MAKEUTUSAINEET KYLLÄ VAI EI?

Toivepostausta pukkaa, sain nimittäin pyynnön kirjoitella aiheesta makeutusaineet ja vaikka tätäkin aihetta on tullut sivuttua aiemminkin, niin otetaan se tänään käsittelyyn. Kuten ihan kaikessa, myös tässä aiheessa vaikuttaa se mitä omalta syömiseltä haetaan. Aiheesta lienee tuhansia tutkimuksia suuntaan jos toiseen, mutta yleisin lopputulos on, että keinoteoiset makeutusaineet eivät tee haittaa, mikäli käyttö pysyy kohtuullisena. Sama pätee tosin myös esimerkiksi sokerin käyttöön.

Uusimpien tutkimuksien mukaan makeutusaineet ovat haitaksi suoliston bakteereille, mutta niin on myös sokeri. Moni on saattanut lukea, että light-tuotteiden käyttö ”lihottaa”, mutta kyseessä ei ole suoranaisesti tuotteen lihottava vaikutus, vaan se että keinotekoinen makeus ei tuota samaa ”kylläisyyttä” tai täytä mielihaluja samalla tavoin kuin oikea sokeri ja saa näin ollen haluamaan vain lisää makeaa. Lopullinen lihominenhan tapahtuu sitten niistä omista valinnoista, eli meneekö mielitekojen mukana vai ei.

Keinotekoisten makeutusaineiden etu on se, että ne pudottavat tuotteen energiapitoisuutta huomattavasti. Itse en esimerkiksi halua juoda kaloreitani, vaan käytän ne mielummin ruokaan, joka täyttää ja antaa energiaa. Jos juon limsaa tai muuta, valitsen aina juomat light-versiona tästä syystä. Mielestäni maussa ei ole eroa, joten siinä mielessä kevyt-tuote on mun mielestä järkevämpi. Jos siis tarkkailee energiamäärää ja haluaa silti syödä määrällisesti enemmän, ovat kevyt-tuotteet tähän helpottava apu. Tämäkin on niin paljon tuotekohtaista,  mutta pääsääntöisesti valitsen aina kaikesta vähäsokerisen, jos sellainen vaihtoehto löytyy. (karkit syön kyllä aina karkkina :D)

Se, mikä monilta unohtuu usein on juuri miltä kannalta asiaa tarkastellaan. Onko kyseessä puhtaasti terveys vai vaikka painonhallinta? Painonpudotuksessa tai painonhallinnassa kun on pääosassa energiansaanti, jolloin siltä kannalta tietysti asiaa helpottaa jos pystyy syödä enemmän vähemmällä energiamäärällä. Moni ajattelee esim hunajan tai agavesiirapin olevan terveellisiä makeuttajia, mutta helposti unohtuu että lopulta nekin ovat ihan sitä samaa sokeria, mukana tosin saattaa tulla myös hyödyllisiä ravintoaineita, jotka sokerista puuttuu kokonaan. Se ei silti poista sitä fatkaa, että näissäkin on paljon energiaa ja sokeria. Kannattaa siis miettiä onko itselle tärkeämpää saada ravintoaineita, vaikka saisi paljon energiaa mukana, vai sitten saada makeus ilman ylimääräisiä kaloreita. Joillekin taas maku ratkaisee ja makeutusaineet eivät vain maistu omaan suuhun lainkaan hyvältä.

Toisilla makeutusaineet aiheuttavat ongelmia vatsan kanssa ja silloinhan on täysin ymmärrettävää, että tällaisille henkilöille ne eivät ole terveyttä edistäviä lainkaan. Jos taas ongelmia ei ole, niin kaikki markkinoilla ja käytössä olevat makeutusaineet on tutkittu hyvin tarkasti, ja niitä koskevat tietyt kohtuulliset käyttörajoitukset, joten jos käyttö ei lähde ihan lapasesta, ei ongelmia pitäisi olla. Moni ajattelee stevian olevan jotenkin hurjasti parempi ja luonnollisempi makeutusaine, mutta todellisuudessa steviakasvi on eri asia kuin stevioliglykosidi makeutusaine, joka on yli 90-prosenttisesti puhdasta makeutusainetta, eli myös lisäaine.

Tässäkin asiassa pätee siis se sama tylsä virsi. Kohtuus kaikessa, oli se sitten makeutusaineita tai sokeria! Itse käytän molempia, sillä tykkään käyttää esimerkiksi heraproteiinia smoothiessa tai leivonnassa. Kiireessä voin syödä proteiinipatukan tai iltaisin nauttia proteiinijäätelön silloin tällöin. Jos valmistan vaikka hilloa, teen siitä mielummin vähäsokerista steviasokerin avulla.

Yhtä lailla tykkään syödä ihan rehellistä karkkia aina välillä tai kunnon kermajäätelöä. Juoman valitsen kuitenkin lähestulkoon aina kevyenä, oli kyseessä limppari, mehu tai vaikka siideri. Kaippa tämä on sellainen kultainen keskitie, kun kummankaan kanssa ei ole tullut vielä ongelmia.

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


VOINKO PAREMMIN SILLOIN KUN SÖIN VAIN TERVEELLISESTI?

Vuosien aikana on tullut eleltyä erilaisia jaksoja, jolloin aina välillä olen kokeillut uusia juttua. Perusasiat ovat pysyneet aina, mutta välillä pinnalla on ollut tietyt asiat. Olen syönyt maidottomasti, gluteenittomasti, kasvisruokavaliolla, ilman herkkuja, raakaherkuilla, sokerittomasti, ilman makeutusaineita ja niin edelleen. :D

Jossain 2014 vuoden tienoilla hurahdin totaaliterveelliseen elämäntyyliin, eli söin vuosia lähes 100% vain puhtaasti. Tarkoittaen, että suosin paljon lähituotettua ruokaa, luomua, itse valmistettua ruokaa, jossa ei ollut paljoakaan mitään ylimääräistä. Vetelin vihershotteja ja valmistin raakasuklaata. :D Tuo oli aivan hyvä elämänvaihe ja sujui kivuttomasti silloin, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna, ehkä hieman liian rajoitteinen.

2015

On totta, että kun ei syö pitkiin aikoihin sokeria tai epäterveellisiä ruokia, ei niitä osaa edes kaivata. Näin kävi myös mulle, mutta toisaalta asiasta syntyi myös tietynlainen mielikuva, että kaikki epäterveellinen on pahinta syntiä, jota halusin välttää. Täältä blogistakin on aina voinut lukea sokerin haitoista ja napata terveellisempiä reseptejä kokeiluun. Myös tämä aspekti loi tietynlaista painetta olla itse sellainen mitä opettaa.

2017 vuoden alussa hankin valmentajan ja elin hänen valmennuksen alla noin puolen vuoden ajan. Ruokavalioni koostui edelleen suunnilleen samoista ruuista, mutta homma painottui hieman enemmän makrojen puolelle. Aloin sisällyttää ruokavalioon myös niitä huonompia juttuja ja ruoka-aineita joita en ollut käyttänyt aiemmin, kunhan makrojakauma pysyi oikeanlaisena. Tämä avarsi omaa ajattelutyyliä ja aloin käyttää enemmän myös mm. maitotuotteita ja gluteenia.

2016

Viime kesänä pistin lopulta ruoka-aine vaa’an kaappiin ja aloin elää enemmän fiiliksen mukaan. Tiedän ravinnosta paljon, joten luotan itseeni sen verran, ettei mun tarvitse punnita kaikkea mitä laitan suuhuni. Vaaka onkin pysynyt kaapissa, enkä ole laskenut makroja tai kaloreita aikoihin. Olen täälläkin kirjoittanut vapaammin herkuttelusta ja joku on ehkä alkanut ajatella, että homma on lähtenyt ihan lapasesta niiden suhteen. Ei tokikaan. :D 

Edelleen elän pääosin terveellisesti, mutta en vältä enää mitään ruoka-aineita, eikä mulla ole kieltoja tai sääntöjä. Jos joskus olin supertarkka siitä mitä vaikka treenin jälkeisen aterian pitää sisältää, niin nykyään ajattelen enemmän kokonaisuutta. Ymmärrän, että jos alan treenata tavoitteellisemmin, silloin tiettyjä asioita pitää viilata, mutta tällä hetkellä voin mielestäni paremmin kuin silloin kun söin 100% optimoidusti ja terveellisesti jatkuvasti. Fyysisesti vointi saattoi olla parempi, mutta kun se terveys ja hyvä olo ei ole pelkästään fyysistä. On hyvin vapauttavaa, kun ei tarvitse stressata ruuasta, saati miettiä sitä jatkuvasti.

2017

Mullahan on tunnetusti hyvä ruokahalu ja oon aina tykännyt syödä paljon. Nykyään ruokahalu ja ruuan ajattelu on vähentynyt ihan hirveesti, kun siihen ei enää panosta kaikkea aikaa ja vaivaa, että mitäs söis seuraavaks ja kuinka paljon. Elämäni on siis stressittömämpää ja näin ollen koen vihdoinkin olevani ihan oikeasti tasapainossa.

Summasummarum: Terveydessä ja hyvinvoinnissa täydellisyys ja siihen pyrkiminen vie oikeastaan vain kauemmas siitä kuuluisasta tasapainosta ja koko tavoitteesta. Sanoin vuoden 2017 alussa, että mun vuoden motto on sanonta ”saat sen mistä luovut” ja näin kahden vuoden jälkeen voin vasta sanoa ymmärtäneeni mistä on kyse.

2018

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


TERVEYSONGELMIA?

Sain muutama viikko sitten kutsun sairaalaan erilaisiin testeihin. Kutsussa luki, että multa otettaisiin sydänfilmi, verikokeet sekä gastroskopia eli tähystystutkimus, jossa kameralla varustettu letku viedään suun kautta mahalaukkuun. Hetken mietin siinä, että mitähän hittoa tämä tarkoittaa, kunnes muistin, että viime keväänä olin vuorokauden tutkinnassa erittäin matalan sykkeen vuoksi. Tämä kutsu johtui varmasti siitä.

Mulla on siis ollut ajoittain leposyke jopa 30 ja muutenkin mun syke on levossa hyvin matala. Tänäänkin kävelin reippaalla vauhdilla polille, jossa mulle lyötiin läpyskät rintaan ja siinä hetken oltuani syke oli laskenut jo lähelle 40. Treenissä syke kuitenkin nousee ihan hyvin, eli kyseessä ei ole ylirasitus.

Kun tajusin, että syy miksi olen siellä on se, että mulla on mahdollisesti (synnynäinen) reikä sydämessä, niin siinä alkoi pikkusen taas arvojärjestys muuttumaan. Mitä jos reikä löytyy ja se aiheuttaa ongelmia tulevaisuudessa? Olenko voinut itse sabotoida tätä hommaa kaikilla näillä kovilla treenivuosilla mitä on jo takana? Kyllä siinä ehti taas funtsia asian jos toisenkin.

Loppujen lopuksi tutkimuksissa ei löytynyt mitään ja sain terveen paperit. Lekuri sanoi, ettei keksi muuta syytä matalalle sykkeelle kuin megahyvä kestävyyskunto. :D Mulla ei myöskään ole ollut mitään oireita asian tiimoilta, mutta hyvä että asia on nyt selvitetty, eikä tarvitse miettiä sitä sen kummemmin.

On kyllä ollut stressaavat pari päivää, kun tähän jo valmiiseen sekuntti-aikatauluun on pitänyt vielä sisällyttää nuo sairaalassa hyppäämiset ja niihin liittyvät aina yhtä ihanat ”ei saa syödä eikä juoda mitään viiteen tuntiin” – säännöt. Yritä siinä sitten saada jonkinmoiset yöunet alle ja selviytyä ohjauksista kunnialla, vaikka ei olisi syönyt 15 tuntiin. :D No nyt on tämäkin viikko taputeltu ja helpottunut olo kaikin puolin!

Sain aika paljon kysymyksiä tuosta syke-asiasta Instagramin puolella ja moni kyseli, että nouseeko sykkeeni treenin aikana. En ole käyttänyt sykemittaria pitkiin aikoihin, mutta tunnen kyllä että syke nousee liikkuessa. Mulla ei ole koskaan ollut korkea maksimisyke, olisko korkeimmillaan ollut jotain 180-190 luokkaa ja saan kyllä tehdä duunia, että se nousee noin ylös. Vauhtikestävyystreeni (ryhmäliikunta) on mulle myös sitä ominaisinta ”mukavuusaluetta” ja oon tehnyt sitä niin paljon, ettei mun syke nouse kovin helpolla hurjan korkealle jumppien aikana. Toki sykepiikeissä meikäkin puuskuttaa, mutta keskisyke on luultavasti hieman matalampi kuin sellaisella joka ei omaa samanmoista treenitaustaa.

Tällaista tarinaa tänään ja pieni selvennys noihin mun IG:n tarinan sairaalapäivityksiin! :D Nyt kuitenkin ihanasti viikonloppu aluillaan! Nauttikaas tekin, pian on joulu! <3

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook