FITNESS- JA RAVINTOTRENDIT 70-LUVULTA TÄHÄN PÄIVÄÄN

Hittidieetit ja fitness-trendit tulevat ja menevät! Jälkeenpäin onkin mukavaa naureskella milloin millekkin trendille, mutta yllättävän usein nämnä trendit palaavat aina uudelleen, hieman uudistetussa muodossa. Tiesitkö, että nykypäivän hitti, eli ketogeeninen ruokavalio keksittiin jo 1970-luvulla? Kyseessä on siis Lääketieteen tohtori Robert Atkinsin kehittämä ruokavalio, jota pidetään myös karppauksen esi-isänä. Vuonna 1972 julkaistu dieettikirja myi yli 10 miljoonaa kappaletta!

”heroin chic” oli 90-luvun ihanne kroppa

1970 – luvulla villitsi siis Atkinsin dieetti, jossa syödään ainoastaan proteiineja ja rasvoja ja jätetään hiilihydraatit minimiin. Atkinsin dieetti aloitetaan kahden viikon mittaisella induktiolla, jossa hiilihydraatteja syödään alle 20 grammaa päivässä ja tavoitellaan ketoositilaa. Sen jälkeen hiilihydraattimäärää nostetaan vaiheittain, kunnes löydetään sopiva ylläpitotaso. Proteiineja ja rasvoja syödään sen verran kuin kylläisyyden saavuttamiseksi tarvitsee. Tuohon aikaan tämä tarkoitti monien kohdalla pekonin, kanamunien ja lihan suurta kulutusta.

1970- luvulla Suomeen rantautui monille tuttu Painonvartijat. Kyseinen konsepti perustui pisteiden laskentaan, eli eri ruuilla oli pistearvo ja päivän aikana piti pysyä tietyssä pistemäärässä. Painonvartijat toimi myös ryhminä, jotka kokoontuvat kerran viikossa järjestön kouluttaman ohjaajan johdolla tapaamisiin. Itse muistan äitini olleen painonvartijoissa 90-luvulla ja itsekin tutkin noita pistetaulukoita jo silloin! 😀

70-luvulla ihannoitiin hoikkaa vartaloa, joten liikuntatrendeinä nousivat pintaan lenkkeily ja erilaiset härvelit, kuten hierova vyö, tasapainolauta, jonka päällä keinuteltiin edes ja takas, laihduttavat asut ja vyöt sekä kuntopyöriä muistuttavat monitoimilaitteet.

1980 – luvulla ruokavalion osalta siirryttiin vähärasvaisuuden ihannointiin. Terveellinen ruokavalio oli yhtä kuin vähärasvainen ruokavalio. Esimerkiksi Valio toi ensimmäiset kevyt-tuotteet markkinoille jo 70 – luvulla, mutta 80-luvulla tuotteiden määrä laajeni ja kiinnostus niitä kohtaan alkoi kasvaa. Kevyempien tuotteiden kysyntä oli selkeää, mistä johtuen Valiolla oli 80-luvun puolivälissä oma tuotesarja kevyt-tuotteita. Lähes jokaisessa tuoteryhmässä alkoi olla oma kevyt-tuotteensa, sillä kuluttajakysyntä oli suurta. Myös uusia jugurtteja ja viilien makuja tuotiin markkinoille runsaasti 80 – luvulla!

80-luvun kroppaihanne muuttui laihasta hieman bodatummaksi! Miehet alkoivat näyttää enemmän ja enemmän kehonrakentajilta löysissä salihousuissaan, naiset taas edelleen kapoisia ja monesti vartaloltaan V-mallisia. Salihousut, vyölaukut, jumppapuvut (korkealle leikatut sellaiset) ja värikkäät kokonaisuudet olivat in. Vaikka miehet olivat lihaksikkaita, suurin osa naisista treenasi edelleen pikkuruisilla lisäpainolla pitkiä sarjoja hoikkuutta tavoitellen.

Muita hittilajeja olivat mm. lisääntynyt juoksuharrastus, sillä mm. ensimmäinen Helsinki City Marathon järjestettiin 1981, juoksun lisäksi 1980-luvulla kaikki halusivat käyrätankoisen pyörän. Aerobic-alkoi nostaa päätään 80-luvulla, josta päästäänkin seuraavaan kohtaan!

1990-luvulla keveys sai rinnalleen terveysvaikutukset ja uusia terveystuotteita alkoi tulla markkinoille. Silti kevyiden ruokien trendi näkyi edelleen esimerkiksi vähärasvaisten juustojen suosion nousuna. Myös Zone-dieetti oli tuohon aikaan suosittua. Kyseisessä dieetissä syödään 30 prosenttia proteiinia, 30 prosenttia rasvaa ja 40 prosenttia hiilihydraatteja. Erityisesti sokeria tulee välttää. Myöskään leipä, peruna, pasta tai riisi eivät saa olla ruokavalion perustana. 1990-luku oli Ruukkuyrittien, ksylitolipurkan, juustokakkujen ja tex mexin vuosikymmen. Tuohon aikaan kotiruokaa syötiin edelleen paljon ja esimerkiksi kasvisruokavaihtoehotja ei juurikaan löytynyt ravintoloiden menuista!

Ysärillä aerobic ja esimerkiksi spinning nousivat suosioon. Alaspäin levenevät jazzhousut, napapaidat ja adidas näkyivät treenipukeutumisessa. 90-luvulla siis aerobicattiin, tehtiin Cindy Crawfordin jumppavideoita, rullaluisteltiin ja ostettiin ostos-tv:n höpöhöpö laitteita, jotka lupasivat kuun taivaalta.

Kuka muistaa Thighmasterin tai Abtronicin, eli vyön, joka antaa pieniä sähköiskuja aktivoidakseen vatsalihaksia? Oli laihduttavat housut ja Orbitrek-crosstrainer, joiden avulla päästiin siihen ihanne kondikseen, joka oli solakka, mutta lihaksettoman näköinen.  Myös heroin chicistä tuli trendikästä. Olivathan mallit aikaisemminkin olleet hoikkia, mutta tämä trendi veti hoikkuuden ihannoinnin äärimmilleen (postauksen ylin kuva)

2000 – luvulla proteiini alkoi kiinnostaa enemmän, oli PH-dieettiä ja GI-dieettiä, mutta 2000-luvun kovin buumi oli karppaus,  jolloin esimerkiksi Antti Heikkilä julkaisi useita kirjoja tästä ruokavaliosta. Karppausinfo levisi nopeasti internetin kautta, ja jo vuonna 2007 tarjolla oli maksullisia karppaukseen keskittyviä painonhallintapalveluja. Karppaus on siis vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta yleisesti käytetty nimi. Nimi on alunperin peräisin sanasta low carb. Vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa vähennetään tai jätetään pois kaikkein tärkkelys- ja sokeripitoisimmat ruoat. Ne korvataan kasviksilla ja rasvoilla

2000 -luvulla myös kolesterolia alentavat levitteet keksittiin ja muutenkin terveysvaikutteiset tuotteet alkoivat menestyä paremmin ja paremmin! Lisäravinteita alettiin käyttää enemmän ja niitä alkoi tippua markkinoille enemmän ja enemmän.

Mitä vartaloihanteeseen tulee, 2000-luvulle siirryttäessä treenin painopiste siirtyi alemmas eli peppubuumi alkoi nostaa päätään. Jos ennen ihannoitiin todella kapeaa vartaloa, nyt piti olla hoikka, mutta muodokas. 2000-luvun terveystietoinen nainen oli solakka ja terve. Hän omisti lenkkikengät tai kuntosalin jäsenyyden. Itsekin tähän aikaan jo aktiivisesti treenanneena kävin paljon lenkillä, ryhmäliikunnassa ja myös salilla. Muistan kuinka joskus 2007-2008 juoksutrikoista tuli pop, niitä käytettiin kaikissa treeneissä ja aiemmin käytössä olleet matalavyötäröiset jazz-pöksyt jäivät kaapin perukoille makaamaan. 

vuodelta 2005, ennen tiukkojen treenitrikoiden rantautumista!

2010 – luvulla tuli maitorahkabuumi, hyvät rasvat, superfoodit, fitnessbuumi, hiitit, crossfit ja toiminnallinen treeni! Kaikki missä luki proteiinipitoinen oli jees! 😀

Mitä lähempänä ollaan vuotta 2020, sitä armollisempaa meininki on, hyvinvointi ja tasapaino on pop ja erilaiset pikadieetit ja systeemit alkaa olla jo so last season. Kasvisruokavalio, gluteeniton ja maidoton ruokavalio ovat olleet tämän aikakauden suosikkeja, unohtamatta tällä hetkellä vallitsevaa ketogeenistä ruokavaliota sekä pätkäpaastoa.

Naiset treenaavat kovaa, eivätkä pelkää hankkia lihaksia, peppu on edelleen pop ja fitness – ja kehonrakennus ovat suosiossa. Jos ennen piti olla vain laiha, nykyään pitäisi olla lihaksikas, mutta vähärasvainen, mehevällä perämisellä varustettuna. Lantionnostosta eli hipthrustista tuli ehkä kaikkien aikojen suosituin treeniliike.

Kehopositiivisuus ja erilaiset kehot ovat nykyään paljon hyväksytympiä kuin ennen. Erilaisuus ja inhimillisyys ovat nosteessa. Twerkkaus, tankotanssi ja muut tanssin muodot ovat nykypäivänä ihan tavanomaisia harrastuksia. Jooga ja muut kehonhuolto harjoitteet lisääntyvät jatkuvasti. Viime vuosina nettivalmennuksien suosio on ollut nousussa, nykyään on helppo ostaa edullisesti treeniohjelmia ja ravinto-ohjelmia netin välityksellä!

Onko veikkauksia mitä seuraava vuosikymmen tuo tälle rintamalle?

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


SELKÄLIIKKEIDEN KUNINGAS JOTA ET LUULTAVASTI OLE TESTANNUT

On olemassa yksi treeniliike selälle, jonka väitän olevan aivan älyttömän tehokas ja toimiva, mutta jota käytetään hyvin vähän. Syynä tähän voi olla kyseiseen liikkeeseen tarvittava laite, jota ei useimmilta saleilta löydy. Kerron postauksessa, miten pystyt kasata kyseisen laitteen itse ja pääset tekemään tätä loistavaa liikettä vahvistamaan selän lihaksistoa!

Kyseessä on siis Penkkiveto, joka on loistava yläselkään kohdistuva moninivel-liike, jossa tapahtuu ennen kaikkea olkanivelen ojennusta ja loitonnusta sekä kyynärnivelen koukistusta. Työtä tekevät lihasryhmät ovat samat kuin leuanvedossa, mutta liikemalli on eri ja lapojen lähentäjien rooli varsinkin loppuvedossa korostuu leuanvetoa enemmän! Penkkivedossa ei pysty huijata heijjaamalla vartalolla, kuten useissa muissa selkäliikkeissä, joten siinä tulee käytettyä ainoastaan kohdelihasta ja vieläpä hyvin tehokkaasti.

Penkkivedon etuna on mm. se, että liikettä tehdessä voi keskittyä mahdollisimman terävään konsentriseen (ylöstulovaihe) vaiheeseen ja kehittää esimerkiksi niitä leuanvedossakin tarvittavia lihaksia!

  • Aseta penkin korkeus siten, että veto lähtee suorilta käsiltä
  • Liikkeen alussa vedä hartiat taakse
  • Tee mahdollisimman nopea ylösveto niin että tanko osuu penkkiin, jonka jälkeen lyhyt pito ja rauhallinen jarrutus alas
  • Vaihtelemalla oteleveyttä tai myötä/vastaotetta saat vaihtelua liikkeeseen
  • Kyseessä on moninivel-liike, joten uskalla kokeilla rautaa joka tuntuu haastavalta, mikäli et kuitenkaan saa tankoa osumaan penkkiin, on se merkki liian suuresta kuormasta!

Penkkivedon etuna on siis räjähtävä suoritustapa. Jos veto ei ole terävä, ei tankoa saa kolahtamaan penkin alaosaan. Makaava asento varmistaa, ettei voimaa saa muualta kuin selän lihaksista! Hyppyboxien sekä tavallisen penkin avulla saa kasattua penkkivetoon tarvittavan viritelmän. Tärkeintä on saada penkki sen verran korkealle, että kädet saa suoriksi penkillä maatessa. Kuvassa näkyvä viritys mahdollistaa tangon nostamisen boksin päälle, jotta sen saa käsillä roikuntaan, mikäli treenaa ilman auttavia käsiparia!

Joko oot testannut tätä?

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


SUPERKOMPENSAATIO – MIKÄ SE ON JA MITEN SE TAPAHTUU?

Tiesitkö, että treenin aikana ja myös sen jälkeen kunto laskee ja mm. vastustuskyky heikkenee. Treenaaminen on keholle rasitus ja se vie suorituskykyä huonommaksi. Treeni, ravinto ja lepo eli palautuminen on tuttu trio ja tiedämme, että kehitykseen tarvitaan nuo kaikki. Siltikin väitän, että viimeisin eli lepo meinaa unohtua tästä yhtälöstä kovin usein, jolloin superkomensaatiota ei tapahdu.

Kun elimistöä kuormitetaan harjoittelun aikana tarpeeksi raskaasti, lihaksiin syntyy tämän seurauksena pieniä mikrovaurioita, aineenvaihdunnan sivutuotteita ja hermoston toiminta ja elimistön immuniteettijärjestelmä järkkyvät perustilasta. 

Kunto on siis laskenut harjoituksen jälkeen ja jotta se lähtisi korjaantumaan tarvitaan ravintoa ja lepoa. Tärkeintä on saada ylipäätään energiaa, mieluiten hiilarien ja proteiinien muodossa. Ravinnon avulla palautuminen käynnistyy tehokkaammin, mutta miten sitten saadaan kuntotaso nousemaan lähtötasoa paremmaksi? Tämä kehitys tapahtuu, kun keho saa harjoituksen jälkeen tarpeeksi lepoa, etenkin unta. Palautumisen aikana kuntotaso nousee lähtötasoa paremmaksi.

Tätä prosessia kutsutaan siis superkompensaatioksi ja jotta koko prosessi lähtee käyntiin, on harjoituksen oltava riittävän kuormittava, eli raskas. Vasta riittävän rankan  harjoituksen jälkeen elimistö alkaa tekemään tarvittavia korjaustoimenpiteitä. Kuormituksen jälkeen keho alkaa suojata itseään samankaltaisia kuormituksia vastaan, esimerkiksi vahvistamalla lihaksia tai parantamalla hapenottokykyä. Kun riittävän levon jälkeen suoritetaan uusi raskas harjoitus ja tämän jälkeen taas riittävä palautuminen, on uuden superkompensaation saavuttaminen mahdollista. Näin suorituskyky kehittyy nousujohteisesti harjoittelun ja palautumisen vuorotellessa.

Oli kyseessä kestävyys- tai voimaharjoittelu, mikäli treenitulokset junnaavat paikoillaan, löytyy vastaus usein palautumisen puutteesta. Helposti ajatellaan, että pitäisi treenata kovempaa ja enemmän, vaikka homma menee usein päin vastoin. Toki poikkeuksiakin on, eli harjoittelun teho on liian kevyttä kehitykselle.

Kehittävän treenin tulee kyllä olla riittävän kuormittavaa, mutta myös nousujohteista. Etenkin lihasmassa -ja voimaharjottelussa on tärkeää käyttää nousujohteista ohjelmointia, johon on valmiiksi suunniteltu kevennykset ja palautumiset.

  • Kova harjoitus aiheuttaa sekä väsymystä että antaa keholle ärsykkeen kehittyä
  • Harjoittelija haluaa kehitystä, ei väsymystä. Mitä useammin pystyy tekemään kehittävän harjoituksen, sitä nopeammin kehittyy
  • Usein kuitenkin riittävä ärsyke kehittymiselle vaatii sen, että syntyy myös väsymystä.
  • Liian kovassa harjoituksessa kehityksen suhde väsymykseen on huono ja mikrovaurioita syntyy liikaa.
  • Sopivassa harjoituksessa kehityksen suhde väsymykseen on optimaalinen.
  • Liian kevyt harjoitus ei laukaise kehitykseen johtavia prosesseja.
  • Pahimmillaan harjoitus aiheuttaa väsymystä, muttei kehitä.
  • Kovakaan harjoittelu ei kehitä, jos harjoittelu ei ole nousujohteista.

Kovasta salitreenistä palautuminen kestää noin 72 tuntia. Tämän vuoksi jokaista salitreeniä ei kannata vetää aivan tappiin, sillä se pidentää palautumisaikaa ja kestää kauemmin ennen kuin pääsee taas treenaamaan. Sen sijaan kohtalainen rasitus kehittää yhtä paljon ja olet nopeammin valmis uuteen harjoitukseen. Tutkimustiedon mukaan 1-2 toiston varastoon jättäminen on yhtä kehittävää ja järkevämpää palautumisen kannalta. Tämä tarkoittaa siis käytännössä sitä, että jos saat kyseisellä painolla maksimissaan 10 toistoa, teen vain 8-9.

Treenaatko kehittymisen vai treenaamisen takia?

Ei ole väärin treenata treenaamisen vuoksi, mutta mikäli on tavoitteita urheilun saralla, kannattaa näitä asioita huomioida omassa ohjelmoinnissa!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


6 x TÄLLÄ VIIKOLLA

Maanantaiaamuna herätessäni oli sellainen olo, että voisin hautautua vällyjen alle vielä yhdeksi vuorokaudeksi. En ole kovin usein väsynyt, mutta tuolloin oli fiilis, että mitähän tästä viikosta tulee. Onneksi mulla on nuo pakolliset liikuntasuoritukset aikataulussa, niin kyllä sitä sitten taas moottori käynnistyi kun veti tunnin tehojumpan heti maanantain alkuun. Tästä puhutaan paljon, mutta silti haluan sanoa, että liikunta on oikeasti niin supertärkeetä erityisesti tähän vuodenaikaan. Vaikka olisi kuinka maailmanlopun paska ja väsynyt fiilis niin liikkumisessa/treenissä on joki ihme juttu, että kun vaan raahautuu pelipaikalle niin lopussa kiitos seisoo varmasti. Ei ole väliä mitä tekee, kunhan tekee.

Tiistaina odottelin uusia Les Mills – ohjelmia saapuvaksi, olin nimittäin ajatellut opetella heti uuden Bodyattackin ja ohjata sen keskiviikon tunnilla. No ohjelmia ei saapunut, joten aikaa vapautui hieman enemmän pelkkään oleiluun. Palaveerattiin, suunniteltiin uusia kuvioita salin muuton tiimoilta ja ohjasin Booty Workout-tunnin, joka meinaa olla ihan lempparitunti sen tehokkuuden vuoksi. Tiistaisin mulla on vain yksi ohjaus, joten siitä ottaa kaiken irti!

Keskiviikko meni uusien jumppakuvioiden suunnittelussa. Meillä tulee keväällä (ja joulun ajalle) yksi ainoa ryhmäliikunta-aikataulu, jossa on aika hurjan paljon tunteja, joten kaiken yhteensovittaminen on melkoinen palapeli! Alkaa olla hyvällä mallilla ja innolla kevättä ootellen. Keskiviikon iltatunnin jälkeen tein jotain mitä en ole varmaan koskaan tehnyt, hain nimittäin Kotipizzasta kotzonen iltapalaksi! Hurjaa! 😀

Torstaina toivoin, että ne Les Millsit vihdoin tulisivat, että pääsisin ohjaamaan uutta Bodysteppiä illalla. Toisin kävi, ohjelmia ei edelleenkään kuulunut, joten miksailin steppiä hieman ja valmistauduin vetämään viimeisen kerran Sprintin, jota en miksaile juuri koskaan. Torstaisin mulla on myös PT-juttuja, joita oon nyt tehnyt hieman enemmän kuin pitkään aikaan. Kävin vielä pienellä kävelylenkillä ennen jumpille lähtöä ja sieltä ne milssit tipahti, tunti ennen jumppien alkua. Steppiä en olisi mitenkään ehtinyt edes katsoa läpi, joten pistin kaiken kapasiteetin mitä omaan ja iskin uuden Sprint 18 – ohjelman kaaliin. Pakko kehua, että ohajus meni vielä todella hyvin, ehdin jopa skriptata tunnin paperille. Kaikki 40 minuutissa! 😀 Oli muuten hyvä ohjelma, tykkäsin sikana.

Perjantaisin mulla on joka toinen viikko vain yksi ohjaus ja sekin aamupäivästä, joten ehtii sitten edes pari kertaa kuukaudessa tehdä jotain iltasuunnitelmia perjantaisin! Aamupäivän RPV-tunnilla on aina kiva tunnelma, koska perjantai. Näillä aamupäivän tunneilla käy muutenkin yllättävän paljon ihmisiä, toivotaan että sama meno jatkuu vaikka lokaatio siirtyy keskustasta hieman sivummalle. Jumpan jälkeen siirryin toiselle salille, jossa pidettiin pienimuotoinen photoshoot, josta tämänkin postauksen kuvat ovat peräisin. Leivoin terveellistä mustikkapiiraakkaa ja meillä kävi vieraita. Oli kiva perjantai!

Tänään lauantaina heräilin jo kahdeksan pintaan, joten laskin että ehtisin suunnitella uutta ohjelmaa aamun Spinning-tunnille. Sainkin tehtyä hieman yli puolet uutta ohjelmaa, vaikka hieman tiukille meni taas aikataulullisesti. Kellotin viimeisiä työ-osuuksia vielä töihin ajellessa. Ensivedon jälkeen uusi setti tuntui hyvältä ja sitä soijan määrää noiden Spinning-tuntien jälkeen!! Perään vielä BODY-tunti ja sen jälkeen alkoi mun vapaat. Käytiin lemppari lounaspaikassa (Bistro Kauppahalli ja salaatit best!) sekä joulumarkkinoilla. Ihanaa kun saa vain olla ja huomenna ei ole mitään pakollista tiedossa. Nukun ainakin yhdeksään, hehe! 😀

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


MILLAINEN ON MUN RENTO OTE ELÄMÄÄN?

Tällä viikolla tuli puhuttua jo aiemmin tasapainosta täällä blogissa. Jaoin myös Instagramin tarinaosiossa painolukemani ja kuvan, jossa kerroin kuinka rennompi ote elämään on saanut aikaan se, että keho toimii ihanteellisesti ja painokin on vain tippunut sitä mukaa mitä vähemmän kieltoja ja sääntöjä mulla on. Enkä nyt tarkoita, että painon putoaminen olisi aina jokin hyvinvoinnin merkki. Lähinnä sitä, että silloin kun sitä on yrittänyt pudottaa painoa / polttaa flässää keinolla millä hyvänsä niin eipä ole tippunut, ainakaan kovin helpolla!

Olen saanut yllättävän paljon viestejä IG:n puolella ja selkeästi tämä aihe herätti paljon keskustelua. Keskustelu on ollut positiivista, eli ei missään nimessä mitään huonoa. Lähinnä erilaisia ajatuksia stressistä ja esimerkiksi rennosti ottamisesta. Moni oli nimittäin sitä mieltä, että heidän kohdallaan rennompi vaihe on nimenomaan saanut aikaiseksi painon nousemisen ja huonommat elämäntavat. Osa taas oli kanssani täysin samoilla linjoilla ja kokenut saman. Tasapaino on vähän kulunut ja kliseinen sana, mutta en keksi parempaakaan niin pahoittelut, että sitä tulee viljeltyä erityisen paljon.

Mitä se rento ote elämään ja esimerkiksi ruokailuun sitten tarkoittaa? Rehellisesti sanottuna, jos olisin lukenut tällaisen ajatuksen vuosia sitten, olisin sanonut että pyh ja pah, ei pidä paikkaansa, ainakaan mun kohdalla. Se, että voin syödä mitä haluan olisi mahdollisesti tarkottanut ähkyyn vetämistä ja kaiken kielletyn syömistä. Ja täytyy myöntää, että kun päätin tietoisesti lopettaa kieltolistat, vei sen jälkeen vielä paljon aikaa ennen kuin pääsin tähän tilanteeseen. Jos on kokenut haasteita ravinnon tai treenaamisen kanssa, ei tällainen ajattelutyyli toimikkaan välittömästi, sillä mieli pitäisi olla tasapainossa ja suhtautuminen syömiseen tai liikkumiseen normaalia.

Sain tosi paljon viestejä koskien juuri sitä, että oma tekeminen on tavallaan jojoilua, ensin dietataan ja sitten lopetetaan ja sitten taas dietataan ja tuntuu ettei millään pääse sinne minne tahtoo. Haluttaisiin lopettaa tämä kierre, mutta ei tiedetä miten, sillä kontrollista irrottaminen pelottaa ja tarkoittaa monille sitä, että mennäänkin siihen toiseen ääripäähän, syödään ja lihotaan. Tämä on juuri se liiallisen kontrolloinnin oire, mennään aina ääripäihin. On vaikea nähdä, että siinä välimaastossakin voi elää ja siellä on usein paljon mukavampaa.

Kun sanon, että oon löytänyt tasapainon ja otan nykyään rennommin, ei se tarkoita, että makaisin sohvalla vedellen herkkuja. Se tarkoittaa lähinnä sitä, etten stressaa asioista tai siitä mitä söin tai en. En suorita liikuntaa tai elämää, tai jos huomaan, että hommassa maistuu taas suorittamisen maku, painan jarrua. Mulla on edelleen rutiinit, syön terveellisesti koska se tulee automaationa, treenaan paljon työn kautta ja niin edelleen. Niin kliseiseltä kuin tämäkin kuulostaa, pyrin tekemään niin liikunnan kuin ravinnonkin osalta asioita joista tulee hyvä olo. Okei, treenille lähteminen ei aina tunnu etukäteen parhaalta idealta, mutta jälkeenpäin aina. Jos treeniä taas tekee liiaksi, laimentaa se myös niitä hyvän olon fiiliksiä jossain vaiheessa. Jos treeniä vain suorittaa aina jonkun ulkoisen motivaattorin kautta (ulkonäkö,kalorit, laihtuminen) on todella vaikeaa löytää pysyvää suhdetta liikuntaan.

Se, että ei ole mitään sääntöjä mitä pitäisi tehdä ja suorittaa aiheuttaa ainakin omalla kohdalla yleensä sen, että sitä saakin aikaiseksi kaikenlaista kun teen juttuja, jotka on mielekkäitä. Kun päästää irti kieltolistoista, ruoka ei pyöri enää mielessä jatkuvasti, eikä ajattele, että sitten kun on se ja se päivä, syön sitä ja tätä ja tota. Voit syödä sen suklaapatukan heti jos haluat, mutta useimmiten mun ei enää edes tee mieli mitään erikoista. Toki välillä tekee ja silloin syön tai leivon jotain hyvää! Se, että ottaa rennommin ei kuitenkaan tarkoita ettei olisi mitään rutiineja tai ”sääntöjä”. Sääntö on ehkä vähän hölmö sana, mutta mulla on ainakin asioita joihin pyrin ja joiden eteen joudun hieman tsempata välillä, mutta tiedän että niiden tekeminen tekee mulle pitkällä juoksulla hyvää. (esim. uni, vihannekset, arkiliikunta)

Aiemmin jos mulla oli herkkupäivä oli kaikki oltava viimeisen päälle täydellistä, en syönyt mitään mikä ei ollut mun lemppariherkkua, koska en halunnut tuhlata nautintoa siihen. Usein tulikin ostettua ihan liikaa kaikkea mättöä kotiin, koska piti olla lempikarkit, lempijäätelöt ja niin edelleen. Tämä on mielestäni juuri ääripää-ajattelua, että nyt vedetään kunnolla kun kerta saa.

Nykyään en varaa mitään, koska herkkupäivä. Jos tekee mieli jotain, niin usein kaapista löytyy jotain tai sitten käy hakemassa sen jutun. Kun mikään ei ole rajoitettua, vaikka siihen tiettyyn päivään, ei tarvitse mättää kaikkea mahdollista yhden päivän aikana, koska huomenna ei enää saa ja nyt on pakko nauttia.

Tähän liittyen asia jota oon miettinyt viime aikoina. Tuolla somessa kun pyörii niin ei voi olla törmäämättä ties mihin super-dieettiin ja haasteeseen, joiden aikana pyritään tiputtamaan kiloja ja rasvaa mahdollisimman paljon. Tietääkseni tällaiset tempaukset ovat edelleen hyvin suosittuja ja keräävät jatkuvasti hurjan määrän osanottajia. Moni minuunkin yhteyttä ottanut oli tavallaan joutunut juuri tällaiseen kierteeseen. Oli vedetty jokin tiukka supersetti ja paino oli tullut alas, kuurin jälkeen oli taas tehnyt mieli kaikkea sitä mikä oli ollut kiellettyä kauan ja hetken kuluttua oltiin lähtöpisteessä. No, ei muuta kuin sama kuuri alusta, sehän toimi edelliselläkin kerralla. Tämän kun toistaa tarpeeksi monta kertaa, ei kohta sama dieetti enää toimi, vaan tarvitaan rajumpia otteita ja soppa onkin valmis.

Jotenkin surullista, että on niin paljon ihmisiä, jotka jatkuvasti kokevat, että pitää vetää joku kuuri toisensa perään. Elämä on yhtä valmennuksilla menoa ja tavoitteeseen pyrkimistä. Tavoitteet eivät ole huonoja ja tällaiset haasteet voivat olla myös hyviä ponnahduslautoja parempiin tapoihin, mutta siltikin mietin, että onko tämä mennyt kuitenkin liian pitkälle jo, vai elänkö itse sellaisessa ympäristössä missä vain näen tätä aivan liikaa? Tämä mielipide ei tarkoita sitä, että kaikki kyseinen toiminta olisi huonoa, kaikissa asioissa on puolensa ja epäkohtansa. Yhtä suuri ongelma on nimittäin myös ihmisten ylipaino, terveysongelmat ja liikkumattomuus.

Onko elämän perin tarkoitus tavoitella kokoajan parempaa ulkomuotoa ja mahdollista hyväksyntää sitä kautta. Ja kaikista tärkein, vaatiiko se hyvä kunto edes mitään noin kurinalaista rykäisyä? Eikö tuo diettaamisen suuri tarve kerro siitä, että ne edellisetkään kuurit eivät kuitenkaan tuoneet sitä pysyvää tyytyväisyyttä? Tuleeko tyytyväisyys lopulta ikinä sitä kautta, että yrittää muokata itseään ulkoisesti jotain tavoitetta kohti? Mulle ei ainakaan tuonut.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että se tuo mielihyvää kun onnistuu ja pystyy johonkin joka vaati ponnisteluja. Se saa mielen uskomaan, että se tulee aina vaatimaan ponnisteluja, eikä muuta keinoa ole. Nykyään joka paikassa puhutaan tavoitteiden jahtaamisesta ja aina pitäisi olla jokin päämäärä mitä kohti menee. Omakohtainen mielipide on, että tällainenkin on tavallaan ahdistavaa, koska aina ei ole mitään haaveita tai tavoitteita joita haluaa saavuttaa ja silloin on sellanen fiilis, että pitäisi olla. Eikö joskus tai aika useinkin vois vaan olla täysin tyytyväinen nykyhetkeen ja nauttia siitä?

Jos haluaa muutosta on tehtävä tietoinen päätös siitä, että muuttaa tapojaan. Toistamalla samaa, saa aina saman lopputuloksen. Tiedän myös, että nämä asiat ovat monille ihmisille itsestäänselvyyksiä, mutta ne jotka tietää, tietää. 😀

instagram: ainorouhiainen 

Facebook