MUUTTUNUT VAI JUUTTUNUT?

Huippua maanantaita ystävät. Ajattelin kirjoitella tänään vähän syvällisemmistä asioista, sillä kuten ehkä ootte lukeneet rivien välistä, oon käynyt aika suuria muutoksia läpi viime aikoina ja koen, että oon myös oppinut itsestäni ja elämästä hurjasti. Mulla on nykyään aika suuri rima kirjoitella tällaisista asioista julkisesti, sillä jollain tavalla tuntuu aika pelottavalta kirjoittaa tällaisia asioita ja myöntää ne omat heikkoudet. Kun kerroin, että oon oppinut itsestäni paljon, oon tajunnut miksi teen tiettyjä asioita ja mistä ne johtuu. Ehkä joku muu voi saada tästä jotain, sillä uskon että erilaiset lukot ja ongelmat johtuvat aina jostain, yleensä aiemmista kokemuksista elämästä ja niiden ymmärtäminen on ainakin auttanut itseäni aika paljon.

 

Omalla kohdalla, kuten monella muullakin, ongelmana on ns. elämän suorittaminen, kontrollointi ja se, että vaaditaan itseltään liikaa. Nuo piirteet ovat myös hyviä juttua, jos ne osaa käyttää oikein, mutta ne voivat myös kontrolloida elämää liikaa. Ja voin kertoa, että mä tiedän miten vaikeeta on päästää langoista irti ja muuttaa tapojaan. Fakta on silti niin, että mikään ei muutu jos mikään ei muutu. Omalla kohdalla tiettyjen asioiden kontrollointi ja niihin panostaminen on vienyt paljon huomiota muilta elämän osa-aluilta, eli kun pistää 110% johonkin niin moni muu tärkeä asia jää hoitamatta.

Kun elämässä tulee isoja muutoksia vastaan, on helppo turvautua asioihin, jotka ovat tuttuja ja turvallisia. Omalla kohdalla nää on aina liittyneet treeniin ja ruokavalioon. En tarkoita tällä, että mulla olisi mitään suuria ongelmia niiden suhteen ja toivon ettei tästä tule mitään syömishäiriö spekulaatiota, sillä koen olevani nykyään sen verran järkevä, etten ikinä lähtisi toteuttamaan mitään järjettömiä ruokailutapoja tai ruokailujen rajoittamista. Homma on ehkä enemmänkin siinä, että oon panostanut jopa liikaa näihin kahteen asiaan, jonka avulla olen pystynyt sulkea kaiken muun häiritsevän pois. Poissa silmistä, poissa mielestä tai jotain sinnepäin. Ruoka ja treeni eivät toki ole ainoita asioita mihin piilotetaan omat murheet. Joku bilettää surut pois, toinen syö suruun, kolmas hukuttaa huolet työntekoon. Kyseessä on vain se, että asioita ei välttämättä uskalleta kohdata, vaan ne siirretään syrjään ja keskitytään johonkin asiaan, mikä luonnistuu itseltä parhaiten.

Yksi suurimmista peloista, mikä estää monia käymään vaikeita asioita läpi on häpeän pelko. Häpeä on yleisesti tunne, jota vältellään ja piilotellaan paljon. Usein rakennetaan tietynlainen ego, jotta ei tarvitse käydä läpi häpeää. Jos kuitenkin ajattelee syvemmin, niin mikä siinä on lopulta niin pahaa jos on haavoittuvainen tai esimerkiksi epäonnistuu jossain asiassa? Yleensä asioiden kontroloinnissa ja jonkun tietyn tavoittelussa mielessä on aina ”sitku”, eli sitten kun oon siinä ja siinä pisteessä, voin olla tyytyväinen ja keskittyä muuhunkin elämään, mutta fakta on valitettavasti, että sellaista sitku vaihetta tuskin koskaan tulee, sillä tällainen ihmistyyppi on harvoin koskaan tyytyväinen.

Mä oon toiminut jo vuosia just tolla sitku-meiningillä ja havitellut jotain mitä en varmaan koskaan saavuta, joten nyt onkin ollut melkoinen kasvun paikka, kun oon ihan tietoisesti muuttanut omia tapojani ja yrittänyt kohdata asiat, vaikka se olis kuinka perseestä. Mulla on jäänyt aiemmasta elämästä tiettyjä juttuja, jotka on aiheuttanut tietynlaisia käyttäytymismalleja, esimerkiksi sitä että oon kokenut että tarvin aina jonkun toisen ihmisen, jotta voin esimerkiksi olla onnellinen tai nauttia elämästä. Jos oon ollut yksin niin jotain on aina puuttunut. Tuo on kai toisaalta suhteellisen normaalia, mutta oon ihan tietoisesti yrittänyt päästä siitä ajatuksesta, ettei yksin voisi olla onnellinen tai kokonainen. Fakta on nimittäin se, että jos ei ole sujut itsensä kanssa, ei voi olla sitä kenenkään muunkaan kanssa. Ensin oma ruutu kuntoon. :)

Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin siltä että oon saanut tehtyä oikeanlaisia muutoksia, mitkä on johtaneet hyviin asioihin elämässä. Välillä on ollut (ja tulee olemaan) hetkiä kun haluaa vain palata vanhaan ja ajoittain tulee tilanteita, kun huomaan että toimin taas just niillä vanhoilla metodeilla, mutta sekin kuuluu asiaan. Oppiminen on aina pitkä prosessi ja muutokset vaatii aikaa.

Mä oon ollut välillä vähän ”hukassa” tän bloggaamisen suhteen, koska välillä koen, että en oo enää yhtään se sama tyyppi, joka on kirjoitellut näitä postauksia viimeisen 7-vuoden aikana. Ehkä se, että sekä lukijat ja myös mä itse oon laittanut itseni tietynlaiseen boksiin ja nyt kun ei enää allekirjoitakaan kaikkea vanhaa, niin se tuntuu haastavalta ja vaikealta myöntää, että on muuttunut.

KUVAT: Anna Riska / Annmarias

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


ONKO ONNI VALINTA?

Törmäsin motivaatiolauseeseen, jossa viestinä oli että onni olisi jokaisen oma valinta ja jostain syystä aloin miettiä tätä asiaa vähän syvemmin. Koko viimeisen, melko haastavan vuoden jälkeen, kyseinen lausahdus tuntuu jotenkin jopa hieman naiivilta ja ylipäätään erilaiset lausahdukset siitä kuinka kaikki on omissa käsissä särähtää korvaan. Toisaalta, mun sisällä asuu kai ikuinen positiivari, joka yrittää nähdä sen valoisan puolen ja uskoo kaikesta hyvää. Haluan aina tehdä asioista oman päätelmän, enkä esimerkiksi tuomitse sen mukaan mitä joku toinen tai vaikka huhut kertoo.

Luinpa tuossa oman postauksen elämän aalloista, jonka olen kirjoittanut reilu vuosi sitten. Postauksessa kirjoitin, että..

Olen huomannut, että elämässä tulee aaltoja, kun välillä kaikki asiat ovat päin pyllyä. Aallot saattavat kestää vähän aikaa tai joskus useita vuosia, mutta jossain vaiheessa suunta vaihtuu ja asiat tasaantuvat. Tasapainoinen elämä tuntuu tällä hetkellä tosi hyvältä ja voin myös sanoa, että vaikutan omilla valinnoilla siihen itse. Mulla ei ole nyt mitään tarvetta hakea uusia haasteita, tai aiheuttaa itselleni stressiä. Jossain vaiheessa tulee taas hetki, kun tasaisuus on tylsää ja silloin kaivataan jotain joka vähän haastaa ja horjuttaa.

Tuo ylläoleva pitää hyvin paikkaansa, sillä koskaan ei tiedä mitä elämä heittää kulman takaa. Oon elänyt jo sen verran pitkään, että oon kokenut kaikenmoisia aaltoja ja tiedän, että ne menee ohi. Nallekarkit ei mee aina tasan ja on fakta, että kaikilla ei ole samat lähtökohdat elämään, mutta vaikka olisin kuinka kyyninen tällä hetkellä, koen että paljon on omissa käsissä. Ongelmana on se, että usein negatiiviseen virtaan joutuessa, sieltä on hiton vaikeaa päästä pois.

Itse ajattelen, että kaikki ne huonommat vaiheet elämässä ovat murroskohtia johonkin uuteen. Joskus vaan itseään ja elämäänsä pitää ravistella ja kääntää kaikki kuviot ympäri, jotta pääsee uudelleen radalle kiinni. Kirjoitin myös, että..

Ajattelen nykyään niin, että juuri ne elämän peruspilarit tekevät elämästä tasapainoista. On ihan ok unelmoida ja tavoitella suuria, mutta arki on kuitenkin sitä aikaa mitä me eletään 80% kaikesta ajasta. Jos elää vain viikonlopuille, lomille ja tapahtumille, menee suurin osa ajasta vain ohi. Arjesta nauttiminen voi olla joskus hankalaa, mutta löytämällä ne asiat joista on kiitollinen, tekee tästä asiasta helpompaa. Jos joku asia tökkii niin paljon, että se aiheuttaa pelkkää inhotusta ja stressiä niin miksi ei poista tätä asiaa kokonaan? Elämä on valintoja täynnä, aina voi lähteä opiskelemaan uutta alaa tai hakea toista työpaikkaa.

Tuo pitää niin paikkaansa ja koska oon itse nyt siinä vaiheessa, että juuri ne peruspilarit ovat hukassa, on se ollut itselleni tosi kova paikka. Silloin tulee fiilis, että mitä ihmettä sitä tekisi seuraavaksi. Muutokset pelottaa, mutta nykyinen ei riitä, eikä tyydytä. Tuntuu, että oon elänyt itse jossain onnellisuuden, tasapainon ja harmonian kuplassa viimeiset vuodet ja nyt kun oon tullut sieltä pois, oon valitettavasti joutunut toteamaan, että ihmiset ovat nykyään todella itsekkäitä ja epäluotettavia. En tiedä mitä on tapahtunut, vai oonko vaan törmännyt liian usein vääriin henkilöihin, mutta sen voin sanoa, että jos ennen luotin sokeasti, niin nykyään olen jopa vainoharhaisen skeptinen siitä, keneen ja mihin voin oikeasti luottaa. Tosi surullista. Johtuuko se siitä, että nykyään on kaikkea niin helposti saatavilla, ettei osata arvostaa oikeastaan mitään. Kun tulee ensimmäinen ongelma vastaan niin heitetään kädet ilmaan ja mennään eteenpäin.

Vaikka tekstistä voi haistaa pienen negatiivisuuden, niin siitä huolimatta mä oon kuitenkin positiivisella mielellä tulevaisuuden suhteen. Onko onni siis oma valinta? On ja ei. Kun pystyy erottamaan itsensä kaikesta ja olla onnellinen vain itsensä kanssa, on se mahdollista. Toisaalta ihminen tarvitsee myös muita ihmisiä ympärilleen ja heidän tekemisiin ei sinänsä pysty vaikuttaa, mutta oman lähipiirinsä pystyy jokainen valita. Yksinäisyys saattaa olla jonkun ongelma, eikä ole aina itsestäänselvää, että kaikilla on edes jonkinlainen lähipiiri. Loppupeleissä se, miten suhtautuu asioihin on kuitenkin ratkaisevaa, aina ei ole helppoa, mutta sekin menee joskus ohi. :)

KUVAT: Anna Riska / Annmarias

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


YKSI KESÄN PARHAISTA

Ajattelin aloitella hieman kevyemmällä aiheella ja palata muutamia viikkoja taaksepäin, ihan juhannuksen tienoille saakka. Jo vuosi sitten elokuussa tuli buukattua hotellihuoneet vanhaan kunnon RMJ:hin, ihan vaan sillä fiiliksellä, että jos juhannuksena ei ole mitään suunnitelmia, niin on ainakin jotain tekemistä. Niinhän siinä sitten kävi, että ei tänäkään vuonna ollut mitään tarjolla, joten ei muuta kuin nokka kohti vanhaa kunnon Raumanmeren juhannusta.

Tällä kertaa kyseessä ei ollut mikä tahansa nokka, vaan saatiin Rinta-Joupilta alle kunnon menopeli. Mä oon itse sellainen, että matkustan mielummin autolla kuin esimerkiksi junalla. Ja mitä autoon tulee niin voi poijjaat oli iso ero ajaa tällä menopelillä verrattuna omaan rotiskoon. Kyseessä oli siis täysin uusi Toyota C-HR, jonka veistokselliset muodot ja mieletön hybriditekniikka muodostavat täydellisen yhdistelmän aktiivisen elämän kanssa. Itse musafriikkinä tärkeenä asiana on myös tietysti multimediaominaisuudet ja ne toimivat tässä menopelissä viimeisen päälle. Oli niin siisti matka ajaa Vaasasta Raumalle, kun aurinko paistoi ja luukuteltiin kaikkia hyviä fiilisbiisejä. Juhannustunnelma päälle heti ajomatkasta lähtien.

Matka raumalle sujui siis tosi helposti ja oltiin päätetty ajella muutenkin ihan rauhassa ilman kiirettä ja stressiä. Itse festareilta mulla on tasan 0 kuvaa, mikä kertoo varmaan siitä että oli kivaa! Harvoin pystyy jättää kuvaamiset kokonaan pois, mutta koko kolmen päivän aikana ei tullut mieleenkään kaivaa kameraa repusta. Someen, etenkin snäppiin on tietysti helpompi päivitellä niitä ja näitä.

Kahtena ensimmäisenä päivänä säät olivat myös meidän puolella, mutta kolmas päivä oli sen verran sateinen, että alueella olo jäi vähiin. Onneksi hyvällä jengillä ei aina tarvita mitään ihmeempiä ja kokonaisuutena tuo reissu oli onnistunut. Näin jälkeenpäin on aina niin kiva muistella erilaisia tapahtumia ja niissä tapahtuneita juttuja. Kesän parasta antia on tietysti muistot, joita voi fiilistellä kun on taas pimeetä ja kylmää. :D

Kaikki, jotka ovat käyneet festareilla tietävät kuitenkin, että ne vaativat myös veronsa ja voi että mä olin iloinen, että kotiinpalun koittaessa ei tarvinnut lähteä säätämään matkatavaroiden ja junien kanssa. Ei muuta kuin kamat Toyotaan ja Vaasaa kohti. Otettiin myös paluureissu aika iisisti ja aika monella pysähdyksellä. Ennen lähtöä tietysti tarkistus ajokunnosta ja sen jälkeen nopeuden säädin sekä tutka, joka piti edellä ajavaan autoon vakio matkan, auttoivat sujuvaan kotimatkaan. 

kotona!

Kiitos vielä Rinta-Joupille ihan huikeesta menopelistä. Näin naisena en tietenkään osaa kertoa kaikkia hienouksia ja systeemejä, mutta sanotaanko tälleen, että paras menopeli, jonka kyydissä olen ollut ja kaikki kyydissä olevat olivat samaa mieltä. Vasta kun siirtyi omaan autoon niin huomasi, että Toyotan kyyti oli hieman ”hiljaisempi” kuin tavallisen auton.

RMJ itsessään jäi mieleen yhtenä tämän kesän hauskimmista reissuista kokonaisuutena ja onneksi on vielä kesää jäljellä! Mä oon itse sellainen, että syksyt, talvet ja kevään otan iisisti, treenaan ja teen paljon töitä. Kesällä on sitten kivempi heittää vähän löysempi vaihde ja tehdä sellaisia juttuja, joita ei muuten tee.

Oletteko te käyneet festareilla vai ootteko enemmän mökkeilevää kansaa?

Yhteistyössä Rinta-Joupin kanssa

Instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.