KANNATTAAKO TREENATA JOS NUKKUU HUONOSTI?

30.11.2020
1

Miten jaksat treenata noin paljon vaikka nukut vähän? Onko väsyneenä kannattavaa treenata noin kovaa? Näihin kysymyksiin vastaan tekstissä ja pohdin muutenkin aihetta uni ja treeni. Ehkä tiedätkin jo, että itse suosittelen aina laittamaan unen etusijalle lähes kaikessa, mutta jos elämäntilanne on sellainen että nukkuu jatkuvasti heikommin, pitääkö silloin luopua kaikesta urheilusta ja kuormituksesta?

Mun mielestä on hyvä sisäistää, että treenaaminen ja liikkuminen ovat kuitenkin eri asioita. Ihminen on luotu liikkumaan ja se tarkoittaa arkisia asioita ja tekemisiä. Liikkumiseen lukisin mm. kävelyn, pyöräilyn, siivoamisen sekä muut kotityöt ja kaikenlaisen puuhastelun mitä nyt ikinä keksiikään.

Itse laittaisin liikkumisen samaan kategoriaan esimerkiksi hampaiden pesun, suihkussa käynnin tai hiusten harjaamisen kanssa. Ei haittaa jos joskus jää välistä tai ei jaksa, mutta pidemmällä välillä alkaa muodostua ongelmia ja ikäviä sivuvaikutuksia jos näitä ei tee. Aina ei kiinnosta pestä likasia hiuksia, mutta se kuitenkin tehdään, koska omasta hygieniasta ja hyvinvoinnista täytyy pitää huolta. Liikunta on ihan sama asia, mutta silti sen suhteen punnitaan useammin motivaatiota, jaksamista tai haluamista.

Kannattaako treenata jos nukkuu huonosti?

Tähän ei ole yhtä vastausta, koska tähän liittyy niin monta yksilöllistä seikkaa. Jos nukkuu pidempään huonosti, jättäisin kovat treenit väliin ja panostaisin kevyempiin liikuntamuotoihin. Intensiivisempiä treenejä tekisin harvemmin ja lyhyempiä aikoja ja suhteuttaisin treenimäärät siihen mihin keho on tottunut. Usein nimittäin pieni liike antaakin kaivattua energiaa ja karistaa väsymystä. Eri asia on treenata tunteja päivässä, joka taas vie kehoa enemmän kierroksille ja kasaa lisää väsymystä kehoon.

Miten itse toimin? 

Viimeisen puolen vuoden ajan unen määrä ja laatu on ollut heikompaa kuin ennen. Sen lisäksi, että herään öisin syöttämään vauvaa, olen kärsinyt ajoittain uniongelmista, eli en saa itse unta, vaikka vauva nukkuisi. Näitä öitä on keskimäärin 1-2 joka viikko.

Huomaan stressin (sekä fyysinen että henkinen) vaikuttavan suoraan tähän ja joskus voin ennustaa jo illalla, että ensi yönä valvotaan. Missään vaiheessa en ole kuitenkaan valvonut useita öitä putkeen itseni tai vauvan vuoksi. Olen  myös todennut, että mitä pidemmän ajan olen sängyssä, sitä enemmän unitunteja saan alle, joten menen useimpina iltoina sänkyyn klo 20-21 välillä ja nousen klo 7:00 aamulla. Jos panostaisin ”omaan aikaan” illalla ja notkuisin 23-24 hereillä, olisin luultavasti huomattavasti väsyneempi. Onnekseni saan hyvin unta jopa noin aikaisin, mun ongelma ja haaste on tuo aamuyöllä hereillä kukkuminen.

Treenaan 4-6 kertaa viikossa, mikä kuulostaa paljolta, mutta jos sen suhteuttaa siihen mitä ja miten teen normaalisti niin treenaan vain 40% siitä määrästä ja tehosta mihin olen tottunut. Tämä onkin todella tärkeä ymmärtää, että vertailemalla toisiin ei tässäkään asiassa ole mitään pointtia. Mulla on todella hyvä palautumiskapasiteetti ja kehoni on tottunut todella kovaan rasitukseen ja suuriin treenimääriin, jolloin sekä määrien että (etenkin) tehojen tippuminen toimii mulle hyvin tässä elämäntilanteessa.

Suosin paljon lyhyitä treenejä ja oikeastaan kaikenlaista liikkumista mikä vain on mahdollista milloinkin. Välillä ehdin salille, välillä jumppaan kotona vauvan kanssa, joskus käytän päiväunet hyödyksi ja sporttailen kun vauva nukkuu vaunuissa. Itse olen sitä mieltä, että aina löytyy mahdollisuus liikkua jos haluaa. Peruskuntoliikuntaa teen enemmän kuin koskaan aiemmin, sillä vaunulenkit menevät sopivasti siihen kategoriaan. Vaunuttelut lasken kuitenkin arkiliikunnaksi, en treenaamiseksi.

Kannattaako, hyödyttääkö vai onko pakko?

Pakko ei ole kuin kuolla, mutta monesti kyllä kannattaa ja jopa hyödyttää liikkua. Jos ei kiinnosta pätkääkään niin silloin treenaaminen ei ole sun juttu ja that’s fine, mutta liikkua kannattaa silti.

Kaikki ei ole aina kivaa, mutta tietyt asiat pitää tehdä jos haluaa pitää omasta hyvinvoinnista huolta. Mun mielestä on tosi tärkeää, että löytäisi jonkinlaisen liikuntamuodon josta tykkää. Kaikkien ei tarvitse käydä salilla tai tykätä ryhmäliikunnasta. Vaihtoehtoja on niin paljon että uskoisin kaikille löytyvän jotain kiinnostavaa. Itsensä pakottaminen johonkin lajiin tai liikuntamuotoon ei vaan tule toimimaan pidemmän päälle.

Itse saan sekä liikkumisesta että treenaamisesta niin hyvän olon, että se on riittävä motivaattori lähtemään liikkeelle silloin kun ei huvittaisi. Osaan kuunnella kroppaani hyvin ja tiedän milloin on kyseessä ohi menevä väsy ja milloin oikeasti kannattaa vain ottaa iisisti ja vetästä vaikka päikkärit treenin sijaan.

Nämä toimii mulla silloin kun väsyttää:

Treenaa aamulla, silloin väsymys ei tunnu vielä ja parhaimmillaan aamuteeni antaa energiaa koko päiväksi. 

Liiku ulkona, raitis ilma herättää kivasti ja ulkotreenin jälkeen on aina super hyvä fiilis.

Varttikin riittää, joskus lyhyt veto voi olla päivän pelastus, eikä vaadi paljon. Mun instagram-tililtä löytyy paljon vinkkejä ja valmiita treenejä tällaisiin hetkiin. Väsyneen päivän pelastus voi olla lyhyt liikkuvuus-setti joka saa veren kiertämään ja virkistää päätä ja kroppaa.

Muistuta itseäsi olosta joka tulee treenin jälkeen, jos treenin jälkeen olo on väsyneempi, treenasit luultavasti liian kovaa tai liian kauan. 

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


NÄIN VAUVA OPPI NUKAHTAMAAN ITSENÄISESTI SÄNKYYN

13.11.2020
16

Niinhän sitä sanotaan, että asioita oppii arvostamaan kun ne menettää. Unta ei olla onneksi kokonaan menetetty, mutta tämä koko hyvinvoinnin perustarve ei ole ollut enää samalla tavalla itsestäänselvyys sen jälkeen kun vauva tuli taloon. Osasyy on omat uniongelmat, mutta myös vauvan uniasiat ovat mietityttäneet ja niihin on kuulkaa paneuduttu ties miten paljon.

Tyypilliseen tapaani, kun innostun jostain, tutkin, pohdin ja opiskelen asiaa todella paljon. Aiemmin nämä innostukset liityivät enemmän omaan hyvinvointiin, mutta nyt nämä kiinnostuksen aiheet ovat liittyneet enemmänkin jälkikasvuuni ja sitä ollaan sitten perehdytty vauvojen nukkumiseen ja uneen oikeen urakalla.

Olivia on nukkunut alusta saakka suhteellisen hyvin. Tokikaan minulla ei ole vertailupohjaa, mutta koska en ole itse kokenut tätä aikaa kovin haasteellisena, oletan että meillä on siinä mielessä suhteellisen ”helppo vauva”. Ihan lasten leikkiä ei tämä unimatka ole ollut ja olen myös itse ottanut asioista selvää ja tehnyt työtä sen eteen, että vauva oppisi nukkumaan jatkuvasti paremmin.

Nukkuminen on nimittäin myös taito, jonka vauva voi oppia! Itse olen nimenomaan yllättynyt, miten helpoilla ja yksinkertaisilla asioilla on voinut vaikuttaa parempiin uniin. Toki on ollut myös vaiheita ja asioita, joiden kanssa on joutunut tehdä enemmän hommia. Kuten olen aiemminkin kertonut, meille tehtiin vastasyntyneen uniohjaus ammattilaisen toimesta ja sen jälkeenkin olen konsultoinut Uneksija-Teijaa, mikäli jonkun asian suhteen on tullut tenkkapoo! Olen myös lueskellut ja opiskellut aiheesta itsenäisesti. Tällä hetkellä voin sanoa, että mielestäni olen aika hyvin kartalla miten vauvani unihommat toimii! 😅

Vauvat ovat myös yksilöitä ja he voivat olla erilaisia temperamentiltään. Temperamentti taas vaikuttaa siihen mitkä metodit toimivat kenellekkin. Yleisestihän unikouluja ei suositella alle kuuden kuukauden ikäisille, mutta metodi jota me käytimme on itse asiassa otollisin juuri viisikuiselle vauvalle. Tässä metodissa vauvaa ei myöskään jätetä yksin, vaan vanhempi on läsnä kunnes vauva nukahtaa. Syliin-sänkyyn –unikoulu sopii omassa huoneessaan, tai vanhempien huoneessa, omassa sängyssään nukkuvalle 5-10 kk ikäiselle lapselle. Tässä unikoulussa vauva opetetaan nukahtamaan omaan sänkyynsä itsenäisesti, mutta vältetään lapsen huudattamista yksinään omassa huoneessaan. Tälläkään menetelmällä  itkua ei ehkä voi kokonaan välttää, mutta vanhempi pitää huolen siitä, että itku ei muutu hysteeriseksi. Lapselle vain opetetaan uusi tapa nukahtaa.

Meidän taustoista siis sen verran, että päiväunille meno on ollut aika helppoa viime aikoina, päikkärit kestää myös aina tietyn ajan, eli meillä on joka päivä ihan samat uniajat ja unien kestot. Iltaunille meno taas meni haasteelliseksi kun vauvalle tuli 4kk tauluun. Olivialla oli rinta-assosiaatio, eli yöunille mennessä hän ei suostunut nukahtamaan kuin rinnalle. Aiemmin tässä ei ollut mitään vikaa, mutta viime aikoina homma meni sellaiseksi, että hän havahtui illan aikana todella monta kertaa ja sain juosta koko illan makuuhuoneessa antamassa tissiä, kun muu ei auttanut. Päätimme, että nyt lähetään tekemään muutosta ja päädyimme kokeilemaan aiemmin mainittua syliin-sänkyyn metodia.

Unikoulun kulku

Rauhoita päivä iltaa kohti ja tehkää iltatoimet tuttuun tapaan. Maitoruoki lapsi ennen iltatoimia valoisassa paikassa. Maitoruokinta voi olla ennen tai jälkeen iltapalan. Iltatoimet tulevat aina maitoruokinnan jälkeen.

Viimeiset rauhoittelurutiinit on syytä tehdä hämärässä huoneessa, jossa lapsen on tarkoitus nukkua. Sopivia rauhoittelutoimia ovat laulaminen, samaan tahtiin hengittely lapsen ollessa tukevassa otteessa vanhemman rintaa vasten tai sadun lukeminen. Rauhoittelun aikana vältetään aktivoimasta lasta turhaan. Älä anna lapsen nukahtaa rauhoitteluun, vaan laske lapsi vuoteeseen heti, kun hän on tyyni.

Kun lapsi on vuoteessa hereillä mutta rauhallisena, toivota hänelle hyvää yötä tutulla unilauseella. Käytä aina samaa unilausetta, jotta lapsi oppii yhdistämään sen nukkumiseen.

Siirry kauemmaksi vuoteesta ja jää odottamaan lapsen reaktiota. Jos lapsi alkaa itkeä, mene heti lapsen luokse ja nosta hänet syliisi. Pidä sylissä niin pitkään, että itku loppuu ja laske lapsi heti takaisin vuoteeseen. ON TÄRKEÄÄ, ETTÄ LASTA EI HEIJATA, SILITELLÄ TAI MUUTEN RAUHOITELLA YLIMÄÄRÄISELLÄ TAVALLA SYLISSÄ OLLESSAAN. HÄNET VAIN NOSTETAAN OLKAA VASTEN JA ODOTETAAN, ETTÄ ITKU LOPPUU JA LASKETAAN TAKAISIN. KATSEKONTAKTIA TULEE VÄLTTÄÄ, SEKÄ REAGOIMISTA LAPSEN PUHEESEEN. TOISTA UNILAUSETTA TAI SUHISUTTELE TYYNNYTTÄVÄSTI.

Kun lapsi on laskettu rauhoittuneena vuoteeseen, jää seisomaan vuoteen viereen ja odota lapsen reaktiota. Mikäli lapsi alkaa itkeä, toista syliin nosto täysin identtisellä tavalla.

Toista nostoja ja pidennä aina hiukan aikaa, ennen kuin nostat lapsen. Nostoja voi olla jopa kymmeniä ensimmäisten öiden aikana, joten tämä vaatii sitkeyttä ja uskoa, jotta onnistuisi. Pidä korvatulppia, tai kuuntele rauhoittavaa musiikkia kuulokkeista, jotta pysyt rauhallisena.

Muista, että lapsi vain vastustelee uutta tapaa ja oikeasti hänellä ei ole mitään hätää, koska vanhempi on koko ajan läsnä. Vanhemman mielentyyneys on tärkeää, jotta toistot ovat hypnoottisen identtisiä ja rauhoittavia.Kun lapsi alkaa tottua menetelmään, anna hänelle tilaa nukahtaa itsenäisesti, kun hän lopulta jää vuoteeseensa, eikä enää itke ihmeissään.

Lähde: uniliitto

Maanantaina lähdimme siis toteuttamaan tätä systeemiä aivan prikulleen ohjeiden mukaan. Loimme iltaan rutiinit, joita ollaankin toistettu nyt joka ilta koko viikon ajan. Kuuden aikaan himmennän valaistusta, tv ja älylaitteet pois, laitan rauhallista musiikkia (unilauluja) soimaan ja pitelen vauvaa sylissä. Kylvyssä Olivia käy joka toinen ilta, eli silloin kylpy ensin ja sitten rauhoittuminen. Syötän hänet olohuoneessa imetystyynyllä istuma-asennossa. Rintaruokinnan jälkeen yökkäreiden vaihto, ellei kylvetty aiemmin. Luen hänelle pienen iltasadun ja laitan kapaloon. Nykyään jätän kädet vapaaksi, sillä hän alkaa olla siinä iässä että vastustelee käsien liimaamista kylkiin. Sen jälkeen kohina päälle, toivotan hyvät yöt, eli sanomme saman unilauseen joka ilta ja alussa myös joka kerta hänet sänkyyn laskiessa.

Ensimmäisenä iltana huuto alkoi välittömästi ja yltyi entisestään kun otin syliin. Pidin korvatulppia korvissa, jotta pystyin olla mahdollisimman rauhassa. Vauva oli siis turvallisesti sylissä, mutta vastusti vain uutta tapaa, vaikka oli juuri syönyt. Nälästä siis ei ollut kyse, vaan siitä että oli tottunut nukahtamaan niin, että makaamme molemmat sängyssä kyljellään ja hänellä on tissi suussa nukahtamiseen saakka. 😄

Vauva ei juurikaan rauhoittunut sylissä ja aloin jo vahvasti epäilemään, että tuleekohan tästä mitään. Seisoin 30 minuuttia paikallaan ja muutaman kerran sain laskettua hänet sänkyyn hetkeksi. Teimme miehen kanssa vaihdon ja sen jälkeen vauva alkoi rauhoittua useampaan kertaan niin, että mies sai hänet jo hieman pidemmäksikin aikaa sänkyyn. Puolen tunnin jälkeen teimme taas vaihdon, mutta huuto ja rimpuilu yltyi siihen malliin, että todettiin että mun on parempi pysyä poissa! 😅

Puolentoista tunnin shown jälkeen vauva vihdoin nukahti sänkyynsä, mutta heräsi tunnin kuluttua uudelleen ja sama homma jatkui vielä 20 minuutin ajan. Yö meni ihan kivasti, söi pari kertaa, mutta heräsi aamulla tavallista aiemmin. Heti seuraavana päivänä huomasin suuren eron päiväunissa, sillä hän nukahti samalla sekunnilla vaunuun, kun hänet sinne laskin. Ei tarvinnut tehdä mitään avustusta ja nukkui muutenkin tosi hyvin koko päivän.

Seuraavana iltana päätimme, että mies hoitaa koko ruljanssin siitä eteenpäin kun vauva on laskettu sänkyyn. Itkua kesti vain 20 minuuttia ja vauva oli unessa. Kolmantena ja neljäntenä iltana ei enää itkenyt juurikaan ja oli 10-15 minuutin jälkeen unessa. Tänään minä hoidin koko unille viennin, koska mies ei ole kotona ja sain käytännössä laskea hänet sänkyyn ja kävellä pois. Hieman kitisi ja ähisi itsekseen, mutta that’s it.

En olisi ikimaailmassa voinut kuvitella näin suurta muutosta ihan vain muutamassa päivässä. Kaiken lisäksi yöt ovat parantuneet, sillä nyt hän osaa jatkaa itsekseen unia hereille havahtuessaan. Olivia ei ole muutenkaan heräillyt paljon öisin, mutta nämä hulinat pahensivat kyllä hieman myös yöheräilyjä.

Olen ottanut myös ”säännön” että yöllä syötän hänet vain, jos edellisestä ruokinnasta on neljä tuntia tai enemmän. Käytännössä tuo aika on alittunut vain kerran ja silloin hän ähisi ja höpötti itsekseen sängyssä 2o minuuttia ja nukahti. Ennen tätä unikoulua ja ”sääntöä” oon siis nostanut hänet aina heti sängystä syömään, kun on kuulunut itkua tai kitinää.

Tällä uudella tyylillä syöttökertoja tulee pari kertaa yöhön, joka on ollut meillä muutenkin aika vakio. Ennen hulinoita hän veteli sikeitä myös yön läpi, kokonaan syömättä.

Huh, sellainen pitkä tarina tuli tästä aiheesta. Muistathan että minä en ole asiantuntija ja vauvan ikä vaikuttaa aina näihin juttuihin. Jos on epävarma mitä tulisi tehdä, kannattaa kysyä jeesiä neuvolasta tai uniohjaajalta. Uni on kuitenkin niin hirveen tärkeä juttu, että jos tästä joku saa vähänkin apua tai ideaa parantaa oman vauvan unta, niin hieno homma!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


VAUVAN UNI – MITEN MEILLÄ NUKUTAAN?

03.10.2020
0

Kaupallisessa yhteistyössä LullaMe:n kanssa

Blogiurani aikana olen kirjoittanut unesta ja sen tärkeydestä moni postauksia ja uniasiat ovatkin olleet aina lähellä sydäntä. Itse ajattelen, että uni on kaiken hyvinvoinnin pohja ja sen vuoksi se on noussut tärkeäksi aiheeksi myös nyt vauvan vuotena!

Yksi yleisimpiä kysymyksiä onkin, että miten meillä nukutaan. Vertauspohjaahan mulla ei ole, mutta tämän kokemuksen perusteella, meillä on nukuttu alusta saakka hyvin. Olivia ei ole itkenyt kertaakaan yöaikaan koko lyhyen elämänsä aikana. Hän toki heräilee öisin, mutta jatkaa tyytyväisenä uniaan heti syönnin jälkeen.

Haasteita meillä taas on ollut nukuttamisessa sekä päiväunien pidentämisessä. Itsehän en aluksi edes tiennyt, että päiväunia voi ja kannattaa pidentää, jolloin vauva oppii itse siirtymään unisyklistä toiseen. Sain vastasyntyneen uniohjauksen Uneksija.fi:n Teijalta, josta olikin suuri apu meille! Vaikka suurempia ongelmia ei ollut, opin kuitenkin paljon hyviä juttuja, miten parantaa vauvan unta ja nukkumista entisestään. Olen aloittanut opettaa vauvaa itsenäiseen nukahtamiseen, jolloin myöhemmin unikouluja ei toivottavasti edes tarvita.

Mielestäni olisi ihan mahtavaa jos jokainen ainakin ensimmäisen lapsen saava saisi uniohjausta, sillä sen avulla voitaisiin ainakin joissakin tapauksissa välttää vanhempien totaalinen väsyminen. En väitä, että kaikki asiat olisivat korjattavissa, mutta itse olin ainakin aika tietämätön tietyistä fysiologisista asioista, jotka on hyvä tietää, jotta vauva nukkuu riittävästi ja oppii nukkumaan ilman katkonaisia unia.

Kaikki vauvat ovat erilaisia ja sen vuoksi kerron taas asioista, joista on ollut meille suurin apu tähän mennessä! Uniohjauksen lisänä kapalointi on ollut meillä ihan numero yksi juttu, että vauva ylipäätään rauhoittuu ja nukahtaa. Kapalointi alkoi heti synnärillä ja on jatkunut tähän päivään saakka. Alkuun kapaloitiin ihan vaan huopaan ja kudottuun kapalointisukkaan (kuva alla), mutta kun Olivia kasvoi, on tarrakapalo ollut todella jees. Alkuun hän vastusteli uutta systeemiä, mutta pienen siedätyksen jälkeen homma alkoi luistaa. Meillä on Swaddle me – kapalo. Swaddle up – puku taas ei menestynyt lainkaan, sillä Olivia ei nuku kädet ylhäällä ja tuo jäikin turhakkeeksi meidän taloudessa. Tilasin swaddlen kapalon saksan Amazonista ja se maksoi 24€ posteineen ja saapui viikossa.

Kohina on ollut myös apuna etenkin päiväunien jatkumiseen! Alkuun käytin erilaisia white noise sovelluksia, mutta aika pian kyllästyin siihen että ne katkesivat itsekseen yhtäkkiä, joten tilasin Hushh white noise – kaiuttimen, josta saa valita muutamasta kohinasta mieleisen. Kaiutin on helppo kiinnittää myös vaunuihin ja etenkin vaunulenkit ovat pidentyneet sen jälkeen kun otin kohinan käyttöön vaunuissa nukkuessa. Kaiutin ei tarvitse pattereita vaan se ladataan USB-kaapelin avulla. Hushh toimii koko yön yhdellä latauksella. Tilasin kaiuttimen Raskauskeijulta!

LullaMe Solina taas on tavallisen patjan korvaava uniratkaisu. LullaMe Solina tuo tuudittavan liikkeen tavalliseen pinnasänkyyn. Patjaa ohjataan sovelluksella ja siinä on viisi eri voimakkuustasoa sekä ajastin. Kapalo, kohina ja tuudittava patja yhdessä on aika tajunnan vievä yhdistelmä, jos niin voi sanoa. 😁

Tuudittamisen avulla on helppo opettaa vauvaa itsenäiseen nukahtamiseen, sillä tuudittamisen tasoa pystyy säätää ja näin ollen vähentää myös ajan kuluessa. LullaMe Solinan tarina alkoi Hanna Sissalan esikoisen vauvavuotena, kun väsyneen äidin toiveena oli löytää ratkaisu, jonka avulla hänen pieni esikoisensa olisi pystynyt nukkumaan paremmin. Patjassa yhdistyy liike ja myös ääni, joka toimii useimmille vauvoille hyvin rauhoittavana keinona.

Olivia viihtyy patjalla myös hereillä ollessaan, jolloin ripustan sängyn päälle mobilen, jota hän katselee patjan liikkuessa. Tämä combo on toiminut meillä paremmin kuin keinu, jonka ostin siinä toivossa, että vauva viihtyisi myös yksikseen aina välillä.😅 

Siinäpä nuo meitä auttaneet asiat. En varmaan vastannut vielä kysymykseen, että miten meillä sitten nukutaan?

Vauva nukkuu 20-8:30/9:00 välillä yöunet. Yöllä hän herää syömään kerran tai joskus kahdesti, joista toinen painottuu usein ihan aamuun 7-8 välille. Päiväunia hän nukkuu keskimäärin kolmesti, kahdet pitkät (1,5-2 h) ja yhdet lyhyemmät, noin 45 minuutin unet. Alkuun jouduin tehdä hieman töitä, että sain nuo päiväunet riittävän pitkiksi, mutta uneksija-Teijan vinkkien avulla ollaan onnistuttu kivasti, toki välillä on myös huonompia päiviä ja unia! Ihan alussa, kun Olivia oli vasta kuukauden parin ikäinen, hän nukkui toki itksekseenkin jo hyvinkin pitkiä päiväunia, mutta ne alkoivat pätkiä kun lähestyttiin 3 kuukauden ikää.

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


PAREMPIA UNIA METSÄSTÄMÄSSÄ – HYVÄ SÄNKY ON INSVESTOINTI TERVEYTEEN!

23.02.2020
0

Mainos: Isku

Viimeiset kuusi kuukautta ovat olleet unen kannalta todella haasteellista aikaa jos niin voisi sanoa. Ennen kuin edes tiesin olevani raskaana, yöheräämiset alkoivat ja olivat etenkin alkuraskaudessa vahvasti läsnä. Koko raskauden ajan oon nukkunut huonommin kuin normaalisti, sillä yölliset vessakäynnit katkovat unta tehokkaasti ja tämän lisäksi meillä on ollut jo pitkään mielessä uuden sängyn hankkiminen.

Nykyinen sänky on ostettu vuonna 2008, joten se alkaa olla pitkälti finaalissa. Jos nukkuisin siinä yksin, ei olisi ongelmaa, mutta kun unikaveri painaa yli 100 kg ja vie aika mukavan tilan tuosta 160 cm leveästä pedistä niin en voi kieltää etteikö myös tämä olisi vaikuttanut mun entistä herkempiin uniin. Heräilen liian monta kertaa yöllä etsien parempaa asentoa, tilaa tai siihen että patja painautuu kohti keskiosaa miehen painon vuoksi!

Nyt kun olemme muuttamassa uuteen kotiin, päätin että samalla vanha sänky saa kenkää ja panostamme kunnon sänkyyn! Oon aina ollut sitä mieltä että jos omaan uneen voi panostaa, kannattaa se tehdä. Kukaan tuskin kieltää sitä, että hyvä sänky on oikeasti investointi omaan hyvinvointiin!

Kävimme kuluneella viikolla Seinäjoen Iskussa, jossa olimme varanneet tapaamisen nukkumisergonomia-asiantuntijan kanssa. Aloitimme tapaamisen kartoittamalla ongelmat nykyisen sängyn suhteen ja kävimme läpi mitä toivoisimme uudelta sängyltä. Olemme miehen kanssa eri ”painoluokassa”, joten molemmille pitäisi olla omalle keholle sopiva patja. Lisäksi halusin, että sänky olisi minimissään 180 cm leveä.

Kartoituksessa kävi ilmi, että nykyinen patjamme oli tosiaan loppuun kulunut, jos niin voi sanoa! 😀 Huono asento, puutumiset tai jumiutunut selkä/hartiat viestivätkin vahvasti juuri siitä, että patja ei toimi kuten sen kuuluu. Patja ei saa olla liian kovakaan, koska sekin voi aiheuttaa mm. kuorsaamista tai kiputiloja, joten kannattaa ehdottomasti käyttää hyväksi Iskun uniasiantuntijoita uuden sängyn/patjan valinnassa. Minä en ainakaan tiennyt näitä kaikkia juttuja ja olisin mahdollisesti ostanut vääränlaisen patjan ilman asiantuntijan apua! Vähän sama kuin treenikenkien osto – Monet kengät voivat näyttää hienoilta, mutta se miten se sopii omaan jalkaan on kaikista tärkeintä. Askellus ja jalan asento pitää aina ottaa huomioon uusia treenikenkiä ostaessa!

Iskun sänkyvalikoima oli todella kattava ja aloimme testailla eri merkkejä ja vaihtoehtoja. En tiennyt, että parisänkyihin saa tosiaan kaksi erilaista patjaa nukkujan kehoon/painoon sopivaksi. Meidän nykyinen sänky on jenkkisänky ja halusin tällä kertaa vähän siromman lookin, joten olin jo valmiiksi katsellut runkosänkyjä.

Sänkyjä testaillessa sitä huomasi todellakin eron patjojen välissä. Päädyimme siihen, että tarvitsemme ehdottomasti vyöhykepatjan, eli patjan joka myötäilee millintarkasti nukkujan kehon muotoja antaen täydellisen tuen vartalolle. Unigoldin mallisto valikoitui nopeasti meille sopivaksi, mutta sitten piti vain päättää malli. Lopulta päädyimme kotimaiseen Unelma-runkosänkyyn, joka oli paitsi näyttävä mutta aivan huikea meidän tarpeisiin nähden. Mulle valikoitui patjakovuus, joka toimii vaikka painoa tulisi vielä raskauden aikana ”vähän” lisääkin! 🙂 

Unigoldin Unelma – runkosänky

Unelma-sänkypakettiin kuuluu myös Unelma-sijauspatja, lisäksi saimme valita verhoilun värin sekä jalkojen ulkoasun. Olen kaavaillut uuteen kotiin vaaleaa ja raikasta lookkia, joten valitsimme beigen verhoilun valkolakatulla jalkasarjalla! 

Meillä on tässä aika paljon kaikkia vauvaan liittyviä hankintoja edessä ja osa on onneksi jo tehtykin, mutta nyt kun tämä sänkykeissi on ratkaistu, odotan vaan, että päästään nukkumaan kyseisessä pedissä! Iskulla on tällä hetkellä univiikot metsästys käynnissä ja paljon sänkyjä (ja muita tuotteita alennuksessa) joten tästä linkistä pääsee tsekkailemaan tuotteita!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


KANNATTAAKO HYVINVOINTIA MITATA?

14.08.2019
1

Nykyään omaa hyvinvointia pystyy mitata hyvinkin tarkasti. Voit mitata ravinnon energiamäärää, unen laatua tai treenien tuottamaa kulutusta tai kehitystä. Voit mitata painosi kilomäärän ja aamupuurosi grammamäärän, pystyt katsoa kellon näytöltä kuinka syvää unta nukuit ja montako tuntia olit unessa. Numeroilla mittaaminen ja myös vertailu on aina kiinnostanut ihmisiä. On kivaa tietää myös toisen lukemat, sillä sitä on helppo verrata omaan. Myös omia tuloksia vertaillaan ja sitten panikoidaan, jos vaa’an lukema on noussut kilon tai kello kertookin yhtäkkiä, että olet ylikuormitustilassa tai että unenlaatusi on heikkoa.

Hyvinvoinnin mittaaminen kaikella sektorilla on hyvä renki, mutta huono isäntä. Mittaaminen, nimenomaan numeroihin liittyvä mittaaminen luo helposti addiktioita. Addiktio voi olla lievä ja suhteellisen harmiton, tai sitten siitä voi muodostua ongelma. Kaikki jotka ovat käyttäneet aktiivisuuskelloa pidempään, tietävät että siitä tulee helposti tietynlainen ”pakkomielle” pitää kelloa jokaisessa treenissä ja muutenkin. Ei varmasti kaikilla, mutta oman kokemuksen mukaan, monilla käy näin. Moni tietää myös, että kun noudattaa ruokavaliota, jossa punnitaan ruuat, on hetken kuluttua vaikeaa syödä ilman vaakaa ja mittaamista. Tietynlainen kontrolli katoaa ja se on pelottavaa.

Tuntuu, että tässäkin asiassa mielipiteet jakautuu kahteen leiriin. Ei mitata mitään, syödään intuitiivisesti ja luotetaan kehon viesteihin. Sitten on niitä, jotka punnitsee joka suupalan ja laskee makrot sekä määrät päivittäin. Itse näkisin asian niin, että tietyissä tilanteissa mittaaminen on hyvä keino oppia uusia tapoja esim. ravinnon suhteen. Kaikkea kun ei aina tarvitse ajatella joko tai – tyyliin.

Jos suhtautuminen ruokaan on vääristynyt tai elämäntavat ovat täysin pielessä, ei fiilispohjalta syöminen ole välttämättä se paras keino muuttaa niitä parempaan. Muutenkin intuitiivisen syömisen voi ymmärtää väärin ajattelemalla, että syödään kaikkea mitä mieleen tulee. Joskus taas fiilispohjalta meneminen auttaa hurjasti, jos aiemmin syöminen on ollut hyvin kontrolloitua.

Vaikka itsekin syön fiiliksen mukaan, on mulla silti tietynlaiset raamit, mitä noudatan. Pyrin pitämään kiinni säännöllisyydestä ja syömään paljon kasviksia, ravinteikasta ruokaa ja niin edelleen. Herkut jätän useimmiten viikonlopulle, koska sellainen tyyli sopii mulle.

Välillä mua ärsyttää kun tässä hyvinvointi-skenessä jaotellaan asiat todella mustavalkoisesti. Jos itselle toimii tietty malli, se ei tarkoita, että toisen tapa on väärä, tai että kyseinen tapa sopisi kaikille. Tällä hetkellä on esimerkiksi trendinä se, että vaaka ja oman painon mittaaminen on helvetistä, mutta joissakin tapauksissa vaaka on ihan hyvä mittari kertomaan tuloksista ja siitä onko omat toimintatavat oikeita tavoitteeseen nähden.

Vaikka ranteessa oleva kello kertoisi sun nukkuvan huonosti, mutta silti tunnet itsesi levänneeksi yön jälkeen, usko mielummin itseäsi. Mittarit ovat aina vaan mittareita ja nekin tekevät virheitä. Jos tunnet itsesi todella hengästyneeksi, mutta kellossa lukee alhainen syke, luultavasti kellossa on vain häiriö, tai kosketuspinta ei toimi normaalisti. Mittarit ja mittaukset ovat kätevä apu ja kiva lisä mittaamaan hyvinvointia, silti oma olotila on kaikista tärkein ja se mitä tulisi kuunnella kaikista tarkimmin.

Mihin lopputulokseen pääsin? Kuten kaikessa muussakin, kultainen keskitie on se paras tie. Mittaa jos tahdot, mutta älä ota lukemista liikaa paineita tai stressiä. Joskus suunniteltu, grammantarkka ruokavalio voi olla se ensimmäinen askel kohti uusia elämäntapoja, toiselle taas kontrollista luopuminen voi olla paras päätös ikinä! Kuuntele itseäsi ja toimi sen mukaan. <3

Omakohtainen kokemus mittareista: Käytän aktiivisesti multisportkelloa, jonka ansiosta olen motivoitunut tekemään enemmän hyötyliikuntaa ja korvaamaan sillä osan kovasta treenaamisesta. Seuraan unen määrää, en laatua. Punnitsen itseni noin kerran viikossa, joskus harvemmin. Ruokiani en punnitse, ellen suunnittele reseptiä johon haluan laskea makrot. Syön 4-5 krt päivässä, sen verran, että nälkä lähtee ja herkuttelen usein viikonloppuisin, koska se tekee mielestäni kivan poikkeuksen arkeen ja arkiruokailuihin.

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


« Vanhemmat