VOIKO SYÖMISHÄIRIÖSTÄ PARANTUA?

Vähän vakavampaa aihetta väliin tänään. Mietin tässä tovin, että uskallanko kirjoittaa aiheesta, mutta minkäs teet, kun joku aihe osuu mieleen, tulee fiilis, että haluaa purkaa sitä myös tänne. Nyt kun olen ollut tässä jo tovin tarkemmalla ruokavaliolla, olen myös miettinyt miten suhtaudun asioihin nykyään vs. aikaisemmin, kun ruokahommat eivät olleet ihan hallussa. Mielestäni nykyään ei ole mitenkään erikoista, että yhdellä sun toisella on ollut ongelmia syömisen, treenaamisen tai molempien suhteen. Melkein joka toisesta treeniblogista voi lukea, kuinka aiemmin on ollut ongelmia syömisen kanssa, mutta nykyään kaikki on hyvin. Onko näistä häiriöistä mahdollista päästä lopullisesti eroon, vai ovatko ajatukset kuitenkin jollain tavoin mukana elämässä aina?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Täytyy tietysti muistaa, että on olemassa ns. eri tasoisia syömis- ja liikkumishäiriöitä. Hieman harvinaisemmissa tapauksissa puhutaan jo hyvin vakavasta sairaudesta, mutta on olemassa myös paljon ihmisiä, jotka eivät koskaan hae tai saa apua ogelmiinsa, vaan homma menee ikään kuin itsestään ohi. Olen kertonut itsekin olleeni tilanteessa, jossa sekä treenaaminen että syöminen lähti lievästi sanottuna hanskasta. Pakonomainen laihdutus ja suuret treenimäärät yhdessä veivät elämänilon ja kuoletti kaiken sosiaalisen elämän. Kun päätavoiteeksi tulee laihtuminen kaiken muun kustannuksella, aletaan olemaan jo väärällä puolella.

Olen ollut kiinnostunut ravintoon liittyvistä asioista jo ihan lapsena. Kalorien ja ravintosisältöjen opettelu oli mun harrastus hyvin nuorena. Aluksi se oli hyvin harmitonta, pelkkää mielenkiintoa, mutta jossain vaiheessa kun kiloja alkoi kertyä enemmän, alkoivat myös ensimmäiset laihdutuskuurit. Usein sanotaan että tieto lisää tuskaa, mutta myös tietämättömyys voi viedä omat touhut väärille poluille. Omalla kohdalla tiedosta on ollut hyötyä, sillä se on auttanut ymmärtämään mikä on oikeasti järkevää ja mikä ei.

Collage_Fotorf

Joko tai – ihmisenä syvennyn helposti omaan kuplaan, mikä ikinä projektini onkaan. Tämän vuoksi olen tietoisesti myös tarkkaillut, miten ajatusmaailma muuttuu (jos muuttuu) nyt kun olen tarkemmalla ruokavaliolla. Kyllähän se niin on, että mitä pidempään on tässä projektissa, sen helpommin sitä sukeltaa siihen dieettimoodiin! Koen kuitenkin olevani niin vahvasti terveellä pohjalla, etten pystyisi tehdä itselleni enää hallaa tarkoituksella. Kun tietää miten keho toimii ja miten tärkeää on saada riittävästi ravinteita, ei vaan pysty enää nälkiinnyttää kroppaa tarkoituksella. Itse ajattelen niin, että kun pistää aina terveyden ensimmäisenä, saa myös ne parhaat tulokset.

Joku kommentoi vanhaan postaukseeni, että myisi mummonsa saadakseen alla olevan kropan :D. Ja vaikka kroppa on ihan hyvässä kondiksessa, ei sitä rakennettu ainakaan terveys edellä. Vaikka en ole mitenkään sairaalloisen laihassa tai huonossa kunnossa, oli takana aika monta päivää liian vähillä energioilla ja liiallisella treenillä. Joku toinen voi taas olla samoissa mitoissa ilman sen suurempaa duunia. Me ollaan kaikki erilaisia ja täytyy osata kunnioittaa omaa kehoa ja sen rajoja.

Valokuva0281

Mulla on viime aikoina, tai oikeestaan jo aika pitkään ollut sellainen olo, että en halua kirjoittaa tämän tyylisiä ajatuksia, koska saan aina kommenttia siitä miten olen liian sitä tai tätä. Lyhyesti sanottuna, jos olet valmiiksi jo ihan hyvässä kunnossa, niin silloin sulla ei ole ”oikeutta” tavoitella parempaa kuntoa. ;) Jos olen täysin rehellinen, niin olen pinnallinen siinä mielessä, että mulle on hyvin tärkeää olla sporttisessa ja hyvässä kunnossa. Tykkään haastaa itseäni ja nähdä myös sitä ulkoista etenemistä ja kehittymistä. Nautin siitä, että vatsapalat alkaa pilkottaa tai että haba kasvaa! Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että se olisi mun ainoa tavoite. Nautin myös siitä, että voin syödä hyvää ruokaa, unohtaa välillä kaiken treeniin liittyvän. Eniten nautin siitä, millaisen olo treeni saa aikaan.

Mikä on vastaus otsikon kysymykseen? Uskon, että voi, mikäli on valmis muuttamaan ajatusmaailmaansa. Vakavammissa sairauksissa tarvitaan varmasti paljon hoitoa ja työtä asian eteen. Olisi kiva kuulla mielipiteitä sellaisilta, joilla on asiasta kokemusta, tiedän että teitä on siellä ruudun takana. :)


KUN TERVEELLISESTÄ TULEE EPÄTERVEELLISTÄ

Vastaani osui muutaman vuoden vanha teksti, jossa käsiteltiin aineenvaihdunnan häiritötilaa, ylikuntoa ja ylipäätään liian kurinalaista ruokavaliota. Terveellinen elämäntyyli voi myös olla epäterveellinen, mikäli homma lähtee lapasesta. Joskus viaton yritys muuttaa omia ruokailuja paremmaksi johtaakin siihen, että ruokien kieltolista kasvaa kasvamistaan ja lopulta ruokavalio on niin suppea, että sillä on mahdoton saada riittävästi energiaa tai ravinteita. Uskon, että riski tähän on nykyään entistä suurempi lisääntyeiden erikoisruokavalioiden vuoksi. Täytyy olla hyvin tietoinen ravinnosta, jotta saa siitä riittävästi tarvittavaa energiaa ja riittävän monipuolisen ruokavalion silloin kun ”kaikki on kiellettyä”. Oonkin usein painottanut, että aina jos jättää jotain pois, tulisi miettiä mitä ottaa sen tilalle ja miten korvaa poistetun ruoka-aineen aiheuttamat puutokset. Gluteeniton, maidoton ja lihaton voi kääntyä terveyttä vastaan, jos ei osata täyttää ruokavaliota korvaavilla tuotteita.

Collage_Fotor

Koska itsekin omaan historian, jossa on ollut hieman vaikeuksia syömisen kanssa, pohdin hyvin usein tätä asiaa juuri siltä kantilta, etten halua kieltää itseltäni asioita. Olenkin tullut siihen lopputulokseen, että keskityn mielummin lisäämään ruokavalioon hyviä juttuja ja unohdan ”kiellot”. Jos mun pitäisi kuvata ruokavaliotani, en haluaisi sanoa että vältän mitään, koska se kuulostaa heti kovin lopulliselta. :D Valitsen mielummin riisiä, bataatti ja perunaa kuin pastaa, koska saan niistä paremman olon. Jos satun käymään lounaalla kaupungilla, en kuitenkaan stressaa siitä että ruuasta löytyy ehkä hieman gluteenia tai maitotuotteita.

Collage_Fotor1

Tuossa Patrik Borgin blogitekstissä mainittiin, että useimmiten kestävyyslajien, painoluokkalajien, fitnesslajien ja esteettisten lajiien harrastajat ovat ns. riskiryhmässä joutua tällaiseen kierteeseen, kun terveellisestä syömisestä tulee jopa pakonomaista ja ajatusmaailma on tyyluä enemmän treeniä ja vähemmän ruokaa. Tunnistan itseni myös edellisestä, sillä olen harrastanut lajia, jossa ulkomuodolla oli väliä, kilpailuasu oli hyvin niukka ja kevyestä painosta oli hyötyä. Täytyy olla todella terve ja vahva itsetunto sekä hyvät taustajoukot, että pää pysyy kasassa tällaisissa lajeissa. En halua syyttää yhtäkään lajia, sillä usein ne jotka ”sairastuvat” tai joutuvat kierteeseen ovat jollain tavoin alttiita tälle, he tarvitsevat vain sen kimmokkeen mikä laukaisee ongelmakierteen.

Olisi todella mielenkiintoista kuulla tarinoita kun liian terveelliset elämäntavat ovat lähteneet käsistä? Mikä johti siihen, että ruuasta tuli vihollinen, miten pahaksi tilanne meni ja miten siitä on (toivottavasti) selvitty! Sana on vapaa! :)