NYT RIITTI!

Se olis jälleen maanantai ja miten iloinen olinkaan, että mulla oli tänään neuvola! Fiiliksissä olin oikeestaan siitä, että on jokin syy lähteä kotoa. Jotain ohjelmaa. Tuo kertookin jo paljon meikäläisen tämänhetkisestä elämäntilanteesta. Tiedän, että mulla on hyvä tilanne moneen muuhun verrattuna ja pitäisi olla kiitollinen mahdollisuudesta työskennellä kotona, mutta jos saa edes vähän valittaa, niin on ollut kyllä vaikeitakin päiviä tässä viime aikoina. Neuvolassa oli kuitenkin kaikki hyvin, mittailtiin mun verenpaineet, paino sekä vaavin sykkeet ja sf-mitta.

Kahden viikon sairastelun jälkeen pääsin vihdoin viime viikolla tekemään muutaman treenin, mutta heti niiden jälkeen kehossa tuntui siltä, että ei ollut ehkä ihan paras idea. Kroppa tuntui turvonneelta ja päässä oli kova paine, joka katosi kylläkin heti ensimmäisen lepopäivän jälkeen. Koko viikonlopun olisi mieli tehnyt treenaamaan, mutta järki sanoi, että tuo oli merkki ettei kannata. En ole koskaan elämässäni ollut näin pitkään (melkein kolme viikkoa) kipeänä/puolikuntoisena.

lähdössä porrastreenille!

En ole siis voinut urheilla, eikä ole ollut töitä, kaksi asiaa jotka ovat aiemmin täyttäneet päiväni hyvin pitkälti. Ainoa työ on tällä hetkellä tämä blogi ja some, johon mulla ei irtoa niin yhtään mitään kirjoitettavaa/inspiraatiota, koska olen vaan kotona ja nuo rutiinit puuttuu, josta yleensä saan kaiken inspiraation. Hieman turhauttavia hetkiä on siis koettu, mutta nyt päätin lopettaa tämän masistelun ja päätin tehdä tälle viikolle aikataulun ja suunnitelman jota noudatan, että päivissä on edes jonkinlaista rutiinia!

Kaiken tämän lisäksi huomasin, että ruokavalio on lähtenyt viime aikoina vähän väärille poluille ja on tullut syötyä epäterveellisemmin kuin normaalisti. Mulla tämä vaikuttaa heti yleisfiilikseen ja nyt kun on kerran aikaa panostaa, niin päätin pistää tämän asian kuntoon heti tästä päivästä alkaen. Raskaus pitää onneksi huolen säännöllisestä ruokarytmistä, mutta nyt aion hieman viilata tuota ruuan laatua ja jättää turhia juttuja syömättä. Vaikka oon syönyt pääosin ihan hyvin, siltikin tuntuu että voisin paremmin pienillä muutoksilla, tai oikeastaan palaamalla siihen samaan miten normaalisti syön!

Tänään tein juuresmuusia ja lihapullia kera uunivihannesten ja salaatin! Vitsi kuin hyvää ja miten hyvä olo tällaisesta sapuskasta tulee. Taas sitä huomaa, että kun vaan ottaa ja aloittaa ne paremmat tavat, on motivaatio on aikalailla saman tien nousukiidossa.

Näidenkin ohjeet instagramin tarinaosiossa ja kohokohdissa!

Mulla menee myös niin, että mikäli aamusta alkaen alan vaan lojua, ei päivä lähde käyntiin millään, joten tärkeää olisikin tehdä heti aamusta jotain. Tänään sitten heräsin hieman erilaisella mentaliteetilla ja päätin pysyä aktiivisena, suunnittelin asiat jotka hoidan päivän aikana. Tähän mennessä oonkin ehtinyt tehdä vaikka mitä ja heitin tuossa kävelylenkin ja pienen kotitreenin siihen päälle. Toivotaan, ettei tule taas takapakkia olotilassa. Ainakin nyt olo on hyvä ja oli ihanaa saada sykettä ylös ja hikeä pintaan!

Jaoin Instagramin tarinaosiossa tuon kotitreenin ja ilmoittelin myös ensimmäisestä live-ohjauksesta, joka on siis spinning! Tulevana keskiviikkona 1.4.2020 ohjaan instagramissani live-treenin klo. 17.30. Treeni kestää 45 minuuttia ja on siis tuo mun viimeisin spinning-tunti, jota oon salillakin ohjannut. Tiedän, että kovin monilla ei ole välttämättä pyörää kotona, mutta jos sellainen löytyy niin ei muuta kun tili seurantaan (ainorouhiainen) ja messiin, lupaan että saat kovan treenin tehtyä, jos vaan teet kuten käsken, hah! 😀 Uskon, että luvassa on myös muita live-treenejä ilman pyörää!

Nyt riitti siis märehtiminen. Nyt vaan uusia ideoita kehiin ja tuulta päin!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


PÄIVÄ JOLLOIN MIKÄÄN EI MENNYT PUTKEEN

Herään yöllä siihen, että lennähdän ilmaan ja säikähdän sitä. Luulen, että mies on käynyt vessassa ja rojahtanut sänkyyn voimalla, mutta myöhemmin tästä kysyessäni, ei kuulemma käynyt vessassa yöllä. Tiedä sitten mitä siinä tapahtui, mutta kelloa katsoessani se näyttää hieman yli 4.oo aamuyöstä. Raahaudun vessaan ja sen jälkeen olenkin täysin hereillä. Olen harrastanut näitä yövalvomisia sen verran paljon, että tiedän kun on se tilanne, että uni ei tule vaikka kuinka yritän. Tiedän senkin, että se tulee noin 2 tunnin kuluttua uudelleen. Makoilen sängyssä ja selailen somet läpi, luen artikkeleita ja uutisia, kunnes kuuden jälkeen alkaa väsyttää uudelleen. Nukahdan ja herään uudelleen 9.30. Voi paska, nyt tulee kiire!

Päivän to do – lista on romaanin pituinen ja tarkoituksena oli tehdä iso osa hommista aamulla ennen ensimmäistä jumppaohjausta. Lisäksi kyseiseen jumppaan piti suunnitella uutta ohjelmaa. Syön aamupalaa ja yritän saada uutta ohjelmaa kasaan. Kun biisit on valittu ja miksattu yhteen, pitää vielä keksiä sisällöt ja voin kertoa, että kiireessä tämä on todella vaikeaa. Kello käy ja lopulta se on niin paljon että on pakko lähteä. En ole pessyt hampaita, pukenut, saati edes harjannut hiuksia. Pesen leegot, heitän äkkiä kuteet niskaan ja pipon päähän ilman hiusten harjaamista.

Tietokone ei tee yhteistyötä, eikä synkkaa biisejä puhelimeen. Ei muuta kuin koko kone messiin ja tuhatta ja sataa autoon. Automatkalla pänttään edellisen viikon tunnille suunnitellut jutut, sillä ne ovat päässeet unohtumaan kokonaan. Säntään henkilökunnan pukkariin vauhdilla, samalla musiikkien soidessa koneelta. Vedän lenkkarit jalkaan ja huomaan että unohdin ottaa hiusharjan mukaan. Hiukset ovat aivan takussa yön jäljiltä. No ei auta kun vetää ne jotenkin ponnarille ja jumppaan. Olen salissa minuutin ennen tunnin alkua ja aloitan kuin aloitankin jumpan ajallaan.:D

Ohjaus menee ihan ok, vaatii kuitenkin pientä säätöä vielä uusien pätkien suhteen. Jumpan jälkeen aamun kaaos tuntuu astetta pienemmältä pahalta. Salilta lähtiessä muistan, että koiran ruoka on loppu ja jääkaappi tyhjänä. Ajan Mustiin&Mirriin hakemaan hauvalle ruokaa ja nappaan itselle salaatin mukaan viereisestä kahvilasta. Nyt en vaan jaksa eikä ehdi ruokakauppaan, saati valmistamaan mitään ruokaa.

Kotiin päästyäni salaatin kimppuun ja tietokone auki. Mistähän sitä alottaisi, kun hommaa olisi vaikka muille jakaa. Kello on 13.00 ja seuraava lähtö illan ohjauksiin on 17.00. No ei auta kun alkaa hommiin, yksi kerrallaan!

Jossain vaiheessa muistan, että illan Bodyattackia pitäisi miksata, lisäksi spinningiin olisi pakko saada muutama uusi kappale mukaan. Päätän, että klo 16 käyn koiran kanssa pienellä kävelyllä, kuuntelen attackin musiikkeja ja sitten tullessa hoidan loput. Muut työt jääköön iltaan jumppien jälkeen.

Neljältä lähdetään ulos, mutta kuulokkeiden akku loppuu minuutin kuluttua. Kiva, se siitä kuuntelusta. Kävellään lyhyt lenkki ja palataan kotiin. Pitää muuten muistaa syödä jotain ennen lähtöä.

Alan selata bodyattack-musiikkeja ja yhtäkkiä huomaan, että Obelix säntäilee hätääntyneenä pitkin kämppää. Koiralla on selkeästi jokin hätä ja huomaan, että hänen vatsa kramppaa ja hän ei pysty istua, koska takapuoleen sattuu. Soitan eri eläinlääkäreitä läpi. Kenelläkään ei ole enää vapaita aikoja, ainoa vaihtoehto soittaa päivystykseen. Työt alkaa kohta ja mun olisi pakko alkaa lähteä, mutta en voi mitenkään jättää Obelixia yksin. Onneksi exäni pääsee paikalle ja ottaa hänet mukaansa.

Kello alkaa olla 17.00 ja jumppahommat jäi sitten tekemättä. Lähtiessä muistan myös, etten ehtinyt syödä. Edellisestä ateriasta on jo monta tuntia ja mulla on kova jumppasetti edessä. No, syön salilla sitten banaanin tai jotain…yeah right! 😀

Automatkalla heitän bodyattackin biisejä soimaan ja muistelen koreografioita. Onneksi mulla on varastossa paljon biisejä, jotka muistan ulkoa kun hieman kertaan ja kuuntelen. Lopulta saan ihan kivan kokonaisuuden aikaseksi ja oon salilla jopa ajoissa tällä kertaa. Jumpat menee kivasti ja kun spinning loppuu, on niin kiitollinen olo, että päivä alkaa olla pulkassa.

Lähden salilta, haen Obelixin exän luona. Koira on onneksi ollut paremmassa voinnissa ja vaikuttaa jo normaalilta. Kotimatkalla on pakko käydä vielä ruokakaupassa, koska kaapit tyhjillään. Raahaudun kotiin miljoonan kassin kera kellon ollessa jo 20.30. Ruuat kaappeihin ja ruuan laittoon. Ruoka on valmista ysin aikaan illalla ja syödessäni hoidan vielä pakolliset työjutut. Sen jälkeen pitäisi vielä viedä koira iltalenkille ja jaksaa käydä suihkussa! 😀

Onneksi mies lupaa viedä koiran ulos ja meitsi pääsee pesulle. Ei muuta kuin pää tyynyyn ja uutta päivää odottamaan. Nää maanantait ei todellakaan ole aina mitään herkkua, mutta jälleen kerran selvittiin!

PS. Kuvat ei liity kyseiseen päivään! 😉

Parempaa tiistaita ruudun sinne puolen!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


9 x TÄLLÄ VIIKOLLA

..Alkoi olla jo sellainen fiilis, että nyt on oltu ja lomailtu riittävästi. Viimeiset kolme viikkoa menneet suurimmaksi osaksi lomaillessa, joten nyt on todellakin sellainen fiilis, että arki tänne jo kiitos!

..Olen kuitenkin käynyt ohjaamassa tunteja niinä päivinä kun ei ole ollut pyhiä ja vitsi kuinka kivaa on ollut, kun porukkaa on tunneilla enemmän kuin aikoihin! Ensi viikkoa ootellessa! 😀

..Tein uuden työsopimuksen ja mun työkuviot muuttuvat hieman kevään aikana, vaihtelu virkistää!

..Keskustelin henkilön kanssa, joka kertoi olleensa mukana suositussa nettivalmennuksessa. Hän oli tullut raskaaksi ja kysynyt valmentajalta neuvoa. Valmentaja oli kehottanut vain jatkamaan dieettiä pienillä muutoksilla. Siis mihin tämä maailma on menossa? Valmennettavalla on vastuu, mutta niin on valmentajallakin, ainakin silloin kun kysytään henk.koht neuvoa tällaiseen asiaan.

..Totesin olevani jo 16. raskausviikolla! 38% Raskaudesta takana ja edelleen tuntuu epätodelliselta koko asia. 😀

..Sain ensimmäiset ennustukset (nub-teoria) siitä tuleeko meille tyttö vai poika! 😉

..Olen käynyt todellista pohdintaa itseni kanssa siitä, haluanko toimia enää tällä niin kutsutulla hyvinvointialalla valmennuksen aspektista. Pakko myöntää, että itseäni ahdistaa järkyttävä markkinoinnin määrä ja joka puolelta tuputettavat erilaiset verkkovalmennukset. Tiedän, että asiat voi tehdä hyvin ja markkinoilla on tarjolla myös laadukasta valmennusta, mutta jotain uudistusta kaipaisin! Yksilövalmennukset ja henkilökohtaiset ohjelmoinnit innostavat kyllä edelleen!

..Olen leiponut ja kokannut enemmän kuin aikoihin. Harmi kun inspiraatioita on enemmän kuin syöjiä. 😀 Tänään valmistin astetta terveellisemmän punajuurisalaatin, nam! Punajuurisalaatti on mun lemppari, mutta kaupasta ostettavien ravintosisällön vuoksi ei viitti ihan joka päivä vedellä.

..Mietin taas, että pitäisi tehdä se reseptikirja! Osaako joku neuvoa miten tässä asiassa kannattaisi edetä?

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


6 x TÄLLÄ VIIKOLLA

Maanantaiaamuna herätessäni oli sellainen olo, että voisin hautautua vällyjen alle vielä yhdeksi vuorokaudeksi. En ole kovin usein väsynyt, mutta tuolloin oli fiilis, että mitähän tästä viikosta tulee. Onneksi mulla on nuo pakolliset liikuntasuoritukset aikataulussa, niin kyllä sitä sitten taas moottori käynnistyi kun veti tunnin tehojumpan heti maanantain alkuun. Tästä puhutaan paljon, mutta silti haluan sanoa, että liikunta on oikeasti niin supertärkeetä erityisesti tähän vuodenaikaan. Vaikka olisi kuinka maailmanlopun paska ja väsynyt fiilis niin liikkumisessa/treenissä on joki ihme juttu, että kun vaan raahautuu pelipaikalle niin lopussa kiitos seisoo varmasti. Ei ole väliä mitä tekee, kunhan tekee.

Tiistaina odottelin uusia Les Mills – ohjelmia saapuvaksi, olin nimittäin ajatellut opetella heti uuden Bodyattackin ja ohjata sen keskiviikon tunnilla. No ohjelmia ei saapunut, joten aikaa vapautui hieman enemmän pelkkään oleiluun. Palaveerattiin, suunniteltiin uusia kuvioita salin muuton tiimoilta ja ohjasin Booty Workout-tunnin, joka meinaa olla ihan lempparitunti sen tehokkuuden vuoksi. Tiistaisin mulla on vain yksi ohjaus, joten siitä ottaa kaiken irti!

Keskiviikko meni uusien jumppakuvioiden suunnittelussa. Meillä tulee keväällä (ja joulun ajalle) yksi ainoa ryhmäliikunta-aikataulu, jossa on aika hurjan paljon tunteja, joten kaiken yhteensovittaminen on melkoinen palapeli! Alkaa olla hyvällä mallilla ja innolla kevättä ootellen. Keskiviikon iltatunnin jälkeen tein jotain mitä en ole varmaan koskaan tehnyt, hain nimittäin Kotipizzasta kotzonen iltapalaksi! Hurjaa! 😀

Torstaina toivoin, että ne Les Millsit vihdoin tulisivat, että pääsisin ohjaamaan uutta Bodysteppiä illalla. Toisin kävi, ohjelmia ei edelleenkään kuulunut, joten miksailin steppiä hieman ja valmistauduin vetämään viimeisen kerran Sprintin, jota en miksaile juuri koskaan. Torstaisin mulla on myös PT-juttuja, joita oon nyt tehnyt hieman enemmän kuin pitkään aikaan. Kävin vielä pienellä kävelylenkillä ennen jumpille lähtöä ja sieltä ne milssit tipahti, tunti ennen jumppien alkua. Steppiä en olisi mitenkään ehtinyt edes katsoa läpi, joten pistin kaiken kapasiteetin mitä omaan ja iskin uuden Sprint 18 – ohjelman kaaliin. Pakko kehua, että ohajus meni vielä todella hyvin, ehdin jopa skriptata tunnin paperille. Kaikki 40 minuutissa! 😀 Oli muuten hyvä ohjelma, tykkäsin sikana.

Perjantaisin mulla on joka toinen viikko vain yksi ohjaus ja sekin aamupäivästä, joten ehtii sitten edes pari kertaa kuukaudessa tehdä jotain iltasuunnitelmia perjantaisin! Aamupäivän RPV-tunnilla on aina kiva tunnelma, koska perjantai. Näillä aamupäivän tunneilla käy muutenkin yllättävän paljon ihmisiä, toivotaan että sama meno jatkuu vaikka lokaatio siirtyy keskustasta hieman sivummalle. Jumpan jälkeen siirryin toiselle salille, jossa pidettiin pienimuotoinen photoshoot, josta tämänkin postauksen kuvat ovat peräisin. Leivoin terveellistä mustikkapiiraakkaa ja meillä kävi vieraita. Oli kiva perjantai!

Tänään lauantaina heräilin jo kahdeksan pintaan, joten laskin että ehtisin suunnitella uutta ohjelmaa aamun Spinning-tunnille. Sainkin tehtyä hieman yli puolet uutta ohjelmaa, vaikka hieman tiukille meni taas aikataulullisesti. Kellotin viimeisiä työ-osuuksia vielä töihin ajellessa. Ensivedon jälkeen uusi setti tuntui hyvältä ja sitä soijan määrää noiden Spinning-tuntien jälkeen!! Perään vielä BODY-tunti ja sen jälkeen alkoi mun vapaat. Käytiin lemppari lounaspaikassa (Bistro Kauppahalli ja salaatit best!) sekä joulumarkkinoilla. Ihanaa kun saa vain olla ja huomenna ei ole mitään pakollista tiedossa. Nukun ainakin yhdeksään, hehe! 😀

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


MITEN RENTOUS RAVINNON JA LIIKUNNAN SUHTEEN ON MUUTTANUT ELÄMÄÄNI?

Musta tuntuu, että elämä on jatkuvaa oppimista ja kehittymistä. Sitä on käynyt läpi kaikenlaisia vaiheita ja asioiden tärkeysjärjestys on myös luonnollisesti muuttunut paljon vuosien aikana. Oon kirjoitellut paljon tasapainosta ja siitä miten vaikeeta se joskus on. Mun haasteet ovat olleet joustavuuden ja balanssin löytäminen urheilun ja elämän välillä. Kilpaurheilutausta jättää helposti sellaisen ajatusmaailman, että urheilua ja urheilullista elämäntapaa tulee suoritettua hyvinkin vakavasti, vaikka ei enää tarvisi.

Mulla on ollut ongelmia minäkuvan suhteen ja pitkään kuvittelin, että olemalla jatkuvasti paremmassa kunnossa tämä ongelma ratkeaisi. Todellisuudessahan se menee useimmiten niin, että lopulta mikään ei enää riitä. On hullua, miten mieli voi huijata näkemään itsensä huonommassa valossa kuin todellisuudessa on. Jossain vaiheessa tilanne oli se, että yritin niin kovaa, että kroppa meni vain jumiin. Psyykkinen hyvinvointi vaikuttaa paljon myös fyysiseen hyvinvointiin ja omalla kohdalla on monesti käynyt niin, että liika stressi on vain saanut kehon voimaan huonommin.

Mulle on kuitenkin tässä vuosien saatossa käynyt niin, että nuo ulkoiset asiat ovat pikku hiljaa menettäneet merkitystään. En saa enää kiksejä siitä, että oon pari kuukautta jollain kiristelydieetillä ja pääsen hyvään kondikseen. Tai että jatkuvasti yritän keksiä haasteita ja saavuttaa urheilun osalta jotain. Kun jokin asia on oikeasti tärkeä, on helppoa saada tuloksia sen suhteen. Multa aina kysyttiin, miten mulla on niin hyvä itsekuri ja se johtuu siitä, että halusin niitä asioita, siksi.

Kuten oon sanonut useasti, kaikenlaista on kivaa haluta, mutta samaan aikaan monien ihmisten haluamiset vaihtaa kohdettaan harva se viikko. Silloin on ehkä turhaa odottaa motivaation pysymistä pitkään. Voin kertoa, että jos nyt päättäisin alkaa jollekin dieetille, jaksaisin luultavasti viikon tai pari, koska en koe että sen tuomat olisivat niin tärkeitä että jaksaisin luopua kivoista jutuista. (lue:ruuasta :D)

Mitä joustavuus ja tasapaino on tuonut mun elämään? Paremman minäkuvan. On hassua, että kun päätin lopettaa jatkuvan paremman kehon havittelun, olinkin yhtäkkiä täysin tyytyväinen siihen millainen olen. Tämä on taas johtanut siihen, ettei mulla ole tarvetta yrittää olla parempi. Edelleen on huonoja päiviä ja hetkiä kun mietin, että pitäiskö tässä nyt vetää joku herkkulakko ja vähän siistiä elämäntapoja, mutta usein nuo katoavat yhtä nopeasti kuin tulevatkin. Enkä tarkoita, että herkkulakossa, diettaamisessa tai tavoitteissa olisi jotain pahaa, omalla kohdalla on vain sellainen vaihe, etten tarvitse mitään sellaista, ainakaan tällä hetkellä.

Tällä hetkellä nautin todella paljon liikkumisesta! Se on aina ollut mun henkireikä ja päivien ilo, mutta välillä liika suorittaminen saa urheilunkin maistumaan puulta. Viimeisimpänä päätöksenä päätin lopettaa kaiken pakollisen ja tehdä vain asioita joita haluan. Oli ehkä paras päätös ikinä. Treeni tuntuu hyvältä, enkä ole viime aikoina lähtenyt kertaakaan ohjaamaan jumppaa tai muutakaan liikuntaa sellaisella fiiliksellä ettei huvittaisi.

instagram: ainorouhiainen 

Facebook