MITEN LUKEA TUOTESELOSTEITA?

Nykyään kaupoista löytyy jos minkälaista purkkia, pakettia ja valmistetta. Monet tuotteet on verhottu terveellisien termien taaksen, kuten ”proteiinipitoinen” tai ”vähärasvainen”. Etenkin tuon proteiinin alle keksitään jos minkälaista valmistetta. Pahimmassa tapauksessa, tavalliseen tuotteeseen on vain lisätty proteiinia, jolloin a) sen energiapitoisuus on korkeampi ja b) proteiini on jostain huonosta lähteestä.

Mistä sitten tietää mitä kannattaa napata mukaan ja mitä jättää hyllylle? Itselläni on tapana kurkata aina tuotteen taakse ja tsekata pari juttua, ennen kuin teen ostopäätöksen. Mitä lyhyempi ainesosien sisältö on, sen parempi. Hurjan pitkät luettelot ovat yleensä merkki monista turhista lisäaineista ja aromivahventeista. Ainesosa, mikä on listassa ensimmäisenä on tuotteen pääainesosa, eli sitä on tuotteessa eniten. Myös ainesosien muu järjestys kertoo muiden ainesosien määrästä alenevassa järjestyksessä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Koska aihe on hyvin laaja, keskityn ensimmäisessä osassa sokereihin sekä yleisesti ainesosien tsekkaamiseen. Alla olevassa kuvassa voidaan tarkastella ensin oikealla olevaa ainesosaluetteloa. Kyseessä on siis kookosjuoma – nimellä menevä tuote, vaikka tuotteen pääainesosa on vesi ja itse kookosta on vain 8,8%.

Itsekin käytän näitä tuotteita silloin tällöin, mutta jos budjetti on tiukka, kannattaa ehkä miettiä onko 2-3 € purkki sen arvoinen? Ravintosisältöä katsoessa ilmenee, että tuote on melko vähäenerginen ja sisältää vain 0,5 g sokeria per 100 ml. Tämä tuote on siis sokeroimaton ja vastaavassa originaalissa tuotteessa on suunnilleen 2 g sokeria per 100 ml. Kannattaa siis valita mielummin vähäsokerinen vaihtoehto. Samaan kategoriaan menee esimerkiksi pinaattikeitot ja valmisteet, joissa voi olla alimmillaan vain muutama prosentti pinaattia. Ei siis kannata luottaa sokeasti tuotteiden nimiin, vaan katsoa paketin takaa, mistä tuote on todellisuudessa valmistettu.

PC111409_Fotor_Collage

Useissa tapauksissa siis riittää, että kurkkaa ainesosaluettelon pituuden ja pääraaka-aineen. Ravintosisältö kohdasta kannattaa kurkata kohta ”hiilihydraatteja” –> ”joista sokereita.”

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yllä näkyy siis valmiiksi maustettu pikapuuro, jonka moni varmasti mieltää terveelliseksi vaihtoehdoksi. Kaura itsessään onkin hyvä ravinnon lähde, mutta useesti näissä valmiiksi maustetuissa on hurjasti sokeria. Jos katsoo ainesosaluetteloa ja vertaa siihen että laittaisi kattilaan kaurahiutaleita, niin jälkimmäinen kyllä vie sata nolla. Energian määrä annosta kohti ei ole mikään suuri, mutta sokerien määrä nousee huomattavaksi, mikäli kyseessä tulisi olla ravitseva, terveellinen aamiainen tai välipala. 100 grammaa tuotetta sisältää siis jopa 7,5 sokerinpalaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Samannimisten tuotteiden välissä on myös eroja. Valitsin tuotteita, joita meidän kaapista löytyy ja mieleen tuli riisikakut kun niistä yhtenä päivänä kavereiden kanssa puhuttiin. Yllä olevassa kuvassa siis luomulaatuisia kakkuja, joiden ainesosasisältö näyttää hyvältä. Ei aineita, joista ei ole mitään hajua mitä ne ovat ja pääraaka-aineena toimii täysjyväriisi. Vertasin tuotetta maustettuun kakkuun:

Täysjyväriisi, auringonkukkaöljy, herajauhe (maidosta), suola, juustojauhe, kermajauhe, sipulijauhe, tomaattijauhe, dekstroosi (maissi), seesaminsiemen, valkosipulijauhe, aromi, persilja, cayennepippuri, happo (E 262, E 296), hiivauute, väri (E 160c). Saattaa sisältää pieniä määriä soijaa. 

Tuotteen sokeripitoisuus on ~4 g/100g. Itse miellän kasviöljyt, kuten ylläolevan auringonkukkaöljyn tai vaikka rypsin huonoksi rasvanlähteeksi.

Jos kaipaa lisämakua suosittelenkin mielummin maustamaan tuotteen itse. Sama juttu pätee melkein kaikkeen, missä on jokin maku. Maustetut jugurtit, rahkat ja juomat ovat usein hirmuisia sokeripommeja. Meillä oli kaapissa miehen jugurttipurkki, jonka sisältö näyttää tältä:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tuotteen toiseksi suurin ainesosa on siis sokeri ja sitä on 12 grammaa jokaista 100 grammaa kohti. Eli jos imaisee koko purkin parissa päivässä, pistää kroppaansa 120 g sokeria, eli 48 sokerinpalaa. Tuotteessa on huimat 6 % hedelmää. Usein juuri lapset käyttävät runsaati jugurtteja ja mehujuomia, jolloin sokerin saanti voi huomaamatta nousta todella korkeaksi. Sitä voi nimittäin ajaa itsensä sokerikoukkuun syömättä lainkaan karkkia ja leivonnaisia.

Erilaiset välipala- ja proteiinipatukat ovat ihan oma lukunsa. Jos käyttää patukoita, suosittelen lämpimästi tsekkaamaan tuotteen taakse ennen kuin ostaa sen. Tässä erään ”proteiinipatukka”- nimellä menevän tiedot:

Fruktoosi-glukoosisiirappi, maitoproteiini, jogurttipäällyste 20% (sokeri, kaakaovoi, kevytjogurttijauhe, laktoosi, emulgointiaine (soijalesitiini), aromeja, happamuudensäätöaine (sitruunahappo)), sorbitolisiirappi, hydrolysoitu maitoproteiini, soija crisp (soijaproteiini, tapiokatärkkelys, suola), soijaöljy, mustikka 1,2%, aromeja, happamuudensäätöaine (sitruunahappo), emulgointiaine (soijalesitiini), väriaine (punajuuri).

per patukka:

  • rasva: 10,9 g
  • hiilihydraatteja: 41,2 g
  • joista sokereita: 36 g
  • proteiinia: 32,7 g

Yhdessä pienessä 50 gramman patukassa on siis jopa 15 sokerinpalaa ja pääraaka-aine menee nimellä fruktoosi-glukoosisiirappi. Nam, nam! 😀

Jos ylläolevaa vertaa Questbar-patukkaan, mitä itse pidän proteiinipatukkojen maailmassa hyvänä vaihtoehtona, eroaa esimerkiksi tuoteseloste näin:

Proteiinisekoitus (heraproteiini-isolaatti [maito], maitoproteiini-isolaatti), isomalto-oligosakkaridi, manteli, omena, merisuola, aromi, kaneli, makeutusaine (sukraloosi).

Lisäksi yhden patukan sokerimäärä on vain 1 g/sokeria.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikka painotan katsomaan sokereiden määrää, on toki muillakin ainesosilla osansa. Sokereiden määrä ei aina kerro juuri lisätystä sokerista, eli kannattaa katsoa ainesosaluettelosta, mistä sokeri tulee. Hedelmissä ja marjoissahan on myös sokereita jo valmiiksi. Toiset sanovat, että fruktoosi on yhtä paha, ellei jopa pahempi kuin teollinen valkaistu sokeri. Siinä onkin oma aiheensa mietittäväksi.

Suosittelenkin mielummin nauttimaan myös marjat ja hedelmät sellaisenaan, tai itse valmistetun smoothien/mehun muodossa. Valmiiden mehu- ja smoothieseoksien ravinnepitoisuus on paljon huonompi, kuin tuoreissa. Esimerkiksi mehun ravinteet hapettuvat jo parinkymmen minuutin jälkeen. Jos haluaa käyttää mehuja, on parempi mehustaa itse ja juoda samantien, mikäli tahtoo vitamiinit, antioksidantit ja suojaravintoaineet käyttöön.

Marjojen ja hedelmien tilanteessa hyvä puoli on se, että ne sisältävät runsaasti hyviä ravintoaineita, minkä vuoksi pidän niitä hyvänä ravintona. Jos vertaa esimerkiksi mehukeittoihin, joita käytetään runsaasti, niin olisivat tuoreet marjat tuhat kertaa parempi vaihtoehto. Kalorittomat mehukeitot sisältävät vain muutaman prosentin itse marjaa ja runsaasti makeutusaineita, kun taas originaalit vaihtoehdot ovat melkoisia sokeripommeja (nekään eivät sisällä marjaa/hedelmää juuri lainkaan).

Usein kuulen vastalauseeksi, että marjat ovat niin kalliita ja tähän vastalauseena voisin mainita, että puolukat ja mustaherukat ovat esimerkiksi edullisempia kuin mustikat ja lisäksi sillä rahalla saa kuitenkin jotain vastinetta. Mehukeittojen yksi pääraakaine on myös vesi, lisätyn sokerin ja lisäaineiden lisäksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kukaan tuskin pystyy syömään aina täydellisesti, eikä kuulukkaan. Näitä asioita kannattaakin miettiä enemmän niissä arkisissa valinnoissa, joita tekee päivittäin. Kun perusasiat ovat kunnossa, voi välillä myös relata ja syödä niitä juttuja mitkä eivät välttämättä ole kropalle paras vaihtoehto. 🙂