HELPPO & HERKULLINEN SUKLAAFUDGE

Tiedättekö mitä? Kävin äsken pitämässä toistaiseksi viimesen body-tunnin hetkeen. Kerroin aiemmin, että aion luopua muutamasta tunnista ja tämä oli yksi niistä. Tulevaisuudessa tuun siis ohjaamaan lauantaisin vain spinning-tunnin. Oon ohjannut tätä kahden jumpan comboa jo monen vuoden ajan ja nyt viime aikoina on alkanut tuntua, että tuo kahden tunnin rykäsy loppuviikkoon vie aina voimat koko päivän ajaksi. Lisäksi mulla on ohjelmassa oma salitreeni lauantaisin, joten välillä on ollut vähän taistelua jaksamisen kanssa näin lauantaisin. :D

Tänään tietysti sitten homma olikin ihan pala kakkua ja alkoi jopa hieman kaduttaa tuo päätös, mutta katsotaan sitten syksyllä uudelleen miten jatkan viikonloppujen kanssa. Tämän vuoden puolella oon tykästynyt treenaamaan omia treenejä etenkin viikonloppuisin, sillä sillon ei ole oikeastaan mitään muita juttuja joihin täytyy keskittyä ja treeneistä saa aina enemmän irti. Jossain vaiheessa voisi kokeilla ottaa lepopäivän viikolle ja tykitellä treenit vloppuisin!

Sitten itse aiheeseen, eli ihanaan suklaafugdeen, jota valmistin eilen extemporee. Itse en päässyt tätä hirveästi herkuttelemaan, mutta palan maistoin ja mun testimaistaja vetelikin koko satsin parempiin suihin ja antoi arvosanaksi heittämällä 6/5! :D

  • 150-200 g kookosmannaa
  • 70 g kaakaovoita
  • 5 tippaa caramelin makuisia stevia tippoja
  • 3-4 rkl tocoa
  • 30-40 g (kauhallinen) double rich chocolate makuista heraproteiinia (fitnessguru)
  • (pähkinöitä halutessaan)

Sulata kookosmanna ja kaakaovoi vesihauteessa, jonka jälkeen lisää muut ainesosat. Kannattaa maistella seosta ja lisäillä makuja/makeutta tarpeen vaatiessa. Kaada pieneen vuokaan tai esim jääpalamuotteihin ja laita jääkaappiin hyytymään. 

Nyt ajattelin ottaa pienen välilevon ja illalla vielä salille uudelleen nostelemaan rautaa! Ihanaa lauantaita kaikille. :)

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


HULLU JUMPPAMUIJA

Selailin tuossa äsken viime vuoden Helmikuussa julkaistuja tekstejä ja tuli mieleen, miten siistiä tavallaan on, että on olemassa tällainen päiväkirja, jossa on tapahtumat kirjoitettu viimeisen kuuden vuoden ajalta ylös. Tokikaan tänne ei ole ihan kaikkea tullut kirjoitettua, mutta aika iso siivu kuitenkin. Tasan vuosi sitten kävin Les Mills Sprint peruskoulutuksen, eli nyt on tullut ohjailtua sitäkin lajia jo vuoden päivät. Tosin sain oman tunnin vasta kesän aikatauluun, mutta tein joitakin tuurauksia jo viime kevään aikana.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mitä jumppien ohjaamiseen tulee, on kokemus ja ohjaaminen ehdottomasti parhaimpia tapoja viedä kehitystä eteenpäin ja fakta on myös se, että mitä enemmän ohjaat, sen enemmän kehityt. Jos mietin lajeja joita ohjaan, niin Bodycombat oli lajina sellainen, jonka kanssa mulla kesti melko kauan päästä lajiin sisään. Tällä tarkoitan sitä, että voit ohjata jotain lajia niin, että osaat koreografian ja liikkeet tai sitten voit elää ja hengittää sitä lajia niin, että se hehkuu sun varpaista päälakeen.

Ohjasin combattia pari (ehkä jopa kolme?) vuotta niin, että osasin koreot ja liikkeet, mutta olin jotenkin epävarma itsestäni. Jossain vaiheessa mietin jättäväni sen tauolle, mutta onneksi en sitä tehnyt, sillä jossain vaiheessa vaan loksahti ja naksahti palikat paikoilleen. Se vaan vei hieman enemmän aikaa. Helpoin laji mulle on aina ollut Bodyattack, sillä kilpa-aerobic taustasta on aika paljon hyötyä tässä lajissa. Myös steppi on aina ollut tosi rakas laji. Koen, että stepissä ohjaajan osaaminen on melkein kaikista tärkeintä juuri hyvän ennakoinnin ja muutenkin selkeän ohjaamisen kannalta.

Jos mietin omaa kehitystäni ohjaajana niin koen, että viimeisen vuoden aikana oon mennyt aika paljon eteenpäin sellaisen rentouden tasolla. Tätä on jotenkin vaikea selittää mitenkään, enkä tarkoita että olisin alkanut löysäilemään enemmän, mutta en ehkä ota asioita enää niin vakavasti kuin ennen. Pystyn olla ohjatessa täysin oma itseni ja tunnen itseni todella itsevarmaksi. Kuulostaa näin suomalaisittain ehkä vähän hölmöltä, mutta tiedän todellakin mitä teen ja oon siinä helvetin hyvä! :D

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Välillä on kausia kun ohjaaminen tuntuu vähän puuduttavalta tai suoraan sanottuna ei nappaa. Mulla on näitä aika harvoin, mutta joskus saattaa olla joku laji mikä kyllästyttää tai ei vaan iske. Tällä hetkellä on kuitenkin aika kiva tilanne, sillä mikään laji ei puuduta ja ohjaamaan lähteminen on joka kerta kivaa, vaikka teen sitä kuudesti viikossa, pari kertaa päivässä. :D Itse en luonnollisesti jännitä ohjaamista enää, mutta kyllä siinä täytyy kuitenkin olla skarppina ja valmistautua eri tavalla kuin muihin duuneihin lähtiessä.

Mä analysoin aika paljon koko tätä jumppatouhua ja luulen, että oon oppinut ymmärtämään miten ja miksi asiakkaat palaavat aina takaisin jollekin tunnille. En ole sitä mieltä, että jokainen tunti pitäisi aina olla täynnä, tai että vain sellaisia tunteja olisi kiva ohjata. Mutta itselleni asiakasmäärät ovat konkreettinen palaute siitä, kuinka homma toimii. Asiaan vaikuttaa myös mikä tunti on kyseessä, kellonaika, viikonpäivä, erilaiset juhlapyhät jne, mutta loppupeleissä nuo edellä olevat ovat aika pieniä vaikuttajia, sillä jos joku oikeasti haluaa tulla jollekin tunnille, hän järjestää asiat niin, että pääsee sinne. Se, miten saadaan ihmiset niin pahasti (hyvästi) koukkuun johonkin treeniin onkin sitten ihan toinen postaus ja aihe. :D

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Herättikö jumppa-aihe jotain ajatuksia siellä suunnassa? :)

Huomenna mulla olisi vain yksi ohjaus aamupäivällä ja sitten lähden käymään pikaisella visiitillä Tampereella. Tuuraan muuten myös tulevana sunnuntaina Bodycombat-tunnin Sports Gymin puolella kl. 18:45. :)

PS. Sain vihdoin vietyä mun kovalevyn huoltoon, joten uusia kuvia luvassa heti kun saan levyn huollosta!

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


JUMPPAFRIIKKI ON AINA JUMPPAFRIIKKI

Moikka! Tämä viikko on ollut täynnä kiirettä ja stressiä. Miten sitä aina sattuukin niin, että kaikki asiat pakkautuvat samaan ajankohtaan. Työkiireiden lisäksi mielessä on siintänyt reissu Italiaan. Sunnuntaina siis vietellään siskon häitä ja ollaankin parhaillaan ajelemassa Helsinkiä kohti. Huomenna aamulla lähtee lento Roomaan ja voin kertoa, että on ollut pientä stressiä ilmassa, kun täytyy miettiä mitä kaikkea tarvitsee häitä varten ja siihen päälle vielä tavalliset pakkailut. Jäädään siis häiden jälkeen lomailemaan muutamaksi päiväksi ja kotiin palataan ensi viikon torstaina.

On toki ihanaa lähteä reissuun ja lomalle, mutta kieltämättä harmittaa ajankohta, sillä uudet Les Millsit vaihtuivat tällä viikolla ja just kun on päässyt ohjelmien makuun tuleekin viikon paussi. Työkaverit pitivät mua pöpinä kun harmittelin, että joudun lähteä viikoksi pois. :D Kuten otsikkokin kertoo, jumppafriikki on aina jumppafriikki!

_MG_8291

Tällä viikolla on siis tullut opeteltua attack, combat ja steppi. Sitä ei varmaan normijumppari tajua kuinka paljon aikaa voi mennä noiden ohjelmien opetteluun, mutta siis paljon. Itse opettelen ohjelman aina samana päivänä kun ohjaan ja koko päivä meneekin aina nenä koneessa kiinni ja välillä olkkarissa pomppien. Opettelu on myös psyykkisesti aika raskasta kun pitää yrittää sisäistää paljon uutta yhden päivän aikana ja siihen vielä itse fyysinen suoritus päälle. Ohjelmien oppimisnopeus vaihtelee hieman ja esimerkiksi tällä kertaa steppi oli todella helppo oppia, kun taas combattiin meni hieman enemmän aikaa ja kertailua.

Näin ensiohjaamisen jälkeen, ohjelmat tuntuu tietysti hyviltä ja vaihtelu virkistää aina. Tykkäsin Bodyattackista paljon, biisit oli suurimmaks osaks hyviä ja 9. biisissä kivasti haastetta! En muista koska olisi viimeksi syke noussut noin korkealla hyppiessä. Ohjelman alkuosa tuntui kevyemmältä ja meno vaan koveni loppua kohti.

_MG_8302

Combatin musatyyli oli aika konemaista, mutta sopii kuitenkin lajiin hyvin. Uskon, että tarvitsen muutaman ohajuksen alle, ennen kuin pääsen kokonaan sisälle tähän ohjelmaan. Ekan kokeilun perusteella todella tehokasta menoa ja mielestäni syke oli koholla ihan alusta loppuun. On myös kiva huomata että oma tekniikka kehittyy jatkuvasti ja sitä kautta liikkeet tehostuu. Combat on sellainen laji, että jos tekniikka ei ole kunnossa, se voi jopa tuntua melko helpolta ja kevyeltä. Lemppariksi taisi nousta 7, eli muay thai. Tiistain hakkaamisen jälkeen mulla on ollu koko selän lihaksisto ihan hellänä. :)

Tänään ohjasin stepin atleettisen version ja kuten aiemminkin mainitsin, ohjelman koreografia oli aika simppeli ja looginen. Tykkään itse melkein enemmän atleettisesta versiosta, sillä se tuntuu jotenkin sujuvammalta setiltä. Perinteisessä venkslaillaan enemmän laudan korkeuden kanssa ja edellisessä ohjelmassa myös käännettiin lautaa useempaan otteeseen. Meillä on nuo smart stepit ja niitä käytettäessä otetaan speed stepissä kaikki korokkeet pois ja sitten taas takas..Turhaa säätöä jos multa kysytään. :D

Atleettisen version nelosbiisi oli kiva, myös vitonen ja kymppi iski meikäläiseen. Tuo kymppihän on tuttu attackin lämmittelystä suunnilleen vuosi takaperin.

Joko te olette kokeilleet uusia ohjelmia ja millaisia fiiliksiä on jäänyt mieleen?