KAIKISTA TÄRKEINTÄ ON SILTI..

Viimeisten kuukausien aikana on tullut kirjoiteltua paljon tavoitteista, treenistä ja ravinnosta. Siitä miten siistiä treenaaminen on, miten puhdas ruokavalio saa olosta hyvän ja kuinka mahtavaa on saavuttaa tavoitteita ja kehittää itseään. Kaikki tuo on tosi suuri osa mua ja mun identiteettiä. Mä oon se Aino, joka on melkein aina salilla ja puhuu jatkuvasti uusista terveellisistä ruokakokeiluista. Tämän kevään ajan oon ihan tietoisesti syventynyt tähän kuplaan, koska olin tilanteessa, että mun oli vaan pakko saada joku päämäärä, että saisin taas kaikesta kiinni. Oon täyttänyt viikonloput töillä ja salilla hillumisella, koska mua ahdisti olla kotona yksin. Oon toki opetellut myös yksinoloa ja kehittynyt siinä jopa ihan hyväksi. Välillä oon nauttinut sikana siitä, että saan maata yksin x-asennossa mun isolla sängyllä kulahtaneissa kledjuissa. Noihin hetkiin on kuitenkin riittänyt se tunti pari ennen nukkumaan menoa, tai enintään sunnuntait kun on ollut pakko pitää lepopäivä. :D

Viimeisten 5 kuukauden aikana, jokainen päivä maanantaista lauantaihin on mennyt salilla joko jumpaten tai puntaten. Aamusta iltaan. Kun on kokoajan tekemistä, ei ehdi ajatella liikaa. Liika ajattelu ja analysointi on se mun heikkous, sillä saatan ahdistua tosi paljon omista ajatuksista. Kun alan miettiä, että mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Mitä jos sitä ja mitä jos tätä… 

Enkä nyt tarkoita, että olisin tehnyt tätä jotenkin pakkomielteisenä, eli kaikki kommentit jostain sairaudesta voi jättää mielellään kirjoittamatta. Oon nauttinut jokaisesta treenistä, jumpasta ja siitä että oon asettanut itselleni uusia haasteita ja selvinnyt niistä. Silti on tuntunut, että jotain puuttuu. Vuoden alussa menetin toivoni myös toista sukupuolta kohtaan, koska oon saanut pettyä sillä saralla aika pahasti ja satuttanut itseäni myös, osittain myös omasta syystä. Oon vähän sellainen, että meen aina täysillä kaikkeen ja tällaisissa jutuissa voi sitten käydä köpelösti kyseisellä asenteella. Kun on ollut pitkään parisuhteessa, ei voi edes ymmärtää minkälaista ”pelailua” tää nykyinen sinkkuelämä on. Mä en jaksa miettiä kuka saa milloinki txtata tai koska pitää leikkiä vaikeesti tavoiteltavaa. Kaikki tollanen on jotenkin tosi puuduttavaa ja turhaa.

Olin siis pyhästi päättänyt olla vain yksin hamaan tulevaisuuteen saakka ja sitten tapahtui jotain. Viimeinen kuukausi on ollut heittämällä parasta aikaa pitkiin, pitkiin aikoihin. Tuntuu tosi pelottavalta kirjoittaa tällaisia asioita blogiin, koska nää on niitä kaikista henkilökohtaisimpia asioita, joiden tulevaisuutta ei voi ennustaa. Mutta ehkä sitä voi välillä antaa vähän enemmän itsestään. Viimeisen kuukauden ajan oon taas muistanut, että silti kaikista tärkeintä on onnellisuus, tasapaino, elämä, arki, pienet asiat, viikonloput kun vaan ollaan, pitkät aamupalahetket, sunnuntait jotka maataan sängyssä hyvän sarjan parissa, kävelylenkit metsässä, iltapäiväkahvit partsilla ennen treeniä ja ne hetket kun ootte syönyt niin paljon että naurattaa niin, ettei pysty hengittää moneen minuuttiin.

Ja sitten elämä taas tulee väliin ja kaikki on auki. 1000 kilometriä ei tunnu kovin pitkältä näin kun sen kirjoittaa, mutta voin kertoa, että tällä viikolla, etenkin tänään se tuntuu ihan liian paljolta.


10 X OUDOT RUOKAAN LIITTYVÄT TAPANI

Meillä kaikilla on omia pinttyneitä tapoja rutiineja, joita toistellaan päivittäin ja ajattelin jakaa teille muutamat ehkä jopa oudot tapani ruuanlaittoon, syömiseen ja ylipäätään ruokaan liittyen. Rakastan ruokaa ja syöminen on mun mielestä yksi mukavimmista tapahtumista mitä voi tehdä yhdessä jonkun kanssa, tai ihan yksinkin. Myös kokkailu, erilaisten reseptien kehittely, kokeilu ja niissä onnistuminen tuo meikäläiselle mielihyvää! :D

Mietin aina aamulla, mitä ja milloin tulen syömään mitäkin. Mulla on siis selkee suunnitelma, jolloin ei tarvitse arpoa syönkö vai enkö, vaan säännöllinen rytmi säilyy päivästä toiseen. Toki joskus tulee myös poikkeuspäiviä, kun menee enemmän fiilispohjalta, mutta pääosin tykkään pitää homman hanskassa, näin ei tule myöskään naposteltua ylimääräisiä juttuja ja tiedän suunnilleen päivittäiset makrot. Etenkin nyt kun oon ollut tarkemmalla ruokavaliolla, on suunnitelmallisuus suuremmassa roolissa.

Kun maustan ruokaa tai käytän mausteita, irrotan niistä sirotin osan, siis sen missä on pienet reiät. Käytän tosi paljon mausteita ja mulla menee hermot kun niistä tulee kerralla niin vähän. Mun metodi onkin enemmänkin kaataa kuin sirotella mausteita ruokiin. :D Joskus kun ollaan kokkailtu frendienkaa niin heidän ilmeensä on ollut aika kauhistuneita, kun oon kaatanut tyyliin puolet maustepurkista ruuan sekaan. :D

Yleensä kun syön tai välittömästi sen jälkeen, mietin jo tulevaa ateriaa ja sen tarkempaa sisältöä. :D

En koskaan seuraa reseptejä, vaan toimin aina fiilispohjalta. Saatan katsoa jonkun reseptin ainesosat suunnilleen, mutta muokkailen yleensä aina ainesosia ja määriä mieleni mukaan. Myös omien reseptieni kehitys menee aina maistele & lisää – toiminnolla. Saatan kokeilla hyvinkin outoja yhdistelmiä ja mitä ruuanlaittoon tulee, koen olevani hyvin luova siinä! :)

Pahin floppi mitä ruuanlaittoon liittyen voi tapahtua on se, että ruoka loppuisi kesken. Tämän vuoksi valmistan aina todella suuria määriä kerralla. Jos mulla on vieras tai vieraita, saatan tehdä ruokaa tyyliin 10 hengelle kerrallaan. Just in case!

Toinen asia, mitä en siedä, on se että kotoa puuttuu jokin ruoka-aine, mitä saatan tarvita. Mulla on siis aina hyvin kattavasti täytetty keittiö ja kaapit, joista löytyy ainesosat joka lähtöön. Kaupassa ollessani saatan miettiä jopa kolmen erilaisen reseptin tai jälkkärin ainesosat valmiiksi, jos tulee fiilis, että haluaa tehdä jotakin niistä.

my kind of meal!

Mun mielestä yksi motivoivimpia asioita treeniin liittyen on se, että kun treenaa paljon, voi syödä paljon. Ruoka maistuu aina parhaalta kovan treenin jälkeen!

Lisään jokaiseen ruokaan ja reseptiin suuren määrän kasviksia. Tykkään syödä paljon ja tämä tapa pitää huolen siitä, että voin toteuttaa rakasta harrastustani, ilman että kerryttäisin samalla suuren määrän kiloja. Tykkään myös vihanneksista ja niiden syöminen ei ole koskaan ollut ongelma. Lempparini on varhaiskaali paistettuna, nam!

Mielestäni terveellisesti syömisen ja herkuttelun ei tarvitse tarkoittaa eri asioita. Olen löytänyt elämäntavan, jolloin voin sekä herkutella hyvillä ruuilla, mutta elää myös terveellisesti ja pysyä kunnossa. Teen paljon muunnelmia perinteisistä herkuista ja ruuista, jolloin en koe, että joutuisin rajoittamaan ruokavaliotani tai luopumaan jostain.

Pystyn syödä määrällisesti todella paljon. Siis ihan oikeasti. :D Syön monet isot miehet pöydän alle ihan helposti. Olen myös todella nopea juomaan ja pystyn heittää yhellä huikalla litran nestettä kiduksiini. Mun kaveri aina repeilee tuolle juomatyylille, joka ei ole mikään paras piirre silloin kun veden sijaan juodaankin alkomahoolia. :D

Samaistuuko kukaan?

PS. Tänä viikonloppuna tuun jakamaan enemmän treenipainotteista settiä snäpissä ja instassa, joten sinne hopi hop! :) Kysymyksiäkin ehtii vielä jättää tämän postauksen alle! (en julkaise kysymyksiä ennen vastauspostausta)

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


VIDEO KERTOO ENEMMÄN KUIN TUHAT SANAA

Joitakin viikkoja sitten tuli kirjoiteltua deittailusta nykypäivänä ja koska postaus oli todella luettu, koin että olette ehkä kiinnostuneita tällaisistakin aiheista aina välillä. Olen siis mukana kaupallisessa yhteistyössä uuden KLIP – sovelluksen kanssa. Koska kaikki eivät luultavasti tiedä mistä on kyse, kerrataan hieman. KLIP on uusi videopohjainen deittailuapplikaatio, joka vie treffailun uudelle asteelle. KLIPiin ladataankin kuvan sijaan lyhyt profiilivideo, jossa vastataan lyhyesti kolmeen kysymykseen. Kun video on kuvattu, pääsee selailemaan muita käyttäjiä ja toiminto toimii niin, että jos molemmat tykkäävät toistensa videoista, syntyy match. 

En ole varmastikaan ainoa, joka on vähintäänkin kuullut tarinoita kuinka ollaan tavattu esimerkiksi tinderin välityksellä, menty treffeille ja sitten treffi kaveri onkin ollut jotain ihan muuta mitä kuviteltiin. Muutama kaveri on käynyt treffeillä, jossa profiilikuva oli otettu 10-vuotta tai 20 kiloa sitten. :D Mä en oikein tiedä mitä noilla jutuilla haetaan, sillä selviäähän todellisuus kuitenkin jossain vaiheessa. Tokikaan ulkonäkö ei ole kaikki kaikessa, mutta jos heti alussa lähdetään liikkeelle valehtelemalla, tulee kyllä melko huijattu olo.

Mulla ei ole omasta takaa mitään kauhutarinoita kerrottava, mutta onhan tuo aina aika jännittävää jos tapaa ihmisen, jonka on nähnyt vain kuvassa. KLIPiä sellanneena, voin kertoa että elävä kuva antaa kyllä paljon todenmukaisemman kuvan ihmisestä! Puhe, eleet, ilmeet ja koko olemus antaa ihan erilaisen ensivaikutelman kuin pelkkä kuva, johon pystyy tallentaa vain sen yhden pienen hetken. Kuvassa pystyy myös huijaamaan enemmän. :D Sanoisin siis, että tällä metodilla säästää jopa sitä kallisarvoista aikaa, eikä tule yhtä paljon hutilyöntejä. ;) Täytyy kuitenkin sanoa, että video toimii myös positiivisella tavalla, sillä monesti aloituskuva voi olla sellainen jonka pyyhkäisisi ohi, mutta videon katsottua mieli muuttuu.

Itse ajattelin aluksi, että on jopa ahdistavaa kuvata video, mutta valmiiden kysymyksien vuoksi se oli itseasiassa aika helppo nakki. Ruutuun tulee siis kolme erilaista kysymystä, jonka jälkeen homma on purkissa. Videon voi halutessaan kuvata uudemman kerran, jos siltä tuntuu!

Kannattaa muuten suunnata instagramiin seuraamaan @joinklip-tiliä, jossa on mahdollisuus voittaa Zalandon 100€ lahjakortit sulle ja frendille! :)

Jos teillä jotain mehukkaita ensitreffi-tarinoita kerrottavana, saa jakaa kommenttiboksissa! :)