseasiassa tällä viikolla, mutta niistä syytän ”sitä aikaa kuukaudesta” ja noita ihania hormoneja. (tähän laittaisin pirunsarvet omaavan hymiön, jos sellainen olisi).

Toki mulla on välillä ollut epävarmoja fiiliksiä ja oon miettinyt, että tapahtuuko tässä edes mitään. Onneksi oon vastuussa toiselle ihmiselle, joka sitten puhuu järkeä ja käskee olla stressaamatta. 🙂 Vaikka mun paino ei ole pudonnut kovinkaan montaa kiloa, huomaan jo pientä kiristymistä ylävartalossa. Omalla kohdalla paras tapa tsekata rasvan lähtemistä on tuo keskivartalo. Kun palat alkaa näkyä, tiedän että nyt ollaan oikealla tiellä. 😀 Toinen paikka on käsivarret ja ylävartalo muutenkin. Alavartalosta lähtee aina viimeisenä. Vaikka kirjoittelen tässä rasvan palamisesta, se ei kuitenkaan ole mikään ainoa päätavoite.

Mitä treeneihin tulee, koki se rintama myös muutoksia. Treenityyli ja rytmitys sai ihan uusia tuulia, mikä on ollut tosi virkistävää, sillä olin vähän niinkuin jumittunut tuttuihin liikkeisiin ja rytmitykseen. Kuten itse kirjoitin, mikään ei muutu jos mikään ei muutu ja se pätee hyvin myös treenaamiseen. Kroppa tottuu helposti tekemiseen ja tiettyyn pisteeseen asti tulee tulosta, sitten täytyy muuttaa jotain ja antaa uusia ärsykkeitä. Salitreenit ovat olleet jopa ”kevyempiä” mihin olin itse tottunut, mutta näin kun miettii, niin on ihan järkevää keskittyä laatuun sen sijaan, että vetää hulluna syke katossa supersarjoja viikosta toiseen. Mun ”heikko kohta” on ehkä ollut se, että en osaa treenata kevyesti/kevyemmin, vaan paahdan aina täysillä ja perinteisenä jumppamuijana kova treeni tarkoittaa aina sitä että syke on katossa niin, että hiki lentää. 😀

Vuoden alussa koin myös, että kroppa ei tuntunut omalta. Mulla oli ärsyttäviä pieniä ongelmia ja tuntui ettei esim. aineenvaihdunta toiminut normaalisti. Nyt viime aikoina on alkanut olla pitkästä aikaa taas fiilis, että asun omassa kehossa ja se on ollut ehkä kaikista paras juttu koko hommassa. Toivottavasti tulevien kuukausien aikana homma menee vain parempaan suuntaan!

KUVA 1,4: Anna Riska / Annmarias

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.