AHNEUS JA ELÄMÄN SUORITTAMINEN

Oon miettinyt viime aikoina paljon elämää, suorittamista ja sellaista yletöntä asioiden haalimista. Monet meistä elää päivät läpi selviten aamusta iltaan ja odottaen aina jotain. Odotat iltaa, viikonloppua, lomamatkaa jne. On toki kiva, että on asioita joita odottaa, mutta helposti päivät, viikot ja lopulta vuodet menee ohi odottaessa aina jotain parempaa. Lisäksi odotetaan vielä sitä oikeaa hetkeä tehdä asioita joita halutaan, mutta ei uskalleta tehdä. Vielä.

Se onkin nykypäivän vitsaus, kun mikään ei tunnu riittävän. Aina voisi olla parempi, kauniimpi, timmimpi tai rikkaampi. Kun sulla on hyvä fiilis, niin oota vaan kun hyppäät hetkeksi somen maailmaan ja oot taas siinä pisteessä, missä mikään ei tunnu olevan tarpeeksi tai riittävästi.

Me eletään jonkinlaisessa kuvien sokaisemassa maailmassa. Mä mietin tätä tänään, että kun selailee kuvia somessa, törmää usein siihen fiilikseen, ettei ole tarpeeksi hyvä/kaunis/hoikka/lihaksikas/u name it sellaisena kuin on. Mutta hei, kuinka usein tätä tapahtuu normaalissa elämässä? Törmäiletkö päivän aikana jatkuvasti toista upeammin viilattuihin kroppiin ja kasvoihin, vai olisiko siinä some-illuusiossa sittenkin jotain perää? Me tiedetään, että monet kuvat ovat illuusiota, mutta silti aivot uskoo helpommin sitä mitä näkee. Enkä tarkoita pelkkää ulkonäköä, sillä tietynlainen jatkuva unelmien tavoittelu ja menestymisen hypettäminen tulee ainakin mun silmille vähän liian usein.

Onko se sitten sen onnellisen elämän salaisuus? Panostaa kaikki menestymiseen, kehittymiseen ja paremmaksi tulemiseen? Myönnän itsekin, että toki silloin on hyvä fiilis kun saa asioita aikaiseksi, saavuttaa jotain tavoitteita tai ylittää itsensä. Noissa höyryissä on usein todella hyvä fiilis, mutta sitten toisaalta, kun aina ei vaan jaksaisi jahdata unelmia tai olla superihminen. Silloin iskee sitten se toinen ääripää, kun tunteekin itsensä riittämättömäksi, koska ei vaan saa riittävästi motivaatiota paremmasta perämisestä tai isommasta rahapussista.

Saavuttaminen ja raha tekee myös ahneeksi. Sitä tottuu siihen, että rahaa riittää mihin tahtoo ja siitä fiiliksestä ei halua luopua. Tuo piirre johtaa taas helposti työnarkomaniaan ja itsensä loppuun polttamiseen. Havahduin jälleen kerran itsekin siihen, että tässä on ehkä vähän liian monta juttua meneillään samaan aikaan ja oli aika priorisoida asioita. On siistiä että on töitä, mutta on ihan ok myös kieltäytyä työtehtävistä välillä. Raha ei lopulta tee onnelliseksi. Se, että sitä on riittävästi normaaliin elämäntyyliin on toki elämää helpottava juttu, mutta enemmän rahaa ei tarkoita enemmän onnea.

Kaikkeen turtuu, myös siihen että voit ostaa mitä milloin tahdotkin. Kun miettii, millaista työtä haluaa elämässään tehdä, kannattaakin miettiä työn mieluisuutta mielummin kuin sitä paljonko siitä tienaa. Työssä vietetään sen verran suuri aika omasta elämästä, että se paksu lompakko ei paljoa lämmitä siinä vaiheessa kun joka aamu ahdistaa lähteä töihin.

En tiedä saitteko tästä tekstistä kiinni, mutta halusin ravistella ajattelemaan hieman boksin ulkopuolelle. Oon ennenkin kirjoittanut tästä, mutta jos mietit hetkiä kun olit onnellinen tai iloinen, harvoin mieleen tulee esimerkiksi se työviikko kun painoit ylitöitä päivästä toiseen, tai se hetki kun olit treenannut 20 tuntia yhden viikon aikana? Yleensä ne hetket, jotka muistuu mieleen, onkin jotain ihan tavallisia juttuja, joita ei välttämättä osaa arvostaa kaiken saavuttamisen huumassa. Näin ainakin itselläni on. :)

PS. Meikkasin näitä kuvia varten ja olin juuri käynyt kampaajalla, minkä vuoksi hiukset olivat kerrankin nätisti! En siis todellisuudessa pyöri päivästä toiseen helmat leimuten, hiukset hienosti letitettynä. :D

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook: TÄÄLLÄ.


KUN TERVEYSBLOGGAAJA SYÖ MITEN SATTUU

Ei mee aina ihan putkeen täälläkään ja välillä menee kyllä niin riman alta kuin mahdollista! :D Harvemmin tulee jaettua näitä hommia kun ruokailut ja treenit menee penkin alle, joten raotetaas hieman näitä oikeen elämän realiteetteja, johon kuuluu myös se, että välillä se tasapaino vähän heittää meikäläiselläkin. Harmittaa, että en koskaan tajua ottaa mitään kuvia näistä mun mättösafkoista, sillä niitä ei jostain syystä ole yhtä kiva kuvailla kuin kauniita terveysannoksia. Annetaas siis teidän mielikuvitukselle tilaa ja kuvitellaan postaus vähän eri tavoin.

Kuten täälläkin kerroin, olin viime viikon kipeänä ja pahimmillaan mulla oli 39 astetta kuumetta. Noina päivinä olin sen verran kaput, että en liikkunut juurikaan sängystä ylös, eikä myöskään ruoka maistunut. Tuo on itseasiassa tosi huono tekosyy, että ruoka ei maistu. Ihan sama maistuuko vai ei, mutta kroppa tarvii myös sitä energiaa ja olisin tietysti voinut ruokkia itseäni esimerkiksi energiapitoisilla smoothieilla, mutta kun ei vaan napannut, niin 3-4 päivään en syönyt muutamaa leipää enempää. Kun sitten viikonloppuna olo alkoi olla jo terveempi, niin ruokahaluhan halusi kostaa mulle tuon kituuttelun ja homma lähtikin kevyesti käsistä. Juuri kun olin kirjoittanut, että en koskaan syö herkkuja kipeänä, koska se pahimmillaan pidentää sairastamista. Haha. In you face… :D

Perjantaina käytiin tsekkaamassa Vaasaan avattu uusi yökerho ja sitä ennen tuli hörpittyä hieman viiniä, eli käytännössä alkoholia tyhjään vatsaan, koska en ollut tosiaan syönyt kunnolla muutamaan päivään. Hommahan meni niinkin hienosti, että oltiin tunti tuolla yökerhossa ja sieltä sitten kotiin nukkumaan. Vaikka menin suhteellisen ajoissa nukkumaan niin lauantai oli sellainenkin flegupäivä ettei toista hetkeen. Käytiin heti aamusta kaupassa ja mukaan tarttui mm. 4 kpl mehujäitä, 1 litran aino suklaajäätelö, 1 puolen litran salmiakkijäätelö, sipsipussi, pepsiä, megalomaaninen karkkisäkki, megalomaaninen suklaalevy, lakritsipussi ja toki hieman oikeeta ruokaakin. Tein itseasiassa lauantaina ensimmäistä kertaa uuniburritoja ja niitä tulikin esiteltyä snäpissä. Oli tosi hyvä setti, kannattaa testata jos perus tortillameininki alkaa puuduttaa joskus! :D

Onneksi mulla oli tietysti partner in crime, joten ihan yksin en tuhonnut tuota ylläolevaa listaa, mutta voin kertoa, että maanantaiaamuna ei kyllä ollut enää mitään jäljellä. Heti herätessäni, tyhjä jäätelöpurkki odotti siinä silmien alla muistuttamassa, että meni muuten ”pari” tuhatta kaloria yli kulutuksen parin päivän sisään. Periaatteessa mulle on ihan sama vaikka kalorit on plussalla välillä, mutta en voi kyllä kehaista sitä oloa, minkä tuo koko viikko kokonaisuudessaan toi. :D

Lievästi sanottuna, oli pienimuotoisia käynnistymisvaikeuksia eilen, mutta onneksi mulla oli illalla kunnon jumppageimit, joiden jälkeen olo alkoi muistuttaa taas suhteellisen normaalia olotilaa! Oli muuten ihanaa päästä treenamaan noinkin lyhyen tauon jälkeen. Nyt kun oon päässyt takaisin arkeen niin ainakin on motivaatio kohdillaan syödä kunnolla, oikeeta ruokaa ja säännöllisesti. Sitä se tasapaino on, välillä heiluu sinne vääräänkin suuntaan.

PS. onko mulla lukijoita kuopiossa?! Oon tulossa viikonloppuna sinne ja pidetään tulevana lauantaina 90 minuutin BODYATTACK-tunti mun kaverin Jennin kanssa. Paikkana Fressi! Kai tuutte messiin ja moikkaamaan?!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


MONIPUOLISEMPAA AKTIIVISUUTTA

Mua on aina kiinnostanut mittailla liikuntasuorituksia ja kaikkea siihen liittyvää. Tykkään esimerkiksi testailla maksimipainoja tai katsoa paljonko energiaa kuluu hullun jumppapäivän aikana. Mulla on ollut kausia kun oon pitänyt sykemittaria 24/7 ja välillä on ollut pitkiä ajanjaksoja etten ole mitannut mitään. Sain testiin Polarin A370 – mittarin ja on ollut kiva tsekkailla pitkästä aikaa miten ne sykkeet nousee ja laskee treenien aikana. Lisäksi kesällä sattuneen sairastelun jälkeen oon myös tarkkaillut että tulisi tehtyä myös rauhallisempia treenejä. Ensimmäisen viikon saldo oli nimittäin 13 rankkaa tai erittäin rankkaa suoritusta, mikä herätti siihen että on alettava tekemään harjoituksia myös matalammalla sykkeellä. Juoksulenkillä jouduin nöyrästi ottamaan välillä muutaman kävelyaskeleen jotta sain pidettyä sykkeet PK (=peruskestävyys) alueella. Myös kovissa jalkatreeneissä sykkeet huitelee aika kivoissa lukemissa, vaikka kestävyyskuntoni onkin tosi hyvällä mallilla.

Mittarissa on vaikka minkämoisia ominaisuuksia joista tuun kertomaan enemmän tässä testailun aikana. Yksi toiminto on 24/7 sykkeenseuraus, eli mittari näyttää esimerkiksi milloin on ollut päivän alin tai korkein syke. Näitä on ollut ihan mielenkiintoista seurailla, sillä myös muut asiat kuin treeni vaikuttaa sykkeeseen. Mun leposyke on aika matala, se pyörii 40-45 paikkeilla, mikä viestii myös hyvästä kunnosta. Toinen millä voi mitata omaa kuntoa on se kuinka nopeasti syke laskee kovan suorituksen jälkeen. Yleensä hyväkuntoiset palautuvat kovistakin sykepiikeistä nopeasti ja ovat valmiita uuteen suoritukseen nopeammin. Tämän vuoksi esimerkiksi ensimmäiset kerrat ryhmäliikuntatunnilla voi tuntua kuolemalta, sillä syke ei oikein pääse missään vaiheessa alas, mikä tekee tietysti kaikesta paljon rankempaa!

Oon siis seuraillut hieman tarkemmin miten mun sykkeet nousee ja laskee päivän aikana ja oon myös pyrkinyt ottamaan päivittäin hetkiä, jolloin rentoudun ja unohdan hetkeks kaikki velvoitteet ja duunit. Mulla on mahdollisuus nukkua esim. päiväunet tai makoilla piikkimatolla, jonka avulla edesautan palautumista ja jaksamista.

Alla on esimerkiksi mun eilisen lepopäivän meininkejä. Koska en treenannut korkein syke on ollut ”vain” 138 ja tuo on tapahtunut aamusella. Eilen aamulla tuli siivoiltua, joten sykkeen nousu on seurausta siitä. :D Matalin syke oli taas illalla kun loikoilin sohvalla puoliunessa. On muuten jännä huomata, että lepopäivinä matalin syke on ollut matalampi kuin treenipäivinä, jolloin keho on varmasti jatkuvasti pienillä kierroksilla. Nukun myös poikkeuksetta paremmin aina lepopäivän jälkeisenä yönä.

lepopäivän aktiivisuutta

Toinen malli on torstailta sekä lauantalta, jolloin aktiivisuus on ollut aika korkea. Torstaina taisin olla liikkeessä koko päivän, jolloin matalin syke on ollut ainoastaan 60. Torstain aktiivisuus on myös ollut jopa 235% tavoitteesta. Lauantaina on taas esimerkkinä nuo askellukset, eli oon liikkunut jopa 12 km verran vaikka olin jumppien jälkeen kotona koko päivän. :D

Sykkeen avulla pystytään siis tarkkailemaan aika paljon kehon eri tiloja, palautumista ja vointia. Omalla kohdallani tää on ainakin ollut hyvä apuri juuri siihen, että muista ottaa myös niitä iismpiä hetkiä ja treenejä välillä. Monipuolisuus on kuitenkin loppuepeleissä avainsana hyvinvoivaan kroppaan ja myös pääkoppaan!

Seuraileeko joku muu teistä aktiivisesti omia sykkeitä?

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.