MULLA ON HUONO OMATUNTO

Mä oon etenkin näin viime vuosien aikana alkanut murehtia asioita enemmän kuin ennen. Olin aiemmin jopa liian huoleton, joten pieni skarppaus sen suhteen on tehnyt ihan hyvää, mutta välillä sitä tuntuu, että tietynlainen liika analysointi ja asioiden murehtiminen menee yli. Pitäisi ymmärtää olla miettimättä liikaa asioita joita ei ole edes tapahtunut vielä, tai asioita joihin ei voi itse vaikuttaa. Mulla saattaa olla myös huono omatunto aivan turhista asioista ja tämä aihe nousi itseasiassa mieleen, kun palasin illalla kotiin ja mulla oli (ihan oikeasti! :D) huono omatunto siitä, että oli ollut niin kiva päivä. Usein tuntuukin, että koska mun työ on tosi erilaista kuin monilla muilla niin en tavallaan tee asioita riittävän paljon.

Siinä aihetta pohtiessa tulin siihen tulokseen, että niin kauan kuin työni tuo leivän pöytään ja nautin siitä mitä teen, ei ole mitään väliä kauanko esimerkiksi teen jotain työtä päivän aikana. Mullahan saattaa olla päiviä, kun vedän pari jumppaa ja muuten saan vapaasti valita mihin ja miten aikani käytän. Kai tämä nykyajan suorittamisen kulttuuri aiheuttaa sen, että jatkuvasti pitäisi saada jotain merkittävää aikaiseksi.

Välillä sitä tuntuu, että kaikki muut vain painavat eteenpäin saavuttaen kaikenlaista ja itse jumittelee vain samassa kohtaa. En usko, että olen ainoa josta tuntuu tältä, joten sen kunniaksi ajattelin kertoa asioita, joista koen huonoa omaatuntoa ja muistuttaa että jos suakin välillä vähän stressaa niin et ole ainoa! :)

Teen somea työkseni ja koen huonoa omaatuntoa siitä, ettei mun kuvat ole lähiskään niin laadukkaita kuin monilla muilla. Käytän edelleen myös puhelinkuvia ja mulla ei ole sellaista visuaalista silmää, että osaisin tehdä jotain hienoja sommitteluja ja kuvailla niitä. Useimmiten isken esimerkiksi lautasen pöytään ja nappaan kuvan. :D 

Luettuani muiden bloggaajien/tubettajien rahasta kertovia kirjoituksia ja sitä kuinka kaikilla tuntuu olevan useita säästötilejä ja sijoituskohteita, koin huonoa omaatuntoa siitä ettei itselläni ole samaa tilannetta. :D 

Koen välillä huonoa omaatuntoa siitä, etten jaksa panostaa ulkomuotooni niin paljon kuin tahtoisin. Tarkoitan, että useimmat päivät tulee viiletettyä urheiluvermeet päällä aamusta iltaan, hiukset ponnarilla ja ainoa mitä ehdin (=eli jaksan) tehdä on sutaista hieman ripsaria, sekin sen vuoksi että otin ripsien pidennykset pois muutama viikko takaperin. Enhän ole ainoa, enhän? :D

Koen usein huonoa omaatuntoa siitä, että olen niin huono pitämään yhteyttä kavereihin/perheeseen.

Koen usein huonoa omaatuntoa siitä, että olen pitänyt jollain jumppatunnilla liian pitkään samaa biisiä tai en ole miksannut Les mills – ohjelmia riittävän usein. Tulee sellainen olo, että asiakkaat ovat varmaan jo todella ”fed up” tähänkin kappaleeseen, vaikka uskon tämän olevan suurimmaksi osaksi mun oma ongelma. :D 

Kirjoittaminen on aina ollut mulle jonkinlaista terapiaa ja usein kun asioita kirjoittaa auki, saa niihin myös selvyyttä ja järkeä omassa päässä. Uskon siihen, että oli minkälaisia ongelmia tai tuntemuksia tahansa, kannattaa aina käsitellä ja käydä niitä läpi. Monia tunteita ajatellaan kielteisinä ja että on vaikka väärin tuntea kateutta, huonommuutta tai omantunnon tuskia. Siltkin kaikki käyvät läpi näitä samoja juttuja omassa mittakaavassa ja vaikka asenne ratkaisee ja positiivisuus on voimaa (;D) on ihan ok tuntea myös negatiivisesti joskus!

Koetteko te huonoa omaatuntoa hölmöistäkin asioista? :)

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


ELÄMÄN RAJALLISUUDESTA

Viimeiset kuukaudet ovat olleet surullisia, erilaisia ja jollain tavoin herättäviä. Kuolema on valitettavasti ollut läsnä ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin mun elämässä. Menetyksiä on tapahtunut useampia läheisten parissa ja nyt myös julkisuudessa kaksi tunnettua henkilöä menehtyivät peräjälkeen. Kuolema on luonnollista ja olen esimerkiksi menettänyt jo kaikki isovanhempani. Menettäminen on aina kamalaa, mutta vanhan ihmisen kohdalla siinä on kuitenkin jotain luonnollista. Sitä on ehkä osannut odottaa, tilanteesta riippuen toki.

Ystäväni menehtyi tammikuussa ja vaikka ei oltu enää muutamaan vuoteen oltu tekemissä paljoakaan, tuntui tämä todella epäreilulta ja luonnottomalta. Yhtäkkiä ihminen, jonka kanssa olet aikanaan viettänyt aikaa ja nähnyt päivittäin, onkin lopullisesti poissa. Tapahtuman jälkeen on tullut mietittyä elämän rajallisuutta paljonkin ja jollain tavoin se ahdistaa. Kaikki loppuu joskus, ja vaikka itse on vielä suhteellisen nuori, on tämä pistänyt ajattelemaan paljon omaa elämää. Mikä on tärkeää ja mikä ei. Miksi niihin ei niin tärkeisiin asioihin kuitenkin tuhlaa tuhottoman paljon aikaa? Miksi sitä stressaa loppujen lopuksi melko vähäpätöisiä asioita? Mitä omalta elämältä oikeasti haluaa?

Moni teistäkin voi varmasti yhtyä siihen, että jatkuvasti sitä odottelee jotain. Päivät perustuvat siihen, että odottaa iltaa, viikonloppua, kesää ja niin edelleen. Sitten kun odotettu tilanne on kohdalla, onkin tosi vaikea nauttia siitä ja sitä odottelee jotain vielä parempaa. Tällainen elämäntyyli vie helposti terän kaikelta ja pistää ajan vain kulumaan, odottaessa jotain parempaa. Yhtäkkiä huomaa, että hups meni viisi vuotta ja mitäs tässä on tapahtunut, vai onko mitään..

Mitä jos se paras hetki onkin nyt? Olen tainnut ennenkin kirjoittaa tästä aiheesta, mutta jos sitä miettii aikaa taaksepäin ja miettii hetkiä ja asioita, joista tulee hyvä olo. Millaisia ne hetket ovat? Omalla kohdalla ne ovat aika tavallisia asioita, ajanjaksoja kun olen tavoitellut itselleni tärkeitä asioita, tai vaikka maannut kokonaisen sunnuntain sohvalla sarjamaratonin parissa tekemättä mitään. Ajanjaksoja, jolloin elämä oli hyvin tasaista ja tavallista. Tällaisia tavallisia asioita saattaakin olla vaikea arvostaa, kun kaikki tavoittelevat nykyään niin suuria ettei mikään riitä.

Olen varma, että kun tekee itselle merkityksellisiä asioita, asiat tapahtuvat aika lailla itsestään. Nykyään on vain niin hirveän vaikea erottaa, mikä tarve tulee ulkopuolelta ja mitä itse haluaa. On helppoa jäädä tilanteeseen, jossa ei ole tyytyväinen, sillä pelko siitä, että muutos olisi vielä huonompi, tappaa usein yrittämisen halun ja motivaation.

Oon itse yrittänyt miettiä paljon tätä ja kaivella esiin sitä mitä oikeasti haluan tehdä ja mihin panostaa. Helpommin sanottu kuin tehty, sillä mulla on aina tähän asti ollut niin selkeät sävelet, mutta yhtäkkiä kaikki onkin jollain tavoin epävarmaa ja joutuu suunnittelemaan osittain uusiksi. Oon aina elänyt päivä kerrallaan, mutta nykyään murehdin ihan liikaakin tulevaisuutta. Vitsi kun saisi itsestänsä esiin sen huolettoman, spontaanin tyypin, joka uskalsi yrittää ja luotti aina, että kaikki järjestyy! Onkohan se ikä vai mikä, joka on alkanut pistää jarruja päälle. :D

Se, mitä yritän tässä viestittää, on ehkä se, että muistettaisiin keskittyä asioihin, joilla on oikeasti merkitystä. Loppujen lopuksi ne stressin aiheet ja murheet ovat aika pieniä. Fakta on myös se, että asiat järjestyy ihan aina. Elämässä tulee hyviä ja huonoja aaltoja, välillä kaikki on epävarmaa ja välillä on ajanjaksoja, kun kaikki loksahtelee kohdilleen just eikä melkein. Meillä kaikilla on näitä ja sen takia ei saisi koskaan verrata omaa elämää toisen tilanteeseen. Me eletään eri vaiheita ja koetaan asioita eri tavoin! Kaikissa jaksoissa on silti aina jotain hyvää, vähintääkin niistä oppii jotain. On tää elämä välillä aika ihmeellinen juttu.

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


10 TREENIFAKTAA MINUSTA

Kiitos toisten blogien, sitä saa aina välillä hyviä postausideoita muilta! Selailin terve.fi – sivustoa ja silmiini osui On my way – blogin hauska postaus treenifaktoista, joten ajattelin röyhkeästi napata idean myös omaan blogiini jaettavaksi! :D Tulinkin juuri salilta ja erityisen hyvä fiilis siitä, että olen saanut taas salitreenit säännöllistettyä viikko-ohjelmaan! Ei tässä vielä kannata alkaa hehkuttaa liikoja, mutta kolme viimeistä viikkoa on tullut tehtyä säännöllisesti kolme salia viikkoon, siihen olen tyytyväinen! :)

Ennen jumppaa tai salitreeniä, käyn aina vessassa, vaikka ei olisi varsinainen hätä tai vaikka olisin juuri käynyt kotona ennen lähtöä vessassa. Tämä juontaa juurensa aerobic-ajoilta, jolloin ennen kisasuoritusta piti käydä pissalla ainakin kymmenen kertaa ja vielä juuri ennen suoritusta. :D

Monet ovat yleensä joko aamu- tai iltaihmisiä ja saavat treenistä paremmin irti tiettynä ajankohtana. Itselläni ei ole ikinä ollut mitään vaikutusta paljonko kello on. Mikäli mut herätettäis keskellä yötä, niin saisin siitä saman tien bodyattack-tunnin käyntiin! :D Vaikka olisin miten väsynyt tai treenannut kuinka paljon tahansa, pystyn yleensä kaivamaan ne tarvittavat tehot jostain. 

Kun olen salilla treenaamassa, valitsen usein sen liikkeen johon saa nopeasti painot lisättyä. Jos liikkeen eteen täytyy hakea ja etsiä tavaroita tai painoja jostain, vaihdan suosiolla johonkin toiseen. En tykkää hengailla turhaan tai alkaa tyhjätä tankoja joissa on liikaa painoja jätettynä. Joskus saatan tehdä jonkun liikkeen, vaikka siinä olisi hieman liikaa painoa, ihan vaan siksi etten jaksa alkaa säätämään painojen kanssa! Jos tehdään miehen kanssa samaa treeniä, ehdotan aina että teemme tietyt liikkeet käsipainoilla, jotta tankoon ei tarvitse kokoajan muuttaa eri painoja. :D 

Ohjaan jumppia kuutena päivänä viikossa ja ennen jokaista ohjausta aloitan ns. henkisen valmistautumisen vähintään tuntia ennen jumpan alkamista. Tarkoittaa, etten pysty keskittymään mihinkään tärkeään tai vain kuluttamaan aikaa rentoutumalla. Usein tunti pari ennen jumppia tuleekin tehtyä jotain tuntiin liittyvää; vaihdan uusia biisejä tai kertaan jotain edellisiä. Tää on sellainen ikuinen työmaa!

Pukeudun melko eri tavalla salitreeneihin ja jumppiin! En tiedä mistä tämä johtuu, mutta jumpissa käytän enemmän löysempiä kuteita, kun taas salilla tykkään mm. crop topeista. Myös trikoot jakautuvat hyvin pitkälti jumppa ja sali kastiin. Eri treeneille eri vaatteet. Jumpissa mulla on myös eri tunneille tietyt jutut, mitä en ehdottomasti halua pitää, tai mitä pitää olla! 

Kyykky on liike, josta en pidä lainkaan. Syy lienee se, että se on ison kuorman kanssa tehtynä mulle todella haastavaa, toisin sanoen mulla ei ole tarpeeksi voimaa kyykätä niin isoilla painoilla kuin haluaisin. :D Tykkään vetää maasta ja penkata, mutta tuo kyykky on kyllä yksi murheenkryyni. Nyt olen aloittanut ohjelman, jonka tavoitteena on parantaa juuri tämän liikkeen voimatasoja! 

Vaikka tykkään treenata aerobista, jossa syke on korkealla ja hiki lentää, niin salilla oon tykästynyt ihan päinvastaiseen meininkiin. Voiman treenaaminen lyhyillä sarjoilla ja pidemmillä palautuksilla on alkanut maistua ihan uudella tavalla ja koen, että tällainen tasapainottaa myös tätä suurta jumppakuormaa paremmin!

Saan parhaan treenin aikaiseksi, kun treenin alussa mulla on jopa hieman nälkä. Treenit tyhjällä vatsalla eivät ole koskaan olleet mulle ongelma, enkä oikeastaan edes tykkää yhtään siitä jos olo on vähänkään täysi ja kylläinen kun aloitan urheilusuoritukseni. Treenin jälkeen taas tulee ladottua suurimmat määrät sapuskaa!

Jumppien aikana en ehdi juoda vettä juuri yhtään ja sen vuoksi on tärkeää tehdä tankkausta pitkin päivää ennen tunteja. Salilla taas roudaan 2,5 litran tonkkaa mukana ja sen sisältö uppoaa helposti yhden treenin aikana! 

Musiikki ja treeni kuuluu ehdottomasti yhteen ja monesti oonkin painottanut kuinka tärkeää se on mulle ryhmäliikunnassa. Salitreeneissä taas saatan turhautua omiin listoihin ja spotifyihin, sillä kuuntelen niin paljon musiikkia muulla ajalla, että samat popitukset alkavat ärsyttää! Jos mulla on salilla musat korvilla niin harvoin kuuntelen yhtäkään biisiä loppuun saakka, vaan vaihtelen listoja ja kappaleita jatkuvaan tahtiin, etsien jotain jota jaksaa kuunnella! :D

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook