TOIVEPOSTAUS – YLIKUNNOSTA PALAUTUMINEN

Haluaisin kuulla lisää sun ylikunnosta/ylirasituksesta ja siitä toipumis prosessista. lisäksi siitä että ”pelkäätkö” sen uusiutuvan ja mielialasta sen aikana. Ja siitä miten toipua pitkästä loukkaantumisesta?

Kysellessäni teidän toiveita postausaiheisiin, toivottiin juttua ylikunnosta muutamasta eri näkökulmasta. Tällä hetkellä tulee aika tarkalleen vuosi kun mulla iski päälle ylikunto/alipalautuminen. Olin aina ajatellut, että mulle ei todellakaan voi käydä niin, sillä koin tuntevani kehoni niin hyvin, että osaisin varmasti himmata ajoissa, jos tällaisia oireita tulisi. Mullahan ei missään vaiheessa tullut sellaisia fyysisiä oireita, että en esimerkiksi jaksaisi treenata. Treenaamisen kanssa mulla ei ole oikeestaan koskaan ole ollut ongelmia ja sen takia onkin ollut vaikea kuunnella, milloin on oikeesti väsynyt eikä vaan väsähtänyt.

Oon yrittänyt miettiä, että mikä johti siihen että tämä homma iski päälle juuri silloin, sillä olin kuitenkin treenannut paljon ja enemmänkin jo vuosia. Oon aika varma, että kyseessä oli enemmänkin psyykkisen ja fyysisen taakan ylikuormitus, jotka yhdessä johtivat tähän lopputulokseen. Tuolloin koin oireita enemmän juuri psyykkisellä puolella, mikä oli aika hämmentävää kun ei tiennyt itekkään että mikä ihme vaivaa, kun välillä kaikki on ihan hyvin ja 5 minutin päästä alkaa itkeä, kun koira jää haistelemaan puskia liian pitkäksi aikaa kävelylenkillä. :D

Tässä oireita tuolta ajalta:

Uniongelmat – herääminen usein 4-5 aikaan yöllä.

Herkkä jopa masentunut mieliala – Itkettää helposti, toisaalta myös ärsyyntyy helpolla pienistä asioista.

Motivaation puutos, saamattomuus – Tuntuu, että tekee jatkuvasti jotain saamatta kuitenkaan mitään aikaiseksi, mikä ahdistaa vielä enemmän.

Mielialan vaihtelut – Välillä tosi hyvä meno ja välillä taas todella vaikeaa.

Ruokahalun muutokset – Loputon nälkä, sekä makeanhimon aiheuttaa stressihormonin heilahtelut viestittää keholle että energiaa on saatava mahdollisimman nopeasti ja nopeasta lähteestä –> sokeri.

Palelu – Etenkin kädet ja jalat ovat aina jäässä.

Voimakas hikoilu urheillessa 

Vähentynyt virtsaaminen runsaasta juomisesta huolimatta sekä vatsan toiminnan muutokset.

Turvonneet kasvot ja kädet, etenkin aamuisin.

Tuolloinhan homma meni suhteellisen helpolla ohi, lepäilin joulun yli ja tammikuun puolella alkoi helpottaa. Kesällä kävin tämän prosessin uudelleen, mutta oireet olivat melkein päinvastaiset noihin yllä oleviin. Mielialassa tai unenlaadussa en huomannut muutoksia, mutta kroppa kävi ylikierroksilla, hikoilin jatkuvasti eikä ruoka maistunut. Tämä johtui pitkälti siitä, että olin tyhmä ja treenasin flunssaisena, joka johti sitten vähän vakavampaan tilaan. Kehon lämmönsäätelyn muutokset ovatkin usein merkki siitä, että kaikki ei ole ihan kunnossa. Autonominen hermosto vastaa kehon tahdosta riippumattomista toiminnoista eli säätelee ruoansulatusta, rauhasia ja esim. edellä mainittua lämmönsäätelyä. Ongelmat näillä alueilla voivat viestiä siitä, että hermosto ei ole päässyt palautumaan riittävästi.

Kysyttiin, pelkäänkö tämän uusiutumista ja täytyy sanoa että en. Huomaan kuitenkin, että mun kroppa on jollain tavoin herkempi ja valitettavasti uskon, että uusiutumisen riski on nykyään suurempi. Välillä saatan tunnistaa alipalautumisen merkkejä juuri tuossa kehon lämmönsäätelyssä tai unen laadussa. Uskon kuitenkin, että oon nyt oppinut tämän asian kantapään kautta ja olen tulevaisuudessa viisaampi.

Ylikuntoon liittyen kirjoitetaan enimmäkseen oireista ja toipumisesta. On totta stressitekijöiden vähentäminen on avainasia tässä. Aina näitä (esim. työhön liittyviä tilapäisiä) stressijaksoja ei kuitenkaan ole mahdollista poistaa, joten voisiko näkökulmaksi ottaa sen, miten ravinto/liikunta/uni osa-alueita kannatta muuttaa kun huomaa, että stressi meinaa hiipiä päälle? Eli miten ylikuntoa voisi yrittää ”ennaltaehkäistä”. :) Kiitokset huipusta blogistasi ja paljn tsemppiä jatkolle!

Mun mielestä tärkeintä on ymmärtää, että aina ei ole kyse vain treenaamisesta ja siitä palautumisesta. Kaikki palaset vaikuttaa ja se tulisi huomioida varsinaisen treenaamisen laadussa sekä määrissä. Ennaltaehkäisyyn sanoisin erityisen tärkeäksi juuri sen, että osaa suhteuttaa treenimäärät omaan elämäntilanteeseen. Jos töissä/koulussa on rankkaa, tai on kokenut suuria muutoksia elämässä, saattaa olla parempi höllätä treenien suhteen. Myös treenin tehojen säätely on tärkeää, eli välillä tulee palautusviikkoja ja jokainen treeni ei ole maksimaalinen suoritus. Myös se on hyvin tärkeää, että elämässä olisi muutakin kuin vaan ne treenit. Muuten loukkaantumisen tai esimerkiksi tällaisen tilan iskiessä voi tulla hyvinkin ”tyhjä olo”, jos kaikki on perustunut vaan siihen miten treenaa ja syö.

Itse ajattelen, että ravinnolla on myös tosi suuri rooli ja kokemuksella voin sanoa, että esimerkiksi diettaaminen kannattaa suunnata sellaiselle ajalle, kun muu elämä on tasapainossa. Tällaisissa haastavammissa vaiheissa tulisi pitää huolta riittävästä energiansaannista ja siitä että ruokavalio on pääsosin (80/20) terveellinen. Useinhan juuri stressin alla alkaa tehdä mieli herkkuja ja pikaruokaa, jotka kuitenkin saavat olon vain huonommaksi. Lisäksi syödessä paljon köyhempiä ruoka-aineita, vie ne tilaa niiltä ravintorikkaammilta jutuilta.

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


MITÄ TAPAHTUI KUN TREENIMÄÄRÄT VÄHENIVÄT?

Eilisessä tekstissä tuli sivuttua, että taitaa olla ensimmäinen kerta kymmeniin vuosiin, kun mun treenimäärät ovat olleet näin vähäisiä ihan säännöllisesti. Toivottavasti kukaan ei nyt tartu sanaan ”vähäinen”, sillä en jaksaisi miljoonatta kertaa sanoa, että kaikkihan on suhteellista ja riippuu siitä mihin vertaa. ;D Joskus kirjottaessa sitä miettii, että kuinka aina joutuu alustaa kaikki asiat joka kulmasta, ennen kuin voi sanoa mielipiteensä, hah!

No joo, pysytäänpä aiheessa, eli mitäs kaikkea mullistavaa on tapahtunut kun en olekkaan painanut pää kolmantena jalkana päivästä toiseen..

Palautuminen on (luonnollisesti) tehostunut, eli en ole jatkuvasti ihan jumissa. En toki ole aiemminkaan ollut ihan tukossa, mutta tämän palautumisen huomaa siis treenitehoissa, eli treenit sujuvat tehokkaammin, kevyemmin ja tuntuvat paremmilta. 

Kroppa ei ole niin nesteinen kuin aiemmin. Kun treenimäärät ovat korkeat, on keho jonkinlaisessa ”pumpissa” jatkuvasti, eli olo on nyt jopa kevyempi ja slimmimpi kuin silloin kun paukuttaa hulluna menemään!

Nukahdan nopeammin, eli pääsen nopeammin rentoutuneeseen tilaan iltaisin. Tämän eron huomaa, sillä päivinä kun treenaan tuplasti, nukahdan hitaammin ja saatan heräillä yöllä. Johtunee siitä että keho on hieman ylikierroksilla, kun treenikertoja tulee enemmän.

Ruokahalu on pienentynyt. Tämä on toki hyvä homma siinä mielessä, että ruoka ei ole jatkuvasti mielessä. :D Toisaalta sekin on aika kiva fiilis, kun oot vetänyt törkeen kovan treenipäivän ja ruoka maistuu ah, niin taivaalliselta! Toki ruoka maistuu nytkin, mutta ei samalla tavalla. Ennen en voinut ymmärtää, miten jollekin voi olla haastavaa syödä riittävästi, nyt voin jollain tavoin samaistua siihen että syöminen ei oo kovin kivaa silloin kun ei ole nälkä. Terkuin muija, jolla oli ennen nälkä 24/7.

Enemmän aikaa! Tää on ollut tosi jees, sillä treeni ei vie ainoastaan sitä siihen menevää aikaa, vaan koko projekti liikkumisien, suihkujen ja ruokailujen kanssa leikkaa ihan hyvän siivun päivästä, varsinkin kun se tapahtuu useampaan kertaan. Koen, että oon jopa pystynyt tekemään muita duuneja paremmin/tehokkaammin, kun on ollut enemmän aikaa panostaa siihen mitä tekee. Lisäksi oon kokenut ihan ennenkuulumattomia juttuja ja esimerkiksi viettänyt keskellä viikkoa illan kotona telkkua katsellen. Huh, melko hurjaa jos en sanois! :D

No mites oon sitten treenannut? Mullahan on ohjaukset vähentyneet ja oon myös vähentänyt omien treenien määrää samaan aikaan. Pyrin tekemään kävelylenkkejä 1-4 kertaan viikossa näiden lisäksi. Koska teen paljon duunia sisätiloissa, tuntuu hyvältä haukata happea ja liikkua rennommin ulkona.

Viime viikko näytti tältä:

MA: Bodyattack, spinning

TI: lepo

Ke: Bodyattack, TBC (step-tunti)

To: Bodystep, Sprint

Pe: RPV, rinta-hauis-ojentaja salilla

La: lepo

Su: Pakaratreeni salilla (Booty challenge)

Harvoin tulee tällaisia kirjoiteltua, mutta onko siellä ruudun takana joku joka olisi kiinnostunut aloittamaan treenit meidän ihan parhaalla salilla, eli Wasa Sports Clubilla? Hintaanhan kuuluu (naisille) kaksi salia ja nykyään molemmat paikat ovat auki 05:00-23:00, jolloin treenaamaan pääsee lähes milloin tahansa. Meillä on ihan loistotarjouksia tällä hetkellä, esimerkiksi jos oot joskus ollut jäsenenä ja oot alkanut kaipailla takaisin treenien pariin, niin nyt saat kortin sun vanhalla hinnalla taas (+5€ joka on tullut kaikille) !! Uusille tyypeille on olemassa mm. 59€/kk hinta ja vaikka mitä muita siistejä juttuja. Muhun voi olla yhteydessä jos haluaa aloittaa hommat kohti parempaa oloa ja energisempää talvea. Voin kertoa, että mikään ei oo tehokaampi ase kaamosta vastaan kuin liikunta! :)

Heitetäänpä vielä, että jos joku päättää ottaa mun kautta kortin, lupaan auttaa henkilökohtaisesti homman alkuun. Vinkkaan parhaat jumpat sun tavoitteisin sopiviksi ja autan muissakin jutuissa että pääset alkuun! –> aino.rouhiainen@wsc.fi

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


PAKKOMIELTEENÄ TREENAAMINEN

Urheilu on mielettömän hyvä asia. Siitä tulee hyvä fiilis, itsevarma olo, sen ansiosta jaksaa paremmin, nukkuu paremmin ja yleensä myös syö paremmin. Säännöllinen treenaaminen tekee yleensä elämästä parempaa ja vie muitakin tapoja terveellisemmäksi. Usein kaikki hyvää oloa aiheuttavat asiat voi kuitenkin viedä överiksi. Hyvän olon huumassa aletaankin treenaamaan enemmän ja enemmän, jolloin pahimmillaan kaikki positiiviset asiat kääntyy päälaelleen. Harmittavan usein näissä tapauksissa motivaatio treeniin lähtee ulkonäöllisistä syistä, laihtumisesta tai vaikka lihaksien kasvattamisesta. Lihaksia haluavat onneksi yleensä ymmärtävät, että kehitys tapahtuu levossa, mutta laihduttaminen taas on kavala tapa joutua ikävään kierteeseen.

Olen ollut ”liikuntabisneksessä” mukana koko elämäni. Lapsesta asti harrastin kilpaurheilua, jonka jälkeen siirryin alalle töihin. En ole enää mikään teini, joten olen myös nähnyt miten muodit ja ihanteet muuttuu. Olen myös elänyt näissä kausissa mukana, joten nykyään ei enää tule lähdettyä ihan niin helpolla kaikkeen mukaan. :)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

kuva: Riikka

Aiheeseen palatakseni, muistan kuinka nuorempana ihanteet oli toisenlaiset. Toki sporttisuus on aina ollut in, ainakin omassa päässäni, mutta laihuus ja hoikkuus olivat muodissa, kuten lihaksikkuus nykyään. Tämä näkyy aika hyvin myös kuntosalimaailmassa. 2000- luvun alussa ryhmäliikuntatunnit olivat suuressa suosiossa. Monet tunnit olivat niin täynnä, että porukkaa melkein pursusi ovista ulos. Toki nykyään tuntitarjonta on laajentunut, mutta tilastoja katsellessa iso osa jengistä on siirtynyt jumpista kuntosalin puolelle. Kaikki eivät treenaa ulkonäköseikkojen vuoksi, mutta kyllä ne vaan vaikuttavat meidän toimintaan.

Oma tarinani on aika tavanomainen. Olen aina ajatellut, että enemmän on enemmän ja toiminut myös tämän periaatteen mukaan. Yleensä jos yritän selittää tätä asiaa jollekin, otan esimerkiksi riman, joka nousee jatkuvasti korkeammalle. Eli ensin treenaat kerran päivässä ja sen jälkeen lisäät määrän kahteen. Rima nousee, etkä voi enää alittaa sitä. Olen aina vaatinut itseltäni paljon tässä asiassa ja jossain vaiheessa rima oli niin korkealla, ettei missään ollut mitään järkeä. Saatoin treenata päivässä jopa 5 tuntia, enkä pitänyt lepopäiviä. Tähän päälle vielä jäätävät työmäärät.

Voitte kuvitella, että kaikki urheilun tuomat hyvät asiat alkaa kadota tässä vaiheessa. Olen siinä mielessä onnekas, etten ole koskaan joutunut ylikuntoon tai aiheuttanut itselleni vammoja. Mutta kyllä sitä nykyään ajattelee, että mitä ihmettä päässäni on liikkunut tuolloin? Ainoa ohjenuora oli määrä, tein oikeastaan vain kovatehoista aerobista treeniä ja juoksulenkkejä. Hauskinta tässä on se, että en todellakaan ollut missään kireässä kunnossa tuolloin, vaan päinvastoin. Kroppa pisti vastaan ja piti rasvavarastoista kiinni. Toki on ollut myös vaiheita, kun olen ollut laihassa kunnossa ja treenannut paljon, mutta suuri treenimäärä ei tosiaan ole tae hyvästä bodista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuva: Eve

Olen aina ollut aika ääripää ihminen, mutta en onneksi ole vienyt noita asioita ihan päätyyn saakka, sillä jonkinlainen järki on löytynyt jostain korvien välistä. :D Treenaan nykyään paljon edelleen, mutta ajatustyyli on täysin erilainen. Nykyään en esimerkiksi lähtisi tekemään enää ylimäärästä aerobista tähän päälle, vaan muutama voimatreeni viikossa tasapainottaa suurta jumppamäärää. Salitreenien ansiosta kropasta on tullut vahvempi ja se kestää paremmin rasitusta, eikä ylirasitukset iske päälle niin helpolla kun esimerkiksi ryhtilihakset pitävät asennon oikeana kovassakin menossa. Ruokavaliolla on myös ihan älyttömän suuri vaikutus silloin kun treenimäärät ovat suuret!

Olisi kiva kuulla teidän tarinoita! Löytyykö lukijoista joku joka kärsii pakkomielteestä liikuntaan, tai on käynyt vaiheen läpi? Olen tietysti edelleenkin liikunta-addikti, mutta en sillä tavoin että se määrää elämää ja menee kaiken edelle. Silleen hyvällä tavalla. :)

PS. Mun on pitänyt laittaa tämä jo monesti aiemmin, mutta joku joskus kysyi onko mulla snapchat ja onhan mulla! Latasin sen joskus 2014 alussa ja heitin vaan ensimmäisen nimen mitä mieleen tuli –> ainopaino. En ole toistaiseksi löytänyt asetusta, mistä tuon voisi muuttaa… :D Snäpissä tulee jaettua juttuja myös treenijuttujen ulkopuolelta, joten seurailkaa jos kiinnostaa! ;)