6 X TÄRKEIMMÄT ASIAT JOIDEN AVULLA PÄÄSIN TAVOITTEESEEN

Maanantaina tuli jaettua tulokset mun kahdeksan viikon taipaleesta ja vaikka kyseessä oli suhteellisen lyhyt aika, niin kyllä sitä aina saa hieman painaa hommaa, että saa jo valmiiksi hyvässä kunnossa olevasta kehosta vähärasvaisemman. Tällaisissa projekteissa mennään monesti harhaan senkin vuoksi, että ajatellaan homman menevän niin, että aloitetaan ja sitten kun ”aika on täynnä” ollaan maalissa. Ajattelinki summailla tällaisia mentaalipuolen asioita, joiden avulla onnistuin itse pääsemään siihen tavoitteeseen, jonka olin itselleni asettanut. Aikaa tähän meni 8 viikkoa ja nyt on kyllä hyvä fiilis ihan vain jo siksi että sai aikaiseksi sen mitä yritti! :D

Usein joka puolella kirjoitetaan vain onnistumistarinoita ja tämäkin aiheuttaa sen, että tavoita kohtie mentäessä ajatellaan, että se on on joko onnistuminen tai epäonnistuminen. Kaikenlaisissa tavoitteissa onkin hyvä ymmärtää, että epäonnistuminen ja takapakki kuuluvat asiaan. Ulkonököön liittyvissä tavoitteissa tulisi muistaa, että keho on sen verran monimutkainen kapistus, ettei ei toimi aina kuten järjellä ajattelisi. Esimerkkinä painonpudotustavoitteessa voi olla että useiden viikkojen jälkeen, paino nousee yhtäkkiä takaisin lähtölukemiin, joka tietysti aiheuttaa epäonnistumisen fiiliksiä ja luovuttamista. Niin kauan kun ei luovuta, ei voi hävitä.

Asenne – Positiivinen asenne on ihan supertärkeä. Itsensä haukkumisella ja ruoskimisella aiheuttaa vaan negatiivisia tunteita, jotka johtavat usein epäonnistumiseen. Aloittaessa kannattaa tiedostaa, että myös takapakkia on luvassa ja se on ihan ok.

Suunnitelmallisuus – Valitettavasti kaikkea ei voi saada ja usein jos haluaa jotain uutta, täytyy pystyä luopua jostain vanhasta. Kaikenlaista on kiva haluta, mutta myös uhrauksia tehtävä ja tämä on hyvä tiedostaa heti alusta lähtien. Hyvällä suunnitelmalla tekee asioista itselle helpompaa. Sanotaan että tavoite ilman suunnitelmaa on vain haave.

Aloittaminen – Voi että se voi olla joskus vaikeaa, mutta kun ensimmäinen askel on otettu, alkaa asiat rullaamaan. Älä siis enää siirrä aloittamista, sillä aina elämässä on tilanteita, tapahtumia ja juttuja, minkä vuoksi ei muka voi just nyt aloittaa. Tämä on vähän kuin siivoominen, kun pääsee alkuun, huvittaakin puunata koko kämppä lattiasta kattoon.

Luota prosessiin – Kuten alussa sanoin, epäonnistumisia ja takapakkia tulee aina, mutta sen sijaan että analysoi jatkuvasti mikä menee väärin, kannattaa vain luottaa tekemiseen ja siihen että lopulta palkinto tulee kyllä.

Mittaa prosessia – Etenkin ulkoisissa tavoitteissa on hyvä mitata edistymistä jollain tavoin. Oma silmä sokaistuu nopeasti muutokselle, jolloin valokuvat, mittanauha tai vaikka se pahamaineinen vaaka ovat hyviä työvalineitä. Mittaustapa tulisi aina tukea tavoitetta, esimerkiksi painon mittaaminen ei olle järkevin tapa kehonkoostumusta koskevissa tavoitteissa.

Ole tyytyväinen – Usein kun saavutetaan jotain, tuleekin fiilis että haluaa enemmän. On vaikea antaa itselleen krediittiä jo saavutetusta ja etsitään vain lisää virheitä ja parannettavaa. Tavoitteen luomisessa on hyvä ymmärtää realiteetit. Realistinen tavoite on aina parempi vaihtoehto kuin utopistisen kaukainen asia, joka johtaa epäonnistumiseen ja sitä kautta huonoon fiilikseen. Kun realistinen tavoite on saavutettu, ole tyytyväinen siihen. Mieti mistä alotit ja kuinka hienon työn olet tehnyt, enempää ei tarvitse just nyt saavuttaa, sillä elämä ei ole pelkkää suorittamista.

Kuvat: Anna Riska / Annmarias

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


ULKONÄKÖKESKEINEN ELÄMÄNTAPA

Se on aika jännä, kuinka aina syksyllä ja keväällä aletaan pohtia enemmän ulkonäkökeskeisyyttä, diettaamista ja kaikkea siihen liittyvää. Lieneekö syynä someen virtaavat ”kuntokuvat”, sillä tunnetustihan fitnesskilpailut ajoittuvat keväälle ja syksylle. En itse seuraa kovinkaan montaa alan urheilijaa, mutta välillä tulee plärättyä instagramia vähän syvemmin ja tsiikailtua tyyppien kuntoja. En kuitenkaan ajatellut kirjoittaa tästä lajista, vaan ylipäätään ulkonäkökeskeisestä treenaamisesta.’

Uskon, että kaikkia ihmisiä kiinnostaa jollain tasolla oma ulkonäkö. Toisia sitten hieman enemmän kuin toisia. Yleensä ulkonäköön satsaavia kutsutaankin ulkonäkökeskeisiksi tai pinnallisiksi tyypeiksi. Saan ajoittain itsekin kommentteja siitä, että olen pinnallinen tai mitä lie.. :D Ajattelin summailla asiaa ja kertoa, miten itse koen tämän asian.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

kuva: Riikka

Mitä ulkonäköön tulee, vaikuttaa se itselläni yleisesti ottaen olotilaan. Jos olo on väsähtänyt tai turvonnut, vie se toki fiiliksiä alas ylipäätään. En kuitenkaan ole kovin tarkka ulkoisesta habituksestani, kuljen useimmat päivät rennoissa vaatteissa, sillä mulle mukavuus on tärkeämpää kuin ulkonäkö. En juurikaan meikkaa, saatan itseasiassa olla meikkaamatta sen takia, etten jaksa pestä meikkejä illalla pois. :D Useimmiten pärjään ripsivärillä ja ne onkin helppo pestä samalla kun käy suihkussa treenin jälkeen. Mukavuus taitaa mennä sen ulkonäön edelle näissä asioissa.

Mitä kroppaan tulee, haluan toki näyttää siltä että harrastan paljon urheilua ja syön miten syön. Olisihan se hieman turhauttavaa treenata tunteja päivässä huomaamatta asiaa millään tavoin. Tämä on kuitenkin treenin tuoma lisäbonus, sillä mulle kaikista tärkein asia on se, minkälainen olo treenistä tulee. Se, millainen olo itsellä on sisäisesti vaikuttaa niin paljon kaikkeen muuhunkin. Joskus aikoinaan luulin, että mahdollisimman tiukka bodi on avain onneen, mutta pieleen meni!

Toki on mahtavaa huomata treenin ja ruokavalio tuomia tuloksia, en kiellä. En kuitenkaan itse olisi enää valmis elämään kuukausia tiukalla dieetillä vain sen takia, että rasvaprosentti pienenee. Rakastan ruokaa niin paljon, että haluan pitää sen tuoman ilon itselläni.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tiedän, että moni kuvittelee mun elävän hyvin kurinalaisesti, mutta fakta on se, että työni vuoksi mun on itseasiassa aika helppo olla tiukassa kunnossa. En punnitse ruokia, enkä noudata mitään ruokavaliota. Jos lopettaisin tai vähentäisin treenimääriä, olisi selvää, että myös kroppa muuttuisi hieman.

Miksi sitten syön terveellisesti, enkä juurikaan herkuttele? Tähän pätee taas se sama vastaus kuin yllä, eli puhtaasti olotilan vuoksi. Tässä vaiheessa joku yleensä kommentoi, että kyllä sitä pitää joskus herkutella ja nauttia elämästä. Yleensä nämä tyypit eivät vain ymmärrä sitä, että kaikki eivät saa nautinnolista oloa samoista asioista. Jos mun tekee mieli kakkua, silloin syön sitä, mutta useimmiten teen mielummin vaikka raakasuklaata tai itsetehtyä jäätelöä ja nautiskelen niiden voimin. Oon huomannut, että yleensä ihmisiä jotka syövät niitä tavanomaisia herkkuja, pidetään usein rentoina ja hyvinä esikuvina. Näytetään, että elämästä voi ja pitää myös nauttia. En vaan aina ymmärrä sitä, että miksi kaikkien pitäisi olla samanlaisia. Tapoja tehdä asioita on niin paljon erilaisia, ihmisestä riippuen. :)

Mitä kroppaan ja tiukkuuteen tulee, en koe olevani nyt mitenkään äärimmäisen kireässä kunnossa kiitos kesäloman, mutta jo kolmessa viikossa huomaa, kuinka ylimääräiset pöhöt lähtee liikkeelle pikkuhiljaa. En ole tehnyt mitään muuta muutosta, kuin palannut töihin ja rutiineihin kiinni. Kuva otettu tänä aamuna. Näissä kuvissa täytyy huomioida aina myös asento ja se, että jännitän vatsalihaksia. ;)

ID20150823_121211_Fotor_Collage

Tämä oli itseasiassa ensimmäinen kerta kun pitkään aikaan edes tsiikasin miltä pötsi näyttää. En siis vietä päiviäni peilin edessä spennaillen lihaksia, mutta välillä on ihan kiva kurkistaa, että joko kroppa alkaa muokkautua takaisin ruotuun!

Motivaatio urheiluun ja ravintoon tulevat siis pitkälti muualta kuin ulkonäöllisistä jutuista, vaikka nekin vaikuttavat toki jollain tavoin. Parasta on kuitenkin treenin tuoma fiilis, energia ja se kun pystyy tehdä kropalla asioita mihin kaikki eivät pysty! :) Hauskinta tässä on se, että kun lopetin ainaisen kropanmuokkaamisen ja kalorien kyttäämisen ja keskityin enemmänkin siäsiseen hyvinvointiin, alkoi myös ulkoisia tuloksia näkyä.

Liikunnan iloa ystävät! :)


Mikä pinnallisuudessa pännii?

Pinnallisuus mielletään aika helposti negatiiviseksi piirteeksi. Hyi kamalaa, kun oot niin pinnallinen ihminen. Hetkinen..Mitä pinnallisuus lopulta tarkoittaa? Itse ajattelen, että pinnallisuus on hyvin lähellä ulkonäkökeskeistä ajattelutapaa. Itse en usko, että kukaan ihminen olisi pelkästään jotain yhtä asiaa, esim. ujo, tylsä, ylpeä, rohkea tai sitten pinnallinen. Luonne koostuu monista eri osa-alueista ja ihminen on kyllä paljon enemmän kuin vain yksi piirre.

DSC02540

Hyvännäköiset ihmiset mielletään hyvin usein pinnallisiksi, myös ne jotka ovat kiinnostuneita omasta ulkomuodostaan koetaan ulkonäkökeskeisiksi ihmisiksi. Itsekin saan ajoittain kommenttia siitä, että olen hyvin pinnallinen, koska kroppa ja sen muokkaus ovat mulle jokseenkin tärkeitä asioita. Aloin yhtenä päivänä miettimään, että mikä siinä sitten niin ottaa pannuun, jos joku halua olla huoliteltu, on huoliteltu tai panostaa siihen miltä näyttää?

Yleensähän ulkonäön perusteella tehdään se ensimmäinen mielipide uudesta tyypistä. Ulkonäöstä voi päätellä aika paljon, mutta sen perusteella voi myös mennä pahasti metsään. Esimerkiksi joku erittäin kaunis henkilö voi vaikuttaa ylpeältä ja ylimieliseltä, vaikka todellisuudessa kyse on vain ujoudesta. Mä itse pyrin aina ajattelemaan kaikista ihmisistä hyvää. Uskon, että jokainen on oikeesti pohjimmiltaan hyvä tyyppi, vaikka sitten omalla tavallaan. Jos joku kirjoittaa mulle ruman kommentin, ajattelen että se on hänen mielipiteensä ja that’s fine. Jos me nähtäisiin kasvotusten, voisi hänkin ehkä muuttaa ennakkokäsityksensä minusta.

Jos nyt yritetään taas pysyä aiheessa, niin tarkoittaako se, että on kiinnostunut ulkomuodostaan automaattisesti sitä, että on jotenkin tyhmä tai vaikka tunteeton ihminen? eikö voi olla sydämmellinen tyyppi ja silti treenata tavoitteellisesti vaikka bikini fitness – kisoihin? Mä koen, että hyvinvointi koostuu sekä fyysisestä olemuksesta, että myös siitä henkisestä tasapainosta. En taida olla väärässä, jos sanon että kun on tyytyväinen omaan ulkonäköön, silloin voi paremmin myös henkisellä puolella?

20140619_071735

Kesällä mulla oli tekoripset, suihkurusketus ja vatsa esillä :D

Joskus tuntuu, että jengi ei kehtaa kertoa miksi syö jollain tietyllä tavalla tai urheilee. Pinnallisuus on pahasta, joten omat tavoitteet naamioidaan jonkin muun tavoitteen alle. ”Syön nyt tällä DETOX-kuurilla kun haluan puhdistaa mun kehoa”…Bullshit, sä oot detoxilla, koska toivot pudottavasi muutaman kilon nopeesti sen avulla. ;)

Okei, en tarkoita että aina olisi näin. Monet, kuten itsekin syön miten syön, jotta voisin hyvin ja jaksaisin urheilla, mutta en kiellä, ettenkö söisi ja treenaisi myös ulkonäön vuoksi. Todellakin! Mulle on tärkeetä, että olen treenatun näköinen, mutta mitä sitten? Tekeekö se musta jotenkin hirveen huonon ihmisen. Sixpäkin jahtaaminen ei ole kuitenkaan mun elämän ykkösprioriteetti, eikä se estä elämästä tai tekemästä asioita joita tahdon. Oon huomannut, että jos kirjoitan jostain aiheesta, koska se hyväksi terveydelle, se on paljon hyväksytympää lukijoiden keskuudessa, kuin se, jos kirjoitan aiheesta, joka voi auttaa muokkaamaan kehoa (vaikka se olisi myös hyväksi terveydelle).

Tietysti ulkonäkökeskeisyys voi lähteä käsistä, kuten moni muukin asia. Jos ulkonäkö on asia, minkä pohjalta tehdään kaikki valinnat, ollaan jo hieman hakoteilla. Ehkä ymmärsitte kuitenkin pointtini. Mä en ymmärrä, miksi monia ärsyttää niin paljon jos joku haluaa satsata ulkonäköönsä? Eihän se oo sulta pois, jos sun kaverilla on 15 mm tekoripset ja peppuun asti ulottuvat kutrit? ;)

DSC02545