NORMAALIT ASIAT JOISTA ON TEHTY EPÄNORMAALEJA

Voihan kauneusihanteet! Tänään puhutaan hieman ihanteista ja siitä kuinka ne ovat nykypäivänä ihan liian vaativat ja jopa raadolliset. Monet normaalit asiat ovat virheitä, joita yritetään korjata ja piilotella. On aivan älytöntä, miten joku asia josta ei pari vuotta sitten ollut tietoakaan, on nykyään asia, johon haetaan korjausvinkkejä, treenitipsejä ja vaikka mitä.

Heitetään ilmoille ajatus, että mitäs jos sen sijaan, että yrittäisi tunkea itseään samaan muottiin kaikkien kanssa, pyrkisikin korostamaan omia parhaita puolia ja kehittämään itseään positiivisella asenteella? Fakta on, että jos aina keskittyy huonoihin puoliin, (joita meitä kaikilla muuten on!) voi olla varma, että ne näkyy ensimmäisenä peiliin katsoessa. Asenteella on aika suuri merkitys myös tässä asiassa!

Kauneusihanteiden mukaisesti mulla luultavasti pitäisi olla suuremmat rinnat, pömppis pois, kapeampi vyötärö, selkämakkarat veks, hoikemmat reidet ja pulleempi takamus. 

Vartalon malli on hyvin pitkälle geneettinen asia. Treenillä pystyy muokata kehoa, esimerkiksi keräämällä lihasta ylä- ja alavarataloon luomalla illuusiota tiimalasimaisemmasta kehosta, jos sellainen on omaan mieleen. Se, mitä kannattaa ehdottomasti muistaa, on että poseeraamalla saa kehosta hyvinkin imartelevamman kuvan kuin se todellisuudessa on. Todella harva ihminen (vaikka olisi hyvässä kunnossa) näyttää suoraan seistessään kurvikkaalta jumalattarelta. 😀 Ja hyvin harva ihminen jaksaa posetella pitkin päivää kaikissa tilanteissa, tuoden parhaita puoliaan esiin. Tämä kuvissa näkyvä illuusio on todellakin vain kuvissa näkyvää illuusiota! Nykyään keskitytään myös kovasti treenaamaan vain tiettyjä asioita tavoitteena korostaa niitä tiettyjä paikkoja, kuten pakaroita ja olkapäitä, ja jopa vältellään keskivartalon treenaamista sen leveämisen pelossa. Tämä on todella harmittavaa, että terveydenkin uhalla mennään päin puuta. Oon sataprosenttisen varma, että monipuolisella harjottelulla saadaan aina parempia tuloksia kuin hinkkaamalla pelkkiä pepputreenejä päivästä toiseen!

Asennolla ja kuvakulmalla on suuri merkitys lopputulokseen!

Geeneistä päästäänkin seuraavaan kohtaan! Jos kymmenen vuotta sitten piti oli thigh gap eli reisivako, niin tänä päivänä yritetään päästä eroon ”viululanteista”, joka tunnetaan paremmin nimellä hip dip. Täytyy sanoa, että en edes tiennyt tästä ”ongelmasta” ennen kuin törmäsin siihen, missäs muualla kuin instagramissa. 😀 Jos joku muu on yhtä tietämätön niin alla on kuva joka kertoo mistä kyse. Kyseessä on siis lantion ja reisien yhtymäkohdassa oleva kolo.

Siis näkyykö tällainen edes muulloin, kuin sillon jos pönöttää tikkusuorana peilin edessä asiaa murehtien? Netti on täynnä treenejä joilla ”täyttää” tuota koloa, mutta jos asiaa ajattelee puhtaasti anatomian kannalta niin luuston mallia on kyllä mahdotonta muokata yhdelläkään treenillä. Ja jos palataan reisivaon tavoitteluun, myös tässä asiassa genetiikalla on suuri merkitys. Esimerkiksi itse saisin vetää itseni anorektiseen kuntoon, jotta kyseinen väli ilmestyisi reisien väliin. Joitain asioita ei vain yksinkertaisesti voi muuttaa ja on ihan turhaa murehtia vain siksi, että joku jossain on joskus keksinyt sen näyttävän hyvältä että jalkojen välissä on kolo! 😀

Selluliitti! Oi sellu, tuo kaikkien naisten vihollinen! Nyt en jaksa pistää aikaani aiheeseen, voiko selluliitistä päästä eroon vai ei, vaan lähinnä siihen että sitä on oikeasti jossain määrin varmaan 99% ihmisistä. Sellut tulevat parhaiten esiin tietynlaisessa valaistuksessa ja yhtä hienosti ne saa peitettyä oikeanlaisella asennolla ja valolla, josta päästäänkin taas kuviin, jotka luovat meille kuvaa, että tätä ihon epätasaisuutta ilmenisi vain viallisilla ihmisillä. Arvet, jäljet ja sellu on itseasiassa normaalimpaa kuin täysin virheetön ja tasainen iho. Miettikääpä sitä!

(Vatsa)makkarat! Istut selkä kyyryllä makkaroita puristellen ja mietit, että miten hemmetissä mulla on aina vaan nämä tässä, vaikka oon kuinka liikkunut ja syönyt terveellisesti? Treenitopin selkämyksestäkin pursuaa inhottavasti selkäfläsät ja toppi vaihtuukin nopeasti löysään T-paitaan salille tai jumppaan lähtiessä, vaikka kuuma tuleekin, mutta auta armias jos joku näkee topin saumasta tursuavaa ihoasi.

Voin henkilökohtaisesti kertoa, että vaikka rasvaprosenttini on ollut ajoittain niin matala, että vatsapalat ovat paistaneet läpi niin silloinkin mulla on tullut makkaroita sekä vatsaan että myös selkäpuolelle. On siis enemmän kuin normaalia, että jos jotain rypistää niin totta hemmetissä se rypistyy. 😀 Vinkkinä voin kertoa, että sen sijaan että keskittyisi puristelemaan kroppaa joka puolelta, suoristaakin ryhdin ja keskittyy hyvään asentoon, joka luo heti paljon sporttisemman lookin! Asennolla ja ryhdillä on ihan mieletön merkitys, eikä sen parantaminen maksa mitään tai vie paljoa aikaa!

Siellä se kumpu on vaikka kuinka vedän ja imen vatsaa sisään! 😀

Pömppis! Tuntuuko että oot tehnyt kaikki mahdolliset vatsahaasteet ja treenit läpi, oot hoikka ja hyvässä kunnossa, mutta voi perseen suti, tuo pömppis ei lähde eikä liikahda. Googlaat liikkeitä alavatsalihaksien treeniä varten ja rajoitat syömisiä. Aamulla kumpu on kohtuullisen pieni, mutta auta armias kun ilta saapuu niin pötsi muistuttaa enemmänkin jalkapalloa.

Yllätykseksi voin paljastaa, että pieni vatsakumpu on paljon normaalimpaa kuin ajatellaan. Täytyy olla hyvin hoikka ja rasvaton, ettei alavatsaan ilmestyisi yhtään mitään ja on myös täysin normaalia että vatsa turpoaa päivän aikana. Kukaan tuskin kävelee aamusta iltaan vatsa sisään vedettynä, vaikkakin valokuvissa se on hyvin normaalia. Alla kuva jossa toisessa pullotan vatsaa ulos ja vedän leukaa sisään versus kuva jossa posetan ja yritän näyttää imartelevalta. Aika suuri ero. 😀

Vinkki: Korkeavyötäröiset treenipöksyt tai pöksyt ylipäätään on maailman paras keksintö jos tämä ”ongelma” painaa mieltä. Ei muuta kuin pöksyt korviin ja problmen solved! 😀

Rakkaat ystävät, keskitytäänkö siis kaikkiin niihin hyviin asioihin ja luodaan jatkumo, jossa tyytyväisyys lisääntyy sekä olo paranee?

Kuulisin mielellään 3 asiaa, joihin olet tyytyväinen itsessäsi juuri nyt? Kommenttiboksi on auki! 🙂

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


”thigh gap” ja muut fiksut kauneusihanteet

Heippa kaverit! Voi hitsi vie miten paljon aikaa yksi muuttaminen voi viedä. Tuntuu, että tässä ei nyt oikeesti riitä vuorokauden tunnit työn teon ohella. Oonhan mä tehnyt myös kaikkea muutakin järkevää, kuten käynyt seinäjoella ostamassa itselleni uuden auton. Olen nyt hopeisen Mini Cooperin ylpeä omistaja. Tämä kyllä helpottaa tulevan talven liikkumisia, sillä muuton myötä työmatkat pitenee aika reippaalla kädellä. Oon ollut menossa aamusta iltaan ja aina syödessä on hetki aikaa naputella konetta, joten toivottavasti ymmärätte, miksi en ole ehtinyt vastata viime päivien kommentteihin. Teen sen illalla. 🙂

DSC02409

kuva: Eve

Aiempaan minkäkuvaa käsittelevään postaukseen monet kommentoivat kärsineensä myös ”liian suuret reidet” – kompleksista ja aloin funtsia mistä tällainen johtuu. No, ei tarvinut kauaa ajatella, sillä vastaus lienee tämä järjetön thigh gap – ihannointi. Suomeksi sanottuna reisivako-fanitus. Kun alkaa miettiä asiaa tarkemmin, tajuaa kuinka typerästä asiasta on kyse. REISIVAKO?! Whatta f*ck? Kaikkeen meitä kans aivopestään.

Ensinnäkin reisivako ja sen saaminen on paljon kiinni ihmisen rakenteesta. Kehon muokkauksessa kaikki on ehkä mahdollista, mutta joillekin tämä ei vaan ole fysiologisesti mahdollista, ennen kuin on aivan liian laiha, meinaan siis ihan luurankoasteella. Asiaan vaikuttaa tietysti rakenteen lisäksi, lihasmassa, luut ja nivelet. Mielestäni kenenkään treenitavoite tai motivaationlähde ei tulisi olla thigh gap. Joillakin ihmisillä tulee tämä vako (kuinka tyhmä sana?) ihan luonnostaan, ihan kuten joillakin on luonnostaan leveät hartiat tai ohuet pohkeet. Vartalon malliin pystyy vaikuttaa todella paljon, mutta toisille ihmisille esim. kapean vyötärön saaminen on todella kovan työn takana. Tällaisissa projekteissa kannattaa miettiä, onko se todella työn arvoista? Kuten sanoin, melkein mikä tahansa on mahdollista, mutta onko se lopulta sen arvoista on toinen juttu. Kolmas juttu on sitten kuinka niitä tuloksia pystyy ylläpitämään.

keep-calm-dont-eat-and-you-will-get-that-thigh-gap

Siinäpä fiksu ohje.. kuva täältä

Selasin nettiä tämän asian tiimoilta ja voi pyhä sylvi mitä kaikkea sitä Googlen ihmeellisestä maailmasta löytyykään. ”How to get a thigh gap” – haun alle tuli ihan muutama artikkeli. Onneksi urheilullista vartaloa ihannoidaan nykyään jo enemmän kuin laihaa. On kuitenkin tylsää, että aina on jokin ”ihanne” mihin pitäisi pyrkiä. Kaikki eivät ole urheilullisia, eivätkä välitä treenaamisesta, eikä minkään ihanteen pitäisi olla motivaatio aloittaa liikkuminen. Toki terveelliset elämäntavat ja liikunta tekee hyvää kenelle tahansa, mutta mielestäni ensisijaisesti motivaatio kaikkeen tähän täytyisi löytyä jostain muualta kuin ulkonäöstä. Enkä väitä, että itse treenaisin vain voidakseni hyvin, treenaan toki myös ulkonäkömotiivien vuoksi, mutta suurin motivaatio tulee kyllä hyvinvoinnista ja kyvystä tehdä paljon asioita väsymättä. 🙂 Blogia pitkään lukeneet tietävät mun sixpäk-pakkomielteen. Oon yrittänyt päästä siitäkin eroon pikkuhiljaa. Siis tottakai mulla on edelleen tavoitteita pysyä timminä ja hyvässä kunnossa, mutta jatkuva pötsin kyylääminen saa nyt riittää. Kyllä se vatsa (ja ne lihakset..) siellä pysyy vaikka niitä ei kuvaisikaan joka päivä. En silti lupaa, että pötsikuvat katoaisivat for good. 😉

Selailin äsken näitä viime keväänä napsittuja kuvia ja katsokaas mikä helmi löytyi arkistosta…haha!

Ai hä? Kuva: Eve

Ai hä? Kuva: Eve

Mä en näe, että jonkin yksittäisen ruumiinosan muokkaus olisi pidemmän päälle järkevä tavoite. Toki voi treenata saadakseen pyöreämmät pakarat tai sixpäkin esiin, mutta liika keskittyminen yhteen ruumiinosaa voi aiheuttaa sokeutumisen asialle. Puhuin aikaisemmassa postauksessa, että kun keksii itsestään vian, jota alkaa muokata ja kehittää, ei helposti edes huomaa kehitystä, kun keskittyy ainoastaan siihen kuinka ”läski vatsa mulla on” ..Toki näin ei aina ole, mutta hyvin usein kuitenkin. Järkevintä olisi treenata yleisen hyvinvoinnin, terveyden ja oman olotilan vuoksi, yleensä tällöin ne kaikki muutkin tulokset tulevat kaupanpäällisinä.

Mulla on ollut viime aikoina näitä pohdiskeluja aika paljon, en tiedä mistä nämä kumpuaa, mutta koittakaa kestää! Treenivinkkejä ja muita tipsejä on kyllä tulossa, kunhan kiireiltäni ehdin saada ajatukset tekstin muotoon. 🙂