PILAAKO HERKKUPÄIVÄ DIEETIN?

Herkkupäivä, karkkipäivä, mättöpäivä, tankkauspäivä… rakkaalla lapsella on monta nimeä ja jokainen tietää varmasti mistä puhun. Siitä lapsenakin odotetusta lauantaista, jolloin sai vihdoinkin odotetun karkkipussin käsiinsä. Käsittelen tätä aihetta nyt dieetin näkökulmasta, eli jos halutaan pudottaa painoa, voiko silti pitää herkkupäiviä silloin tällöin vai meneekö koko tehty työ hukkaan yhden päivän ansiosta?

food

Herkkupäivän ideana on siis pitää poikkeuksellinen päivä, jonka aikana syödään vapaammin enemmän kaloreita ja niitä ruokia joita ruokavalio ei muina päivinä salli. Urheilijat käyttävät tästä nimeä tankkauspäivä, jolloin myös makroravinteiden jako on hieman tarkempi – syödään runsaammin hiilihydraatteja ja vähemmän rasvaa, jolloin saadaan kehon glykogeenivarastot täyteen, aineenvaihdunta toiminaan tehokkaammin ja paremmat tehot treeneihin. Normaali diettaaja voi kuitenkin pitää mättöpäivän melko vapaana päivänä ja syödä myös niitä rasvaisia herkkuja.

Herkkupäivällä on usein positiivisia vaikutuksia etenkin psyykkiselle puolelle, sillä kyllähän sitä jaksaa painaa viikon tehokkaasti jos tietää, että viikonloppuna odottaa rennompi päivä ja hyvät sapuskat. Herkkupäivän avulla on usein helpompi pysyä ruodussa, kun mielessä ei pyöri jatkuvasti ajatus että en saa enää koskaan mitään hyvää 😀. Myös fyysisestä näkökulmasta tällä on merkitystä, etenkin pidemmässä juoksussa aineenvaihdunta saattaa toimia tehokkaammin tankkauksen ansiosta. Kun keho on pitkään miinuskaloreilla, voi kaloritankkauksella huijata aineenvaihduntaa toimimaan tehokkaammin. Kun riittävän pitkään energiaa ei tipu enää tarpeeksi, keho alkaa pitää tiukemmin kiinni sen tärkeimmästä energianlähteestä – rasvasta. Tämän säästöliekkinäkin tunnetun ilmiön pystyy välttää silloin tällöin tapahtuvalla tankkailulla ja riittävällä palautumisella.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jos luit tähän saakka, olet varmasti vakuuttunut siitä, että herkkupäivä kannattaa sisällyttää myös dieettiin? Tässä tulee kuitenkin yksi aika suuri mutta. Painonpudotus on kuitenkin loppuepeleissä pitkälti matematiikkaa. Mikäli syöt vähemmän kuin kulutat, eli olet miinuskaloreilla – painosi putoaa. Normaalisti painoa pudottaessa päivittäinen kalorivaje on noin -500 kaloria, joka tarkoittaa siis, että kuuden päivän aikana kerätään – 3000 kaloria. Yksi rasvakilo on 7000 kcal, sen pudottamiseen menee yleensä tällä tahdilla pari viikkoa. Kannattaa muistaa, että painoa pudottaessa nesteaineenvaihdunta lähtee myös rullaamaan, jonka vuoksi puntarilla saattaa näkyä myös suurempi lukema.

Ongelmia alkaa ilmaantua silloin jos  kuuden päivän aikana ollaan syöty tarkasti niin, että keho on miinuksella ja sitten kun se herkkupäivä koittaa, homma lähteekin niin sanotusti käsistä! 3000 kaloria on loppupeleissä melko helppoa syödä, etenkin jos lähtee sillä ajatuksella, että nyt muuten vedetään!

Yhdellä isolla karkkipussilla saa kerrytettyä jo lähemmäs 2000 kaloria (375 x 5 = 1875 kcal) ja jos sen jälkeen vetelee poskeen vähän pizzaa ja sipsiä, on tuo 3000 kcal aika nopeasti täytetty. Herkkupäivänä on tietysti ”käytössä” myös sen päivän kulutus, joka ilman sen suurempaa aktiivisuutta voisi olla keskimäärin noin 2000 kcal (nainen). Useinhan kuitenkin tulee syöytyä muutakin kuin nuo edellä mainitut esimerkit.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jos silloin tällöin vetelee ns överit, ei se kaada projektia, mutta jos joka viikko syö miinuskalorinsa plussalle, voi painonpudotus muuttua pahimmassa tapauksessa painonnousuksi. Paljon treenaavat saavat tässä hieman anteeksi, sillä usein säännöllisesti urheileva ja dieetillä oleva saa aikaiseksi hieman suuremman vajeen kuin tuo 3000 kcal. Jos haluaa vedellä niin sanottuja överipäiviä, voi toki tehdä myös niin, että kiristää energiansaannin vielä pienemmäksi viikon muina päivinä, liikkuu paljon ja tankkailee sitten huolella yhtenä päivänä.

Kokemuksen syvällä rintaäänellä en kuitenkaan suosittele tätä, etenkään jos tavoitteena on löytää tasapaino tai saada pysyviä tuloksia. Pitkään miinuskaloreilla eläminen saa aina aikaan myös voimakkaita ruokahimoja, joka johtaa siihen, että muina päivinä elää haaveillen kaikenmaailman herkuista ja sitten syö itsensä kipeäksi kun se päivä koittaa. Pidemmän päälle tämä ei tee todellakaan hyvää kenekään elimistölle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Miten sitten tehdä, mikäli tahtoo dietata, mutta herkutella? Oma ”käytäntöni” on ollut, että pidän aina dieetin alussa vähintään kolmen viikon vaiheen, jonka aikana en tankkaa. Tällöin pääsen ns. suuremmille miinuksille ja kun otan tankkauspäivän käyttöön, on kropalla enemmän varaa ottaa energiaa vastaan ja projekti ei kaadu herkuttelusta huolimatta. Toisaalta esimerkiksi viime viikolla treenasin todella runsaasti, eli treeniä kertyi 3-4 h per päivä, jolloin viikon lopussa vaje oli sen verran suuri, että otin kevyen tankkailun lauantaina. Toinen vaihtoehto on tietysti kohtuus, eli herkkupäivänä valitsee vain yhden ”cheat mealin”, eli esimerkiksi aterian jälkkäreineen ja pitää muun päivän ajan homman suhteellisen siistinä.

Epäterveellisiä herkkuja vai terveysherkkuja? Periaatteessa kalorien kannalta katsottuna on ihan sama syökö fazerin sinistä vai raakasuklaata, mutta jos haluaa saada tankkailun aikana myös ravinteita kehoon, toimivat terveysherkut parempana vaihtoehtona. Toisilla sokeri voi olla sen verran koukuttavaa kamaa, että herkkupäivä ei jääkkään vain siihen yhteen päivään, vaan seuraavat päivät himoitsee kaikkea makeaa. Tällöin kannattaa miettiä, onko se karkin mättääminen sen arvoista, että kärvistelee aina useamman päivän sen jälkeen. Itse tapaan ”tankkailla” raakasuklaan, raakakakkujen ja popcornien avulla, jolloin homma ja fiilis pysyy suhteellisen siistinä, mutta joskus vaan se makuunin mättösäkki tai benkkujenkku himottaa niin paljon, että niiden syöminen on todellakin sen arvoista, että saa hieman liikaa sokeria kehoon! 😀


ASIA JONKA TEKISIN TOISIN

Osallistuin tässä taannoin yhteen haastatteluun, jossa kysyttiin mitä sanoisin teini-ikäiselle Ainolle. Kyseessä oli siis treeniin, ravintoon ja terveyteen liittyvä haastattelu ja tämäkin kysymys viittasi mainittuihin aiheisiin. Aloin miettiä tätä asiaa tarkemmin ja päätin kirjoittaa aiheesta ihan postauksen. Jos tämä postaus muuttaa edes yhden nuoren ajatusmallin, niin olen onnistunut tavoitteessani. 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nykyään kroppani toimii hyvin ja kaikki on kunnossa, mutta se polku miten tähän on päästy, on aika pitkä ja kivinen. Kadun aika harvoja asioita elämässäni, mutta jos jotain voisin tehdä toisin, jättäisin väliin kaikki turhat pikadieetit ja hullutukset! Usein kun toiveena on ulkonäköön liittyvä tavoite, nousee suuri houkutus päästä tavoitteeseen mahdollisimman helposti ja nopeasti.

Tai no, helposta en tiedä, mutta nopeat kuurit houkuttelevat edelleenkin monia painonpudottajia ja timmistä kropasta haaveilevia. Pudotetaan kalorit minimiin ja nostetaan urheilut maksimiin. Tuloksia tulee, tottakai, mutta ne eivät ole pysyviä. Kannattaa aina muistaa, että jos tyyli jota noudattaa nyt ei ole sellainen mitä voi noudattaa aina, kannattaa homma lopettaa saman tien.

P8140187_Fotor_Collage

Mikä näiden pikaratkaisujen perimmäinen ongelma sitten on? Ensinnäkin kun painoa pudotetaan radikaaleilla tavoilla, painoa putoaa kyllä, mutta suurin osa lähtee lihaskudoksesta. Kehon tärkein tehtävä on pitää itsensä hengissä, ja kun elimistö kokee, että energiaa ei riitä kaikille elintoiminnoille, pitää se kiinni kaikista mahdollisista energioista, jotta tärkeimmät elintoiminnot pysyisivät toiminnassa. Vähemmän tärkeät toiminnot lakkaavatkin (tai hidastuvat) usein toimimasta, kun energiaa saadaan liian vähän, liian pitkiä aikoja (mm.ääreisverenkierto, hiuksien, kynsien ja ihon hyvinvointi, aineenvaihdunta). 

Rasva on parasta energiaa elimistölle ja yleensä keho pitää kiinni kynsin ja hampain rasvavarastoista. Rasva pysyy tai jopa lisääntyy ja lihaskudosta pilkotaan energiaksi käyttöön, jolloin suomeksi sanottuna lihakset lähtee ja rasva jää. Tämä taas laskee perusaineenvaihduntaa, eli kulutus putoaa, jolloin lihomisen riski kasvaa edelleen. Tämä on sellainen oravanpyörä mihin ei todellakaan kannata lähteä mukaan. Liian vähäinen energia ja suuret treenimäärät pistävät myös hormonitoiminnan sekaisin, jolloin rasvasta voi olla hyvin vaikea päästä eroon enää myöhemmin. Voi mennä vuosia ennen kuin kroppa toimii taas kuten kuuluu ja siihen tarvitaan paljon apuvälineitä, kuten vitamiineja, tarkka ruokavalio, riittävä lepo, oikeat treenimetodit jne. Nykyään ns. metabolic damage (aineenvaihduntahäiriö) ei ole vain kilpaurheilijoiden piireissä tavattu juttu, vaan yhä useammat vuosia jojoilleet painonpudottajat kärsivät samasta ongelmasta. Kilpirauhasongelmat ovat yleistyneet ja en voi olla uskomatta, että elämäntavat vaikuttavat myös tähän asiaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jokainen meistä tietää varmasti sen yhden tyypin, joka on aina hyvässä kunnossa, vaikka syö reilusti ja herkutteleekin silloin tällöin? Tiedättekö mikä on yleensä näiden tyyppien salaisuus? He eivät ole koskaan kikkailleet kropan kustannuksella, vaan eläneet tasaista, mutta terveellistä elämää, kohtuudella nauttien.

Mitä tähän nykyiseen fitness muotiin tulee, olen edelleen sitä mieltä, että vaikka kuinka sanotaan, että dietataan terveellä tavalla ja kalorit on korkealla dieetilläkin, on fakta se, että paino ei putoa ilman miinuskaloreita. Kun paino heiluu vuoden sisällä ylös ja alas 5-15 kiloa, ei lopputulos voi olla hyvä. Tämä toimii ehkä vuoden pari, mutta yleensä muutaman vuoden jojoilun jälkeen ongelmia alkaa ilmetä. Paino ei enää tipukaan samaan tahtiin, mutta sitä kerääntyy entistä nopeammin, vaikka ruokavalio olisi kunnossa.

Kaikilla on oikeus tehdä kropallaan mitä tahtoo, mutta on hyvä tietää mihin lähtee ja mitä voi menettää lyhytaikaisen onnen vuoksi. 🙂 Toimiva keho on sellainen lottovoitto ettei sen kanssa kannata pelleillä!

kuvat: Riikka

Toppi & kengät – Nike : Intersport Vaasa (saatu)


Riikan muodonmuutos

Muistatteko Riikan? Personal Trainer asiakkaani, joka laihtui parissa kuukaudessa 10 kilon verran? Riikka kertoi tarinansa täällä blogissa ja vanhan tekstin pääsee lukemaan täältä. Mulla olisi toki monia asiakkaita ja onnistumistarinoita, mutta mielestäni tällaisten projektien jälkeen on kiva kuulla miten onnistujilla menee nyt, joten tänään on luvassa jatko-osa Riikan tarinaan.

image-5

lähtökuva ennen ensimmäistä pakettia vs. nyt

Aloitimme uuden, kahden kuukauden pituisen paketin syyskuussa ja jälleen on nainen painanut ihan mielettömiä tuloksia. Tunsin Riikan tyylin jo edellisen paketin tiimoilta ja tiesin, että hän tulee kyllä tekemään juuri kuten pitää, sen kanssa ei ole ollut ongelmia. Tämän paketin aikana olemme keskittyneet hieman enemmän ns. mentaalivalmennukseen, eli siihen pään sisällä tapahtuvaan. Riikka onkin ottanut huiman askeleen eteenpäin tässä asiassa. Moni onnistuu painonpudottamisessa, mutta miten se ylläpito? Siihen tarvitaan muutakin kuin lyhytjänteistä itsekuria. Kuinka löytää balanssi, joka säilyy läpi elämän? Tässä Riikan onnistumistarina.

Aloitin vuosi sitten Ainon pt-asiakkaana. Entisenä jojolaihduttajana halusin tehdä elämäntapamuutoksen, jonka avulla karistaa raskausaikana kerätyt kilot ja kohentaa kuntoa. Kiloja lähti kolmessa kuukaudessa -11 kg sekä kuntotaso parani huimasti. Pääsin takaisin lähtöpainooni ennen raskautta, mutta nälkä kasvoi syödessä ja halusin tiputtaa vielä lisää painoa. Kolmen kuukauden pt-paketin jälkeen olin omillani. Kuvittelin handlaavani homman tuosta vain, mutta pian sain huomata, että kolmen kuukauden pt-paketti oli vasta aloittanut päässäni elämäntapamuutoksen, joka onkin pidempi prosessi. 

image-2

Minulle jäi pt-kaudesta käteen paljon hyviä juttuja, jotka ovat kulkeneet siitä asti mukana. Olin aiemmin kausiliikkuja ja ahkerat treenikaudet ajoittuivat laihdutuskausiin. Nyt olen vuoden ajan treenannut systemaattisesti 3-4 kertaa viikossa ja aion jatkaa samalla tiellä. Oivalsin, että liikunnan avulla on helpompi säilyttää balanssi elämässä ja liikunnasta saa paljon energiaa jaksaa kaikki muut jutut. Liikunnat alkoivat siis sujua loistavasti, mutta ruokapuolen kanssa oli haasteita.

Opin syömään säännöllisesti ja kiinnittämään huomiota ruoan laatuun. Perusteet olivat siis kunnossa, mutta pääkoppa ei ollut vielä täysin sisäistänyt kaikkea. Olimme keskustelleet Ainon kanssa, että pitäisin jatkossa karkkipäivän ja muuten jatkaisin siististi syömistä. Se tunne kun käveli Makuunin karkkilaarien ääreen kolmen sokerittoman kuukauden jälkeen. Meinasi lähteä lapasesta koko homma. Aluksi karkkipäivä pysyi karkkipäivänä, mutta sitten se alkoi pikku hiljaa lipsua viikonlopun mittaiseksi sessioksi. Huomasin koukuttuvani helposti sokeriin. Skarppasin ja pidin parin kuukauden herkuttoman kauden, jonka aikana painoa lähti kolme kiloa. Sitten tulikin kesä ja lomamatkat ja kaikki kolme kiloa tulivat takaisin. Palasin syksyllä äitiyslomalta töihin ja mietin, etten halua vajota kiireen myötä huonompiin elämäntapoihin ja skipata liikuntoja kiireisiin vedoten. Niinpä otin Ainoon yhteyttä ja aloitettiin syyskuussa treenailemaan yhdessä. 

Aloin taas noudattaa Ainon laatimaa ruokavaliota, joka oli juuri minulle passeli ruokavalio. Tällä kertaa ruokavalion noudattaminen oli paljon helpompaa ja huomasin konkreettisesti, miten pitkälle olin tullut vuoden takaisesta. Ei tuntunut enää siltä, että elämä on pilalla kun ei saanut lauantaina karkkia 😉 Liikuntoja jatkoin samaan malliin, lisänä pt-treenit kerran viikossa. Pt-treenit ovat olleet tämän syksyn piristysruiske ja olen ollut todella tyytyväinen treeneihin. Olemme tehneet bikini bootcamp -treenejä, salia, treenanneet juoksua, mäkivetoja sekä bodystep- ja bodycombat-tekniikkaa. Mitä rankempi treeni, sitä parempi fiilis.

2 kk sitten vs nyt

lähtötilanne ennen toista pakettia vs. nyt (nykytilanteessa toppi on jouduttu laittamaan klipseillä takaa kiinni liian suuren koon vuoksi)

Suurin työ tapahtuu korvieni välissä, kun opettelen pois joko-tai-ajattelutavasta ja myös olemaan lempeämpi itseäni kohtaan. Olen sitä ihmistyyppiä, että kun jotain tehdään, se tehdään viimeisen päälle kunnolla. Toinen ääripää tällaiselle ajattelulle on hälläväliä-asenne. Punnitsin gramman tarkasti kaikki ruoat ja söin ne kellontarkasti. Minulle sattui yksi repsahdus puolessa välissä pt-kautta ja piiskasin siitä hirveästi itseäni ja lähdin vesisateeseen rangaistuslenkille. Repsahdus oli lopulta hyvä juttu, koska se oli mietinnän paikka. Aino avasi silmäni ajattelemaan asioista positiivisemmin. Vaikka olin jo tehnyt valtavan työn ja pudottanut paljon painoa, en antanut siitä itselleni krediittiä vaan mietin ainoastaan, kuinka paljon vielä pitäisi laihduttaa. Tajusin, että positiivisen ajattelutavan kautta onnistun muuttamaan elämäntavat pikkuhiljaa pysyvästi. Sitä mukaan alkoi peilikuva miellyttää päivä päivältä enemmän. Lopetin ruokien punnitsemisen, koska haluan elää niin kuin aina eläisin, en vain tsempata kuuriluontoisesti. Elämäntaparemontti on pitkä prosessi, jota ei voi nopeuttaa. Olen paljon pidemmällä kuin vuosi sitten ja toivon mukaan vuoden päästä vielä pidemmällä. Välillä tulee takapakkeja, ne kuuluvat asiaan. Tärkeintä on, ettei luovuta vaan nousee ylös ja jatkaa eteenpäin eikä jää märehtimään epäonnistumisia. Positiivisen ajattelun voima on huikea.

2 kk sitten vs. nyt

lähtötilanne ennen toista pakettia vs. nyt

Olen ollut supertyytyväinen Ainoon pt:nä. Hän osaa ottaa ihmiset huomioon kokonaisvaltaisesti ja on tukenut juuri oikealla tavalla elämäntapamuutosta. Arvostan Ainoa jumppaohjaajana ja pt:nä, mutta etenkin ihmisenä. Aino on symppis, hyväsydäminen ja kannustava, mutta silti kova piiskaamaan, eli täydellinen pt 😉 

Elän parasta aikaa ruuhkavuosia ja tasapainottelen työn, perheen, harrastusrumban ja muiden velvoitteiden välillä. Perheen aikataulut ovat välillä minuuttipeliä, mutta aikatauluista kannattaa pitää kiinni, koska kaikki pääsevät liikkumaan ja jaksavat paremmin. Mitä haastavampi elämäntilanne, sitä suuremmalla syyllä kannattaa pitää kiinni terveellisistä elämäntavoista, koska niiden avulla jaksaa kovankin rumban ja vieläpä hymyhuulin. Vanhempi lapseni sanoi juuri tänään minulle: ”Äiti sä oot nykyään aina niin iloinen”. Aika hyvin summattu meikäläisen nykyinen olotila:) 

f54163ae792d1726ef84c4bbaa8d5266

Liian tiukat farkut 2 kk sitten vs. sopivat farkut nyt 😉

Kahden kuukauden aikana rasvaa on tirissyt kuuden kilon verran ja ympärysmitat, etenkin vyötärönympärys on kaventunut ihan huimasti. Meillä on vielä ensi viikolla viimeinen punnitus ja mittaus edessä.

Kaikki on siis mahdollista kun vain aloittaa ja muistaa antaa itselle aikaa muutokseen. Mikään muutos ei tapahdu hetkessä, joten kannattaa muutosta tehdessä päättää heti, ettei höntyile tai kiirehdi liikaa tuloksien suhteen. Vaa’alla jokapäivä ramppaaminen kannattaa myös unohtaa heti alkuun, siitä tulee vain turhaa stressiä. Mulla on tapana kieltää asiakkaitani käymästä puntarilla itsekseen. Painoa voi tarkkailla vaikka viikon tai kahden viikon välein aina samana päivänä ja heti aamulla.

Kiitos Riikalle tarinan jakamisesta, toivottavasti samassa tilanteessa olevat saavat tästä motivaatiota jatkaa omaa projektiaan!

Valitettavasti en pysty ottaa uusia PT-asiakkaita tällä hetkellä, asiakaskiintiöni on edelleen täynnä. 🙂