#BODYGOALS

Hyvin monella on varmasti omissa kuvitelmissa jonkinlainen ihannevartalo. Toiset tavoittelevat sitä jatkuvasti ja toiset vain antavat ajatuksen pysyä kaukaisena haaveena. Koskaan sitä tuskin tuntee itseään täydelliseksi, eikä tarvitsekkaan. Tärkeämpää on hyväksyä itsensä ja sitä kautta olla tyytyväinen. Täydellinen ja tyytyväinen ovat kaksi eri asiaa. Oman kokemuksen perusteella tää kaikki lähtee sieltä omien korvien välistä. Aluksi on vaan päätettävä, että lopettaa ainaisen virheiden etsimisen ja hyväksyy myös ne puutteet. Jos jokin asia häritsee niin paljon, että se vaivaa joka päivä, silloin ehkä kannattaa tehdä asialle jotain. Tehdä joko fyysisesti jotain tai opetella hyväksymään asia.

Usein muutoksia tavoitellessa mennään metsään liian radikaalien muutosten ja myös epärealististen haaveiden vuoksi. Jonain päivänä on vaan niin kyllästynyt omaan tilaansa ja tulee se puuska, kun päättää että piru vie nyt mä laihdutan itseni siihen ja siihen kilolukuun. Tavoitteet voivat olla myös näkyvät vatsalihakset, reisivako tai kolme kokoa pienemmät farkut. Sitten lähetään puuskuttamaan tavoitetta kohti. Aluksi menee hyvin, mutta sitten yhtäkkiä ei enää tapahdu mitään. Motivaatio alkaa laskea kun tuloksia ei näy ja aletaan kiristämään ravinnosta tai lisäämään liikuntaa, koska tavoitteeseen on pakko päästä.

7c4b939632701f7922d34c9e97268e5f_Fotor_Collage

Meillä kaikilla (fyysisesti terveillä) on se kehonkoostumus, mihin keho ajautuu helposti. Syömällä terveellisesti ja liikkumalla pääsee aika helposti tähän tilaan ja pysyy siinä, mutta siitä kiristäminen onkin sitten haastavaa. Jos mietit nyt omaa ihannettasi hetken, haluan kysyä, että vastaako tämä ihanne sitä elämäntyyliä jota olet valmis ylläpitämään jatkuvasti? Jos unohdetaan lyhytkestoiset kuurit ja kiristelyt, kannattaa miettiä millaista elämää haluaa elää? Mikäli keho ei luovu helpolla rasvavarastoista ja se vaatii hurjasti tsemppaamista, niin miten käy sitten tämän ”vaiheen” jälkeen? Jaksaako sitä elää sillä unelmabodylla sellaista elämää, ettei periaatteessa voi tehdä mitään, ettei ”pilaa tuloksia”.

Usein ajatellaan vain sitä päämäärää ja kuinka paljon halutaan saavuttaa se, mutta suosittelen miettimään kokonaisuutta. Onko elämässä tärkeää olla kireässä kunnossa jatkuvasti vai haluaako välillä ottaa rennosti ravinnon ja liikunnan suhteen? En tuomitse kumpaakaan tyyliä, vaan haluan vaan antaa ajateltavaa ja ehkä tätä kautta oppii ajattelemaan myös hieman armollisemmin itseään kohtaan. Jos takaraivossa on jatkuvasti se ”mun pitäisi tehdä sitä ja tätä” tai ”haluaisin olla sellainen ja sellainen” niin olisko sittenkin helpompi oppia hyväksymään itsensä?

7c4b939632701f7922d341c9e97268e5f_Fotor_Collage

En tarkoita etteikö saisi tavoitella muutoksia, mutta tarkoitan että on järkevämpää tehdä tavoitteista oman näköisiä, itselleen ja omaan elämäntyyliin sopivia. Riikka kirjoitti eilen järkevästi tähän aiheeseen liittyen. Me ollaan keskusteltu paljon tästä painolukema-asiasta ja uskon, että myös monella muulla on liian rajuja toiveita oman painon suhteen. Havitellaan jotain lukemaa jossa oli 10 tai 15-vuotta sitten ja unohdetaan, että sen jälkeen on treenannut säännöllisesti ja lihastakin on saattanut tarttua mukaan.

Tämän postauksen kaikki kuvat ovat pinterestistä haulla ”body goals” ja voin kertoa että tuolla haulla tulee aika paljon materiaalia. Onhan se ihan inspiroivaa katsoa timmejä kehoja, mutta helposti joka tuutista tarjottavat ”täydelliset vartalot” luovat vääränlaisen illuusion ja mielikuvan siitä, millainen kuuluisi olla. Hoikka, jopa laiha ihminen voi olla täysin terve ja hyvinvoiva, mutta jos haluaa tunkea itsensä väkisin samaan muottiin, voi se tehdä pysyviä vaurioita terveydelle tai vaikka omalle aineenvaihdunnalle.

Kannattaa myös muistaa, että sitä itse katsoo helposti vaan omia epäkohtia ja unohtaa hyvät. Puhuttiin tästäkin kavereiden kanssa, kun joku sanoi että mulla on hienot pohkeet ja ”valitti” omistaan. Mä taas en ole koskaan uhrannut ajatustakaan omille pohkeille, koska ne eivät ole herättäneet ajatuksia. Oon taas vastaavista katsonut jonkun hoikkia reisiä ja miettinyt, että omat on liian paksut. Se on oikeestaan ihan vaan omasta päästä kiinni millaisia ajatuksia viljelee ja miten vaikuttaa itseensä suhtautumiseen. :)


ULKONÄKÖKESKEINEN ELÄMÄNTAPA

Se on aika jännä, kuinka aina syksyllä ja keväällä aletaan pohtia enemmän ulkonäkökeskeisyyttä, diettaamista ja kaikkea siihen liittyvää. Lieneekö syynä someen virtaavat ”kuntokuvat”, sillä tunnetustihan fitnesskilpailut ajoittuvat keväälle ja syksylle. En itse seuraa kovinkaan montaa alan urheilijaa, mutta välillä tulee plärättyä instagramia vähän syvemmin ja tsiikailtua tyyppien kuntoja. En kuitenkaan ajatellut kirjoittaa tästä lajista, vaan ylipäätään ulkonäkökeskeisestä treenaamisesta.’

Uskon, että kaikkia ihmisiä kiinnostaa jollain tasolla oma ulkonäkö. Toisia sitten hieman enemmän kuin toisia. Yleensä ulkonäköön satsaavia kutsutaankin ulkonäkökeskeisiksi tai pinnallisiksi tyypeiksi. Saan ajoittain itsekin kommentteja siitä, että olen pinnallinen tai mitä lie.. :D Ajattelin summailla asiaa ja kertoa, miten itse koen tämän asian.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

kuva: Riikka

Mitä ulkonäköön tulee, vaikuttaa se itselläni yleisesti ottaen olotilaan. Jos olo on väsähtänyt tai turvonnut, vie se toki fiiliksiä alas ylipäätään. En kuitenkaan ole kovin tarkka ulkoisesta habituksestani, kuljen useimmat päivät rennoissa vaatteissa, sillä mulle mukavuus on tärkeämpää kuin ulkonäkö. En juurikaan meikkaa, saatan itseasiassa olla meikkaamatta sen takia, etten jaksa pestä meikkejä illalla pois. :D Useimmiten pärjään ripsivärillä ja ne onkin helppo pestä samalla kun käy suihkussa treenin jälkeen. Mukavuus taitaa mennä sen ulkonäön edelle näissä asioissa.

Mitä kroppaan tulee, haluan toki näyttää siltä että harrastan paljon urheilua ja syön miten syön. Olisihan se hieman turhauttavaa treenata tunteja päivässä huomaamatta asiaa millään tavoin. Tämä on kuitenkin treenin tuoma lisäbonus, sillä mulle kaikista tärkein asia on se, minkälainen olo treenistä tulee. Se, millainen olo itsellä on sisäisesti vaikuttaa niin paljon kaikkeen muuhunkin. Joskus aikoinaan luulin, että mahdollisimman tiukka bodi on avain onneen, mutta pieleen meni!

Toki on mahtavaa huomata treenin ja ruokavalio tuomia tuloksia, en kiellä. En kuitenkaan itse olisi enää valmis elämään kuukausia tiukalla dieetillä vain sen takia, että rasvaprosentti pienenee. Rakastan ruokaa niin paljon, että haluan pitää sen tuoman ilon itselläni.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tiedän, että moni kuvittelee mun elävän hyvin kurinalaisesti, mutta fakta on se, että työni vuoksi mun on itseasiassa aika helppo olla tiukassa kunnossa. En punnitse ruokia, enkä noudata mitään ruokavaliota. Jos lopettaisin tai vähentäisin treenimääriä, olisi selvää, että myös kroppa muuttuisi hieman.

Miksi sitten syön terveellisesti, enkä juurikaan herkuttele? Tähän pätee taas se sama vastaus kuin yllä, eli puhtaasti olotilan vuoksi. Tässä vaiheessa joku yleensä kommentoi, että kyllä sitä pitää joskus herkutella ja nauttia elämästä. Yleensä nämä tyypit eivät vain ymmärrä sitä, että kaikki eivät saa nautinnolista oloa samoista asioista. Jos mun tekee mieli kakkua, silloin syön sitä, mutta useimmiten teen mielummin vaikka raakasuklaata tai itsetehtyä jäätelöä ja nautiskelen niiden voimin. Oon huomannut, että yleensä ihmisiä jotka syövät niitä tavanomaisia herkkuja, pidetään usein rentoina ja hyvinä esikuvina. Näytetään, että elämästä voi ja pitää myös nauttia. En vaan aina ymmärrä sitä, että miksi kaikkien pitäisi olla samanlaisia. Tapoja tehdä asioita on niin paljon erilaisia, ihmisestä riippuen. :)

Mitä kroppaan ja tiukkuuteen tulee, en koe olevani nyt mitenkään äärimmäisen kireässä kunnossa kiitos kesäloman, mutta jo kolmessa viikossa huomaa, kuinka ylimääräiset pöhöt lähtee liikkeelle pikkuhiljaa. En ole tehnyt mitään muuta muutosta, kuin palannut töihin ja rutiineihin kiinni. Kuva otettu tänä aamuna. Näissä kuvissa täytyy huomioida aina myös asento ja se, että jännitän vatsalihaksia. ;)

ID20150823_121211_Fotor_Collage

Tämä oli itseasiassa ensimmäinen kerta kun pitkään aikaan edes tsiikasin miltä pötsi näyttää. En siis vietä päiviäni peilin edessä spennaillen lihaksia, mutta välillä on ihan kiva kurkistaa, että joko kroppa alkaa muokkautua takaisin ruotuun!

Motivaatio urheiluun ja ravintoon tulevat siis pitkälti muualta kuin ulkonäöllisistä jutuista, vaikka nekin vaikuttavat toki jollain tavoin. Parasta on kuitenkin treenin tuoma fiilis, energia ja se kun pystyy tehdä kropalla asioita mihin kaikki eivät pysty! :) Hauskinta tässä on se, että kun lopetin ainaisen kropanmuokkaamisen ja kalorien kyttäämisen ja keskityin enemmänkin siäsiseen hyvinvointiin, alkoi myös ulkoisia tuloksia näkyä.

Liikunnan iloa ystävät! :)