MIKSEI NYKYÄÄN VOI EDES SAIRASTAA RAUHASSA?

”Näin vältät flunssan, näin taltutat taudin, syö tätä ja paranet hetkessä”...Sairastelu ei luonnollisesti ole mukavaa hommaa, ainakaan jos se kestää liian pitkään. Hyvällä vastustuskyvyllä on oma roolinsa ja sitä pystyy myös vahvistamaan omien elämäntapojen kautta. On toki eri asia, jos jatkuvat flunssat ja sairastelut iskevät päälle, mutta kun asiaa oikein miettii, niin mikä siinä sairastamisessa on niin kamalaa? Miksi edes pitää stressata asiasta niin paljon ja pyrkiä pääsemään flunssasta eroon asap ja keinolla millä hyvänsä?

Jos ajatellaan asiaa toiselta laidalta, niin useinhan flunssa tai sairastuminen saattaa olla myös kehon tapa sanoa, että nyt stopp, hidasta, rauhoitu. Jos siinä tilanteessa sitten jaksaa maksimissaan ottaa päivän puoliksi iisimmin, niin ei varmaan ihme, että homma toistuu uudelleen taas kuukauden kuluttua?

Jos katsotaan vain pari vuotta taaksepäin, niin itse olin juuri se, joka ei levännyt edes silloin kun olin kipeä. Olin muka superihminen, jota ei pieni kurkkukipu nujerra. Myönnän, että edelleen tämä piirre nousee ilmoille aina silloin tällöin ja saatan tarvita pari fiksua sanaa joltain läheiseltä, mutta en enää ikinä vaarantaisi terveyttäni samoin kuin muutama vuosi takaperin. Aika monet flunssat ja lenssut selvisinkin ne läpi treenaten, joka taas sai uskomaan, että ei tässä mitään jarrua tarvitse painaa vaikka sairastaa. Ja sitten yhtäkkiä monen asian summana vedinkin itseni kipeänä sellaiseen kuosiin, josta pitikin lepäillä kahdeksan viikkoa.

Sairastaessa keho keskittää energiansa parantumiseen, mikä ei todellakaan ole ideaali tilanne kehittymiselle. Treenillä ei kipeänä saa siis edes mitään aikaiseksi, joten siitäkön näkökulmasta on paljon järkevämpää levätä ensin ja treenata kunnolla ja kehittävästi kun on taas kunnossa!

Tämä aihe on ajankohtainen, koska olen parhaillaan sairastamassa kotosalla ja tietysti välillä mieli lähtee laukalle, kuinka nyt kaikki treenitulokset ottavat takapakkia ja jumppa-asiakkaat joutuvat selvitä ilman mua (:D). Todellisuudessahan mitään takapakkia ei ole tulossa, luulen, että tämä huilailu tekee kokonaisuudessaan mulle ainoastaan hyvää. Jumppakamutkin selviävät varmasti oikein hyvin ilman meikäläistä, eikä maailma muutenkaan kaadu tai edes horjahda jos minä olen pari päivää tekemättä mitään järkevää. Olen siis päättänyt vetää lonkkaa oikeen huolella ja hyvällä fiiliksellä! 😀

Muistetaan siis, että jos ollaan kipeitä, me ei treenata! Me levätään, eikä stressata siitä. Meillä ei ole mikään kiire parantua, se tapahtuu kyllä luonnostaan ja viikon päästä ei edes muista enää kaikkia niitä huolenaiheita, joita sairastaessa ehti kelailla! Heh. No ei, mutta ihan oikeasti. Urheilla ehtii vielä vaikka kuinka paljon ja varmasti vähän liikaakin.

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook