RYHMÄLIIKUNTA – MITEN SITOUTTAA ASIAKAS?

Ryhmäliikunnan ohjaaminen on aihe, josta voisin keskustella ja kirjoittaa vaikka kuinka paljon. Se on hassua, kuinka yhden jumpan ohjaamiseen voi liittyä niin paljon erilaisia asioita. On totta, että ohjattu treeni voi olla pelkkä jumppa muiden joukossa, mutta se voi olla paljon muutakin. Ryhmäliikunnan yksi tärkeimmistä puolista on juuri yhteenkuuluvuus ja yhdessä tekeminen. Moni saa itsestään paljon enemmän irti, kun ympärillä on ihmisiä jotka tekevät samaa treeniä. Tietynlainen yhteisöllisyys ja tunnelma ovat myös asioita, jotka saavat asiakkaan palaamaan aina uudelleen ja uudelleen.

Sosiaalisessa mediassa puhutaan paljon sitoutumisesta, mutta samaa sitoutumista näkee myös ryhmäliikunnassa. Sanoisin, että hyvä sitoutuneisuus on asia, johon ohjaajan kannattaa panostaa, sillä se saa asiakkaat palaamaan tunneille aina uudelleen ja uudelleen. Kun asiakas kokee, että hän kuuluu ryhmään ja hänen läsnäolosta välitetään, tulee hänelle myös tietynlainen velvollisuuden tunne (hyvässä mielessä) palata tunnille uudelleen joka viikko. Tätä voisi verrata urheilujoukkueeseen, jossa on valmentaja.

Ohjaajana mulla on vielä paljon kehitettävää ja asioita, joissa haluaisin olla parempi, mutta tiedostan myös ne jutut missä olen hyvä. Yksi vahvuuteni on juuri asiakkaiden sitoutuneisuus. Tunneillani käy paljon säännöllisesti käyviä asiakkaita. Tunneista on tullut heille rutiinia, samoin kuin hampaiden pesu tai vaikka kaupassa käynti. ;)

Panostan paljon ohjauksiini ja pyrin pitämään ne laadukkaina, se on tietysti tärkeää, mutta koen, että tietynlainen yhteisöllisyys ja hyvä tunnelma ovat myös tärkeässä roolissa.

Sain taannoin tällaisen kommentin ja siitä heräsikin tämä koko ajatus..

Mua kiinnostaisi tietää, että miten/millä keinoilla luot tunneillesi yhteenkuuluvuuden tunnetta osallistujien kesken (vai luotko ollenkaan)? Siis vaikka jokainen tekee sitä omaa juttua siinä, niin silti, jotkut ohjaajat on tosi hyviä sellaisen yhteisöllisyyden luomisessa vaikka välillä ”kahden tiimin” muodostamisella esim. tanssitunnilla yhden biisin ajan tai jollain kovalla tunnilla ikään kuin, että voi tsempata toinen toistaan. Haluaisin itse kehittyä tässä ohjaajana ja mietin, että onko sinulla joitain hyviä työkaluja siihen :)

Mullakin on päiviä, kun yrityksestä huolimatta vedän tunteja vain rutiinilla, mutta silloin jos koen tunnin olleen oikein onnistunut, johtuu se yleensä siitä, että olen onnistunut ottamaan hyvin kontaktia osallistujien kanssa ja luonut hyvän tunnelman. Kovatehoisten tuntien, (kuten spinning tai sprint) ohjaaminen on mulle psyykkisesti paljon rankempaa kuin fyysisesti, sillä haluan pistää peliin aivan kaiken. Imen osallistujista kaiken mahdollisen mitä irti saan ja se vie myös omia voimia. :D Motivointi onkin yksi todella moniulotteinen asia, josta voisi kirjoittaa yhtä pitkästi kuin tästä!

Yksi suuri askel eteenpäin oli, kun tajusin laittaa ns. oman egon sivuun. Monesti ohjaajat pohtivat hirveän paljon itseään; miltä näytän, onko tekniikkani kunnossa, kuulostanko hölmöltä, onko mikki liian hiljaa, voi ei nyt mä mokasin jne… Tämä vaihe kuuluu varsinkin ohjausuran alkuun, mutta sen sijaan että miettii itseään, kannattaa suunnata energia asiakkaisiin.

Tiedän itsekin, että ohjaajana sitä analysoi kovasti mitä ne osallistujat oikeen ajattelevat minusta. Jos joku ei hymyile tunnilla, tarkoittaako se, että olen ihan paska? Entä jos joku lähtee yhtäkkiä kesken tunnin pois? Varsinkin aloittavana ohjaajana tuollaisista voi tulla tosi paha mieli, vaikka todellisuudessa siinä ei olisi mitään henkilökohtaista ohjaajaa kohtaan.

Moni näyttää keskittyneenä jopa vihaiselta/kyllästyneeltä, tai joskus vain tunnilla voi tulla vaikka huono olo, jolloin on pakko lähteä pois, oli tunti kuinka kiva tahansa. Ei siis kannata ottaa kaikkea liian henkilökohtaisesti, vaan esimerkiksi palautteetkin voi kääntää voimavaraksi – mitä voin muuttaa että kehittyisin? Toisaalta taas, jokaista palautetta ja toivetta ei vaan voi ottaa huomioon, sillä jos joku toivoo että tehdään enemmän punneruksia, niin seuraavan mielestä niitä on jo ihan tarpeeksi. Liika miellyttämisen yrittäminen tekee vain hommasta sekavaa. Ohjaaja on se joka pitää langat käsissä ja huolehtii, että kaikki on järkevää ja sujuvaa.

Kun peruspalaset ovat hanskassa, kokeile miettiä, miten saisit tunnistasi miellyttävämmän ja hauskemman osallistujien kannalta? Pelkkä suorittaminen on nimittäin aika tylsää. Huumori, kontakti ja esimerkiksi informatiivisuus taas tekevät tunneista hauskempia. Vaikka siellä koreografiassa nyt pari mokaa sattuisikin, niin se ei ole niin vakavaa, jos asiakkaalle jää tunnista hyvä fiilis tai hän kokee, että onnistui ja ehkä oppi jotain uutta.

Monesti ohjaaja saattaa ajattella, että kertomalla itsestään ja omista tekemisistään hän ottaa kontaktia, mutta tässä mennään taas helposti liikaa siihen minäminäminä-viljelyyn. En tarkoita, etteikö saisi puhua itsestään, mutta pelkän itsensä esilletuonti ei ole muista ihmisistä yleensä kovin kiinnostavaa.

Kaikki ihmiset eivät tykkää siitä, että heitä kutsutaan nimellä tai annetaan liikaa henkilökohtaista huomiota, joten tällaisen kanssa tulee olla hieman silmää. Yleensä ne tyypit, jotka parkkeeraavat eturiviin ovat myös niitä jotka tykkäävät huomiosta. Nimellä tsemppaaminen tai tietyn ryhmän (esim ”takarivi”) huomioiminen saa aikaan tunteen, että asiakas on huomioitu ja hän on tärkeä. Koska kyseessä on ryhmä, tulisi huomiota osata jakaa tasaisesti, eikä esim nostaa yhtä tai kahta vakkaria aina jalustalle.

Mun mielestä jatkuva kehuminen ja hyvähyvän – viljely vie näiltä merkityksen. Itse oon ottanut linjan, että kehun silloin jos oikeasti olen sitä mieltä, että nyt meni hyvin. Myös kritiikkiä voi antaa positiivisella sävyllä ja aina, kun antaa ohjeita tai haluaa jotain korjattavan, tulisi myös kertoa miksi. Jos joku huutaa sulle että hyppää korkeemmalle ja sulla ei ole mitään käryä minkä takia, miksi ihmeessä edes yrittäisit? :D

Sanoisin, että jos keskittyy siihen, että haluaa antaa muille ihmisille positiivisia kokemuksia on jo aika pitkällä. Sen sijaan, että tavoitteena olisi vain saada isoja massoja omille tunneille, keskittyykin antamaan niille olemassa oleville asiakkaille mahdollisimman laadukkaita treenejä ja hyvän kokemuksen. Silloin on kasassa sitoutuneita asiakkaita, joista toivottavasti kasvaa jatkuvasti suurempi ryhmä.

Vaikka kirjoitan tätä ryhmäliikunnan näkökulmasta, voisi tätä ajatella myös muiden saman tyylisien alojen kannalta. Jos haluat somessa sitoutuneita seuraajia, keskity antamaan seuraajille jotain josta on heille hyötyä sen sijaan, että postaisi vain selfieitä ja ympäripyöreitä englannin kielisiä quoteja. Yleisesti siis keskittyminen muihin, positiivisuuteen ja hyvän jakamiseen vie pitkälle alalla kuin alalla!

Vaikka kirjoitankin aiheesta sillä näkökulmalla, että ikään kuin jakaisin neuvoja, tiedostan että itsellänikin on paljon opittavaa vielä. En todellakaan itsekään saa kaikkia näitä neuvoja aina käytäntöön, mutta yritän kehittyä ja analysoida asioita, sillä haluan tulla paremmaksi niin ohjaamisessa kuin vaikka sosiaalisen median parissa työskentelyssä!

Sitouttamisen viisi tärkeää:

  • Kontakti – Tarvittaessa anna aikaa myös ennen ja jälkeen ohjauksien.
  • Tunnelma – Yhdessä tekeminen, tsemppi, musiikin voima.
  • Välittäminen – Vaikka kyseessä on ryhmä, on tärkeää huomioida ja muistaa yksilöiden tarpeet. Vaikka tunneilla kävisi laajasti eri ihmisiä, paina nimet muistiin, huomaa jos joku puuttuu ja pyri aina auttamaan oman tietotaidon mukaan, jos on esim. treeneihin liittyviä ongelmia.
  • Positiivisuus – Tehokkaasti, laadukkaasti mutta kuitenkin hyvällä fiiliksellä!
  • Auktoriteetti – Luottamus itseensä ja omaan tekemiseen näkyy myös ulospäin. Aina pitäisi osata perustella miksi tehdään, sitä mitä tehdään. Kouluttautuminen ja kaikki treenaamiseen liittyvä tieto on aina kotiinpäin.

Nyt olisi taas tosi kiva kuulla myös muita näkökulmia ohjaajien kuin jumppareidenkin suusta! :)

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


RANTEESTA MITTAAVA KELLO VS. SYKEVYÖ

Huippua tiistaita tyypit! Lupasin raportoida miten paljon eroa on ranteesta mittaavan sykekellon ja perinteisen sykevyön, eli sykesensorin ero. Sain synttärilahjaks Polarin H10 sykesensorin, jonka pitäisi olla markkinoiden tarkin sensori. Oon käyttänyt vyötä nyt viikon päivät ja vertaillut lukemia pelkkään ranteesta mittaavaan Polar Vantage M – kelloon.

Yllätykseni erot ovat olleet aika pieniä, mikä tarkoittaa että ranteesta mittaava kello on todellakin hyvin tarkka. Ero tulee lähinnä maksimisykkeen kohdalla, minkä vyö rekisteröi tarkemmin. Vyö huomaa siis selkeämmin nopeat sykkeen nousut ja laskut, mutta esimerkiksi kulutuksen kannalta erot ovat hyvinkin pieniä. Ajattelin myös että salitreenissä vyön kanssa tulisi suurempi ero, mutta lopputulos oli lähestulkoon sama kuin pelkän kellon kanssa.

Mulla vaikuttaa sykkeeseen myös ”päivän kunto” eli huomaan melko suuriakin eroja sen mukaan millainen päivä on. Loppuviikosta, kun kroppa alkaa olla jo palautumisen tarpeessa, en saa kovassakaan treenissä sykettä kunnolla ylös. Lepopäivän jälkeen energiaa ja voimia on aina ihan eri tavalla ja silloin pystyykin haastamaan itseään kovempaa. Tässä kuitenkin vertailu mielessä muutama jumppa.

Ensimmäisenä BODYATTACK. Ylempi kuva on ranteesta mittaavan kellon avulla ja alempi sykesensorin avulla mitattu. Tässä oli ehkä suurin ero, sillä eilinen Bodyattack oli todella tehokas. Jaksoin hyvin, sain sykkeet ylös, mutta voi poijjaat että oli takki tyhjä illalla, kun vedin vielä spinningin tuon attackin päälle ja alla oli myös aamupäivän RPV + Core.

Seuraavana TBC-tunnin sykkeet, joissa ei ole juurikaan suuria eroja. Ylempi on taas kellolla mitattu, alempi sykesensorilla. Aika hauska, että noinkin saman näköinen käyrä, mitä nyt sensori ottanut tarkemmin korkeimmat nousut ja laskut.

Viimeisenä Booty Workout, jossa kellolla mitattu maksimi oli korkeampi. Veikkaan että tässä on kyseessä tuo ”päivän kunto” sillä ylemmän kuvan treeniä ennen olin ollut päivän levossa, enkä ollut treenannut jumpan alle mitään. Toisessa alla oli maanantain 4 jumppaa ja saman päivän salitreeni, mikä vei luultavasti tehoja kovimmasta piikistä.

Lopputuloksena voidaan siis sanoa, että Polarin Vantage M on erittäin tarkka mittaamaan sykkeen myös intervalltreeneissä. Jos haluaa todella tarkkaa dataa juuri treenien korkeimmista nousuista, on silloin sensorilla oma paikkansa, mutta tavallisen kuntoilijan käyttöön kello riittää hyvin. Itse ajattelin jatkaa testailua vielä, sillä haluan saada hieman pidemmältä ajalta tietoa.

Heräsikö aiheesta jotain kysymyksiä? Vastaan mielellään kommenttiboksissa! :)

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


RYHMÄLIIKUNTA – NÄIN RAKENNAN TUNTINI

Paljon tulee mainittua ohimennen omista ohjauksista ja tuntien nimiäkin vilkkuu täällä aina silloin töllöin. Suurimmalle osalle nimet TBC tai RPV ei kuitenkaan kerro yhtään mitään. Tänään siis paneudutaan jumppahommiin ja nimenomaan freestyle-tunteihin, eli niihin jotka kasaan kokoon aivan itse. Ohjaan tällä hetkellä kolmea Les Mills lajia; Bodyattackia, Bodysteppiä ja Sprinttiä. Näiden lisänä mulla on viisi erilaista itse suunniteltua tuntia, joita ohjaan säännöllisesti. Viime aikoina olen saanut erityisen paljon kiitosta juuri omista tunneistani ja siitä, että niissä on ollut mukana elementtejä, joita ei välttämättä ole aiemmin kokeiltu.

Salin puolelta tulee tietysti valmiina tuntien suurpiirteinen rakenne, jota ohjaajat noudattavat. Näin asiakkaat tietävät, mitä esimerkiksi RPV-tunnilla on luvassa. Siltikin tunti voi olla hyvin erilainen eri ohjaajien ohjaamana. Tässä on positiivista se, että asiakkaille on monipuolisemmin erilaisia vaihtoehtoja, vaikka kyseessä on sama tunti.

 

RPV = reisi-pakara-vatsa treeni keskittyy siis nimensä mukaisesti alavartalon treenaamiseen ja on meidän salilla ikisuosikki. Itse kasaan ohjelman niin että jokaiselle kappaleelle on oma koreografia, sekä lämmittely että lihaskunto-osioissa. Tunti alkaa liikkuvalla osuudella, joka kestää noin 20-25 minuuttia. Ensimmäisen kappaleen tempo mulla on yleensä 135-137 ja siitä tempo nousee 2-7 iskua ylöspäin kappaleiden mukana. Viimeisessä biisissä tempo on 150 bpm. Miksaan aina kappaleet niin, että kun edellinen loppuu, seuraava alkaa ilman taukoa ja niin, että iskut menevät yhteen. Näin liikkuva osuus on sujuvaa ja vaikka kappaleet vaihtuvat, liike jatkuu kokoajan. Ihmisillä on nimittäin sellainen tapa, että jos musiikki loppuu, he lopettavat tai lähtevät juomaan/tekemään jotain. :D

Lihaskunto-osuudessa mulla on käytössä vastuskuminauha, jolla saa ihanasti tehoa liikkeisiin, vaikka ne tehdään kehonpainolla. Pidän tärkeänä sitä, että vaikka tehdään lihaskestävyyttä, koreografiat ovat sellaisia joissa syke pysyy ylhäällä läpi tunnin ja näin ollen myös treenin kulutus on aina kovempi. Pelkkä kehonpainolla kyykkääminen on nimittäin melko turhaa, sillä isot lihakset tarvitsevat vastuksen tai tehon jostain silloin kun ei ole painoja mukana!

Lihaskunto-osuudessa treenataan läpi reidet, pakarat sekä keskivartalo, jonka jälkeen on yksi palauttelu/venyttelykappale.

TBC = Total Body Condition on todella kokonaisvaltainen harjoitus, jossa treenataan koko vartalo läpi tehokkaasti. Tunti sisältää aerobista treeniä ja lihaskuntoa vuorotellen. Tämä on ehkä yksi monipuolisimmista tunneista, joita ohjaan.

Käytän tunnilla step-lautaa sekä tankoa ja levypainoja. Myös tällä tunnilla mennään kappale kerrallaan niin että jokaisella biisillä on oma koreografiansa. Alkuun steppaillaan keho lämpimäksi ja syke ylös neljän biisin voimin, tämän jälkeen vuorotellaan aina kaksi kappaletta kerrallaan lihaskuntoa ja syke-osuuksia laudan kanssa / lattialla. Lihaskunto-osuuksissa tangon ja levypainojen avulla saa suuretkin lihakset hommiin ja niitä seuraavat kovat sykepiikit nostavat myös kulutuksen kunnolla ylös. Syke-osuudet sisältävät niin plyometristä treeniä kuin nyrkkeilyä ja tehokkaita kokovartaloa haastavia liikkeitä.

Lihaskunnossa treenataan läpi: reidet, pakarat, keskivartalo, selkä, rinta ja käsivarret – todella kattava setti ja tunti hurahtaa aina ohi nopeasti!

Booty Workout on mun uusin ja ikioma ryhmäliikuntatunti, josta on onnekseni tullut super suosittu. Viime aikoina tunti on vetänyt täyteen todella nopeasti (meillä ei ole ennakkovaraus-systeemiä) ja on jopa harmittanut, että kaikki halukkaat eivät mahdu mukaan.

Tunti sisältää liikkuvan lämmittelyn, kuten RPV-tunnilla. Ensimmäisenä tehdään dynaamisia venytyksiä sekä avaavia liikkeitä, jotta kroppa on auki ennen kuin lähdetään liikkumaan. Oikea asento ja riittävä liikkuvuus on erittäin tärkeää oikean tekniikan ja sitä kautta kehittävän treenin kannalta. Kun lonkankoukistajat, takareidet, selkä ja rintaranka ovat auki, on helpompi saada treeni kohdistettu sinne minne se kuuluu. Liikkuva osuus sisältää myös liikkeen ja musiikin yhdistymistä, hyvää meininkiä ja reisiä sekä pakaroita kuormittavia liikkeitä. Tempo nousee loppua kohti, jolloin myös treenin teho on nousevassa asemassa!

Lämppärin jälkeen on aktivoinnin vuoro, eli kuminauhalla tehdään etenkin pakaroita aktivoivia liikkeitä. Tarkoituksena on hyökätä pakaroiden kimppuun joka suunnasta niin, että pieni, keskimmäinen ja iso pakaralihas saavat kaikki osansa. Aktivoinnin jälkeen tehdään plyometrinen osuus, joka nostaa sykkeet uusille urille ja laittaa kulutuksen (=rasvanpolton) paukuttamaan maksimilla. Plyossa käytetään steppilautaa tuomaan lisätehoa.

Plyon jälkeen on vuorossa lihaskestävyyttä eli polttavan pitkiä sarjoja, kohteena tietysti pakarat ja reidet. Tässä osiossa on käytössä lisäpainoja ja/tai kuminauha. Syke ei ole niin kovilla, mutta hapotus ja polte kohdistuu aika kivasti sinne minne kuuluu. Lihaskunnon perään vedetään vielä tiukka ”finisher”, eli tylsästi suomeksi sanottuna viimeistelijä. Viimeistelijässä yhdistyy toistot, syke ja plyo, joten tämän jälkeen on takki tyhjä. Loppuun lyhyt palauttelu + venyttely ja se on siinä!

CORE-treeni on nimensä mukaisesti keskivartaloon kohdistuva treeni ja poikkeaa muista tunneista sillä että se kestää vain 30 minuuttia. Tunti sisältää vain yhden liikkuvan kappaleen, jossa keskitytään lähinnä herättelemään keho ja keskivartalo tulevaa treeniä varten. Tämän jälkeen treenataan läpi viisi erilaista kappaletta, joista jokainen keskittyy keskivartalon eri kohtiin. Todella tehokas ja kattava keskivartalotreeni, jonka voi yhdistää esimerkiksi salitreeniin tai toiseen jumppaan!

Spinning, oi spinning! Mun ehkä kaikkien aikojen suosikki ja myös suosituin asiakkaiden keskuudessa! Sanonpahan vain, että jos joku sanoo, että spinning on tylsää niin tervetuloa mun tunnille! :D Vaikka polkeminen on vain polkemista, niin pienillä jutuilla voi saada tästä 45 minuutin setistä mielenkiintoisen, haastavan ja mielettömän tehokkaan treenin. Spinningissä tooodella tärkeää on musiikki. Musiikin täytyy luoda tunnetiloja, siinä täytyy olla efektejä ja kohtia, jotka saavat ”pelkän polkemisen” tuntumaan makealta. Missään treenissä en saa samanlaista endorfiiniryöppyä kuin tässä. :D

Tunnin rakenne on melko simppeli; Alkuun 2 kappaletta herättelyä/lämmittelyä, jonka jälkeen kaksi työ-osuutta, joiden välissä on parin minuutin palautus. Työ-osuudet ovat kovatehoista intervall-harjoittelua, tempoa ja vastusta hyödyntäen. Miksaan aina biisien tempot tiettyyn nopeuteen, eli mulla on selkeät kaavat, mikä tempo kuuluu eri kappaleille tunnin aikana. Lopussa on yksi kappale verryttelyä ja lyhyet venytykset sisältäen.

Vieläkö mun lukijoissa on jumppapirkkoja? Mikä on sun suosikki jumppa? Tykkäättekö te enemmän freestyle-tunneista vai iskeekö Les Millsit paremmin?

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook