RYHMÄLIIKUNTA & RAVINTO

Vitsi miten hyviä aiheita ja ideoita teiltä on tullut! Oon täällä ihan fiiliksissä lukenut niitä ja saanut paljon ideoita uusille postauksille, huippua, kiitos! Ryhmäliikunta on lähellä sydäntä ja kokemusta sen osalta mulla löytyy paljon. Oon myös miettinyt paljon oikeanlaista ravitsemusta tälle lajille, etenkin siitä kulmasta kun on ohjaaja, eikä treenisuunnitelma välttämättä mene aina kuten kirjoissa. Ohjaajan arki voi koostua määrällisesti suurista kuormista ja rasitus on yleensä vielä hyvin samantyyppistä. Ryhmäliikunta menee jatkuvasti ”atleettisempaan” suuntaan ja useimmat tunnit ovat nykyään kovatehoisia suorituksia. Niitä kun tempasee useamman päivään ja vielä monena päivänä viikossa, täytyy myös ravitsemuspuolen olla kunnossa.

Sivusit jossain kirjoituksessasi aihetta – olet huomannut että moni ryhmäliikunnanohjaaja treenaa kovaa, mutta kroppa on silti löysässä kunnossa. Arvelit tuolloin, että syy löytyisi liian vähäisestä energiansaannista? Tästä olisi mukava kuulla lisää konkreettisin esimerkein: mitä syödä ennen treeniä ja mitä jälkeen, mikä olisi ohjaajalle sopiva määrä energiaa treenipäivinä ja muina päivinä jne?

Kuten ravitsemusasioissa aina, on tässäkin aiheessa vaikea antaa mitään suoranaisia ohjeita, sillä tähän vaikuttaa tietysti lähtötaso, sukupuoli, ohjauksien määrä jne. Itse olen kuitenkin ollut tilanteessa (ja myös todistanut vierestä useita samanlaisia tilanteita) joissa treenimäärät (ohjaukset ja mahdollisesti vielä omat harjoitukset) huitelee todella korkeissa lukemissa, ruokavalio on hyvinkin rajattu, mutta kroppa ei näytä yhtään siltä miltä sen kuvittelisi noilla treenimäärillä ja ravinnolla näyttävän. Tämä jos jokin voi olla hyvinkin stressaava tilanne, joka johtaa mahdollisesti siihen, että treenimääriä lisätään entisestään tai sitten ravitsemuspuolella kiristetään, jolloin kuuluisa oravanpyörä on valmis.

Itse olen myös ollut tilanteessa, jolloin oon hakannut päätä seinään juuri edellä mainitulla tavalla ja kun olen joutunut, tai tajunnut ottaa pidemmän ajanjakson kevyemmin tai pitänyt totaalista lepoa, on kroppa yhtäkkiä jopa hyvinkin nopealla aikataululla irroittautunut turvotuksista ja paino lähtenyt laskuun / kehonkoostumus muuttunut kireemmäksi. Esimerkkinä viime kevään rutistus, jolloin olin ruokavaliolla ja tiukalla treeniohjelmalla jopa 5-6 kk ja sain toki tulosta aikaiseksi, mutta kun flunssan vuoksi joudin sairaslomalle, laihduin kahdessa kolmessa viikossa – 6 kg. :D Tuo nyt ei ollut mikään ihanteellinen tila, mutta kertoo myös siitä että kovassa rasituksessa ja stressissä, keho pitää kynsin ja hampain kiinni siitä mitä on jäljellä.

Yleisimpiä stressin aiheuttajia voivat olla esimerkiksi liian suuri työkuorma, ahdistavat ihmissuhteet, alkoholi, tupakka, kofeiini, sokeri, suolisto-ongelmat, liian vähäinen uni, huonolaatuinen ruokavalio (paljon sokeria, valkaistua viljaa ja prosessoitua ruokaa) sekä ravinnevajeet, kuten magnesiumvaje. Liian vähäinen magnesiumin määrä elimistössä pitää yllä liian suurta stressihormonien eritystä. Useimmiten stressiin liitetään vain  psyykkiset jutut ja unohdetaan että myös urheilusuoritus on aina stressi keholle. Tästä päästään ryhmäliikuntaan ja sen ohjaamiseen, joka on siis usein ohjaajalle vielä ”stressaavampi” tilanne ja vielä useamman kerran päivässä, monena päivänä viikossa. Liikaa harrastettuna aerobinen harjoittelu lisää kortisolin eritystä ja kuten on tullut ilmi, liiallisella kortisolilla on paljon epämieluisia vaikutuksia, kuten aineenvaihdunnan häiriöt, keskivartaloon kerääntynyt rasva ja univaikeudet, jotka taas vaikuttavat yleiseen oloon ja palautumiseen.

Suuret treenimäärät vaativat paljon huomiota muilta elintavoilta. Riittävä ravinto, uni, lisäravinteet ja muuten tasapainossa oleva elämä on säästänyt meikäläisen pahimmilta ongelmilta. Jos vetäisin näillä treenimäärillä ja kituuttelisin vähäisellä ruualla ja nukkuisin huonosti, en varmaan olisi jaksanut samaa rumbaa paria vuotta pidempään. Olen toki käynyt välillä siellä rajoilla ja huomannut, että nyt pitää vetää jarrusta. 

No, miten sitten kannattaa syödä jos haluaa kuitenkin treenata kovaa ja paljon, mutta voida silti hyvin?

Suurimmaksi vaikuttajaksi oon todennut hiilihydraattien riittävän saannin. Järjettömin asia minkä kovaa treenaava voi tehdä, on vähentää hiilarien saantia, sillä se johtaa lähes väistämättä treenitehojen laskuun, palautumisen hidastumiseen, uniongelmiin, ruokahimoihin ja jäätävään makeanhimoon. Hiilarien osuus makroista tulisi siis olla ehdottomasti suurimmassa roolissa. Lisäksi suosittelen hiilaritankkausta viikottain, mikäli ohjausmäärät ovat suuria. —>

HIILARITANKKAUS – MITEN JA MILLOIN?

Toivottiin konkreettisia esimerkkejä ja itse käytän pääosin hiilarinlähteenä kauraa, riisiä, perunaa bataattia ja sitten tulee syötyä paljon vihanneksia joista tulee myös hieman sitä hiilaria. Oma ”sääntöni” on syödä aina kunnon ruoka-annos ohjauksien jälkeen. Näen siis itse tärkeämpänä asiana juuri tuon palautusaterian, jonka avulla kortisoli saadaan tasautumaan nopeammin. Palautusannokseni ovat melko yksinkertaisia ja pidän ne suhteellisen vähärasvaisina juuri hiilarien imeytymisen nopeuttamiseksi.

Pelkällä palautusaterialla ei pitkälle pötkitä, vaan koko päivän ateriat tulisivat olla järkevästi rakennettuja, niin että hiilaria tulee tasaisesti joka aterialla. Kaurapuuro ja erilaiset smoothiet ovat myös helppoja tapoja tankkailla pitkin päivää, mikäli on menossa aamussa iltaan.

Vaikka kulutus on suurta, suosittelen silti syömään suurimmaksi osaksi terveellisiä ravintoaineita, jotta mikroravinteiden saanti täyttyisi. Kovatehoinen aerobinen kuluttaa tehokkaasti ravinteita kehosta, jolloin syöty ravinto tulisi olla hyvin ravitsevaa ja itse ainakin koen että lisäravinteilla pystyn täydentämään tätä tehokkaasti. Itse käytän säännöllisesti:

  • Monivitamiinia
  • C-vitamiinia
  • sinkki & magnesium. Kannattaa muistaa että sekä sinkin että magnesiumin laaduissa ja imeytymisessä on eroja, kannattaa siis valita hyvin imeytyvä valmiste.
  • Omega-3 valmistetta. Valitsen aina valmisteen jossa on vain omega-3 EPA:na ja DHA:na. Monissa kalaöljykapseleissa on myös Omega-6, jota saadaan usein muutenkin liikaa ravinnon kautta, mikä taas voi aiheuttaa tulehdustiloja kehoon.
  • D-vitamiinia noin 100 mikrogrammaa päivässä.
  • Probioottia, eli maitohappobakteeria, joka tukee suoliston kuntoa ja vastustuskykyä.

Joskus tuli myös kokeiltua fosfoseriinia juuri tähän kortisolin laskuun treenin jälkeen vaikuttamaan:

Fosfoseriini on yksi parhaista aivoravinteista. Se on myos yksi tehokkaimpia stressiä ja stressihormonia laskevia ravinteita. Sen on osoitettu parantavan selvästi testosteroni/kortisoli-suhdetta rankan treenijakson yhteydessa. Fosfoseriinia nauttineella ryhmalla oli 60 % korkeampi vapaa testosteroni levossa kuin plaseboryhmalla. 

käytössä olevat mgnesiumvalmisteet

Ruuan kanssa ei siis mun mielestä kannata säästellä, vaan keskittyä enemmän laatuun ja säännöllisyyteen. Vaikka mainitsin, että suurin osa ravinnosta tulisi olla ns. puhdasta safkaa, mahtuu mukaan myös köyhempää sapuskaa. Mikäli tavoitteena on kiristely, eli rasvaprosentin kutistaminen, tulisi ruokavalion olla tarkasti suunniteltu. Itse tein viime keväänä niin että aloitin projektin todella korkeista kaloreista, jolloin kaloreiden vähentämisestä huolimatta, en ”joutunut” missään vaiheessa syömään alle 2000 kcal, vaan pudotuksia tehtiin järkevästi pikkuhiljaa ja viikottainen tankkauspäivä pysyi mukana alusta loppuun. Sain kasvatettua lihasta ja pudotettua rasvan määrää kropasta, vaikka treenasin kovaa ja määrällisesti paljon. Panostin paljon vapaapäiviin ja palautumiseen, eli tää projekti vaati myös muulta elämältä paljon. Sanoisin, että helpommin saa tuloksia jopa vähemmällä treenillä, mutta kaikki on mahdollista jos vaan on valmis tekemään hommia ja suunnittelee asiat fiksusti! :)

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.

 


KIKKA KOLMOSET TERVEELLISEN ANNOKSEN RAKENTAMISEEN

Mulla on tapana valmistaa lähestulkoon kaikki ruokani itse ja suosinkin arkisin nopeasti valmistuvia ruokia ja panostan sitten viikonloppuna enemmän aikaa kokkailuhommiin. Mun työrytmi menee niin, että ehdin lähes aina syödä kaikki annokset kotosalla, lukuunottamatta vauhdissa syötyä protsupatukkaa tai muita pienempiä snäksejä. Mulla onkin aina laukussa hätävarana proteiinipatukka, sillä joskus kiireessä ruokailuvälit venyy ja jos ne venyy liikaa, on vaikeampi tehdä fiksuja valintoja kun pääsee ruokalautasen ääreen. :D

Saan monesti kyseljyä mun annoksista, että mitä tuossa oikeen on. Vastaus on hyvin yksinkertainen, sillä etenkin arkisin koostan annokset lähestulkoon samalla periaatteella, mitä nyt raaka-aineet saattavat vaihdella. En tykkää syödä kuivaa riisiä ja kanaa, vaan mun annokset ovat aina runsaasti maustettuja, meheviä herkkuannoksia, terveellisyydestä tinkimättä!

Kuten monesti mainittua, tykkään myös syödä runsaita annoksia, mutta kuitenkin niin ettei energiamäärä nouse liian suureksi  yhdellä annoksella, sillä tasaisesti tippuva energia pitkin päivää toimii treenihommissakin paremmin!

vertailun vuoksi: tavallisen kokoinen lautanen ja meikäläisen lautanen.

Annokset sisältävät aina: vihanneksia, hiilarin lähteen joka on useimmiten pastaa (kuvassa alla eniten käytetyt, käytän noita koska ne kypsyy ihan muutamassa minuutissa), proteiinin lähteen joka on useimmiten possua, koska en jostain syystä jaksa syödä kanaa kovin usein. Käyttämäni possu menee suunnilleen samoihin makroihin kanan kanssa ja on mun mielestä paljon mehevämpää! Silloin tällöin tulee haettua luomujauhelihaa Ekosopista, josta valmistan usein lasagnea, makaronilaatikkoa tai lihamurekkeen. Välillä vetelen puhtaasti vegesafkaa, jolloin raaka-aineet muuttuvat tietysti.

riisifusilli, riisinuudeli ja kikhernenuudeli chilin makuisena

Käytän jättikokoista kannellista wokkipannua (IKEAsta 20€), johon kaadan ensin hieman vettä, pakastevihanneksia (parsakaalia, tai wokkisekoitusta) sekä pilkottua keräkaalia. Heitän sekaan kikhernenuudelit, jotka kypsenevät seassa veden ansiosta ja lopuksi proteiinin lähteen. Kansi päälle ja setti hautuu itsessään kypsäksi.

Jos alla on treeni niin tässä välissä otan pikasuihkun ja palatessani heitän vielä sekaan runsaasti mausteita, lisään nestettä jos vesi on jo imeytynyt kokonaan. Tein viime viikolla kasvissosekeittoa, joten nyt oon vielä sekoittanut joukkoon kauhallisen tai pari tuota sosekeittoa. Se menee kastikkeesta ja tuo annokseen mehevyyttä! Koko prosessiin menee vain kymmenisen minuuttia ja annos on valmis.

lempparimausteita!

Alla oleva annos menee esimerkiksi moneen ruokavalioon sopivaksi ja poikkeaa silti siitä tavanomaisesta riisi-kana-annoksesta. En väitä etteikö riisikana-setti olisi hyvää myöskin, mutta annoksiin saa vaihtelua, kun jaksaa joskus kokeilla erilaisia raaka-aineita ja etenkin maustaa ruuan hyvin. Maustamisella on mielestäni todella iso rooli sen suhteen miltä ruoka maistuu. Maustan kaikki ruokani, aina puurosta smoothieen, sillä tykkään kovasti erilaisista voimakkaista makukokemuksista! Rohkeesti kokeilemaan vaan.

Tässä annoksessa:

  • 50 g kikhernenuudeleita
  • 100 g porsaan suikaleita
  • noin 500-600 g vihanneksia (pakaste wokki + keräkaali)
  • 2 kauhallista kasvissosekeittoa (sisältää: suippopaprika, tomaatti, myskikurpitsa, sipuli, valkosipuli, porkkana, vesi + mausteet)

450 kcal, proteiini: 37 g, hh: 55 g, rasva 7 g

Treenin jälkeiset annokset pidän suhteellisen vähärasvaisina, mutta muilla annoksilla tuleekin sitten lisättyä myös sitä rasvaa mukaan esimerkiksi avocadon muodossa. :)

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


TREENI, RAVINTO JA KONTROLLIN TARVE

Tänään otetaan käsittelyyn aihe, jota oon miettinyt paljon viime aikoina ja josta on myös kyselty paljon. Aihe, joka on todella henkilökohtainen ja jonka avaaminen ei ole itselleni mikään helpoin juttu. Aiheena on siis kontrollin tarve ja nimenomaan treeniin ja ravitsemukseen liittyen. Kaikkia ajatuksia on tosi vaikea pukea sanoiksi ja saada mahtumaan vielä yhteen tekstiin, mutta tällä hetkellä tuntuu että pystyn jo tuomaan jotain ajatuksia julki ja toivon todellakin että tämä voisi herättää ajatuksia myös teissä ja niissä, jotka tunnistavat itsensä kuvauksesta.

Liikkuminen ja sitä tukeva ravinto on ollut mulle tärkeitä asioita niin kauan kuin muistan. Treenaaminen on elämäntapa, jota ilman en haluaisi olla ja luonnollisesti käsi kädessä kulkee myös terveellinen ravinto sekä kiinnostus sitä kohtaan. Oon suhtautunut näihin aina todella intohimoisesti ja blogia pitkään lukeneet tuntevatkin mut siinä mielessä hyvin, koska oon päivittänyt tännekin paljon eri projekteja ja juttuja mitä milloinkin on ollut käynnissä.

Aika ajoin oon saanut palautetta myös ns. sairaalloisesta ajatusmaailmasta näihin kahteen liittyyen. Tunnen itseni niin hyvin, että tiedän etten koe itseäni esimerkiksi syömishäiriöiseksi, eikä treenaaminen ei ole mulle sellainen pakkomielle, että nuo kriteerit niin sanotusti täyttyisivät. Oon kuitenkin tiedostanut, että mulla on jonkinlainen, ehkä jopa ongelmaksi kutsuttava ajatustyyli näihin kahteen liittyen. En vain ole tiennyt mikä se on ja mistä se johtuu. Mä en ole esimerkiksi koskaan halunnut näännyttää itseäni, enkä kuitenkaan koe olevani pakkomielteinen kuten ortorektikko. En treenaa kulutuksen vuoksi, enkä treenaa ns. pakkomielteisesti, haluan vain pitää tietyn rutiinin yllä ja omista ”säännöistä kiinni”. Voin esimerkiksi treenata vain kolmesti viikossa, jos olen etukäteen päättänyt, että nyt pidän kevennetyn viikon, mutta yllättävät muutokset voivat aiheuttaa stressiä ja jopa ahdistusta.

Oon viime aikoina tiedostanut, että syy on kontrollin tarve. Haluan pitää langat käsissä ja haluan, että mulla on jonkinlainen suunnitelma mitä ”noudatan”, koska se on turvallista. Jos koen, että elämässä tapahtuu vaikeita asioita, turvaudun siihen mitä osaan kontrolloida parhaiten ja se on tämä ”fitnesskupla”. Haluan valmistaa ruokani itse, ei siksi etten voisi syödä jotain muuta, vaan koska silloin tiedän mitä siinä on, eli kontrolloin tätäkin asiaa. Haluan siis pysyä omalla mukavuusalueellani ja se alue on se missä on tietyt treenit viikossa ja tietty ruokailurytmitys. Suoritan mahdollisimman hyvin, jotta olo pysyy hyvänä.

Mun kaverit voivat varmaan allekirjoittaa, että jos ollaan esimerkiksi menossa lounaalle ulos, multa tulee aina ne samat ehdotukset, koska haluan mennä paikkaan missä oon syönyt ennenkin, sillä silloin tiedän mitä saan. :D Tämän tiedostaminen ja ymmärtäminen on ollut aika silmiä avaavaa, sillä oon jopa miettinyt mistä tuo käyttäytymismalli johtuu, kun tiedän järjellä että voin vaikka syödä banaanin, mutta haluan silti syödä omenan, koska söin eilenkin omenan ja olen päättänyt että omena on hyvä välipala.

Kyseessä on siis tavallaan itselle luodut säännöt, joiden noudattamisesta tulee onnistunut olo. Uskon, että moni tekee tätä tietämättään ja kokee huonoa omaatuntoa, kun rikkoo jotain omaa rutiinia tai sääntöä, vaikka siinä ei olisi todellisuudessa mitään väärää. Moni dieetillä ollut ja ruokia punninnut voi ehkä yhtyä siihen, että kun dieetti on ohi, voi olla jopa vaikea lopettaa ruokien punnitseminen, koska silloin tulee turvaton olo, sillä ei tiedä paljonko pitää syödä mitäkin. Kyseessä on sama asia, mutta ehkä hieman eri mittakaavassa. Kontrolloinnin tarve voi liittyä myös muihin asioihin, kuten ihmissuhteisiin tai työhön. Usein kontrollin tarve johtuu turvattomuudesta, joka voi johtua esimerkiksi lapsuudessa koetuista asioista tai elämän aikana koetuista pettymyksistä. Hallinnan tunteen menettäminen voi aiheuttaa paljon stressiä, jonka vuoksi hyvän olon saamiseksi tätä asiaa toistaa uudelleen ja uudelleen.

Muutamia esimerkkejä mitä tulee mieleen juuri liikkumiseen ja ravintoon liittyvän kontrolloinnin tarpeen osilta:

  • Joka viikko tulee treenata niin, että määrät ja tehot pysyvät suunnilleen samana. ”Riman alitus” tuntuu epäonnistumiselta. Sairastumiset tai yllättävät muutokset voivat aiheuttaa ahdistusta, koska ei pysty suorittamaan tuttua rutiinia läpi.
  • Ruokien punnitseminen jää helposti päälle ja on mieluista noudattaa tuttua ruokarytmiä ja syödä tuttuja ruokia.
  • Herkkupäivien pito ei ole ongelma, mikäli asian on päättänyt etukäteen, mutta yllättävät tapahtumat joihin liittyy syömistä voivat aiheuttaa epämukavan olon.
  • Dieetillä on helppo olla, koska silloin on oikeutettu noudattamaan vain sitä ruokavaliota, eikä tarvitse selitellä omia valintojaan muille.
  • Treenirytmityksen muuttaminen voi olla vaikeaa, sillä tuttu ja turvallinen tuo turvallisuutta. Muutoksia on helpompi tehdä jos asia on suunniteltu etukäteen, eli jos vaikka noudattaa tietynlaista treenisykliä, johon kuuluu muutokset.
  • Itselle on luotu säännöt ruokailun osalta ja siihen voi kuulua sallittuja ja ei sallittuja ruoka-aineita, ilman mitään sen järkevämpää logiikkaa. Esimerkiksi suklaan syöminen on kiellettyä, kun taas raakasuklaata ”saa” syödä niin paljon kuin haluaa, koska se kuuluu ”terveellisiin ruoka-aineisiin.”
  • Matkustaminen voi tuntua jopa epämukavalta, koska tällöin joutuu poistumaan tutusta ympäristöstä ja tuttujen rutiinien noudattaminen vaikeutuu.

Miten olen itse lähtenyt purkamaan tätä ongelmaa? Suurin juttu oli tietysti asian tiedostaminen ja se, että päätin alkaa tehdä muutoksia. En väitä, että tää olisi ollut helppoa ja aika ajoin taistelen itseni kanssa siitä, kuinka helppoa olisi vain aloittaa jokin projekti tai palata entiseen, tuttuun ja turvalliseen. Oon miettinyt paljon kontrollin tarpeen syytä ja sitä mitä oikeastaan pelkään? Mitä pahaa voi tapahtua, mikäli päästän irti säännöistä ja mistä se johtuu? Oon tehnyt tietoisia päätöksiä ja muutoksia ja vaikka ajatus asioiden muuttamisesta on tuntunut vaikealta, oon jälkeenpäin huomannut että ei se nyt loppupeleissä ollutkaan sen kummempaa, eikä mitään pahaa tapahtunut.

Tärkein asia on tietysti se, että haluaa saada muutosta aikaiseksi. Miten monta kertaa mä oon itsekin sanonut lauseen ”joo, pitäis kyllä kokeilla tehdä muutoksia” , mutta tiennyt silti mielessäni, että en tuu niitä tekemään. Mulla tuli vain lopulta vastaan se fiilis, että en jaksa enää toistaa samaa kuviota vuodesta toiseen, sillä se ei kuitenkaan tee mua onnelliseksi tai tyytyväiseksi. Aina voi olla hieman paremmassa kunnossa tai laihtua ne kaksi kiloa, mutta mikään ei muutu korvien välissä, ellei opi muuttamaan suhtautumista itseensä ja hakemaan tyytyväisyyttä muualta kuin vaikka sieltä peilistä. Voit uskotella itsellesi, että sitten oon tyytyväinen kun…(ja tähän mitä tahansa itse keksit)  mutta 99% varmuudella tavoitteeseen päästyäsi haluat lisää tai keksit uuden asian mihin et ole tyytyväinen.

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.