TREENAATKO PALJON JA KOVAA? TSEKKAA TÄYTTYYKÖ NÄMÄ KOHDAT!

Nykyään on jopa melko tavallista, että normaalin kuntoilijan treenimäärät ovat lähellä kilpaurheilijan määriä. Treenaataan paljon ja kovaa. Ryhmäliikuntatunnit eivät ole enää mitään kevyttä heilumista ja salillakin osataan nostaa kunnolla rautaa. Mitä tulisi huomioida, jotta kroppa kestää kovat treenit, palautuu ja sitä kautta myös kehittyy hyvin? Itse olen tavallaan tunnettu siitä, että treenaan paljon ja kovaa. Olen treenannut kilpaurheilijan määrillä (ja enemmänkin) jo reilun kymmenen vuoden ajan. Saan paljon kommenttia ja myös ihmettelyä, että miten oikein jaksan. Itseasiassa on olemassa yksi lause, jota kuulen aika paljon aina ohjauksien jälkeen ja se on ”oot sä kyllä hullu”. :D Otan tuon kohteliaisuutena, sillä tietynlainen energisyys ja kova meininki on se mun tavaramerkki, jota asiakkaat tulee hakemaan.

Kaiken sen jaksamisen takana on tietysti myös paljon asioita, jotka eivät näy ulospäin. Kun elän sitä mun normaalia arkea, jossa treeniä tulee 2-4 h päivään, mun on pakko panostaa tiettyihin asioihin ja myös luopua joistakin normaaliin elämään kuuluvista jutuista. Se on sen hinta siitä, että saan toteuttaa itseäni ammatissa ja harrastuksessa, jota rakastan. :)

  • Riittävä energian saanti – Kun jätetään pois dieetit ja lyhyet vaiheet, jolloin keskitytään laihduttamaan tai kiristymään, täytyy muistaa syödä riittävästi. Tässä mennään edelleen usein pieleen, sillä kovin usein juuri edellä mainitut dieetit ikään kuin jäävät päälle. Kunnon urheilija osaa erottaa nämä toisistaan ja uskaltaa syödä riittävästi, sillä muuten oman lajin vaatimat taidot ja suoritukset eivät kehity ilman riittävää energiaa ja sitä kautta saatavia makro- ja mikroravinteita. Keho kestää lyhyempiä kausia pienemmällä ravinnolla, mutta pitkällä juoksulla on mahdotonta jaksaa ja kehittyä miinuksilla.
  • Ravinnon laatu – Vaikka kulutus olisi korkealla, en näkisi ihanteelliseksi että syödään mitä tahansa, vain siksi jotta energiavarastot saadaan täyteen. Ravinnon tulisi olla laadukasta ja puhdasta. Sokeri, limonadit, tai prosessoidut tuotteet eivät varmasti vie kenenkään kehitystä eteenpäin. Pikaruoka ja sokeriset tuotteet ovat tietysti helppo ja nopea tapa saada energiaa, etenkin jos tavoitteena on kasvaa tai nostaa painoa, mutta kannattaa muistaa että tällaisien ruoka-aineiden syöminen vie myös tilaa niiltä ruoka-aineilta, josta saadaan tärkeitä ravintoaineita, joita ilman keho ei pääse palautumaan optimaalisesti. 80-20 suhde toimii myös tässä asiassa todella hyvin.
  • Ravinnon, tarkemmin sanottuna makrojen täsmäkäyttö – Proteiinien, hiilarien, rasvojen ja myös mikroravinteiden oikealla ajoituksella voidaan tehostaa suorituskykyä ja palautumista, mikä johtaa nopeampaan ja parempaan kehityskaareen. Tämä alkaa mennä jo hifistelyn puolelle, mutta pienillä jutuilla voi optimoida omaa kehtystä ja palautumista. Muistetaan kuitenkin ettei näihin pikkujuttuihin kannata tarttua liiaksi ennen kuin kokonaiskuva on kunnossa.
  • Lisäravinteet – Kovaa urheilevalle tulisi tehdä analyysi oman ruokavalion pohjalta ja tarkistaa mitä mikroravinteita saadaan/ei saada ravinnosta riittävästi. Paljon kuluttava henkilö tarvitsee usein myös lisäravinteita. Olen kuullut, että jopa 99% urheilijoista elää magnesiumin puutteessa. Magensium taas osallistuu yli 300 elintoimintoon, joten miten keho toimii tällaisessa puutostilassa? Puutteiden täyttämiseen ei aina riitä, että alkaa käyttää suositusmääriä vitamiineja tai mineraaleja, vaan määrät täytyy luultavasti nostaa korkeammiksi. Täytyy myös tietää milloin niitä otetaan, kuinka paljon ja mitkä lisäravinteet ovat riittävän laadukkaita nostamaan vitamiinien ja mineraalien tasoja.
  • Uni – Se mikä erottaa ammatikseen urheilevan ja tavallisen kuntoilijan, on yleensä se että kuntoilija käy treenien lisäksi töissä ja pyörittää muuta arkea siinä sivussa. Liian suuri työtaakka vie tehoja treenistä, palautumisesta ja usein myös unen määrästä ja laadusta. Uni onkin avainasemassa, kun halutaan kehittyä ja optimoida palautuminen hyvälle tasolle. Tämä on se asia, mistä tulisi lähteä liikkeelle, mikäli keho ei pelitä kuten kuuluu. Jos treenaat paljon ja kovaa, muistathan myös nukkua riittävästi, se on esimerkiksi laihtumisen kannalta tärkeämpää kuin mitkään rasvanpolttolenkit!

Laitoin eilen Lean & Toned – valmennuksen aika mielettömään alennukseen! Tämä monipuolinen ja erittäin kattava valmennus on nyt vain 35 € vielä 12 tunnin ajan! Valmennuksen voi aloittaa kun itse tahtoo, eli nyt kannattaa jo olla ajoissa ja miettiä sitä fiilistä kun kesä on ohi ja kaipaa taas kunnolla treenien pariin. Syksyhän on ihan parasta aikaa satsata kunnon treeniin ja syömisiin. Valmennuksen tavoite on kehittyä salilla, saada voimaa ja lihasta sekä samalla muokata kehonkoostumusta tiiviimpään malliin!

L&T – valmennuksessa treenataan kovaa, mutta järkevästi 13 viikon ajan. Treenit vaihtuvat kahdesti valmennuksen aikana ja tehoja lyödään lisää matkan edetessä. Ohjelman aikana opit treenaamaan kuntosalilla ja saat ideoita miten varioida treenejä myös tulevaisuudessa. Valmennus perustuu 4 – jakoiseen ohjelmaan, jota kierrätetään niin, että myös lepopäivät tukevat kehitystä mahdollisimman hyvin!

Ruokavalio on suunniteltu tukemaan maksimaalista kehitystä ja myös se vaihtuu valmennuksen mukana. Saat syödä monipuolisesti ja osa aterioista sisältää useampia vaihtoehtoja. Maidoton, gluteeniton sekä kasvisruokavalio vaihtoehtoina!

3 kk:n nettivalmennus sisältää:

  • Tavoitetta tukevan, valmennuksen mukana muuttuva ruokavalion sekä 2 erilaista ruokaohjelmaa (treeni & lepopäivät)
  • Tehokkaan 4-jakoisen treeniohjelman videoineen. Treenit muuttuvat valmennuksen edetessä neljän viikon välein. Ohjeistukset treenisyklin ja lepopäivien noudattamiselle. Treenit koostuvat voima, hiit sekä plyometrisistä harjotuksista. Pääpaino on salitreeneissä.

TARJOUKSEEN TÄÄLTÄ!


TREENIFILOSOFIANI ENNEN VS. NYT

Miltä näytti treeniviikkoni kolme vuotta sitten ja miltä se näyttää nykyään? Tuli kuulkaas selailtua tammikuun postauksia vuodelta 2014 ja siellä osui silmiini silloinen treeniviikkoni. Alkoi melkein hiki valua jo pelkästä määrien näkemisestä! :D Muistan, kuinka ihmettelin jos joku kauhisteli tai ihmetteli mun treenimääriä, nehän oli itselleni ihan peruskauraa ja normaali asia jo monen vuoden ajan. Tosin juuri vuonna 2014 aloin treenaamaan tavoitteellisemmin salilla, jolloin treenit saiavt kaivattua vaihtelua. Muistan kuinka kehityin todella nopeasti tuolloin – oi sitä aloittelevan salitreenaamisen helppoutta, ei tarvinnut kuin ottaa käsipaino käteen ja lihakset kasvoivat! :D

Katsotaas miltä silloinen treeniviikkoni näytti:

MA: Spinning 30, Bodypump 45, Bodyattack 60′, Spinning 45′, Core 30′ 

TI: Salitreeni: ylävartalo, Bodycombat 60′, RPV 60′ 

KE: Bodyattack 45 min, Core 30′, TBC 60′, HIIT 30′ 

TO: RPV 45 + salitreeni: alavartalo, Bodystep 60′ 

PE: Body 60′, Spinning 30′, Bodypump 45′ 

LA: Spinning 45′, Body 60′, Salitreeni: pakarat 60′ 

SU: LEPO 

Kyllähän tuollainen varmaan onnistuisi edelleenkin, mutta eipä tuossa hirveesti muuta ehtinyt tehdä kuin treenata ja valmistautua seuraavaan treeniin. :D Loppu aika menikin kokkailuun, syömiseen tai kaupassa käyntiin, koska ruuat oli aina loppu. Tuolloin mulla oli myös vaihe, että ostin kaiken ruuan luomuna ja laitoin muutenkin ihan älyttömiä summia rahaa ruokaan. :D Meni viikossa 300-400 €uroa pelkkään sapuskaan, huh! Edelleen panostan mielellään ruokaan, mutta en kuitenkaan ihan noin paljon.

pötsikin oli tikissä!

Treenifilosofiani oli kuitenkin tuolloin, more is more. Täytyy kuitenkin myöntää, että tuolloin kroppani kesti kaiken tuon treenimäärän, sillä palauduin ja kehityin kuitenkin hyvin. Vuosi 2014 oli ”elämäni kunto” ja kaikki pelitti jumpasta saliin ihan mielettömän hyvin. Tässä täytyy kuitenkin ottaa huomioon myös se, että muu elämä oli myös balanssissa, mulla oli aika rento meininki työkuvioiden osilta, eikä mikään muukaan stressannut sen kummemmin. Kunhan treenasin, jumppasin ja kokkailin! :D

Tuo edellinen kappale onkin aika tärkeä asia huomioitavaksi, sillä itselleni on ollut kasvun paikka juuri siinä, että kun elämäntilanteet muuttuu, ei välttämättä pysty jatkaa samalla tavalla juuri näiden treenitouhujen kanssa. Kaksi edellistä vuotta ovatkin olleet hieman erilaisia ja pitkään yritin vain pitää kaikki langat käsissä, vaikka stressitasot nousivat, työmäärä kaksinkertaistui ja koin isoja muutoksia henkilökohtaisessa elämässä.

Tällä hetkellä en ajattele, että enemmän olisi aina parempi, vaan panostan enemmän kokonaisuuteen. Rasitus, palautuminen ja ravinto ovat kaikki yhtä tärkeitä asioita ja mikä tärkeintä – vähemmälläkin treenillä pärjää. Maailma ei kaadu, jos treeni jää väliin tai viikkomäärä on matalampi kuin edellisellä viikolla. On paljon mukavampaa kun treenille tai jumppaa ohjaamaan lähtiessä sitä oikeen odottaa pienellä jännityksellä, kuin se että toimii vain monotoimisesti ja vetää jumppia kuin kone. Toki oon aina nauttinut ohjaamisesta, myös silloin kun ohjauksia oli määrällisesti paljon enemmän, mutta välillä oli toki hetkiä kun oli aivan totaalisen täynnä jotain tuntia, jota oli tullut vedettyä jo neljä kertaa samalla viikolla.

Välillä on kivaa haastaa itseään ja vetää määrällisesti hulluja määriä tai kauheita jumppacomboja, mutta ei enää ihan tuohon malliin, että 6 päivää viikossa, joka ikinen viikko ja vielä monen vuoden ajan. :D Aikansa kutakin!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


TOIVEPOSTAUS – YLIKUNNOSTA PALAUTUMINEN

Haluaisin kuulla lisää sun ylikunnosta/ylirasituksesta ja siitä toipumis prosessista. lisäksi siitä että ”pelkäätkö” sen uusiutuvan ja mielialasta sen aikana. Ja siitä miten toipua pitkästä loukkaantumisesta?

Kysellessäni teidän toiveita postausaiheisiin, toivottiin juttua ylikunnosta muutamasta eri näkökulmasta. Tällä hetkellä tulee aika tarkalleen vuosi kun mulla iski päälle ylikunto/alipalautuminen. Olin aina ajatellut, että mulle ei todellakaan voi käydä niin, sillä koin tuntevani kehoni niin hyvin, että osaisin varmasti himmata ajoissa, jos tällaisia oireita tulisi. Mullahan ei missään vaiheessa tullut sellaisia fyysisiä oireita, että en esimerkiksi jaksaisi treenata. Treenaamisen kanssa mulla ei ole oikeestaan koskaan ole ollut ongelmia ja sen takia onkin ollut vaikea kuunnella, milloin on oikeesti väsynyt eikä vaan väsähtänyt.

Oon yrittänyt miettiä, että mikä johti siihen että tämä homma iski päälle juuri silloin, sillä olin kuitenkin treenannut paljon ja enemmänkin jo vuosia. Oon aika varma, että kyseessä oli enemmänkin psyykkisen ja fyysisen taakan ylikuormitus, jotka yhdessä johtivat tähän lopputulokseen. Tuolloin koin oireita enemmän juuri psyykkisellä puolella, mikä oli aika hämmentävää kun ei tiennyt itekkään että mikä ihme vaivaa, kun välillä kaikki on ihan hyvin ja 5 minutin päästä alkaa itkeä, kun koira jää haistelemaan puskia liian pitkäksi aikaa kävelylenkillä. :D

Tässä oireita tuolta ajalta:

Uniongelmat – herääminen usein 4-5 aikaan yöllä.

Herkkä jopa masentunut mieliala – Itkettää helposti, toisaalta myös ärsyyntyy helpolla pienistä asioista.

Motivaation puutos, saamattomuus – Tuntuu, että tekee jatkuvasti jotain saamatta kuitenkaan mitään aikaiseksi, mikä ahdistaa vielä enemmän.

Mielialan vaihtelut – Välillä tosi hyvä meno ja välillä taas todella vaikeaa.

Ruokahalun muutokset – Loputon nälkä, sekä makeanhimon aiheuttaa stressihormonin heilahtelut viestittää keholle että energiaa on saatava mahdollisimman nopeasti ja nopeasta lähteestä –> sokeri.

Palelu – Etenkin kädet ja jalat ovat aina jäässä.

Voimakas hikoilu urheillessa 

Vähentynyt virtsaaminen runsaasta juomisesta huolimatta sekä vatsan toiminnan muutokset.

Turvonneet kasvot ja kädet, etenkin aamuisin.

Tuolloinhan homma meni suhteellisen helpolla ohi, lepäilin joulun yli ja tammikuun puolella alkoi helpottaa. Kesällä kävin tämän prosessin uudelleen, mutta oireet olivat melkein päinvastaiset noihin yllä oleviin. Mielialassa tai unenlaadussa en huomannut muutoksia, mutta kroppa kävi ylikierroksilla, hikoilin jatkuvasti eikä ruoka maistunut. Tämä johtui pitkälti siitä, että olin tyhmä ja treenasin flunssaisena, joka johti sitten vähän vakavampaan tilaan. Kehon lämmönsäätelyn muutokset ovatkin usein merkki siitä, että kaikki ei ole ihan kunnossa. Autonominen hermosto vastaa kehon tahdosta riippumattomista toiminnoista eli säätelee ruoansulatusta, rauhasia ja esim. edellä mainittua lämmönsäätelyä. Ongelmat näillä alueilla voivat viestiä siitä, että hermosto ei ole päässyt palautumaan riittävästi.

Kysyttiin, pelkäänkö tämän uusiutumista ja täytyy sanoa että en. Huomaan kuitenkin, että mun kroppa on jollain tavoin herkempi ja valitettavasti uskon, että uusiutumisen riski on nykyään suurempi. Välillä saatan tunnistaa alipalautumisen merkkejä juuri tuossa kehon lämmönsäätelyssä tai unen laadussa. Uskon kuitenkin, että oon nyt oppinut tämän asian kantapään kautta ja olen tulevaisuudessa viisaampi.

Ylikuntoon liittyen kirjoitetaan enimmäkseen oireista ja toipumisesta. On totta stressitekijöiden vähentäminen on avainasia tässä. Aina näitä (esim. työhön liittyviä tilapäisiä) stressijaksoja ei kuitenkaan ole mahdollista poistaa, joten voisiko näkökulmaksi ottaa sen, miten ravinto/liikunta/uni osa-alueita kannatta muuttaa kun huomaa, että stressi meinaa hiipiä päälle? Eli miten ylikuntoa voisi yrittää ”ennaltaehkäistä”. :) Kiitokset huipusta blogistasi ja paljn tsemppiä jatkolle!

Mun mielestä tärkeintä on ymmärtää, että aina ei ole kyse vain treenaamisesta ja siitä palautumisesta. Kaikki palaset vaikuttaa ja se tulisi huomioida varsinaisen treenaamisen laadussa sekä määrissä. Ennaltaehkäisyyn sanoisin erityisen tärkeäksi juuri sen, että osaa suhteuttaa treenimäärät omaan elämäntilanteeseen. Jos töissä/koulussa on rankkaa, tai on kokenut suuria muutoksia elämässä, saattaa olla parempi höllätä treenien suhteen. Myös treenin tehojen säätely on tärkeää, eli välillä tulee palautusviikkoja ja jokainen treeni ei ole maksimaalinen suoritus. Myös se on hyvin tärkeää, että elämässä olisi muutakin kuin vaan ne treenit. Muuten loukkaantumisen tai esimerkiksi tällaisen tilan iskiessä voi tulla hyvinkin ”tyhjä olo”, jos kaikki on perustunut vaan siihen miten treenaa ja syö.

Itse ajattelen, että ravinnolla on myös tosi suuri rooli ja kokemuksella voin sanoa, että esimerkiksi diettaaminen kannattaa suunnata sellaiselle ajalle, kun muu elämä on tasapainossa. Tällaisissa haastavammissa vaiheissa tulisi pitää huolta riittävästä energiansaannista ja siitä että ruokavalio on pääsosin (80/20) terveellinen. Useinhan juuri stressin alla alkaa tehdä mieli herkkuja ja pikaruokaa, jotka kuitenkin saavat olon vain huonommaksi. Lisäksi syödessä paljon köyhempiä ruoka-aineita, vie ne tilaa niiltä ravintorikkaammilta jutuilta.

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.