RYHMÄLIIKUNTA & RAVINTO

Vitsi miten hyviä aiheita ja ideoita teiltä on tullut! Oon täällä ihan fiiliksissä lukenut niitä ja saanut paljon ideoita uusille postauksille, huippua, kiitos! Ryhmäliikunta on lähellä sydäntä ja kokemusta sen osalta mulla löytyy paljon. Oon myös miettinyt paljon oikeanlaista ravitsemusta tälle lajille, etenkin siitä kulmasta kun on ohjaaja, eikä treenisuunnitelma välttämättä mene aina kuten kirjoissa. Ohjaajan arki voi koostua määrällisesti suurista kuormista ja rasitus on yleensä vielä hyvin samantyyppistä. Ryhmäliikunta menee jatkuvasti ”atleettisempaan” suuntaan ja useimmat tunnit ovat nykyään kovatehoisia suorituksia. Niitä kun tempasee useamman päivään ja vielä monena päivänä viikossa, täytyy myös ravitsemuspuolen olla kunnossa.

Sivusit jossain kirjoituksessasi aihetta – olet huomannut että moni ryhmäliikunnanohjaaja treenaa kovaa, mutta kroppa on silti löysässä kunnossa. Arvelit tuolloin, että syy löytyisi liian vähäisestä energiansaannista? Tästä olisi mukava kuulla lisää konkreettisin esimerkein: mitä syödä ennen treeniä ja mitä jälkeen, mikä olisi ohjaajalle sopiva määrä energiaa treenipäivinä ja muina päivinä jne?

Kuten ravitsemusasioissa aina, on tässäkin aiheessa vaikea antaa mitään suoranaisia ohjeita, sillä tähän vaikuttaa tietysti lähtötaso, sukupuoli, ohjauksien määrä jne. Itse olen kuitenkin ollut tilanteessa (ja myös todistanut vierestä useita samanlaisia tilanteita) joissa treenimäärät (ohjaukset ja mahdollisesti vielä omat harjoitukset) huitelee todella korkeissa lukemissa, ruokavalio on hyvinkin rajattu, mutta kroppa ei näytä yhtään siltä miltä sen kuvittelisi noilla treenimäärillä ja ravinnolla näyttävän. Tämä jos jokin voi olla hyvinkin stressaava tilanne, joka johtaa mahdollisesti siihen, että treenimääriä lisätään entisestään tai sitten ravitsemuspuolella kiristetään, jolloin kuuluisa oravanpyörä on valmis.

Itse olen myös ollut tilanteessa, jolloin oon hakannut päätä seinään juuri edellä mainitulla tavalla ja kun olen joutunut, tai tajunnut ottaa pidemmän ajanjakson kevyemmin tai pitänyt totaalista lepoa, on kroppa yhtäkkiä jopa hyvinkin nopealla aikataululla irroittautunut turvotuksista ja paino lähtenyt laskuun / kehonkoostumus muuttunut kireemmäksi. Esimerkkinä viime kevään rutistus, jolloin olin ruokavaliolla ja tiukalla treeniohjelmalla jopa 5-6 kk ja sain toki tulosta aikaiseksi, mutta kun flunssan vuoksi joudin sairaslomalle, laihduin kahdessa kolmessa viikossa – 6 kg. :D Tuo nyt ei ollut mikään ihanteellinen tila, mutta kertoo myös siitä että kovassa rasituksessa ja stressissä, keho pitää kynsin ja hampain kiinni siitä mitä on jäljellä.

Yleisimpiä stressin aiheuttajia voivat olla esimerkiksi liian suuri työkuorma, ahdistavat ihmissuhteet, alkoholi, tupakka, kofeiini, sokeri, suolisto-ongelmat, liian vähäinen uni, huonolaatuinen ruokavalio (paljon sokeria, valkaistua viljaa ja prosessoitua ruokaa) sekä ravinnevajeet, kuten magnesiumvaje. Liian vähäinen magnesiumin määrä elimistössä pitää yllä liian suurta stressihormonien eritystä. Useimmiten stressiin liitetään vain  psyykkiset jutut ja unohdetaan että myös urheilusuoritus on aina stressi keholle. Tästä päästään ryhmäliikuntaan ja sen ohjaamiseen, joka on siis usein ohjaajalle vielä ”stressaavampi” tilanne ja vielä useamman kerran päivässä, monena päivänä viikossa. Liikaa harrastettuna aerobinen harjoittelu lisää kortisolin eritystä ja kuten on tullut ilmi, liiallisella kortisolilla on paljon epämieluisia vaikutuksia, kuten aineenvaihdunnan häiriöt, keskivartaloon kerääntynyt rasva ja univaikeudet, jotka taas vaikuttavat yleiseen oloon ja palautumiseen.

Suuret treenimäärät vaativat paljon huomiota muilta elintavoilta. Riittävä ravinto, uni, lisäravinteet ja muuten tasapainossa oleva elämä on säästänyt meikäläisen pahimmilta ongelmilta. Jos vetäisin näillä treenimäärillä ja kituuttelisin vähäisellä ruualla ja nukkuisin huonosti, en varmaan olisi jaksanut samaa rumbaa paria vuotta pidempään. Olen toki käynyt välillä siellä rajoilla ja huomannut, että nyt pitää vetää jarrusta. 

No, miten sitten kannattaa syödä jos haluaa kuitenkin treenata kovaa ja paljon, mutta voida silti hyvin?

Suurimmaksi vaikuttajaksi oon todennut hiilihydraattien riittävän saannin. Järjettömin asia minkä kovaa treenaava voi tehdä, on vähentää hiilarien saantia, sillä se johtaa lähes väistämättä treenitehojen laskuun, palautumisen hidastumiseen, uniongelmiin, ruokahimoihin ja jäätävään makeanhimoon. Hiilarien osuus makroista tulisi siis olla ehdottomasti suurimmassa roolissa. Lisäksi suosittelen hiilaritankkausta viikottain, mikäli ohjausmäärät ovat suuria. —>

HIILARITANKKAUS – MITEN JA MILLOIN?

Toivottiin konkreettisia esimerkkejä ja itse käytän pääosin hiilarinlähteenä kauraa, riisiä, perunaa bataattia ja sitten tulee syötyä paljon vihanneksia joista tulee myös hieman sitä hiilaria. Oma ”sääntöni” on syödä aina kunnon ruoka-annos ohjauksien jälkeen. Näen siis itse tärkeämpänä asiana juuri tuon palautusaterian, jonka avulla kortisoli saadaan tasautumaan nopeammin. Palautusannokseni ovat melko yksinkertaisia ja pidän ne suhteellisen vähärasvaisina juuri hiilarien imeytymisen nopeuttamiseksi.

Pelkällä palautusaterialla ei pitkälle pötkitä, vaan koko päivän ateriat tulisivat olla järkevästi rakennettuja, niin että hiilaria tulee tasaisesti joka aterialla. Kaurapuuro ja erilaiset smoothiet ovat myös helppoja tapoja tankkailla pitkin päivää, mikäli on menossa aamussa iltaan.

Vaikka kulutus on suurta, suosittelen silti syömään suurimmaksi osaksi terveellisiä ravintoaineita, jotta mikroravinteiden saanti täyttyisi. Kovatehoinen aerobinen kuluttaa tehokkaasti ravinteita kehosta, jolloin syöty ravinto tulisi olla hyvin ravitsevaa ja itse ainakin koen että lisäravinteilla pystyn täydentämään tätä tehokkaasti. Itse käytän säännöllisesti:

  • Monivitamiinia
  • C-vitamiinia
  • sinkki & magnesium. Kannattaa muistaa että sekä sinkin että magnesiumin laaduissa ja imeytymisessä on eroja, kannattaa siis valita hyvin imeytyvä valmiste.
  • Omega-3 valmistetta. Valitsen aina valmisteen jossa on vain omega-3 EPA:na ja DHA:na. Monissa kalaöljykapseleissa on myös Omega-6, jota saadaan usein muutenkin liikaa ravinnon kautta, mikä taas voi aiheuttaa tulehdustiloja kehoon.
  • D-vitamiinia noin 100 mikrogrammaa päivässä.
  • Probioottia, eli maitohappobakteeria, joka tukee suoliston kuntoa ja vastustuskykyä.

Joskus tuli myös kokeiltua fosfoseriinia juuri tähän kortisolin laskuun treenin jälkeen vaikuttamaan:

Fosfoseriini on yksi parhaista aivoravinteista. Se on myos yksi tehokkaimpia stressiä ja stressihormonia laskevia ravinteita. Sen on osoitettu parantavan selvästi testosteroni/kortisoli-suhdetta rankan treenijakson yhteydessa. Fosfoseriinia nauttineella ryhmalla oli 60 % korkeampi vapaa testosteroni levossa kuin plaseboryhmalla. 

käytössä olevat mgnesiumvalmisteet

Ruuan kanssa ei siis mun mielestä kannata säästellä, vaan keskittyä enemmän laatuun ja säännöllisyyteen. Vaikka mainitsin, että suurin osa ravinnosta tulisi olla ns. puhdasta safkaa, mahtuu mukaan myös köyhempää sapuskaa. Mikäli tavoitteena on kiristely, eli rasvaprosentin kutistaminen, tulisi ruokavalion olla tarkasti suunniteltu. Itse tein viime keväänä niin että aloitin projektin todella korkeista kaloreista, jolloin kaloreiden vähentämisestä huolimatta, en ”joutunut” missään vaiheessa syömään alle 2000 kcal, vaan pudotuksia tehtiin järkevästi pikkuhiljaa ja viikottainen tankkauspäivä pysyi mukana alusta loppuun. Sain kasvatettua lihasta ja pudotettua rasvan määrää kropasta, vaikka treenasin kovaa ja määrällisesti paljon. Panostin paljon vapaapäiviin ja palautumiseen, eli tää projekti vaati myös muulta elämältä paljon. Sanoisin, että helpommin saa tuloksia jopa vähemmällä treenillä, mutta kaikki on mahdollista jos vaan on valmis tekemään hommia ja suunnittelee asiat fiksusti! :)

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.

 


JUMPPAOHJAAJIEN HAUSKIMMAT MOKAT

Vaikka olisi valmistautunut ohjaukseen kuinka hyvin tahansa, aina ei vaan mene putkeen. Joskus on päiviä kun kaikki menee päin puuta, mutta jumpat ohjataan siitä huolimatta. Me ohjaajatkin ollaan vaan ihmisiä hyvine ja huonoine päivineen ja se saattaakin näkyä satunnaisesti myös noilla tunneilla. Meillä on facessa ohjaajien ryhmä, johon koottiin hauskoja kämmejä ohjauksien parista. Voin kertoa, että repeilin aika huolella kun noita yksikseni kotosalla luin. :D

Meillä ohjaajilla tulee kuin automaationa tutut sanonnat ja ohjeet, mutta joskus sitä vain puhuu eikä edes huomaa, mitä sylki suuhun tuo.. :D

Ehkä eniten hävetti mun vikalla pumppitunnilla nyt ennen äitiyslomaa, kun askelkyykyssä sanoin, että tämä on kova ilman painojakin, mutta itellähän on tämä lisäpaino vaikken haluaisi, kuulosti lähinnä siltä että en halua tätä vauvaa.

Kerran bodycombat-tunnilla olin niin ”bad ass”, että et heitin hanskat nurkkaan, huusin alun tyyliin: ”nyt taistellaan tosissaan” ja lauseen lopun muistan elävästi: ”…ja kovimmat vetää paljaalla!

Kerroin bodypump-tunnilla miten ei missään aikaisemmassa koreografiassa ole hartiabiisin jälkeen ”ottanut eteen” näin paljon. Sormellani osoitin olkapäätä, mutta pääni sisällä repesin räkänauruun. Tarkoitus oli ilmaista miten huikean hyvä liike tuo vipunosto eteen on, mutta sanavalinta oli vähän, noh, olis voinut olla parempi.

Ohjaajan oli pitänyt sanoa tunnilla seuraavan liikkeen nimi kanta-peppuun. Jostain syystä hän oli miettinyt mielessään, että sanoakko kanta-peppuun vaiko kanta-pyllyyn. Siinä epähuomiossa peppua ja pyllyä takellellessa, suusta olikin livahtanut kanta-pilluun! Eikä siinä vielä kaikki, eräs vanhempi naisasiakas nailontrikoissaan oli muina miehinä yrittänyt tehdä liikettä.

Bodycombat-tunnilla olin juuri ennakoimassa side shufflea (liike jossa liikutaan sivulle) ja osoitin käsillä vasemmalle ja huusin, että ”Let’s go lehemät, navetta palaa!” Samalla sekunnilla kun sanoin lauseen, mielessäni ajattelin, että olisko nyt hyvä hetki hypätä Tuiran silloilta pää eeltä Merikoskeen.

Mä oon aika monesti huutanut, että ”levitä niitä haaroja”, tai kun pitäny sanoa että vedä sitä kättä ylöspäin että ”vedä käteen”.

Vedin kerran eräälle synttäriporukalle bodycombattia ja juhlakaluhan sattui olemaan miespuoleinen jumppari. No, venyttelyn aikana oli tarkotus sanoa tyyliin että ”vedä kädet…” no tuijotin synttärisankaria suoraan silmiin ja sanoin että ”Vedä käteen…” Olihan se asiakkaan ilme ikimuistoinen.

Olin ohjaajamassa ylävartalon treeniä ja lämmitelyn aikana varmistetaan etenkin yläkropan lämmöt ja availut, ranteista lähtien. Siinä kun pyöriteltiin ranteita, niin totesin hyvin sujuvasti että ”seuraavaksi vedetään ranteet auki”.

Sen lisäksi, että suusta tulee sammakoita, saattaa käydä muitakin kämmejä. Itsehän kerran bodyattack-tunnilla tulin melkoisella akrobatiaesityksellä lavalta alas. Sivuliikkeessä jalat jäi lattiaan kiinni, mutta vauhti oli sen verran kova, että liike vain jatkui ja jatkui. Jollain ihmeen kaupalla pysyin kuitenkin pystyssä ja lensin ainakin 5 metriä lavalta sivusuunnassa lattialle. Siitä sitten muin naisina vaan jatkamaan koreoo stagelle :D ..

En edes muista mikä laji oli kyseessä, mutta siinä oli peruutus taakse ja törmäsin kovalla vauhdilla selkä edellä lattialla olevan isoon kajariin, sillä seurauksella, että kajari kaatui alas lavalta, minä kuperkeikalla perässä, piuhat irti ja jäätävä pauke kunnes tuli ihan hiljaista. Hetken kuluttua ohjaaja nousee lavan takaa ja sanoo oho… 

Ohjasin spinningiä haaremihousuissa ja yhden nousun aikana haarakohta tarrasi kiinni satulan kärkeen. Itse nousin satulasta mutta housut siis eivät… Enpä ohjaa enää kyseisissä housuissa.

Kerran lanseerattiin uutta bodypump ohjelmaa toisen ohjaajan kanssa, jossain biisien välisessä vaihdossa tein näyttöjä ja jotenkin onnistuin siinä tiimellyksessä kalauttaan pumppitangolla sitä toista päähän.

Itsellä repesi kerran kyykyissä housut. Ajattelin, että kukaan ei huomaa, mutta housut repesivät persuksista takareittä pitkin polveen asti. Pikaisesti biisin välissä muistin, että oli ekstrat mukana ja juoksin vaihtamaan siinä toivossa, että kukaan ei huomaisi. Asiakkaille selitin patterinvaihdosta. Sitä, että housut lyhenivät täyspitkistä polviputuuteen, kukaan ei vielä kommentoinut, mutta kun sitten mikki lakkasikin toimimasta seuraavan biisin aikana jäin varmasti kiinni.

Bodypump-tunnilla luulin laittaneeni lentokonetilan päälle, mutta jostain syystä se ei ollut mennytkään. Rintabiisissä huusin:”Ja combo ykkönen ja…” ja puhelin soi kesken biisin.

Ei ole yksi ei kaksikaan kertaa kun ohjaaja on vetänyt väärään biisiin, unohtanut kokonaisen biisin tunnilta, tai käynyt vessassa mikrofonin ollessa päällä. Siinä on sitten kiva palata saliin, kun koko jengi on saanut kuunnella lorinat ja pahimmassa tapauksessa vielä jotkut sinne kuulumattomat jorinat. Joskus ajatus voi lähteä harhailemaan kesken ohjauksen, jolloin keskittyminen saattaa hieman herpaantua..We are just human after all…

Vedin bodypump-tunnilla askelkyykyn jälkeen hartiakappaleen, enkä huomannut, että biisi oli sama kuin mitä just oltiin tehty. Vasta puolessa välissä tajusin että kappale oli sama kuin edellinen. Hyvin meni tahdit.

Bodycombat-tunnilla tuli totaalinen black out, sillä venyttelybiisin aikana pimeni ihan täysin, enkä saanut sanottua kuin että rullaa lattialta ylös. Lupasin kahvit sille asiakkaalle, joka muistaa miten jatketaan ja sieltähän vakkarilta liikkeet irtosi. kiva että biisissä soi sanat ”I’m only human after all”.

Tämä on minun ohjaajahistorian ehkä pahin; torkahdin ohjaamani venyttelytunnin loppurentoutuksessa. Heräsin, kun musa loppui.

Joskus pari vuotta sitten bodypumpissa oli tosi nopeatempoinen hauisbiisi, jossa oli haaste, että ehtii tehdä toistot kunnolla. No, mullahan oli vahingossa cd-soittimessa menny joku nopeutus vielä päälle ja vedettiin ehkä maailmanennätysvauhdilla sitä tankoa ylös ja alas. Mietin vaan, että ei tää nyt näin nopea ollut, ettei millään meinaa ehtiä tehdä, kunnes paikalla ollut kollega valaisi, että on vähän nopeutettu versio menossa.

Ohjasin uusinta sh’bam ohjelmaa. Seiska-biisissä kun hypätään ja nostetaan kädet ylös, niin rintsikat räpsähti auki. Koska uusi ohjelma, en pystynyt lopettamaan, sillä asiakkaat eivät osanneet ohjelmaa, vaan oli pakko jatkaa loppuun asti tissit irrallaan.(huom! Ne pysy kyllä topin sisällä). Biisin jälkeen kaikki saivat seurata kun kaivoin rintsikat esiin kainaloista ja jotenkin takas kiinni. Onneks ihania, tuttuja asiakkaita jotka repesivät mun kanssa.

Ihan perussettiä Sh’bam-tunnilla, että jäädyn johonkin upeaan loppuasentoon. Ja biisi sen kun jatkuu vaan.

Itsellekin on käynyt joskus niin, että hirveellä hehkutuksella huudan, että loppuasentoon ja hyppään stepin päälle kädet ilmassa…ja sitten biisi vain jatkui. Tämä sama tapahtui siis kolmesti saman biisin aikana ja tuntui, ettei se biisi lopu ikinä. Jälkeenpäin tajusin, että olin unohtanut kokonaan yhden kierroksen välistä. Siinä jengikin alkoi jo repeillä kun kolmatta kertaa nostettiin käsiä ylös ja kajareista vaan kuuluu ”If you really want more, scream it out louder, if you on the floor, bring out the fire”. :D

Tällaiset hauskat kämmit tuovat loppupeleissä vain lisää maustetta tunneille ja saattaa jopa nostaa fiilistä entisestään. :D

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


4 x PAREMMAKSI RYHMÄLIIKUNTAOHJAAJAKSI

Joskus tulee selailtua vanhoja postauksia ja sieltä löytyy jotain mielenkiintoista, minkä olemassaolon on ehtinyt jo unohtaa. Näköjään sitä on joskus ollut jotain ihan fiksuja ajatuksia, jotka esimerkiksi nyt muistuttivat itseäni muutamasta jutusta! Jumppia ohjatessa jää helposti päälle sellainen samanlainen kaava, mitä helposti tulee toistettua autonomisesti. Vähemmän suorittamista ja enemmän läsnäoloa ja hyvä ilmapiiri on melkeinpä taattu!

Oon monesti ennenkin kertonut että ei ole olemassa yhdestä muotista tehtyä ”hyvää ohjaajaa”, mutta tässä tekstissä siis ajatuksia ja juttuja joiden avulla oon oivaltanut uutta ja tullut mielestäni paremmaksi ohjaajaksi. Tämähän on yllättävänkin monipuolinen ja haastava ammatti, etenkin jos haluaa kehittää itsensä huippuohjaajaksi.

Mielestäni hyvän ohjaajan tunnilla ei vain treenata, vaan tunti on kokonaisvaltainen nautinto treeniä, musiikkia, tunnetiloja, fiiliksiä ja hyvää oloa. Treenin jälkeen suupielet ovat kohti korvia, vaikka jalka vähän painaisikin. Hommahan on niin, että voit suunnitella miten loistavan tunnin tahansa, mutta jos et osaa ohjata sitä riittävän hyvin, ei mistään hienouksista ole oikeastaan mitään hyöytyä. Useasti moni erehtyy ajattelemaan, että mitä rankemman tunnin teen, sitä parempi. Suunnitelma voi olla miten rankka tahansa, mutta toinen asia on saada ihmiset tekemään se niin, että se on myös järkevä. Rankka ja tehokas ei välttämättä ole aina sama asia. :)

Kokosin muutamia juttuja, joita voi lähteä miettimään omissa ohjauksissaan:

Äänenkäyttö & puhuminen – Monesti me ohjaajat halutaan sanoa kaikki mahdollinen tieto ja ohjeet mitä omataan ja monilla tunneilla ohjaaja puhuu non-stoppina alusta loppuun. Mitä virkaa on niillä hienoilla biiseillä, jos ne peittyvät jatkuvan puheen, tai pahimmassa tapauksessa, jatkuvan huudon alle. On ihan ok olla täysin hiljaa välillä. Se saattaa tuntua itsestä oudolle, mutta osallistujille se ei tunnu vaivaannuttavalta, mikäli siis kyseessä ei ole pelkkää hiljaisuutta alusta loppuun. :D Jos kappaleessa on makeita kohtia, kokeile antaa niille tilaa ja pitää välillä myös suu kiinni. Ohjata voi myös visuaalisesti!

Oman äänen kontrastia kannattaa käyttää, nimittäin sillä saa aika suuren vaikutuksen aikaiseksi. Jos aloittaa tunnin ekan biisin huutamalla, mitä on enää jäljellä kun tulee se kovin sykehuippu? Alkuun sopii tasaisempi puheääni ja sitten kun mennään niin saa revitellä ihan kunnolla ja luoda fiilistä. Esimerkkinä vaikka Bodyattackin kasi ja ysi biisien ohjausääni saa mielestäni olla erilainen, kasi on enemmän iloa ja fiilistelyä kun taas ysissä saa se dominoiva vahva puoli tulla kunnolla esiin.

Ohjeiden anto & korjaaminen – Monesti meille ohjaajille jää ne tutut mantrat ja ohjeet, joita hoetaan tunnista toiseen ilman tarkoituksen häivääkään. On tietysti myös niin, että tietyt perusohjeet tulee aina antaa, mutta välillä kannattaa miettiä voisiko asioita sanoa myös uudella tavalla. Mitä ohjeiden antamiseen ja esim. tekniikan korjaamiseen tulee, kannattaa muistaa, että less is more. Nimittäin hartiataaksevatsasisäänkantapäätmaahansuoraselkäleukaylös – lausahdukset eivät luultavasti mene perille kenellekkään. Useasti tosiaan annetaan ohjeita, ilman että edes katsotaa tarvitaanko niitä. Jos koko sali tekee jo maastavetoja hienolla tekniikalla, miksi hokea edelleen että suora selkä, hartiat taakse? Ongelmana on yleensä se, että ollaan opeteltu/kuultu muiden tunnilla jotkut asiat mitä usein sanotaan ja sitten vaan toistellaan niitä monotomisesti.

Tämän ajattelisi olevan ihan peruskauraa, mutta se ei sitä ole, sillä usein ohjaajaa jännittää hieman, pitää keskittyä moneen asiaan samaan aikaan, jolloin ei edes katsota mitä siellä nenän edessä on. Kannattaa siis ensin katsoa mitä ne osallistujat siellä puuhaa ja sitten lähteä korjamaan ja antamaan vinkkejä. Tämän jälkeen odota, että viesti menee perille ja vasta sen jälkeen mahdollisesti uusi ohje. Katsominen ja näkeminen on eri asia, ja sillä on aika suuri ero loppupeleissä. Mielestäni on parempi sanoa yksi ohje, joka menee perille kuin latoa koko tietämyksensä ja oksentaa se ulos, jolloin kukaan ei saa ohjeista mitään irti. Tämä on hyvin pitkälti kiinni osallistujista, sillä ohjaajan tulee aina keskittyä siihen mitä kyseinen ryhmä tarvitsee ja miten heitä tulee ohjeistaa.

Ihmistyyppien tunnistaminen – Me ollaan kaikki erilaisia ja tykätään erilaisista asioista. Joskus esimerkiksi sama ryhmäliikuntatunti voi olla toisen mielestä ihan loistava ja toinen taas kokee tunnin eri tavalla. Kyseessä on toki aina myös makuasiat, mutta asiaan vaikuttaa myös se millaisia ihmistyyppejä olemme. Sosiaalinen tyyppi rakastaa huomiota ja iskeytyykin useasti jumpassa eturiviin, kun taas analyyttinen tyyppi kaipaa enemmän faktaa ja aikareferenssejä, jotta tunti tuntuu mielekkäältä. Ohjaajana on hyvä tiedostaa, että siellä tunnilla on erilaisia ihmisiä, eri mieltymyksillä ja eri lähtökohdilla. Kun osaa ottaa huomioon nämä, voi olla varma että kävijämäärän potentiaali kasvaa entisestään. 

Ohjaajana olen itse Dominant Director. Tyyppikuvauksen mukaan haluan pitää kontrollin omissa näpeissä ja vahvuuksiani on johtajuus ja auktoriteetti, kun taas heikkouksena on usein eimerkiksi kärsimättömyys. En tykkää tehottomuudesta ja minussa korostuu diktatorinen piirre. :D Tiedostan itse, että nämä piirteet nousevat helposti pintaan kun ohjaan ja olenkin opetellut tuomaan mukaan enemmän pehmeyttä, iloa ja hyväksyntää. Kaksi vuotta sitten testiä tehdessäni, olin selkeästi tuo Dominoiva ohjaajatyyppi, mutta nyt pari viikkoa sitten Interactive socializer oli tullut aika hyvin tasoihin tuon dominoivan puolen kanssa. :)

Olen kirjoittanut aiheesta ja testistä enemmän postauksessa MILLAINEN JUMPPARI OLET?

Yleisesti – Tiedän itsekin, että ohjaajana sitä analysoi kovasti mitä ne osallistujat oikeen ajattelevat minusta. Jos joku ei hymyile tunnilla, tarkoittaako se, että olen ihan paska? Entä jos joku lähtee yhtäkkiä kesken tunnin pois? Varsinkin aloittavana ohjaajana tuollaisista voi tulla tosi paha mieli, vaikka todellisuudessa siinä ei olisi mitään henkilökohtaista ohjaajaa kohtaan. Moni näyttää keskittyneenä jopa vihaiselta/kyllästyneeltä, tai joskus vain tunnilla voi tulla vaikka huono olo, jolloin on pakko lähteä pois, oli tunti kuinka kiva tahansa. Ei siis kannata ottaa kaikkea liian henkilökohtaisesti, vaan esimerkiksi palautteetkin voi kääntää voimavaraksi – mitä voin muuttaa että kehittyisin? Toisaalta taas, jokaista palautetta ja toivetta ei vaan voi ottaa huomioon, sillä jos joku toivoo että tehdään enemmän punneruksia, niin seuraavan mielestä niitä on jo ihan tarpeeksi. Liika miellyttämisen yrittäminen tekee vain hommasta sekavaa. Ohjaaja on se joka pitää langat käsissä ja huolehtii että kaikki on järkevää ja sujuvaa.

Tuleeko mieleen jotain lisää?

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.