KALORIVAJE, DIETTAAMINEN & TASAPAINO

Huh, nyt onkin monimutkainen aihe käsittelyssä. Katsotaan miten saan tuotua ajatukseni ulos. Kirjoittelin tällä viikolla rasvanpoltosta, kalorivajeesta ja painonhallinnasta. Postaukseen tuli kommentti, joka pisti aivot raksuttamaan ja ajattelinkin jakaa tämän kaikkien lukijoiden kesken:

Kiitos hyvästä kiihkottomasta kirjoituksesta. Sitä mietin vaan, että, yleisneuvo on, että oppisi uuden elämäntavan , ei mitään kuureja vaan , että omaksuisi jatkuvan oikeanlaisen tavan syödä, liikkua, levätä yms. Miten kalorivaje tähän kuvioon sopii?

Niin. Näinhän se on. Itse olen sitä mieltä, että jos on normaalipainoinen terve ihminen, on turhaa olla jatkuvasti dieetillä tai havitella äärimmäisen kireää olemusta. Ongelmana on ehkä se, että sosiaalinen media ja siellä tarjotut ärsykkeet ovat saaneet meidät uskomaan, että on normaalia olla täydellisessä kunnossa vuoden ympäriinsä. Valitettavasti somessa pinnalle nousevat usein juuri ne  1% ihmisistä, jotka ovat voittaneet pääpotin geenilotossa tai sitten ovat vain panostaneet koko elämänsä sille, että näyttävät hyvältä.

Mielestäni olisi ensisijaisen tärkeää ymmärtää, että normaali ihmiskeho ei ole täysin rasvaton tai että kaikki eivät ole luonnostaan langanlaihoja. Jotkut ovat, eikä siinäkään ole mitään väärää, mutta niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, olisi hyvä oppia arvostamaan itseään sellaisena kuin on. Kun koko itsetunto ei ole kiinni siitä mitä vaaka näyttää, pystyy usein kehittämään itseään ja kehoaan ilman, että syyllisyys ja itseinho aiheuttavat negatiivisia tuntemuksia jatkuvasti. Uskon, että tasapaino tulee pitkälti juuri siitä tasapainosta omien ajatuksien kanssa.

En tuomitse myöskään niitä henkilöitä, jotka haluavat olla vaikka hyvin kireässä kunnossa jatkuvasti. Valinta on toki heidän ja toisille on helpompaa elää esimerkiksi hyvin ”kurinalaista elämää”. Mitä se nyt ikinä kenelläkin tarkoittaa. Ajattelen kuitenkin niin, että jos on oikeasti joku asia joka vaivaa itseään, kuten se oma paino tai keho. Silloin asialle kannattaa tehdä jotain. Asialle kannattaa tehdä suunnitelma ja pysyä siinä. Helppoa se ei ole, mutta jos se on itselle oikeasti tärkeää, siihen löytyy kyllä voimia ja motivaatiota.

Useimmat ihmiset haluavat kaikenlaista (minäkin) mutta yhtä monet asiat eivät todellisuudessa ole niin merkityksellisiä, että niiden eteen sitten oikeasti jaksaisi nähdä eforttia. Jos jatkuvasti jojoilee dieetin ja muun elämän välillä, kannattaa ottaa tauko kaikesta. Antaa pään ja kehon levätä. Miettiä mitä haluaa ja miksi se on itselle niin tärkeää? Onko asia oikeasti niin tärkeä, että sen vuoksi on valmis luopumaan myös muista asioista. Tässä tapauksessa se on yleensä herkuttelu ja muut syömiseen liittyvät asiat. Sain tähän liittyvän kommentin:

Vajaa kolme kuukautta sitten etävalmentaja antoi ohjeistuksia liikuntaan ja ruokailuun, mutta en ole saanut painoa putoamaan tai vyötäröltä senttejä karisemaan. En halunnut tarkkaa ruokavaliota, sillä en pysty noudattamaan sitä monista eri syistä johtuen. Valmentajan ohjeistuksessa oli mm. säännöllistää ruokarytmi, lisätä kasviksia, juoda enemmän vettä ja lisätä ruokavalioon hyviä rasvoja. Ja siis näihin oli ohjeet. Olenkin saanut jaksamiseen lisää puhtia, mutta en pysty lopettamaan herkuttelua, syön karkkia, suklaata monta kertaa viikossa, en nyt montaa levyllistä viikossa, mutta kyllähän niissäkin määrissä on jo paljon kaloreita.
Mikä olisi seuraava askel?

Tässä tilanteessa keskittyisin etsimään terveellisempiä ja kevyempiä herkkuja, jolloin luopuminen ei tunnu niin vaikealta. Fakta on kuitenkin se, että joskus joistakin asioista täytyy luopua, että pääsee eteenpäin. En väitä etteikö koskaan saisi herkutella, sillä tasapainoon kuuluu myös se, että osaa ottaa rennosti. Tämä on niin yksilöllistä, että millainen tapa sopii kenelle. Monille on haastavinta herkutella kohtuudella ja se onkin yleisin kompastuskivi. Itselleni helpotusta on tuonut kevyemmät variaatiot herkuista. Nykyisin tarjolla on esimerkiksi kevyempiä jäätelöpurkkeja yms joita pystyy mahduttaa myös dieettikaloreihin halutessaan, ilman että ne vievät liian suurta siivua normaalin ruuan määrästä.

terveellistä herkkua!

Jos unohdetaan hetkeksi diettaaminen ja rasvanpoltto, niin mielestäni paras keino päästä tasapainoon on, että lopettaa sen etsimisen. Poistaa ruokavaliosta kiellot ja säännöt. Useimmille nimittäin se mukavuusalue on juuri se missä on tarkat säännöt ja sallitut ruoka-aineet. Tässäkin tapauksessa mukavuusalueelta poistuminen voi olla lopulta se ainoa oikea tie sinne minne tahtoo päästä. Saat sen mistä luovut.

Jos palataan vielä kysymykseen, että miten tehdä uudesta ruokavaliosta elämäntapa, niin vastaus on se, että ruokavalion tulisi olla alunperin sellainen, jota on helppo ja mielekäs noudattaa. Jos ruokavalion noudattaminen tuntuu alusta asti vaikealta ja mielessä siintää vain ajankohta kun se loppuu, ollaan menty metsään heti alkumetreillä. Painoa voi pudottaa syömällä ihan normaaleja ruokia, tärkeintä tässä tavoitteessa on yleensä ruokien määrä.

Kun tavoite on saavutettu, tulisi energiatasapaino nostaa tietysti oman kulutuksen kanssa tasapainoon ja jatkaa samalla rungolla, mutta rennommalla otteella. Kuten olen monesti kirjoittanut, kyseessä on jatkuva energiatasapaino, joka ei mene pieleen jos yhtenä tai kahtena päivänä energiaa tuleekin hieman enemmän. Ihmiskeholla on nimittäin taipumus säädellä nälkää sen mukaan mihin suuntaan energiatasapaino kallistuu.

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


MITEN LÖYTÄÄ TASAPAINO RUOKAVALION & TREENIEN SUHTEEN?

Tasapainosta puhutaan paljon, kaikki toivovat löytävänsä tuon maagisen kultaisen keskitien terveellisten elämäntapojen yhteydessä. Jos asioihin olisi helppoja vastauksia ja ohjeita, silloinhan ongelmia ei olisi, tai ne olisi helppo ratkaista hetkessä.

Syömiseen, treenaamiseen ja hyvinvointiin liittyy paljon ongelmia. Ongelmat liittyvät usein ääripäihin, eli ylilyönteihin. On jopa helppoa noudattaa ohjeita, suunnitelmia ja dieettejä, mutta niiden päättymisen jälkeen pakka hajoaa usein käsiin ja kuukauden kuluttua ollaan uudella dieetillä. Tuloksena on pahimmillaan vuosien kierre jojoilua, dieettaamista, hurjia treenimääriä, joita seuraa kaudet kun ei liikuta lainkaan. Miten ihmeessä voi löytää tasapainon niin ravinnon kuin treenaamisenkin suhteen?

En ole varsinaisesti aiheen asiantuntija, mutta kokemusta löytyy laajastikkin tämän aiheen tiimoilta ja voin vain kertoa asioita, jotka ovat auttaneet itseäni. Ihan ensimmäisenä tulisi olla oikeasti valmis tekemään muutoksia. Kaikenlaista on kiva haluta, kysellä ohjeita ja vinkkejä, mutta on täysin toinen asia alkaa oikeasti tehdä muutoksia.

Epätasapaino voi tarkoittaa myös sitä, että ruokavaliota ja treenejä on pakko kontrolloida hyvin tarkkaan. Lipsumisia ei välttämättä tapahdu, mutta itse luodut säännöt ja kiellot vaikeuttavat elämää ja pohjimiltaan ei olla tyytyväisiä. Haluttaisiin muutosta, mutta ei uskalleta / osata tehdä niitä. Pelko siitä että jos päästää kontrollista irti ja pahimmat pelot tapahtuu, pitää tiukasti otteessaan.

Tasapaino ei löydy päivässä, eikä sitä voi päättää että nytpä alankin elämään balanssissa. Oli kyseessä mikä tahansa syy, tärkeintä on se että alkaa muuttaa asioita yksi kerrallaan. Antaa uusille toimintatavoille mahdollisuuden. Ensimmäinen askel voi olla vaikka se, että päättää irroittaa kaikista säännöistä ja kielloista viikoksi. Viikossahan ei voi tapahtua mitään peruuttamatonta, joten näin voi lähteä purkamaan tilannetta. Yleensä viikon jälkeen sitä huomaakin, ettei maailma kaatunut etkä lihonnut viittä kiloa, vaikka et punninnut jokaista suupalaa tai tehnyt yhtä montaa treeniä kuin aikaisemmilla viikoilla viimeiset kaksi vuotta taaksepäin.

Sivusin tätä asiaa jo aikaisemminkin, mutta usein se että poistaa kiellot esimerkiksi ruokavaliosta saa aikaan sen, että kielletyn asian kiehtovuus vähenee pikkuhiljaa. Se, että antaa itselle luvan herkutella, ei tarvitse tarkoittaa sitä, että sitä tekisi joka päivä. Tasapaino ei tarkoita (kaikille) sitä että lounaaksi syöt pizzan ja päivällisellä salaatin. Tasapaino on asia joka täytyy itse määritellä itselleen, sillä psyykkinen vakaus on yhtä kuin hyvinvointi. Psyykkinen tasapaino taas liittyy paljonkin fyysiseen terveyteen.

Tässä pari ajatusta, joiden avulla voi lähteä liikkeelle:

  1. Päästä irti kontrollista – Unohda säännöt, kiellot ja rajoitteet. Älä rajaa ruokia hyviin ja huonoihin, sellaisia ei ole olemassa, tärkeintä on kokonaisuus.
  2. Kalorien ja makrojen laskemisen sijaan pyri ajattelemaan ruokavaliota siltä kannalta miten annat kehollesi hyviä juttuja; riittävästi energiaa jaksamiseen, ravinteita ja monipuolista ruokaa. Luota siihen, että kehosi kertoo koska olet syönyt riittävästi ilman että kaikki tarvitsee punnita ja laskea. Tämä toimintamalli palkitsee, kun sille antaa mahdollisuuden.
  3. Treeniin liittyvä kontrolli liittyy usein siihen, että viikosta toiseen täytyy pitää yllä tiettyjä treenejä / määriä. Ei uskalleta mennä ”oman tason alle”, sillä pelko siitä että treenin vähentäminen johtaa tuloksien menettämiseen tai lihomiseen, kalvaa mieltä. Tällaisessa tilanteessa neuvoisin ottamaan ensimmäisenä kevennysviikon, eli suunnitellun viikon, jolloin pudottaa määrät ja treenien tehot minimiin. Tällaisen viikon jälkeen sitä yleensä ajatus kirkastuu ja huomaa, että a) lepo teki ainoastaan hyvää, ehkä jopa edisti toivottuja tuloksia, b) ei johtanut mihinkään mitä pelkäsi. Mieti treenisi motivaattoreita – Miksi teet sitä mitä teet? Tuleeko liikkumisesta hyvä olo, vai onko se vain kalorien polttamista vai antaako se jotain enemmän?
  4. Anna muutokselle aikaa – Loppupeleissä myös tasapaino on vain korvien välissä ja ajatusmallien sekä toimintapojen muutos vie aina aikaa. Tärkeintä on olla valmis muutokseen!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


AHNEUS JA ELÄMÄN SUORITTAMINEN

Oon miettinyt viime aikoina paljon elämää, suorittamista ja sellaista yletöntä asioiden haalimista. Monet meistä elää päivät läpi selviten aamusta iltaan ja odottaen aina jotain. Odotat iltaa, viikonloppua, lomamatkaa jne. On toki kiva, että on asioita joita odottaa, mutta helposti päivät, viikot ja lopulta vuodet menee ohi odottaessa aina jotain parempaa. Lisäksi odotetaan vielä sitä oikeaa hetkeä tehdä asioita joita halutaan, mutta ei uskalleta tehdä. Vielä.

Se onkin nykypäivän vitsaus, kun mikään ei tunnu riittävän. Aina voisi olla parempi, kauniimpi, timmimpi tai rikkaampi. Kun sulla on hyvä fiilis, niin oota vaan kun hyppäät hetkeksi somen maailmaan ja oot taas siinä pisteessä, missä mikään ei tunnu olevan tarpeeksi tai riittävästi.

Me eletään jonkinlaisessa kuvien sokaisemassa maailmassa. Mä mietin tätä tänään, että kun selailee kuvia somessa, törmää usein siihen fiilikseen, ettei ole tarpeeksi hyvä/kaunis/hoikka/lihaksikas/u name it sellaisena kuin on. Mutta hei, kuinka usein tätä tapahtuu normaalissa elämässä? Törmäiletkö päivän aikana jatkuvasti toista upeammin viilattuihin kroppiin ja kasvoihin, vai olisiko siinä some-illuusiossa sittenkin jotain perää? Me tiedetään, että monet kuvat ovat illuusiota, mutta silti aivot uskoo helpommin sitä mitä näkee. Enkä tarkoita pelkkää ulkonäköä, sillä tietynlainen jatkuva unelmien tavoittelu ja menestymisen hypettäminen tulee ainakin mun silmille vähän liian usein.

Onko se sitten sen onnellisen elämän salaisuus? Panostaa kaikki menestymiseen, kehittymiseen ja paremmaksi tulemiseen? Myönnän itsekin, että toki silloin on hyvä fiilis kun saa asioita aikaiseksi, saavuttaa jotain tavoitteita tai ylittää itsensä. Noissa höyryissä on usein todella hyvä fiilis, mutta sitten toisaalta, kun aina ei vaan jaksaisi jahdata unelmia tai olla superihminen. Silloin iskee sitten se toinen ääripää, kun tunteekin itsensä riittämättömäksi, koska ei vaan saa riittävästi motivaatiota paremmasta perämisestä tai isommasta rahapussista.

Saavuttaminen ja raha tekee myös ahneeksi. Sitä tottuu siihen, että rahaa riittää mihin tahtoo ja siitä fiiliksestä ei halua luopua. Tuo piirre johtaa taas helposti työnarkomaniaan ja itsensä loppuun polttamiseen. Havahduin jälleen kerran itsekin siihen, että tässä on ehkä vähän liian monta juttua meneillään samaan aikaan ja oli aika priorisoida asioita. On siistiä että on töitä, mutta on ihan ok myös kieltäytyä työtehtävistä välillä. Raha ei lopulta tee onnelliseksi. Se, että sitä on riittävästi normaaliin elämäntyyliin on toki elämää helpottava juttu, mutta enemmän rahaa ei tarkoita enemmän onnea.

Kaikkeen turtuu, myös siihen että voit ostaa mitä milloin tahdotkin. Kun miettii, millaista työtä haluaa elämässään tehdä, kannattaakin miettiä työn mieluisuutta mielummin kuin sitä paljonko siitä tienaa. Työssä vietetään sen verran suuri aika omasta elämästä, että se paksu lompakko ei paljoa lämmitä siinä vaiheessa kun joka aamu ahdistaa lähteä töihin.

En tiedä saitteko tästä tekstistä kiinni, mutta halusin ravistella ajattelemaan hieman boksin ulkopuolelle. Oon ennenkin kirjoittanut tästä, mutta jos mietit hetkiä kun olit onnellinen tai iloinen, harvoin mieleen tulee esimerkiksi se työviikko kun painoit ylitöitä päivästä toiseen, tai se hetki kun olit treenannut 20 tuntia yhden viikon aikana? Yleensä ne hetket, jotka muistuu mieleen, onkin jotain ihan tavallisia juttuja, joita ei välttämättä osaa arvostaa kaiken saavuttamisen huumassa. Näin ainakin itselläni on. :)

PS. Meikkasin näitä kuvia varten ja olin juuri käynyt kampaajalla, minkä vuoksi hiukset olivat kerrankin nätisti! En siis todellisuudessa pyöri päivästä toiseen helmat leimuten, hiukset hienosti letitettynä. :D

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook: TÄÄLLÄ.