TÄNÄÄN ALKOI 8 VIIKON HAASTE!

Kerroin viime viikolla lähteneeni mukaan nettivalmennus-haasteeseen ja kahdeksan viikon valmennus alkoikin tänään. Tulimme eilen illalla kotiin Helsingistä ja täytyy sanoa, että vaikka oli ihan huippu viikonloppu, niin vitsit on ollut tahmee päivä tänään. Ohjelmassa oli kuitenkin ensimmäinen treeni, joten tunnollisesti painuin salille aamulla. Vaikka hieman väsytti, niin olin silti motivoitunut, sillä oli kiva päästä kokeilemaan uutta treeniä, joka oli itseasiassa aika paljonkin erilainen mihin olen itse tottunut. Haasteen aikana tulen tekemään 3-4 omaa treeniä viikkoon ja ainakin ensimmäisen setin perusteella saa kyllä kroppa uutta ärsykettä ja muutenkin hieman uutta inspiraatiota näihin puuhiin.

viikonlopulta!

Valmennus johon lähdin on siis nimeltään Power Booty Challenge ja se on Lauren Simpsonin käsialaa. Oon seuraillut Laurenia instagramissa jo tovin ja mun mielestä hänen ajatustapa ja metodit ovat sellaisia, joihin itsekin uskon (ja onhan hänellä ihan huikee body, ei voi kieltää :D) joten tämä tuntui kokeilunarvoiselta jutulta. 8 viikkoa tuntuu sopivalta ajalta tähän väliin ja uskon että saan motivaation nousuun, kunhan saan taas hommista rutiinia. Haasteita tulee olemaan siinä mielessä, että ruokavalio on hyvin eri tavalla rakennettu mihin olen tottunut ja esimerkiksi ruokien painot ovat eri mittayksiköissä joita suomessa käytetään. Lisäksi ruuat ovat punnittu kypsänä ja ateriat ovat aina erilaisia reseptikokonaisuuksia. Otan tämän kuitenkin myös haasteena, sillä ainakin oppii uutta ja erilaisia näkökulmia toteuttaa terveellistä ruokavalioita.

Treenit ovat siis nimensä mukaisesti pakarapainotteisia ja onkin kiva nähdä millaista muutosta saa aikaan, kun treenaa saman lihasryhmän sen 2-4 krt viikkoon. Tämän päivän treeni oli pelkkiä supersarjoja ja giantteja, mutta mukana on melko paljon liikkeitä kehonpainolla + kuminauhan kanssa tehtynä. Vaikka uskonkin kunnon painojen käyttöön, niin ihan mielenkiintoista kokeilla myös erilaista settiä välillä. Jos mikään ei muutu, mikään ei muutu. Skeptisyyden sijaan, aionkin vain luottaa prosessiin ja katsoa mitä tapahtuu! :D Ohjelma sisältää myös aerobisia treenejä, mutta ne jäävät mulla väliin, sillä nuo jumpat korvannee ne paremmin kuin hyvin!

Mikä tavoite? 8 viikossa ei nyt mitään maata mullistavaa saa aikaan, mutta haluan saada hieman säännöllistettyä treeni – ja ravintohommia ja siistiä ulkomuotoa kesää kohti. En pistä pahitteeksi jos pakaroihin tulee vähän lisää poweria ja alakroppa kiinteytyy shortsikelejä varten. :D

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


MITÄ TAPAHTUI KUN PÄÄTIN SYÖDÄ IHAN MITÄ TAHDON ILMAN RAJOITTEITA?

Kiellot ja sallitut asiat elämässä on usein hyvin tuttu asia etenkin kontrollifriikeille. Saat mielihyvää ja tunnet olosi hyväksi, kun syöt sallittuja ruoka-aineita ja teet asioita, jotka olet lokeroittanut arvostettaviksi asioiksi. Kun joskus lipsut kontrollista, koet epäonnistumisen fiiliksiä ja jopa masentavaa olotilaa, koska asiat eivät menneet ”kuten kuuluu”.

Vaikka ei olisi kontrollifriikki pahimmasta päästä, niin monelle terveellisien elämäntapojen ystävälle on syntynyt kategoriat kielletyille ja sallituille ruuille. Yleensä ei osata edes perustella sen kummemmin, miksi jokin ruoka-aine on pahasta, sillä on saatettu lukea jostain kuinka sokeri tappaa, rasva kerääntyy suoraan vyötärölle tai vehnän syönti on syntiä ja sitten vain alettu noudattamaan tällaisia ohjeita sen kummemmin niitä miettimättä. Nämä omassa päässä kyhätyt ohjeet voivatkin pikkuhiljaa kärjistyä ja kasvaa ylilyönneiksi, jolloin lopulta sallitut ruoka-aineet ovat hyvin rajoitettu ja pieni ryhmä. Kiellot ja säännöt saavat myös aikaan sen, että se kielletty hedelmä alkaa houkuttaa entistä enemmän. Tämä taas johtaa siihen, että silloin harvoin kun uskaltaa hieman höllätä, lähteekin koko touhu helposti lapasesta!

Mä oon aina ajatellut, että en pystyisi elää niin, että voin syödä mitä tahansa, milloin tahansa. Oon ajatellut, että lähtis kuitenkin keulimaan liikaa, sillä tykkään ruuasta ja syömisestä. :D Mullakin on ollut erilaisia kieltoja ja tietyt normit mitä noudatan ruokavalion suhteen. Ei herkkuja viikolla ja perinteinen karkkipäivä kerta viikkoon, jos silloinkaan. Toisaalta näiden ”sääntöjen” noudattaminen on ollut mulle aina suhteellisen helppoa, eikä sinänsä ole tuottanut päänvaivaa, koska terveelliset elämäntavat tulee aika pitkälti automaationa selkärangasta. Tykkään siitä olosta, kun on energinen ja hyvä fiilis sekä fyysisesti että psyykkisesti.

Pari kuukautta taaksepäin, päätin kuitenkin kokeilla poistaa kaikki kiellot ja elää niin, että voin oikeasti syödä mitä haluan. Tämä lähti siis niin, että yksinkertaisesti otin ajatusmallin, että teen aina just sitä ruokaa mitä huvittaa, en punnitse ruokia ja syön esimerkiksi herkkuja jos siltä tuntuu. Fakta on tietysti se, että mun kohdalla valinnat ovat automaattisesti hyviä, sillä tykkään tehdä ruuat hyvistä raaka-ainesta ja höystän kokkailut isolla määrällä vihanneksia. Punnitsemisen sijaan, oon tehnyt kerralla isoja määriä ruokaa ja syönyt niistä sitten fiiliksen mukaan niin, että nälkä lähtee. Tämä on johtanut siihen, että sen sijaan että olisin syönyt 5-6 krt päivässä, oon syönyt 3-4 krt ja välipalojen syönti on vähentynyt lähes kokonaan. En oo myöskään stressannut ruokarytmistä ja mennyt oikeestaan ihan fiiliksen mukaan, aika vapauttavaa välillä niinkin. Se on jännää, että kun on se ajatus, että voit syödä koska haluat (kuulostaapa jotenkin oudolle :D) niin ei ole mitään hätää sen syömisen suhteen. Ei tule fiilistä että nyt on pakko vetää tää välipala kun ei sitten oo enää kuin iltaruoka jäljellä. :D 

Sama pätee myös herkkujen suhteen, kun tiedostaa, että niitä voi syödä jos huvittaa, tulee fiilis että ei olekkaan pakko vetää kaikkia kaappeja tyhjäksi, koska tänään on se karkkipäivä. Tiedättekö sen fiiliksen kun on vaikka paljon odotettu herkkupäivä ja illalla vatsa pinkeenä mietit, että pitäskö syödä vielä jotain, koska tämän päivän jälkeen ei taas hetkeen saa? En tiedä kuinka järkevää sekään on, että vetää itselleen huonon olon ja jäätävät määrät skeidaa, vain siksi että ”tänään saa”.

Oma ”herkuttelu” on ollut hyvinkin satunnaista ja en olisi ikinä uskonut, että oon oikeasti saattanut maistaa vaan palan miehen messuilta ostetusta lakupussista tai syönyt muutaman palan raakasuklaata kahvin kanssa. Siis minä, joka pystyy vetää helposti 600-700 g karkkipussin tai litran jäätelöä yhdeltä istumalta. :D Ollaan saatettu tehdä viikonloppuna lättyjä jätskin kera, mitä en olisi koskaan aiemmin tehnyt, sillä lätyt eivät ole niin hyviä, että haluaisin ”kuluttaa” karkkipäiväni niihin. Silloin kun herkuteltiin, piti kaiken olla täydellistä. :D

Kokeilu on siis ollut opettavaista ja vapauttavaa. Muita hyviä puolia on ollut esimerkiksi parantunut yöunen laatu ja sellainen yleisfiilis, kun ei ole rajoitteita tai sääntöjä, joita täytyy suorittaa. Huonoja puolia ehkä se, että välillä liiallinen rentous on johtanut siihen, että ei ole jaksanut pitää rytmistä kiinni ja syömingit ovat jääneet jopa liian vähäisiksi, joka sitten kostautuu ennemmin tai myöhemmin suurempana nälkänä.

Tein tämän siksi, koska huomasin että olin tavallaan koukuttanut itseni ruokien punnitsemiseen. Vuodesta 2016 olen punninnut ruokani enemmän tai vähemmän säännöllisesti ja nyt halusin kokeilla, että pärjään myös ilman! Punnitsemisessa ei ole mitään väärää ja tulen kaivamaan vaa’an taas pian esiin kun uusi haasteeni alkaa ensi viikolla, mutta itse haluan osata elää myös niin, että tekemiseni ja syömiset eivät rajoitu liikaa johonkin sääntöihin, joita olen itse muodostanut omassa päässä. Mulla on pieni taipumus liialliseen kontrollointiin, jonka vuoksi tällainen tapa sopii mulle hyvin.

Summasummarum:

Suunnitelmallisuus, ruokaohjeet & punnitseminen ovat hyvästä silloin, kun tavoitellaan jotain. Aina kyseessä ei tarvitse olla laihduttaminen tai dieetti, sillä joillekin punnitseminen on myös keino syödä riittävästi jaksamisen ja palautumisen kannalta. Mielestäni on kuitenkin ihan hyvä osata syödä myös kehoa kuunnellen ja jättää aina välillä ne säännöt ja liian tiukat ajatusmallit hieman pienempään rooliin. Tiedän, että jos on tottunut elämään säntillisesti on jopa vaikea hellittää kontrollia, sillä mielessä on helposti pelko siitä, että tapahtuu jotain peruuttamatonta, kun kaikki langat eivät ole käsissä ja hallinnassa. On kuitenkin helpottavaa huomata, että kaikkea ei tarvitse aina kontrolloida, vaan voi luottaa siihen että maailma ei kaadu, vaikka välillä vähän löysäisikin otetta!  Se voi jopa johtaa siihen, että huomaa kuinka liialliset säännöt ovat vain saaneet aikaiseksi turhia mielihaluja ja tekoja ja niistä pääsee eroon, kun lopettaa liiallisen stressaamisen. :)

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


RAVITSEMUKSEEN LIITTYVÄT SÄÄNNÖT MUKA HYVINVOINTIA?

Iltaa kaverit! Huhheijaa mikä jumppailta taas tänään! Ainahan tunnit vedetään samalla meiningillä, mutta kun salit ovat olleet koko viikon täynnä porukkaa, on fiilis ollut entistä korkeemmalla. Tänään jumpautin stepissä 60 jumpparia ja sprintissä sali oli täysi, kun 50 polkijaa oli saapunut mestoille. Kävin myös tekemässä aamupäivällä pakaroihin keskittyvän alavartalotreenin, joten päivä liikunnat ovat enemmän kuin paketissa. Tästä aasinsiltana sujuvasti illan aiheeseen, eli treeni – ja ravitsemusmaailman erilaisiin sääntöihin. Mitä hyvinvointiin tulee, nykyään informaatiota ja ohjeita on paljon ja helposti saatavilla. Tämä taas on johtanut siihen, että myös ihan perus kuntoilija on aika hyvin kartalla miten tulisi syödä tai liikkua hyvinvoinnin tai jonkun tavoitteen kannalta.

Olen kuitenkin huomannut myös sen, että koska sellaista tietynlaista nippelitietoa on hyvin paljon saatavilla, ovat ihmiset alkaneet tehdä erilaisia ”sääntöjä” ruokavalion tai treenin suorittamiseen. Itsekin oon jakanut tällaista nippelitietoa melko paljonkin ja se johtuu puhtaasti myös siitä, että kun postailee näin usein, on välillä kiva hifistellä ja keskittyä johonkin yksityiskohtaan esimerkiksi ravitsemuksessa. Ongelma tässä on ehkä se, että helposti unohdetaan kokonaisuus ja ne toimivat perusasiat ja jumitutaan epäolennaisiin yksityiskohtiin. Otan tässä esimerkkinä asian, josta oon viime aikoina keskustellut aika monen kanssa. Kyseessä on siis treenin jälkeinen ruokailu, joka munkin ohjeiden mukaan, kannattaa pitää vähärasvaisena. Vähärasvainen ei kuitenkaan tarkoita rasvatonta, eikä vähärasvaisuus ole treenin jälkeisen ruokailun oleellisin asia. Vähärasvaisuuteen liittyy myös se, mitä syö muilla aterioilla ja kuinka paljon rasvaa syödään pitkin päivää. Uskon, että monet ottavat ohjeita liian mustavalkoisesti vastaan ja sama pätee myös treeniin liittyvissä asioissa.

Monesti kysytään ja mietitään esimerkiksi että meneekö tämä lihaskasvu tavoite ihan pilalle kun kävin jumpassa/lenkillä viime viikolla? On toki totta, että lihaskasvua toivoessa ei kannata ravata joka päivä pitkin lenkkipolkuja, mutta asia ei jälleen kerran ole ihan mustavalkoinen. Pointti mitä yritän tässä ilmeisesti saada ulos on se, että kun tarraa jokaiseen ohjeeseen ja pyrkii toimimaan näiden nippelisääntöjen mukaan, on elämä yhtäkkiä täynnä sääntöjä ja rajoitteita jonka mukaan eletään suoritetaan. Sitä ei itse edes huomaa, että on yhtäkkiä ollut gluteenittomalla ruokavaliolla vuosia, ihan ilman syytä. En toki tarkoita, että gluteeniton olisi jotenkin väärin, mutta jos ei ole allergiaa tai yliherkkyyttä, voi tällainen ”muutenvaan” välttäminen sellaisen aiheuttaa.

Melkein kaikkeen hyvinvointiin toimii parhaiten maalaisjärki. Keho ei ole robotti, joka toimii sellaisten sääntöjen mukaan mitä netistä voi lukea. Mä oon aina ollut todella kova sokerinatsi, eli täälläkin puhunut paljon sokerin negatiivisista vaikutuksista ja edelleen olen sitä mieltä, että sokeri ei kuulu terveelliseen ruokavalioon ainakaan suurissa määrin. Sen haluan kuitenkin myöntää, että kun olen kirjoittanut sen masentavista vaikutuksista ja muista psyykkeeseen vaikuttavista puolista, niin omalla kohdalla nämä fiilikset ovat tulleet kuitenkin siitä, että olin omassa mielessä luonut nämä säännöt itselleni ja kun rikoin niitä, aiheutti se myös mielialan madaltumista. Näitä asioita kannattaa pohtia, jos itse kokee epäonnistumista tai masentavaa fiilistä sen jälkeen kun on ottanut vaikka päivän tai viikon rennommin, tai tekee jotain ”mikä ei kuulu terveellisiin elämäntapoihin”. Kuka sen oikeastaan määrittää, mikä on terveellistä just sulle? Luulen, että tiedät sen parhaiten itse. :)

Ruokavalio vaikuttaa mielialaan paljonkin ja mun mielestä terveellinen ravitseva ruoka on myös avain hyvään oloon  ja sitä kautta yleiseen fiilikseen, mutta liian tiukka ja sääntöjä täynnä oleva ruokavalio ei pidemmän päälle tee hyvää kenellekkään.

Olisi kiva kuulla onko teillä jotain tällaisia sääntöjä, joille ei oikeastaan ole edes mitään perustavanlaatuista selitystä? Oletteko itse tarrautuneet liikaa esimerkiksi  blogeista luettuun nippelitietoon?

Olen ehdolla kategoriassa ”energisin”. Kiitos jos jaksat äänestää! :)

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.