OMAN ELÄMÄN BOSSLADY!

Tämän vuoden alussa tapahtui jotain ja päätin muuttaa ajatustyyliäni aiemmasta. Päätin ottaa elämästäni hallinnan itselleni. Päätin, että en enää mieti mitä kaikkea voi mennä pieleen, vaan yritän tehdä asioita enemmän. Mun ongelma ja heikkous on se, että jos en tiedä jostain asiasta paljon, koen todella epämiellyttävänä tehdä sitä. Uudet asiat pelottaa, kuten varmasti monia muitakin. Huomasin kuitenkin jossain vaiheessa, että tuo pelko on aiheeton ja kun vaan alkaa tehdä asioita, pikkuhiljaa hommat alkavat sujua. Ja jos eivät suju, niin tulipahan ainakin yritettyä! Mikään ei tapahdu hetkessä ja tämäkin prosessi on edelleen käynnissä, koen silti että oon kehittynyt tällä osa-alueella huimasti.

Mä en enää vertaa itseäni muihin ja arvostan jokaista asiaa mitä oon saanut aikaiseksi, oli ne pieniä tai vähän suurempia. Joskus on nimittäin tullut ajateltua että jos vaikka onnistuin jossain, vertasin sitä heti toiseen joka oli onnistunut paremmin ja sitten se oma juttu tuntuikin ihan mitättömältä. Jos joku tunnistaa itsensä samasta ajatusmallista, niin annan vinkin, kannattaa lopetaa tuollainen välittömästi! :)

On jotenkin todella helpottava fiilis, kun onkin vastuussa vain itselleen ja jos mokaa niin sitten mokaa ja siitä vaan jatketaan entistä kovempaa eteenpäin. Suunnitelmia voi muuttaa matkan aikana ja sekin on ihan ok, jos yhtäkkiä joku unelma ei enää tunnukkaan siltä, että sitä haluaa tavoitella.

Olen itse rakentanut oman jutun, jota voi kai kutsua myös brändiksi. Aloitin nollasta ja tällä hetkellä mm. elätän itseni tällä brändillä. Mulla on hurjasti suunnitelmia ja halua kehittyä! Välillä tuntuu etten tiedä mistä aloitan, kun on niin paljon mitä haluaisin tehdä. Tällä hetkellä mun läppärin vieressä on avatun laskun kirjekuori täynnä sotkuisella käsialalla kirjoitettuja postausideoita. Jos nyt aloittaisin vaikka siitä, että puran ne tekstin muotoon tässä tulevien päivien aikana. Tänään haluaisin myös kuvata uutta matskua, suunnitella ihan uutta valmennuskonseptia jonka keksin viime viikolla, opetella uusia jumppia ja suunnitella niitä, käydä treenaamassa ja treenauttaa muita. Haluaisin kehitellä uusia reseptejä ja leipomuksia, kehittää meidän salin ryhmäliikuntaa eteenpäin ja etsiä uutta musiikkia tunneille! :D

Tällä hetkellä siis inspiraatio kukoistaa ja suurempi ongelma on rauhoittaa homma niin, että hoidan asioita kerrallaan eikä kaikkea samaan aikaan. Tämä koko inspiraatiopuuska alkoi siitä, kun päätin itse omassa päässäni olla stressaamatta liikaa, olla vaatimatta itseltäni liikaa ja annoin itselleni oikeuden epäonnistua. Jos aiemmin saattoi olla noloa, kun joku asia ei mennyt kuten halusin, niin nyt mulle on ihan sama. Kokeilen sitten jotain toista keinoa, jos ensimmäinen ei toimi.

Vuoden alussa perustin oman toiminimeni ja aluksi tämä tuntui pelottavalta. Jaksaisinko hoitaa yritystä ja kahta työtä samaan aikaan? Nyt en voisi olla tyytyväisempi, että päätin tehdä tämän ratkaisun. Siis mitä kaikkea olisi voinut mennä ohi, jos olisin pelännyt liikaa ja pelännyt vain pahinta. ”Mitä jos” onkin yksi tehokkaimpia ajatustapoja tappaa omia unelmia. Tämän vuoden aikana olen pistänyt oman firman rullaamaan. Ostin ikioman asunnon sekä lisäksi sijoitusasunnon. Kuukausi takaperin hankin itselleni myös uuden auton! Kaikki tämä on lähtenyt tapahtumaketjusta, kun päätin vain alkaa tehdä asioita, yksi kerrallaan.

Olen tehnyt useamman vuoden yhteistyötä Rinta-Joupin autoliikkeen kanssa ja sitä kautta päässyt ajelemaan erilaisilla menopeleillä. Pikkuhiljaa se autokuume nostikin päätään ja vain yltyi kevään ja kesän aikana. Yhtäkkiä minä, joka ei ennen välittänyt autoista yhtään, viettikin aikaa nettiauto.fi:ssä harva se päivä. :D Mua alkoi viehättää Audit ja etenkin sporttinen coupee malli. Jotenkin vaan tuntui, että tällainen auto sopisi meitsin tarpeisiin ja brändiin loistavasti.

Liikun paljon autolla, sillä mun työ ei todellakaan tapahdu yhdessä pisteessä, vaan siirryn päivän aikana useita kertoja eri paikkoihin. Lisäksi viikonloppuisin tulee myös käytyä tapahtumissa, koulutuksissa ja duunihommissa, jolloin autolla on todellakin oma paikkansa. Tällaisen urheilevan bussinessnaisen elämää helpottaa, kun on auto ja vielä parempaa on, että se on ulkomuodoltaan tyylikäs!

Yhteistyö Rinta-Joupin kanssa on sujunut aina helposti. Sain testailla erilaisia vaihtoehtoja, vaikka lopulta päädyinkin siihen jonka valitsin ensimmäisenä. Mikäli auton hankinnan yhteydessä tarvitsee rahoitusta, luottopäätöksen saa heti eikä tarvita erillisiä takauksia. Toisin sanoen, kun mielekäs menopeli löytyy, hoituu muut asiat hetkessä. Itse olin ajatellut että auton ostoprosessi olisi paljon monimutkaisempaa kuin se todellisuudessa oli! Meitsi tykkää kun asiat hoituu sujuvasti ja helposti, jää aikaa muuhunkin. :D

Kaupat tehty! :)

Vaikka kirjoittelin tätä tekstiä pinnallisten asioiden sekä omaisuuden näkökulmasta niin tiivistettynä mun viesti vois olla kaikille teille, että sun elämä on sun käsissä. Unohda tekosyyt sekä ne mitä jos – ajatukset ja ala rakentamaan sun elämää sen näköiseksi kun haluat.

Mitä psyykkiseen puoleen ja hyvinvointiin tulee, niin aktiivisuus, aikataulut ja se että on tekemistä, on ihan yhtä tärkeässä roolissa kuin se että välillä on päiviä kun ei tarvitse tehdä mitään. Liika passiivisuus laiskistuttaa ja saa sitä alakuloa aikaiseksi. Väsymyksessä tai motivaationpuutoksessa ei aina ole kyse siitä että pitäisi levätä, vaan siitä että pitäisi nostaa perse penkistä ja alkaa tehdä asioita! Muista, että sinä itse olet itsesi paras asiantuntija, tiedät varmasti sisimmässäsi omat heikkoudet ja vahvuudet, etkä tarvitse jatkuvaa varmistusta muilta. Luota itseesi ja muut asiat hoituu perässä!

Yhteistyössä www.rinta-jouppi.com kanssa

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


TULIPA VÄHÄN HÖLLÄTTYÄ

Ei kai sitä luonteelleen oikeen mitään voi, vaikka oon tullut aika pitkälle siitä jokotai – tyypistä mikä oon aikoinaan ollut, niin siellä se kytee kuitenkin aina pinnan alla. Oon kova vetämään täysillä silloin kun tarvii, mutta sitten kun löysään, niin voi pojat se on helppoa mennä siihen moodiin, että vähän kaikki alkaa roikkua – ihan kirjaimellisesti (he he). :D 10 päivää meni täysin blogitonta elämää ja ei ole muutenkaan tullut avattua läppäriä kovin montaa kertaa. Reilu viikko sitten startattiin auton nokka kohti ruissia ja siitä se sitten lähti..

Huhtikuusta asti on ollut puhetta, että olisi kiva mennä Ruissiin ja sitä on sitten jaagailtu ihan viimeiseen tippaan saakka. Lopulta akkreditointi (media/vaikuttaja) lippujen tippuminen sähköpostiini sinetöi päätöksen ja sinne lähdettiin viilettämään taas pariksi päiväksi. Ruisrock ei ole pelkkä festari, vaan tapahtuma jossa on aina a) täydellinen sää b) positiivinen fiilis c) törkeen siistiä. Näinhän se meni tälläkin kertaa ja ei kait tässä kuin ens kesää ootellessa. ;)

ylä vasen: ”kun pyydät miespuolista ottamaan kuvan” :D

Turusta suunnattiin auto kohti stadia ja siellä tuli vietettyä koko viikko. Festariruokailujen jälkeen oltiin muka reippaita ja käytiin heti kaupassa ostamassa vihanneksia, lihaa ja muuta normiruokaa, ajatuksena syödä kuitenkin suhteellisen normaalisti reissussakin. No sinne jäi siskon pakastimeen sapuskat hyvästä ajatuksesta huolimatta. :D Kun syöt ulkona ja vähän sitä sun tätä parikin päivää, jää tuollainen mode päälle ja voin kertoa ettei juurikaan kiinnostanut kaivaa paistinpannua kaapista ja alkaa paistella vihanneksia. :D Syötiin siis käytännössä koko viikko ulkona lounaspaikoissa/pikaruokaloissa/ravintoloissa.

Ruissihöntsäilyjen jälkeen oli pakko päästä salille hikoilemaan ja ilman tuota herraa olisi varmaan oma motivaatio lopahtanut siinä vaiheessa, kun piti alkaa valkata salia, jonne pääsisi kokeilemaan ilman jäätävää kertamaksua. Onneksi päätettiin lähteä herttoniemen foreverille (cms clubi kuten wasa sports clubikin), sillä siellä tuli heti muutamat tutut kasvot vastaan ja oli mukava päästä tuttuun ympäristöön hikoilemaan. Käytiin myös toisella foreverilla sekä Eira Open Air ulkosalilla! Onneksi pidettiin treeneistä kiinni (lue: mies piti ja meitsi raahautui perässä) sillä kaikki muut rutiinit jäi kyllä unholaan! Jännä miten nopeasti sitä modautuu uusiin tapoihin ja unohtaa kaikki velvollisuudetkin. Voisi sanoa että sadasta nollaan vain parissa päivässä! :D

Tuo viikko sai kyllä loistavasti lomafiiliksen päälle, sillä kotiympäristössä sitä helposti vaan jumittuu siltikin siihen tuttuun kaavaan, vaikka duunit jää pois kuvioista. Koska teen työkseni blogia ja somea, teki hyvää laittaa kaikki näytölliset laitteet vähemmälle käytölle ja kesityttyä enemmän ihan vaan siihen hetkeen. Suosittelen lämpimästi ihan jokaiselle! :)

mun kesän bravuuri–> mansikka-halloum-salaatti

Nyt on palattu kotikonnuille ja täällä olisi tarkoitus viettää ainakin tämä viikko. Nyt tuntuu taas ihan hyvältä olla omien safkojen äärellä; surautella smoothieita sekä syödä niitä vihanneksiakin taas isommalla kädellä. Tänään kävin heittämässä 8 km juoksulenkin ja yllättävän kevyesti askel nousi, vaikka tämän vuoden juoksulenkit voisi laskea varmasti yhden käden sormilla. Eilen päivittelin instaankin, että alkaa jo olla pieni ikävä kunnon jumppameininkejä, sillä se on ainoa treenimuoto, jolla saan oikeasti itseni sellaiseen superhikiseen tilaan, ettei kuteissa ole yhtään kuivaa kohtaa. Mitä kuumempi ja kovempi syke, sen enemmän meikä nauttii! :D

Ihan laakereilla ei ole tullut levättyä, sillä eilen tuli mm. käytyä koko jäätävä vaatevarasto läpi ja pistettyä kämppää kuntoon. Puuhattiin aamusta iltaan, tuloksena peräkärryllinen putsattua tavaraa ja vaatetta. Pikkuisen on kevyt olo ja ihanaa kun mulla on kokonainen huone vaatteille, jotka ovat nyt jopa järjestyksessä! Tämän siivousvimman lisäksi oon ostanut sijoitusasunnon, jota rempataan parhaillaan. Myös auto menossa vaihtoon ja ollaan funtsittu yhteistyökumppanini Rinta-Joupin kanssa mulle sopivaa vaihtoehtoa. Mulla on ollut nyt tämä Audi a5 käytössä reilun viikon ja tarkoitus olisi testauttaa vielä pari muuta, ennen lopullista päätöstä. Audi on kyllä todella vahvalla sijalla tällä hetkellä ja ennen kuin alatte varoittelemaan, täytyy mainita, että kyllä, olen tietoinen tfsi-moottoreiden ongelmista! :D

Yhteistyö:

Ruisrock

Rinta-Jouppi

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


VÄLILLÄ VÄHÄN IISIMMIN!

Palataanpa muutama viikko taaksepäin ja meidän viikonlopun minilomaan Helsingissä, jossa pidettiin myös jokavuotinen Indieplacen blog awards. Päätin jo tyyliin helmikuussa, että tänä vuonna meikäläinenkin saapuu pelipaikalle, se kun ei ole aina ihan itsestäänselvyys, että jaksaa tai pääsee lähtemään erilaisiin kekkereihin, mitä yleensä pääkaupunkiseudulla järjestetään. Olen tätä ennenkin manaillut, mutta harmittaa se, että jää paljon tapahtumia ja mahdollisuuksia väliin ihan vaan siksi että asuu täällä 5 tunnin ajomatkan päässä pelipaikoilta. :D

Pakollinen stoppi Juustoportilla :D

Tällä kertaa pakattiin kimpsut ja kampsut kasaan hieman suuremmalla, neljän hengen jengillä ja sunnistettiin kohti Helsinkiä. Olen tehnyt useamman kerran yhteistyötä Rinta-Joupin kanssa ja tällekin reissulle saatiin alle kunnon menopeli. Kun matkaa on se reilu 400 km, niin on huomattavasti mukavampaa (ja turvallisempaa) körötellä kunnon autolla. Tällä kertaa pääsin testailemaan Kia Niro merkkistä uusi hybridi-crossover katumaasturia. Ja olihan tuo taas ihan huikee peli. Näiden testiajojen perusteella oon itsekin alkanut hiukoilla katumaasturia ja oon aika varma, että auton vaihto tulee olemaan aika pian.

Koska olen nainen, en osaa eritellä hienoilla sanoilla kaikkia ominaisuuksia mitä menopelistä löytyy, mutta mieleen jäivät tietysti cruise, eli vakionopeudensäädin sekä tutka, joka piti edellä ajavaan autoon vakio matkan automaattisesti. (Etenkin näinä aikoina kun jengi näprää kännykkää ajaessa tää on tosi jees). Ratinlämmitin ja mukavat penkit olivat myös omiaan kun pitkää matkaa ajellaan ja omaa ikijäässä olevat raajat, kuten meikäläinen. :D 

Ajomatka Vaasasta stadiin sujui kivuttomasti ja yllättävän nopeasti oltiin mestoilla ja kruisailtiin suoraan Ruoholahden Holiday Inniin, jossa vietettäisiin seuraavat yöt. Lähdetiin siinä ”käymään” Ruoholahden ostarilla hakemassa ”jotain syötävää” ja yhtäkkiä löydettiin itsemme käppäilemässä Aleksanterin katua pitkin kohti ravintola Grande Grilliä ja isoja hamppariannoksia. Syöminkien jälkeen painuttii hotellille nukkumaan.

Lauantaina meillä oli aikaa pörrätä kaupoilla hyvä tovi ennen kuin aloitimme valmistautumisen illan gaalaan. Helpotin omaa valmistautumista ja kävin tutussa Rapunzelin liikkeessä kiharruttamassa hiukset, joten ei tarvinnut kuin heittää maalit naamaan, mekko päälle ja olin ready to go. Noissa tapahtumissa parasta on kyllä kaikki ihmiset joita siellä tapaa. Olen blogannut jo yli seitsemän vuoden ajan, joten ”muutama” tuttukin on tarttunut matkan mukana mukaan. Erityisesti treeni/hyvinvointi – kategorian alla bloggaavat ovat niitä tutuimpia ja aina yhtä iloisia sekä energisiä. Olin myös ehdolla kategoriassa ”energisin”, mutta tuo palkinto meni Super fit Me – blogia kirjoittavalle Nanalle. Mielestäni palkinto meni oikeaan osoitteeseen. :)

Kemuissa oli jälleen kerran tarjoilut viimeisen päälle ja siellä tuli hörpittyä jos minkälaista ilolientä. :D Matka jatkuikin kattilahallilta vielä Skohaniin ja sieltä snägärin kautta hotellille. Ei ollut kyllä mikään maailman raikkain olo sunnuntaina herätessä, mutta aamupalan ja suihkun jälkeen oli aika kääntää Kia Niron nokka kohti Vaasaa. Valehtelisin jos väittäisin, että matka meni kivuttomasti, sillä pienimuotoinen väsy painoi päälle, mutta onneksi oli kunnon menopeli alla joka teki matkasta hieman miellyttävämpää! Auto oli tilava, mutta silti näppärä ja helppo ajaa.

<3

Pienet irtitotot tekee kyllä hyvää aika-ajoin ja jaksaa taas arkeakin paremmin! :)

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook

Yhteistyössä Rinta-Joupin kanssa.