TÄNÄÄN TREENI VAIHTUI PIZZABUFFETTIIN

Yksi nykyajan vitsauksista on ihmisten ulkoisesti siloiteltu elämä. Tarkoitan, että esiin tuodaan helposti vain positiivisia asioita ja kerrotaan kun jokin on sujunut hyvin. Medialukutaidon omaavat toki ymmärtävät sen olevan vaan osa ihmisten elämää, mutta silti se vaikuttaa meidän alitajuntaan enemmän kuin ehkä itsekään voi ymmärtää. Vaikka joskus on huonoja päiviä, sen ei tarvitse johtua mistään, eikä sille tarvitse aina tehdä jotain. Niiden fiiliksien voi vaan antaa olla ja vaikka viettää sellaisen päivän, ettei ei edes yritä tehdä mitään haastavia tehtäviä.

Lähdettiin tänään aamupäivällä salille, tarkoituksena tehdä selkätreeni. Mulla oli vähän sellainen fiilis, että nojaa, mennään nyt, eiköhän se siitä lähde. No, siinä treenatessa oli vähän sellainen väkinäinen fiilis kokoajan ja alkoi ärsyttää yksi jos toinenkin asia. Vedin mm. herneet kun mies oli sekoittanut kreatiinia juomapulloon, jossa oli BCAA:ta (jota halusin siis juoda) ja marttyyrinä en muka voinut juoda enää ollenkaan. :D Nojoo, mun fiilis tarttui sitten toiseenkin ja jossain välissä päätettiin lähteä hemmettiin koko salilta ja jätettiin treeni kesken. Ei oo muuten kovin montaa kertaa käynyt meikäläiselle noin, mutta siis, jos treeni ei kulje niin sitten ei kulje ja koitetaan huomenna uudella innolla!

Kotiin tullessa piti alkaa miettiä ruokailuhommia ja siinä hetken pähkäiltyä päädyttiin lähtemään RAX:in buffettiin! Eli loppuepeleissä suunnitelma hyvä treeni + terveellinen safka muuttuikin paskaan treeniin ja ruokailuun Raxissa. :D Ja tällä hetkellä ei edes harmita yhtään. Yritän itsekin opetella ajattelemaan, ettei koko elämä ole mikään täydellinen suoritus, eikä yksi päivä suuntaan tai toiseen muuta juurikaan mitään. Toki pienistä asioista syntyy suurempi kokonaisuus, mutta niin kauan kun ei olla tähtäämässä tärkeisiin kilpailuihin (tai vaikka oltaisiinkin..) niin ei ole tarvetta elää kuin kurinalainen kilpaurheilija. Tuo on nykyään tosi väärinymmäretty asia, sillä hyvinvointi ja kuntoilu on sekoittunut aika vahvasti ammattiurheilijan meininkiin, kun kaikki mitataan treenien, ravinnon ja lepäämisen mittarilla. Olen itsekin elänyt siinä uskossa, että treeni ja ravinto muodostaa kaiken hyvinvoinnin ja lukenut tällaisia tekstejä miettien, että the only bad workout is the one that didn’t happen. Haha. :D

Oon muutenkin miettinyt paljon bloggaamista, tätä blogia ja sisällöntuottoa. Oon siinä pisteessä, että haluaisin muuttaa tätä linjausta jotenkin, mutta haen vielä sitä suuntaa. Kaikki treenivinkit on jaettu, dieeteistä paasattu, hyvinvointi on niin kliseinen nimi jo itsessään, ettei siitä jaksaisi jauhaa enää. Haluaisin viedä tätä jotenkin rehellisempään suuntaan, ehkä jopa sinne mistä kaikki joskus aikoinaan alkoi. Joka puolelta tulee nykyään niin paljon ärsykettä, että ei jengiä kiinnosta enää lukea miten saat paremman perämisen tai kuinka valmistit viidennen tuhannen kerran raakasuklaata, tällä kertaa lakritsin makuisena. Jotain muutosta siis kaivataan, mutta en vaan tiedä vielä mitä! Olisi kiva kuulla teidän ajatuksia tästä aiheesta? Onko treeniblogit jo nähty vai eletäänkö ainoastaan murroskautta uuteen suuntaan?

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.