RAVITSEMUKSEEN LIITTYVÄT SÄÄNNÖT MUKA HYVINVOINTIA?

Iltaa kaverit! Huhheijaa mikä jumppailta taas tänään! Ainahan tunnit vedetään samalla meiningillä, mutta kun salit ovat olleet koko viikon täynnä porukkaa, on fiilis ollut entistä korkeemmalla. Tänään jumpautin stepissä 60 jumpparia ja sprintissä sali oli täysi, kun 50 polkijaa oli saapunut mestoille. Kävin myös tekemässä aamupäivällä pakaroihin keskittyvän alavartalotreenin, joten päivä liikunnat ovat enemmän kuin paketissa. Tästä aasinsiltana sujuvasti illan aiheeseen, eli treeni – ja ravitsemusmaailman erilaisiin sääntöihin. Mitä hyvinvointiin tulee, nykyään informaatiota ja ohjeita on paljon ja helposti saatavilla. Tämä taas on johtanut siihen, että myös ihan perus kuntoilija on aika hyvin kartalla miten tulisi syödä tai liikkua hyvinvoinnin tai jonkun tavoitteen kannalta.

Olen kuitenkin huomannut myös sen, että koska sellaista tietynlaista nippelitietoa on hyvin paljon saatavilla, ovat ihmiset alkaneet tehdä erilaisia ”sääntöjä” ruokavalion tai treenin suorittamiseen. Itsekin oon jakanut tällaista nippelitietoa melko paljonkin ja se johtuu puhtaasti myös siitä, että kun postailee näin usein, on välillä kiva hifistellä ja keskittyä johonkin yksityiskohtaan esimerkiksi ravitsemuksessa. Ongelma tässä on ehkä se, että helposti unohdetaan kokonaisuus ja ne toimivat perusasiat ja jumitutaan epäolennaisiin yksityiskohtiin. Otan tässä esimerkkinä asian, josta oon viime aikoina keskustellut aika monen kanssa. Kyseessä on siis treenin jälkeinen ruokailu, joka munkin ohjeiden mukaan, kannattaa pitää vähärasvaisena. Vähärasvainen ei kuitenkaan tarkoita rasvatonta, eikä vähärasvaisuus ole treenin jälkeisen ruokailun oleellisin asia. Vähärasvaisuuteen liittyy myös se, mitä syö muilla aterioilla ja kuinka paljon rasvaa syödään pitkin päivää. Uskon, että monet ottavat ohjeita liian mustavalkoisesti vastaan ja sama pätee myös treeniin liittyvissä asioissa.

Monesti kysytään ja mietitään esimerkiksi että meneekö tämä lihaskasvu tavoite ihan pilalle kun kävin jumpassa/lenkillä viime viikolla? On toki totta, että lihaskasvua toivoessa ei kannata ravata joka päivä pitkin lenkkipolkuja, mutta asia ei jälleen kerran ole ihan mustavalkoinen. Pointti mitä yritän tässä ilmeisesti saada ulos on se, että kun tarraa jokaiseen ohjeeseen ja pyrkii toimimaan näiden nippelisääntöjen mukaan, on elämä yhtäkkiä täynnä sääntöjä ja rajoitteita jonka mukaan eletään suoritetaan. Sitä ei itse edes huomaa, että on yhtäkkiä ollut gluteenittomalla ruokavaliolla vuosia, ihan ilman syytä. En toki tarkoita, että gluteeniton olisi jotenkin väärin, mutta jos ei ole allergiaa tai yliherkkyyttä, voi tällainen ”muutenvaan” välttäminen sellaisen aiheuttaa.

Melkein kaikkeen hyvinvointiin toimii parhaiten maalaisjärki. Keho ei ole robotti, joka toimii sellaisten sääntöjen mukaan mitä netistä voi lukea. Mä oon aina ollut todella kova sokerinatsi, eli täälläkin puhunut paljon sokerin negatiivisista vaikutuksista ja edelleen olen sitä mieltä, että sokeri ei kuulu terveelliseen ruokavalioon ainakaan suurissa määrin. Sen haluan kuitenkin myöntää, että kun olen kirjoittanut sen masentavista vaikutuksista ja muista psyykkeeseen vaikuttavista puolista, niin omalla kohdalla nämä fiilikset ovat tulleet kuitenkin siitä, että olin omassa mielessä luonut nämä säännöt itselleni ja kun rikoin niitä, aiheutti se myös mielialan madaltumista. Näitä asioita kannattaa pohtia, jos itse kokee epäonnistumista tai masentavaa fiilistä sen jälkeen kun on ottanut vaikka päivän tai viikon rennommin, tai tekee jotain ”mikä ei kuulu terveellisiin elämäntapoihin”. Kuka sen oikeastaan määrittää, mikä on terveellistä just sulle? Luulen, että tiedät sen parhaiten itse. 🙂

Ruokavalio vaikuttaa mielialaan paljonkin ja mun mielestä terveellinen ravitseva ruoka on myös avain hyvään oloon  ja sitä kautta yleiseen fiilikseen, mutta liian tiukka ja sääntöjä täynnä oleva ruokavalio ei pidemmän päälle tee hyvää kenellekkään.

Olisi kiva kuulla onko teillä jotain tällaisia sääntöjä, joille ei oikeastaan ole edes mitään perustavanlaatuista selitystä? Oletteko itse tarrautuneet liikaa esimerkiksi  blogeista luettuun nippelitietoon?

Olen ehdolla kategoriassa ”energisin”. Kiitos jos jaksat äänestää! 🙂

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


ÄLÄ VAAN MOKAA!

Sitä on itsekin tullut kirjoiteltua hienoja ohjeita, miten tulla hyväksi ryhmäliikuntaohjaajaksi. Nykyään kuitenkin ajattelen asiasta hieman eri tavalla kuin ennen, sillä aikaisemmin juuri tällaiset tietyt asiat, kuten koreografian täydellinen osaaminen oli esimerkiksi hyvinkin tärkeää. Tottakai tietyt perusasiat täytyy olla hallussa ja se kuuluu luultavasti useimpien ellei kaikkien ohjaajien prosessiin, että tiettyihin asioihin panostaa ja keskittyy tietyissä vaiheissa. Ohjaaminen on ollut mulle aina tosi suuri osa elämää ja sen vuoksi myös tosi tärkeä juttu, jossa oon halunnut olla hyvä. Oon ohjaillutkin tässä jo yli kymmenisen vuotta erilaisia jumppia lähes päivästä toiseen, joten on kai aika selvääkin, että ne perusasiat ovat kunnossa. Tässä ammatissa nimittäin kaikista tehokkain keino kehittyä on harjoitella, eli ohjata.

Fakta on kuitenkin se, että vaikka teet kuinka kaikki ns ulkoiset asiat täydellisesti, ei se kuitenkaan erota sua vielä kovinkaan monesta muusta. Kuka tahansa pystyy opetella koreografian, hienon tekniikan sekä sanomaan asiat oikeissa kohdissa jne. En väitä, että nuo edellä olevat olisivat helppo homma, mutta tulevat harjoittelun mukana, jos jaksaa hieman panostaa. Usein tässä harjoittelussa mennään kuitenkin siihen, että aletaan hakemaan täydellisyyttä. ”Haluan olla hyvä, joten en saa mokata. Haluan olla hyvä, joten mun täytyy miellyttää kaikkia. Haluan olla hyvä, joten mun on pakko saada hyvä fiilis aikaiseksi.”

Edellä mainitut haluamiset johtavat taas usein siihen, että aletaan suorittamaan. Suorittamista tapahtuu nykyään niin monella elämän osa-alueella, että sitä ei enää edes huomaa kuinka suoritellaan päivää aamusta iltaan ja sitten taputetaan itseä olalle illalla, että hienosti sait taas kaiken hoidettua ja huomenna uudelleen. 😀 Mä oon ainakin huomannut, ettei ne asiat lopu suorittamalla ja harvemmin mikään asia on niin tärkeä, että sen takia tarvitsee stressata hulluna. Kai se on kuitenkin nykyään aika normaalia, että pyritään suoriutumaan kaikesta mahdollisimman hyvin, aika tylsää jos en sanois.

Muutamia vuosia sitten ollessani Bodystepin AIM-koulutuksessa sain paljon palautetta juuri tästä ”täydellisyydestä”, eli ohjaukseni olivat sellaisia hiottuja settejä ja tein jokaisen koreografian oikein ja vedin itsekin täpöllä, totta kai, koska ohjaajan pitää olla täydellinen esimerkki. Tuolloin en oikein ymmärtänyt, että mitä muka tein väärin kun tein kaikki kuitenkin oikein. Mulle sanottiin muutamaankin otteeseen, että mokaa jotain, se olisi hauskaa. En vaan tajunnut, että miks ihmeessä mokaisin, kun kerran osaan olla mokaamatta. 😀 Koulutuksen jälkeen sain toki paljon uutta ohjauksiini, mutta suurin osa jäi kyllä vielä leijumaan sinne ajatuksen tasolle, enkä osannut ottaa vinkkejä käyttöön.

Myöhemmin oon vasta tajunnut, että läsnäolo on tärkeämpi asia kuin mikään täydellinen koreografia tai ennakointi. En väitä, että tämäkään olisi vielä jokaisessa ohjauksessa mukana, mutta koen että oon mennyt asiassa eteenpäin. Välillä sitä huomaa vetävänsä pelkkää koreografiaa, varsinkin jos on väsynyt tai ollut muuten vaan raskasta. Nyt kun oon vähentänyt hieman tunteja, tuntuu että pystyn olla paremmin läsnä niillä tunneilla mitä ohjaan. Yksi tärkeä asia mitä mietin paljon on se, että katson mitä siellä mun edessä tapahtuu ja reagoin siihen, enkä siihen että sanon jokaisen tekniikkaohjeen vaan koska se pitää sanoa. 

Usein kysytään, että miten ohjaaja jaksaa aina olla iloinen ja energinen ja vastaus on ettei kukaan ohjaaja ole aina sellainen. Välillä on päiviä, kun jumppaan lähtö kiinnostaa yhtä paljon kuin kilo paskaa. Se, että väsyttää tai on ollut huono päivä, ei kuitenkaan tarkoita ettei pystyisi hoitaa ohjausta kunnialla läpi. Itseasiassa joskus tuollaiset fiilikset kääntyvätkin energiaksi ja tunnista tuleekin ihan huippu. Jos ennen tuntia on huono fiilis niin mun mielestä ei tarvi vetää mitään megapirteetä feikkiolemusta päälle, vaan keskittyä silloin ihan vaan olemaan läsnä ja vaikka olla enemmän hiljaa ja antaa musiikille tilaa.

Miten sitä läsnäoloa ja ”inhimillisyyttä” pystyisi sitten opetella? Varmaan ainakin niin, että unohtaa juuri tuon täydellisyyden tavoittelun ja ne normit mitä kenenkin ”pitäisi” olla. Enkä tokikaan tarkoita, että mennään pitämään jumppia takkia auki, ilman että opetellaan tai suunnitellaan mitään, mutta ehkä ymmärätte mitä tarkoitan. Vaikka kirjoittelin näitä ajatuksia juuri ryhmäliikunnan näkökannasta niin niitä voi mielestäni soveltaa myös muihin elämän osa-alueisiin. Täydellisyys ja sen tavoittelu on aika tylsää, sen sijaan persoonallisuus ja erilaisuus on mielenkiintoista, joten muistetaan korostaa niitä juttuja sen sijaan, että pyritään olemaan tietynlaisia. 🙂

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


MITEN SUHTAUTUMISENI RAVINTOON ON MUUTTUNUT?

Ajattelin raapustella ajatuksenvirtaa siitä, miten oma ajatusmaailmani koskien ravintoa on muuttunut viime aikoina. Jos joku lukee ensimmäisiä kertoja, tai vaikka tauon jälkeen niin olen siis noudattanut PT:ni tekemää ruokavaliota viimeiset kaksi kuukautta. Tavoitteena on hyvinvointi, lihasmassan kasvattaminen sekä pieni kiristely. Ruokavalio perustuu karkeasti sanottuna makrojen seuraamiseen, joka on siis johtanut siihen, että mikään ruoka-aine ei periaatteessa ole kielletty, kunhan päivittäiset makrot stemmaavat yhteen. Jos et tiedä mistä on kyse, olen kirjoittanut aiheesta tekstin –>

MITKÄ IHMEEN MAKROT JA MITEN NIITÄ LASKETAAN? (IIFYM)

Olen useasti maininnut, että mulla saattaa olla jossain asioissa joko tai – tyylinen ajatusmaailma. Oon vähän sellanen, että kun teen jotain, teen sen täysillä tai sitten vastakohtana saatan olla tosi huono saamaan aikaseksi asioita, jotka ei mua kiinnosta. Sama pätee ruokavalioon, kun haluan syödä terveellisesti, saatan syödä ihan yyber terveellisesti ja pikkuhiljaa oon jättänyt yhä enemmän ja enemmän ruoka-aineita pois, koska ne eivät ole olleet mielestäni riittävän ravinnerikkaita tai jotain muuta vastaavaa. Koen kuitenkin, että suhtautuminen ravintoon on ihan terveellä pohjalla, sillä en ole ollut mitenkään sairaalloisen tarkka näistä ”säännöistä” ja poikkeukset ovat olleet täysin ok.

Siltikin koen, että viime aikoina mun suhtautuminen ravintoon on mennyt rennompaan suuntaan, sillä tämä IIFYM (if it fits your macros) tyyli on johtanut siihen, että oon alkanut käyttää myös ”köyhempiä” ruoka-aineita. En nyt tokikaan tarkoita, että kannattaisi syödä tyhjää energiaa, mutta ajattelen, että kokonaisuus ratkaisee ja hyvään kokonaisuuteen mahtuu myös niitä vähän huonompia valintoja. Mikä sitten on hyvä tai huono valinta, se on jokaisen oma asia, mutta omalla kohdalla olen lisännyt ruokavaliooni esimerkiksi leipää, satunnaisesti maitotuotteita (ovat olleet pannassa pitkään) sekä esimerkiksi hieman sokeria sisältäviä tuotteita. Pidempään blogia lukeneet tietävät, että sokeri on mulle punainen vaate ja edelleenkin olen sitä mieltä että sitä kannattaa vältellä, mutta sitten taas pienet määrät eivät varmaan ketään tapa. Lisäksi teen todella paljon kovatehoista aerobista treeniä, joten ne hiilarit menevät aika nopeasti myös käyttöön.

Huomaan, että mitä pidempään olen mennyt tällä ruokavaliolle, sitä enemmän ”uskallan” kokeilla uusia ruokia ja ruoka-aineita. Mulla on esimerkiksi ollut tiukka periaate, että jos ”kiristelen”, silloin en syö mitään epäterveellistä. Nyt mulla on ohjeena tankata hiilaritankkaus joka viikko ja olen alkanut ottaa käyttöön myös ns. herkkuja ja silti oon saanut ihan samalla tavalla tulosta. Sanoisin siis, että oikeen oiva keino noudattaa ruokavaliota jos on vähänkään samantyylinen, että homma meinaa mennä liian terveellisille urille. 🙂 Tietysti tämä tyyli vaatii hieman tietämystä ravinnosta ja pientä laskemista, mutta omalla kohdalla hommat menee automaationa, sillä mun mielestä on lähinnä mielenkiintoista kokeilla laskea mitä kaikkea noista makroista voi saada aikaseksi. 🙂

Asiat eivät koskaan ole täysin mustavalkoisia, eli edelleen tarkkailen myös mikroravinteiden saantia ja panostan laadukkaaseen ruokaan, mutta sen ei tarvitse sulkea pois tiettyä rentoutta. Fiilis on hyvä ja treenit kulkee hyvin, joten näillä mennään! 🙂

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


SE RENTOUS

Täällä ollaan vietelty hyvin relaa sunnuntaipäivää. Heräsin todella aikaisin, jo ennen seitsemää, joten päivä on tuntunut myös aika pitkältä. Paljon on kuitenkin saatu aikaseks ja ihan kiva niin. Mun työpaikalla järjestettiin tänään henkilökunnan brunssi, ennen kuin ovet aukes kaikelle muulle treenikansalle. Ruokaa kyllä jäi sen verran paljon yli, että myös ensimmäiset treenaajat pääsivät maistelemaan herkkuja! Ihan loistava tapa tavata työkamuja rennossa ilmapiirissä, ilman kiirettä. Ruoka oli ihan sairaan hyvää ja sitä tulikin syötyy oikeen huolella. Kuitenkin kotiin tullessa mulla oli taas nälkä, joten ei muuta kuin välipalaa kehiin. Eve kysyikin, että mihin vatsaan sä tota safkaa vedät ja samaa mietin välillä itekin. Ruokaa on taas uponnut sellaisia määriä, ettei edes kehtaa kertoa. 😀

Rentous on sana, joka ei ehkä ensimmäisenä tule mieleen kun tätä blogia lukee. Mä oon silti viime aikoina miettinyt aihetta enemmän ja löytänyt myös omasta mielestäni tietynlaisen rentouden kaikkeen treeniin ja ruokavalioon liittyvään. Olen sellainen tyyppi, että kun innostun jostain, niin innostun sitten ihan sata lasissa ja vielä vähän päälle. Ravinto ja liikunta on tietysti hyvin suuressa määrin kiinnostavia aiheita ja tykkään hirveesti panostaa niihin, joskus ehkä vähän liikaakin. En kuitenkaan koskaan voisi puhua mistään pakkomielteestä, sillä mielestäni pakkomielle on asia, joka raivaa tieltänsä kaiken muun. Ei esimerkiksi voida tehdä yhtään poikkeusta, joka kaataisi oman ruokavalion jne. En koe, että mulla olisi ongelmia tällaisissa jutuissa ja pystyn myös ottaa hyvinkin rennosti tällaisissa tilanteissa tarvittaessa.

kuva: Riikka, tsekatkaa otsasuoni! :D

kuva: Riikka, tsekatkaa ohimosuoni! 😀

Huomasin tässä taannoin, että oon taas ”vähän” innostunut kaikesta terveellisyydestä ja aloin miettimään, että ehkä vähempikin riittää. Edelleen otan ne kaikki vitamiinit ja syön vihannekset, mutta maailma ei kaadu jos yhdellä aterialla on pelkkää kurkkua ja tomaattia, koska salaatit on loppu. Tiedättekö, sitä huomaa vaan menevänsä siihen moodiin, kun tietyt asiat on kiinnostavia ja tärkeitä ja sitten on vielä tällainen kaikki tai ei mitään – tyyppi. Hyvänä puolena tietysti se, että kun jotain haluan, menen yleensä vaikka läpi sen kuuluisan harmaan kiven. Ei ole esteitä, ainoastaan hidasteita. 🙂

Kirjoitin perjantaina sokerista ja herkuttelusta, kuinka niiden syömisestä ei kuitenkaan loppupeleissä tule niin hyvä olo ja nyt tuntuu, että oon viime aikoina löytänyt tähänkin sopivan rennon tyylin. En ole siis syönyt perinteisiä karkkeja tai sipsejä, mutta sen sijaan leiponut ja väsäillyt omia, terveellisempiä herkkuja. Oon toki harrastanut tätä aiemminkin, mutta mä oon kans sellanen että jos päätän olla vaikka herkkulakossa, niin oon sitten kunnolla enkä syö yhtään mitään, en edes sitä raakasuklaata. 😀 Tällä kertaa en oo päättänyt mitään tiettyä aikaa, saati julistanut sadoille tuhansille ihmisille että oon jossain lakossa, vaan mennyt fiiliksen mukaan ja erittäin hyvin on mennyt tähän saakka. Saatan joskus aiheuttaa omilla sanoilla ja teoilla hirveesti paineita itselleni, mikä on todella typerää.

Päivän herkkuannos, santsasin kyllä vielä kahdesti tän jälkeen! :D

Päivän herkkuannos, santsasin kyllä vielä kahdesti tän jälkeen! 😀

Jossain vaiheessa rupesin blokkaamaan vähän liikaa ruoka-aineita pois, koska kaikessa on jotain epäterveellistä. Syöt sitten sitä tai tätä, aina jossain on tutkimus että se aiheuttaa syöpää tai jotain muuta. Gluteeni ja maito olivat hetken täyspannassa, mutta nyt oon kyllä syönyt niitäkin silloin tällöin, eikä ongelmia ole. En väitä, että aiemmat mielipiteeni olisivat vääriä, mutta kohtuus taitaa olla mun kohdalla kuitenkin se paras vaihtoehto myös tässä asiassa. 🙂

Blogatessa sitä kertoo mielipiteitä ja ajatuksia, jotka saattavat kuitenkin muuttua ajan kanssa. Tavallisessa elämässä se on täysin normaalia, mutta kun kirjoittaa asioita julkisesti, joskus tuntuu, että ne ovat sitten ikuisesti kiveen kirjoitettuja ja muuttuneet ajatukset aiheuttavat hämmenystä. Mutta kun sä silloin sanoit, että oot sitä mieltä niin miks oot nyt tätä mieltä? Mielipiteet voi muuttua ja ajatukset vaihtelee. Saattaa olla että oon kohta sokerilakossa, tai vetelenkin jätskiä joka päivä, mutta näillä mennään tällä hetkellä.

Rentous on oikeesti ihan hyvä juttu, eikä maailma kaadu jos joskus ottaa askeleen vähän eri suuntaan kuin on tottunut. Kokeilkaa vaikka. 😉