TÄLTÄKÖ SE TUNTUU?

Viikon viimeinen jumppa taputeltu ja samalla ensimmäinen työviikko pitkiin aikoihin laitettu pakettiin. Palasin siis tämän viikon maanantaina takaisin hommiin ja täytyy sanoa, että pitkästä aikaa mua ihan jännitti, että miten ihmeessä jaksan sykkiä niin kovilla tehoilla ja määrillä, kun oon vetänyt lonkkaa viimeiset 7 viikkoa ja elänyt muutenkin ihan erilaista arkea kuin normaalisti. Muut ihmiset pystyvät aloittaa treenit kevyesti vähän kerrallaan, mutta meitsillä rysähtää heti kunnolla sata lasiin ja vähän päälle. Maanantaina ohjasin Bodyattackin ja Spinningin, jotka ovat mun mielestä raskaimpia tunteja mitä ohjaan. Homma sujui loppupeleissä yllättävän hyvin, toki se oli raskasta ja syke oli tavallista korkeammalla. Toisaalta tuntuu ihan mukavalta tuntea oikein kunnolla hengästyminen ja polte, kun normaalisti kroppa on niin tottunut siihen kaikkeen ettei mikään oikein tunnu miltään. Spinnin jälkeen oli fiilis että tältäkö se oikeesti tuntuu!?

Elokuun ajan meen vielä vanhalla kaavalla, mutta syksystä alkaen teen muutoksia mun treeniohjelmaan. Aion vähentää jumppakuormaa ja suunnitella päiväni niin, että mulla on selkeämmin työajat ja vapaa-aika. Tähän saakka oon ollut sellasessa fiiliksessä, että oon periaatteessa jatkuvasti töissä, mikä johti sitten taas siihen, että tuli se piste vastaan ettei enää pysty. Muutoksia on luvassa ja vaikka tunneista luopuminen on aina tylsää, on mun pakko tehdä se, että pystyn jatkossa hoitamaan hommani kunnialla ja niin, että työ ei ole koko elämä, vaan osa sitä.

Jätän mielellään ”kone” – leiman jälkeeni ja oon hyväksynyt sen, että mun ei ole pakko jaksaa aina kaikkea ja kaikkia, vaikka siihen pystyisinkin. Oma heikkouteni on aina ollut myöntää heikkous. Suorittamisen tilalle täytyy siis opetella uusia juttuja ja uskon, että tälläisella tyylillä pystyn olemaan parempi ohjaaja, bloggaaja ja työntekijä kun en vedä aina ihan siellä ääripäässä. Tuo pitkä lepovaihe teki kyllä niin hyvää, että suosittelen lämpimästi ihan jokaiselle himoliikkujalle ottamaan välillä pidempiä vaiheita kun treenit jää kokonaan väliin. Palautuminen teki niin hyvää päälle, mutta myös keholle ja esimerkiksi lihomisen sijaan keho tuntui paljon paremmalta kuin jatkuvassa jumi-pumpissa ollut bodi! :D

Sellaisia ajatuksia tähän lauantaihin. Nyt ajattelin heittää relax moodin päälle ja nauttia näistä vapaista ennen uutta työviikkoa! Ajatuksena olisi tehdä salilla selkätreeni ja sen jälkeen tätä lasagnea ja ehkä leipoa jotain!

Instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


KEHONKOOSTUMUSMITTAUKSESSA

Eilen tuli kirjoiteltua painon nousemisesta ja tämä on ihan hyvää jatkoa aiheeseen, sillä meillä oli eilen salilla tarjolla Inbody-mittausta ja kävin itsekin tekemässä kehonkoostumus-mittauksen Inbody 770-laitteella. Olen kokeillut paljon erilaisia kehonkoostumusta mittaavia menetelmiä ja mielestäni tämä InBody sekä BioSignature-mittaus (hormonitasapaino) antavat todenmukaisimman tuloksen kehon tilasta. Erilaisia mittauksia tehdessä, kannattaa muistaa että ne sopivat hyvin seurantaan, kun tavoitteena on esim. rasvanpoltto tai lihasmassan kasvatus. Kannattaa myös muistaa, että markkinoilla on hyvin paljon erilaisia mittausvälineitä ja osa niistä on ihan täyttä kuraa. :D Tarkoitan, että laite saattaa antaa esimerkiksi hyväkuntoiselle, paljon lihasmassaa omaavalle hyvinkin ”huonot tulokset”, koska tulokset tulevat lähinnä kehon painon ja pituuden suhteen mukaan. Sama myös toiseen suuntaan, sillä matala kehonpaino ei aina ole mikään tae hyvästä kehonkoostumuksesta.

Mun tämän kevään tavoitehan on ollut lisätä lihasmassaa ja samalla tiristellä rasvoja alaspäin. Koska oon panostanut asiaan paljon aikaa ja myös sitä vaivaa, mua tietysti hieman jännitti, että mitä jos tulokset ovatkin menneet vain takapakkia. Se vasta olisi ollut masentavaa…Kai sitä aina varautuu pahimpaan. :D Onneksi sain yllättyä positiivisesti, sillä olin saanut nostettua lihasmassaa +1,1 kg, samalla kun rasvan määrä on tullut alas. Omalla kohdallani lihasmassan kasvatus ei ole mikään ihan helpoin nakki, koska kovatehoista, kuluttavaa aerobista tulee tehtyä niin paljon. Olen kuitenkin myös sitä mieltä, että kaikki on aina mahdollista jos vain oikeasti haluaa ja on valmis tekemään töitä! Joskus on ihan hyvä unohtaa säännöt, että vain tämä ja tämä toimii. Joskus on parempi luottaa omaan fiilikseen ja tuntemukseen omasta kropasta. Miten monta kertaa mullekin on sanottu, ettei mun omasta treenaamisesta ole mitään hyötyä kun ohajusmäärät ovat niin suuria, mutta tunnen kehoni ja tiedän että se kestää aika paljon.

Krediittiä täytyy antaa myös plyometrisille treenille, jota on tullut tehtyä omilla tunneilla. Plyometrinen treeni on myös hyvä keino juuri kiinteytymistä havitteleville, sillä sen avulla voi jopa rakentaa lihasmassaa, samalla kun kulutus on korkealla, mikä tehostaa rasvan palamista. Mun kohdalla kuitenkin kaikista suurimmat treenimäärät tulevat ryhmäliikunnasta ja olen myös elävä esimerkki, että sen avulla voi kehittyä ja muokata kehoa. :) Ryhmäliikunnan avulla olen myös opetellut aktivoimaan oikeita lihasryhmiä, kuten pakaroita ja selkää, jolloin salitreeneissä homma on mennyt paremmin perille. Kaikki ei siis aina ole mustavalkoista, eikä voi sanoa mikä treeni on parempaa kuin toinen. Monipuolisuus, mielekkyys ja suunnitelmallisuus ovat sitäkin tärkeämpiä.

Rasvaprosenttini huitelee tää hetkellä neljäntoista paikkeilla ja mietinkin, että nyt olisi mielenkiintoista tehdä myös BioSignature-mittaus. Näitä kahta vertaillessa, BioSignature on antanut aina omalla kohdallani alhaisemman tuloksen kuin Inbody, mutta aika lähellä menevät kuitenkin. BioSignaturessa mitataan siis pihtimittauksena 12 eri pistettä, jonka perusteella lasketaan kehon arvioitu rasvan määrä ja samalla hormonitasapaino.

Valmennusprojektiani on jäljellä vielä nelisen viikkoa, eli siinä ehtii kyllä tehdä lisää tulosta. Kuten snäpissäkin eilen mainitsin, mielestäni voi olla tyytyväinen itseensä, mutta silti olla tavoitteita. Omalla kohdallani työsarkaa riittää vielä ja mikäs sen mukavampaa kuin tavoitella omia päämääriä hyvällä fiiliksellä.

Tällä kertaa mun lähtökohdat oli hieman erilaiset, sillä vuoden alussa aloitin oikeastaan aivan pohjalta. Takana oli ylirasitustila, jota siivitti se, että oma henkilökohtainen elämä oli aivan päin peetä. Voin tuolloin todella huonosti sekä psyykkisesti että myös fyysisesti, mutta päätin että nyt ei auta kuin alkaa keräillä itseään pikku hiljaa. Näin 4,5 kk myöhemmin voin sanoa voivani paaaaaaljon paremmin molemmilla osa-alueilla ja olen ylpeä siitä mihin asti oon tullut. En tarkoita pelkkää treeniä tai kehon muokkaamista, vaan koko kevät on ollut aikamoinen kasvun paikka monella saralla. Oon siis sitä mieltä, että vaikka elämä heittää kuinka paljon kuraa naamaan niin loppupeleissä aika paljon on omissa käsissä, siinä miten suhtautuu asioihin ja mitä on valmis tekemään oman hyvinvoinniin eteen.

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


5 + 1 SYYTÄ MIKSI KANNATTAA HARRASTAA RYHMÄLIIKUNTAA

Tänään hieman jumppajuttuja! Ryhmäliikunta jakaa usein mielipiteet, voisi sanoa, että jopa melko vahvasti. Toiset rakastavat jumppaamista ja toiset pitävät turhanpäiväisenä heilumisena. Tiedätte kumpaan ryhmään itse kuulun, ja täytyy taas hehkuttaa miten paljon fiilaan juuri sitä musiikin, liikkeen ja tunteen yhdistelmää. Tykkään toki myös salilla treenaamisesta, mutta en kyllä saa samalla tavalla kylmiä väreitä aikaiseksi muulloin kun jumpissa!

Monesti puhutaan millainen treeni on tehokasta ja mikä ei, mutta mielestäni treenaamista on ylipäätään turhaa lokeroida ”tehokkaaksi” tai ”ei tehokkaaksi”. Kaikessa on kyse siitä mitä treeniltä haetaan. On totta, että maksimaalisesta lihaskasvusta haaveilevan ei kannata suunnata jumppatunnille, mutta sama tyyppi voi hakea kestävyystreenin kautta satunnaista vaihtelua treeniin ja jopa uutta erilaista ärsykettä lyhyiden voimasarjojen kaveriksi. Mikään treeni ei yksistään anna kaikkea, jonka vuoksi monipuolisuus on mielestäni kaikkein tärkeintä. Harjoittelussa olisi hyvä olla voimatreeniä, syketreeniä ja kevyempää peruskuntotreeniä. Aina ei tarvitse, eikä kannata etsiä sitä maksimaalisinta kalorinkulutusta tai syketreeniä, eikä salillakaan tarvitse aina kiskoa ennätyksiä, koska kevyet viikot ovat yhtä tärkeitä kuin ne kovat ja kehittävät.

Miksi ryhmäliikuntaa?

Sopii hyvin aloittelijoille – Treeni on valmiiksi suunniteltu ja ohjattu, jolloin itse tarvitsee vain tehdä mukana. Ensikertalaiselle sopivia treenejä esim. spinning (sisäpyöräily-tunnit), bodypump ja basic askellustunnit, joissa ei ole kovin vaikeita kuvioita. Myös esim. Bodyattack sopii mielestäni aloittelijoille sen helpon koreografian vuoksi. Tunnin voi myös suorittaa monella eri intensiteetillä.

Treenin tasoa voi säätää tarpeen mukaan – Monet tunnit voidaan muokata joko peruskuntoharjoitteluksi tai intervalltreeniksi. Esimerkiksi osa omista tunneista on tällaisia ja oon tunnilla sanonutkin, että valitsemalla itse tehon, voi päättää mitä treeniltä tahtoo. Body-tunti –> askellusosio ilman hyppyjä ja lihaskunnossa kevyet painot –> peruskuntotreeni. Askellusosiossa tehosteet mukaan ja lihaskuntoon kunnon painot –> intervaltreeni. Samoin monet LM-tunnit voi tehdä usealla eri tasolla. Ohjaajan tehtävänä on näyttää ja selittää kaikille vaihtoehdot. Sitten on tietysti tunteja, joihin on ehkä hieman turha mennä hengailemaan. Esim. Les Mills Sprint – tunti on vahvasti kovatehoinen intervaltreeni (HIIT) ja osa tunneista on selkeästi suunniteltu tietylle sykealueelle. Onneksi on paljon vaihtoehtoja joista valita omansa.

Kehonpainotreenillä voi opetella aktivoimaan oikeat lihasryhmät – Monilla on haasteena saada kontaktia esimerkiksi pakaraan tai selkälihaksiin, jolloin kehonpainotreenillä tai vaikka kuminauhan avulla voidaan vahvistaa heikompia lihaksia ja opetella hermottamaan oikeat lihasryhmät, jolloin ne aktivoituvat tehokkaammin myös muussa treenissä. Itse olen saanut todella paljon apua omasta RPV-tunnistani, joka on nimenomaan keskitetty etenkin pakaroiden aktivointiin. Eristävillä liikkeillä ja kuminauhan avulla kontakti löytyy ja lisäämällä sekaan vielä plyometristä treeniä, saadaan aikaa todella hyvä paketti tuonne alavartalolle. En väitä, että tällainen treeni on parasta pakaroiden kasvattamiseen, mutta se on hyvä lisäapu salitreenien ohella!

Aerobiset treenit pakettiin hauskalla/helpolla tavalla – Jos käy paljon salilla tai treenaa muuten itsekseen, on välillä kivaa heittää aivot narikkaan ja osallistua valmiiseen treeniin, joka on vielä hyvin suunniteltu. ;) Aerobinen treeni tulee hoidettua kätevästi ryhmäliikunnassa, joko sen pk-treenin, vk-treenin, tai hiitin muodossa. Toisten ihmisten läsnäolo saa usein jaksamaan paremmin, eikä tule luovutettua yhtä helpolla kuin yksin tehdessä. Esimerkiksi yksi Vaasalainen fitness ammattilainen (sara) tapaa käydä mm. mun bodyattackissa ja sprint-tunneilla dieetillä ollessaan.

Fiilis! – Ryhmäliikuntatunnilla on usein tosi hyvä fiilis, eli tunti tuo myös hyvää mieltä ja endorfiineja mielelle. Aina jos mulla on paska päivä tai muuten mieli maassa, jumppa auttaa aina. Sen jälkeen kaikki tuntuu aina astetta paremmalta. Itselleni tunnelma ja sen luonti on todella tärkeässä osassa treeniä. Kun kaikki menee kohdilleen, tunne on jotain niin törkeen siistiä, etkä edes huomaa treenaavasi maksimisykkeillä kun on niin kivaa. Yksi asiakas sanoi maanantaina, että on odottanut ja fiilistellyt koko päivän tulevaa jumppaa ja juuri siitä kaikessa on kyse. Kun ihmiset rakastuvat siihen treenin tuomaan tunteeseen, ei motivaatiota enää tarvita vaan he tulevat tunnille, vaikka väkisin. Tätä asiaa yritän aina selittää, kun joku väittää että joku tunti on huonoon tai hyvään aikaan. Jos tunnille halutaan tulla, sinne tullaan milloin tahansa. :D

Viimeisenä vielä edelliseen liittyvää asiaa treenaamisesta. Mielestäni nykyään mietitään ihan liikaa treenin fyysisiä ominaisuuksia. Okei, se on tietysti tärkeä asia ja osa koko pointtia, mutta se miten treeni vaikuttaa psyykkeeseen, mieleen ja fiilikseen on myös yhtä tärkeää! Tämän vuoksi on mielestäni hyvin hyvin hyvin tärkeää tehdä sitä mistä tykkää, eikä mennä vain sokeana eri trendien perässä. Jos ajattelee pelkästään kalorien kuluttamista tai muita ulkoisia seikkoja, väitän että motivaatio ei säily samalla tavalla, kuin silloin kun treenaa myös sen vuoksi, että rakastaa sitä mitä tekee ja hamuaa treenin jälkeistä olotilaa.

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ