10 TREENIFAKTAA MINUSTA

Kiitos toisten blogien, sitä saa aina välillä hyviä postausideoita muilta! Selailin terve.fi – sivustoa ja silmiini osui On my way – blogin hauska postaus treenifaktoista, joten ajattelin röyhkeästi napata idean myös omaan blogiini jaettavaksi! :D Tulinkin juuri salilta ja erityisen hyvä fiilis siitä, että olen saanut taas salitreenit säännöllistettyä viikko-ohjelmaan! Ei tässä vielä kannata alkaa hehkuttaa liikoja, mutta kolme viimeistä viikkoa on tullut tehtyä säännöllisesti kolme salia viikkoon, siihen olen tyytyväinen! :)

Ennen jumppaa tai salitreeniä, käyn aina vessassa, vaikka ei olisi varsinainen hätä tai vaikka olisin juuri käynyt kotona ennen lähtöä vessassa. Tämä juontaa juurensa aerobic-ajoilta, jolloin ennen kisasuoritusta piti käydä pissalla ainakin kymmenen kertaa ja vielä juuri ennen suoritusta. :D

Monet ovat yleensä joko aamu- tai iltaihmisiä ja saavat treenistä paremmin irti tiettynä ajankohtana. Itselläni ei ole ikinä ollut mitään vaikutusta paljonko kello on. Mikäli mut herätettäis keskellä yötä, niin saisin siitä saman tien bodyattack-tunnin käyntiin! :D Vaikka olisin miten väsynyt tai treenannut kuinka paljon tahansa, pystyn yleensä kaivamaan ne tarvittavat tehot jostain. 

Kun olen salilla treenaamassa, valitsen usein sen liikkeen johon saa nopeasti painot lisättyä. Jos liikkeen eteen täytyy hakea ja etsiä tavaroita tai painoja jostain, vaihdan suosiolla johonkin toiseen. En tykkää hengailla turhaan tai alkaa tyhjätä tankoja joissa on liikaa painoja jätettynä. Joskus saatan tehdä jonkun liikkeen, vaikka siinä olisi hieman liikaa painoa, ihan vaan siksi etten jaksa alkaa säätämään painojen kanssa! Jos tehdään miehen kanssa samaa treeniä, ehdotan aina että teemme tietyt liikkeet käsipainoilla, jotta tankoon ei tarvitse kokoajan muuttaa eri painoja. :D 

Ohjaan jumppia kuutena päivänä viikossa ja ennen jokaista ohjausta aloitan ns. henkisen valmistautumisen vähintään tuntia ennen jumpan alkamista. Tarkoittaa, etten pysty keskittymään mihinkään tärkeään tai vain kuluttamaan aikaa rentoutumalla. Usein tunti pari ennen jumppia tuleekin tehtyä jotain tuntiin liittyvää; vaihdan uusia biisejä tai kertaan jotain edellisiä. Tää on sellainen ikuinen työmaa!

Pukeudun melko eri tavalla salitreeneihin ja jumppiin! En tiedä mistä tämä johtuu, mutta jumpissa käytän enemmän löysempiä kuteita, kun taas salilla tykkään mm. crop topeista. Myös trikoot jakautuvat hyvin pitkälti jumppa ja sali kastiin. Eri treeneille eri vaatteet. Jumpissa mulla on myös eri tunneille tietyt jutut, mitä en ehdottomasti halua pitää, tai mitä pitää olla! 

Kyykky on liike, josta en pidä lainkaan. Syy lienee se, että se on ison kuorman kanssa tehtynä mulle todella haastavaa, toisin sanoen mulla ei ole tarpeeksi voimaa kyykätä niin isoilla painoilla kuin haluaisin. :D Tykkään vetää maasta ja penkata, mutta tuo kyykky on kyllä yksi murheenkryyni. Nyt olen aloittanut ohjelman, jonka tavoitteena on parantaa juuri tämän liikkeen voimatasoja! 

Vaikka tykkään treenata aerobista, jossa syke on korkealla ja hiki lentää, niin salilla oon tykästynyt ihan päinvastaiseen meininkiin. Voiman treenaaminen lyhyillä sarjoilla ja pidemmillä palautuksilla on alkanut maistua ihan uudella tavalla ja koen, että tällainen tasapainottaa myös tätä suurta jumppakuormaa paremmin!

Saan parhaan treenin aikaiseksi, kun treenin alussa mulla on jopa hieman nälkä. Treenit tyhjällä vatsalla eivät ole koskaan olleet mulle ongelma, enkä oikeastaan edes tykkää yhtään siitä jos olo on vähänkään täysi ja kylläinen kun aloitan urheilusuoritukseni. Treenin jälkeen taas tulee ladottua suurimmat määrät sapuskaa!

Jumppien aikana en ehdi juoda vettä juuri yhtään ja sen vuoksi on tärkeää tehdä tankkausta pitkin päivää ennen tunteja. Salilla taas roudaan 2,5 litran tonkkaa mukana ja sen sisältö uppoaa helposti yhden treenin aikana! 

Musiikki ja treeni kuuluu ehdottomasti yhteen ja monesti oonkin painottanut kuinka tärkeää se on mulle ryhmäliikunnassa. Salitreeneissä taas saatan turhautua omiin listoihin ja spotifyihin, sillä kuuntelen niin paljon musiikkia muulla ajalla, että samat popitukset alkavat ärsyttää! Jos mulla on salilla musat korvilla niin harvoin kuuntelen yhtäkään biisiä loppuun saakka, vaan vaihtelen listoja ja kappaleita jatkuvaan tahtiin, etsien jotain jota jaksaa kuunnella! :D

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


TERVEYSONGELMIA?

Sain muutama viikko sitten kutsun sairaalaan erilaisiin testeihin. Kutsussa luki, että multa otettaisiin sydänfilmi, verikokeet sekä gastroskopia eli tähystystutkimus, jossa kameralla varustettu letku viedään suun kautta mahalaukkuun. Hetken mietin siinä, että mitähän hittoa tämä tarkoittaa, kunnes muistin, että viime keväänä olin vuorokauden tutkinnassa erittäin matalan sykkeen vuoksi. Tämä kutsu johtui varmasti siitä.

Mulla on siis ollut ajoittain leposyke jopa 30 ja muutenkin mun syke on levossa hyvin matala. Tänäänkin kävelin reippaalla vauhdilla polille, jossa mulle lyötiin läpyskät rintaan ja siinä hetken oltuani syke oli laskenut jo lähelle 40. Treenissä syke kuitenkin nousee ihan hyvin, eli kyseessä ei ole ylirasitus.

Kun tajusin, että syy miksi olen siellä on se, että mulla on mahdollisesti (synnynäinen) reikä sydämessä, niin siinä alkoi pikkusen taas arvojärjestys muuttumaan. Mitä jos reikä löytyy ja se aiheuttaa ongelmia tulevaisuudessa? Olenko voinut itse sabotoida tätä hommaa kaikilla näillä kovilla treenivuosilla mitä on jo takana? Kyllä siinä ehti taas funtsia asian jos toisenkin.

Loppujen lopuksi tutkimuksissa ei löytynyt mitään ja sain terveen paperit. Lekuri sanoi, ettei keksi muuta syytä matalalle sykkeelle kuin megahyvä kestävyyskunto. :D Mulla ei myöskään ole ollut mitään oireita asian tiimoilta, mutta hyvä että asia on nyt selvitetty, eikä tarvitse miettiä sitä sen kummemmin.

On kyllä ollut stressaavat pari päivää, kun tähän jo valmiiseen sekuntti-aikatauluun on pitänyt vielä sisällyttää nuo sairaalassa hyppäämiset ja niihin liittyvät aina yhtä ihanat ”ei saa syödä eikä juoda mitään viiteen tuntiin” – säännöt. Yritä siinä sitten saada jonkinmoiset yöunet alle ja selviytyä ohjauksista kunnialla, vaikka ei olisi syönyt 15 tuntiin. :D No nyt on tämäkin viikko taputeltu ja helpottunut olo kaikin puolin!

Sain aika paljon kysymyksiä tuosta syke-asiasta Instagramin puolella ja moni kyseli, että nouseeko sykkeeni treenin aikana. En ole käyttänyt sykemittaria pitkiin aikoihin, mutta tunnen kyllä että syke nousee liikkuessa. Mulla ei ole koskaan ollut korkea maksimisyke, olisko korkeimmillaan ollut jotain 180-190 luokkaa ja saan kyllä tehdä duunia, että se nousee noin ylös. Vauhtikestävyystreeni (ryhmäliikunta) on mulle myös sitä ominaisinta ”mukavuusaluetta” ja oon tehnyt sitä niin paljon, ettei mun syke nouse kovin helpolla hurjan korkealle jumppien aikana. Toki sykepiikeissä meikäkin puuskuttaa, mutta keskisyke on luultavasti hieman matalampi kuin sellaisella joka ei omaa samanmoista treenitaustaa.

Tällaista tarinaa tänään ja pieni selvennys noihin mun IG:n tarinan sairaalapäivityksiin! :D Nyt kuitenkin ihanasti viikonloppu aluillaan! Nauttikaas tekin, pian on joulu! <3

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


10 x MITÄ MULLE KUULUU, OIKEASTI.

Heräilen uuteen viikkoon, avaan Instagramin ja sieltä ryöppyää tuttuun tapaan uuden viikon hehkutuksia, fiilistelyä ja energisiä tsemppilauseita. Avaan jodelin ja sieltä verkkokalvoille iskeytyy toinen toistaan masentavia julkaisuja, kuinka elämä potkii päähän, ei jaksa eikä huvita. Ahdistaa ja on morkkis.

Tässä on hienoinen ristiriita, sillä omilla kasvoilla julkaistaan yleensä vain noita hypetys-hommia ja kun kysellään kuulumisia, vastaus on ”ihan jees, kiirettä pitää” tai jotain sinne päin. Toki anonyyminä on hieman helpompi avautua myös noista diipeistäkin fiiliksistä, mutta väistämättä tässä herää ajatus että mitä jengille ihan oikeasti kuuluu? Onko ikävien asioiden kertominen jotenkin noloa tai viestiikö se heikkoutta?

Jos multa kysytään kuulumisia, vastaan yleensä juuri kuten yllä kirjoitin. Mitäs tässä, vähän kiirettä pitää, paljon töitä mutta ihan hyvin menee. Tänään ajattelin kirjoitella vähän syvemmin omia kuulumisia ja ajatuksia viime ajoilta. Mun mielestä se, että on huonoja päiviä tai ajanjaksoja, ei tarkoita sitä että olisi onneton tai surullinen. Vaikka ulkoisesti kaikki rullaa todella hyvin, ei sekään tarkoita että tyyppi olisi aina iloinen, eikä kokisi minkäänlaisia vastoinkäymisiä.

Mitä mulle kuuluu?

Mulla oli todella ihana viikonloppu! Kaksi päivää vapaata, kuten viikonloppuun kuuluu. Rentoa olemista ja pikkujoulut ystävien kanssa. Nyt jo haikailee uudelleen viikonloppua ja sitä rentoa kiireetöntä meininkiä, hah!

Noiden juhlien jälkeen oli kyllä niin flegmaattinen olo koko eilisen päivän ja vielä tänäänkin tuntuu! Ei ollut mitkään huippufiilikset lähteä vetämään aamupäivän jumppia, mutta hyvä että menin. Astetta parempi fiilis taas! Oon huomannut että päivinä kun masentaa ja tekis vaan mieli jäädä sänkyyn nukumaan, ainoa toimiva lääke on lähteä liikkeelle ja tehdä asioita. Muuten huonot fiilikset vaan siirtyy seuraavaan päivään ja sitä seuraavaan.

Tällaisina huonompina päivinä teen usein niin, että mietin muutaman tärkeimmän asian joita täytyy hoitaa, enkä edes yritä saada kaikkea mahdollista tehtyä.

Viime aikoina oon jollain tavoin löytänyt tietynlaisen tasapainon elämässä. Tätä on tosi vaikea selittää, mutta sanonta ”Saat sen mistä luovut”, kuvaa tätä fiilistä erinomaisesti. Oon aina yrittänyt löytää tasapainoa ja stressannut liikaa siitä miten mun pitäisi suorittaa elämää, syömisiä ja liikkumisia. Oon yrittänyt löytää keinoja olla stressaamatta ja vaikka mitä. En tiedä mitä tapahtui, mutta tämän syksyn aikana moni asia josta oon stressannut koko ikäni, muuttui tavallaan vähemmän tärkeäksi, joka johti siihen että sain sen mitä oon aina etsinyt. 

Oon aina ollut itsevarma ja tiennyt mitä teen, mutta viime aikoina oon hieman kriiseillyt asian suhteen, sillä oon huomannut vertaavani itseäni muihin joka on johtanut siihen, ettei mikään tunnu riittävän, koska aina joku tekee asian paremmin. Tällainen lisää epävarmuutta ja on vaikeampi uskoa omiin visioihin ja saada asioita aikaiseksi.

Tällä hetkellä mun on vaikea löytää motivaatiota omien juttujen treenaamiseen, sillä en koe että saisin esimerkiksi ulkonäöllisistä asioista motivaatiota riittävästi, sillä olen täysin tyytyväinen siihen millainen olen nyt. Huomaan, että tällaisissa tilanteissa korostuu juuri rakkaus lajia kohtaan, sillä olen kuitenkin nauttinut enemmän kuin pitkiin aikoihin juuri ohjaamisesta ja jumpista. Oon jaksanut panostaa suunnitteluihin ja tunteihin normaalia enemmän ja on ollut tosi palkitseva fiilis! 

Vaikka ajoittain koen tuon motivaationpuutoksen ärsyttävänä asiana, olen samaan aikaan todella onnellinen että mulla ei ole pakonomaista tarvetta jatkuvasti saavuttaa jotain treenin tai vaikka ruokahommien osalta.

Oon yleensä ollut oikea jouluhullu, eli aloittanut tyyliin lokakuussa koristelut & joululaulujen soittamisen, mutta tänä vuonna fiilistä ei ole meinannut löytyä. Viime vuosien sisällä on tullut koettua muutama ikävämpi joulunaika ja nyt tämä lähestyvä joulu on nostanut ne vanhat ikävät fiilikset mieleen ja oon lähinnä halunnut vain skipata koko juhlan.

Viime viikolla tsemppasin kuitenkin ja yritin virittäytyä oikeanlaiseen fiilikseen laittamalla kotia tunnelmalliseksi ja se on kyllä auttanut. Onhan nämä pimeät illat kynttilän valossa elettynä omalla tavallaan aika ihanaa aikaa! :)

Tällä hetkellä haaveilen päiväunista ja taidan heittäytyä hetkeksi piikkimatolle, kun olen saanut tämän tekstin valmiiksi. Vaikka väsyttää, odotan innolla illan jumppia ja etenkin sitä fiilistä mikä niiden jälkeen tulee! :D 

Mitäs sulle kuuluu?

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook